Karoliinisessa instituutissa on tehty järkyttävä hoitovirhe, missä ihmisiin on kokeiltu hoitoa, mikä on nopeuttanut heidän kuolemaansa. Mutta kantasolut ovat kuitenkin mullistamassa lääketiedettä

Kantasolut ovat mullistamassa lääketiedettä 

Karoliinisessa instituutissa on paljastunut kantasoluihin liittyvä kokeilu, missä on ilmeisesti tapahtunut ihmishenkien menetyksiä. Itse olen joskus miettinyt sitä, että kuinka paljon tuollaisia kokeita on maailmalla tehty erityisesti koulukodeissa oleviin lapsiin ja nuoriin, joiden vanhemmat eivät ole heistä mitenkään välittäneet. Ja jos perheenjäsenet eivät välitä tai lapsen virkaholhooja on saamaton, niin silloin on mahdollista, että joku ”Dr. Mengele” sitten tekee vastuuttomia kokeita nimenomaan lapsille, joilla ei ole lain edessä mahdollisuutta edustaa itseään ja ajaa omia asioitaan, jolloin lääkäri saattaa selvitä hyvinkin tuskallisesta hoidosta ilman seurauksia.

Jos lääkäri tekee hoitovirheitä, niin hän voi silloin tietenkin leimata potilaansa psykoottiseksi, jotta ei saisi seuraamuksia noista kivuliaista hoidoista. Yleisin hoitovirhe, minkä lääkäri tekee, on hampaiden poraus ilman puudutusta. Tuota menetelmää on ”menestyksellisesti ”käytetty esimerkiksi koulukodeissa kurinpitoon, jotta henkilökunta ei jäisi kiinni väkivaltaisuudesta. Mutta lapsen kanssa toimittaessa on ongelmallista se, että hän ei itse tiedä, milloin toinen tekee hänelle pahaa, ja silloin esimerkiksi hampaiden puuduttamisen pois jättäminen voidaan hänelle perustella hoidollisella tarpeella. Itse kyllä mietin, että kuinka monta kahelia on tuollaisen toiminnan takia tuotettu kadulle, kun he eivät itse ole noista asioista uskaltaneet puhua.

Lääkekokeiluihin pitäisi aina pyytää lupaa, ja itsestäni on surullista lukea tällaista, missä erityisesti nuoriin potilaisiin on kokeiltu hoitomuotoja, jotka eivät sitten ole tehonneet. Jos kyseessä on ollut esimerkiksi kantasolututkimus, missä soluja on annettu potilaalle väärin, niin silloin lääkäri ei ole ehkä ymmärtänyt sitä, että potilaan immuunijärjestelmä on saattanut hyökätä noita soluja vastaan, koska niiden pintaproteiini on aiheuttanut hylkimisreaktion.

Koska kyseessä on kantasolujen käyttö hoidon yhteydessä, niin on saattanut käydä niin, että nuo solut mitä istukoista on otettu eivät olisi olleet eläviä, jolloin niillä ei olisi ollut mitään hyödyllistä käyttöä syövän hoidossa. Jos ihmiseen siirretään vääriä luuydinsoluja, niin silloin hänen luuytimensä aiheuttama hyöölkimisrekatio surmaa hänet. Tuon takia kantasoluille pitää tehdä erittäin tarkka proteiinikartoitus eli kudostyyppiä koskeva analyysi, jotta hylkimisreaktio ei ala, kun luuydin alkaa kehittyä noista  kehoon siirretyistä soluista. Kudostyyppimääritys on paljon vaativampaa kuin pelkkä veriryhmäkoe, ja sen tekeminen on erittäin vaativaa.

Jos määritystä ei olla tehty, niin silloin elimistön immuunipuolustus hyökkää kudossiirrettä kuten siirtoelintä vastaan. Kun kantasoluhoitoja annetaan, niin hoidon onnistumisen kannalta kaikkein tärkein edellytys olisi se, että nuo hoidossa käytettävät solut olisivat elossa. Muuten niistä ei olisi mitään hyötyä potilaalle. Kantasoluja käytetään siihen, kun potilaan luuydin tuhoutuu syövän yhteydessä, niin silloin siirteenä annettavilla kantasoluilla korvataan tuo tuhoutunut kudos.

Mutta kuten tiedämme, niin tällaiseen tutkimukseen pitää aina pyytää lupa viranomaisilta, koska vain silloin voidaan varmistaa se, että hoito ei tehoa, niin silloin potilas voidaan palauttaa normaalin sytostaattihoidon piiriin. Syy siihen, miksi kantasoluista ollaan niin kovin kiinnostuneita, johtuu siitä että niiden avulla saadaan aikaan hoitoa, missä ei tarvitse käyttää myrkkyjä. Mutta ongelma kantasoluhoidossa on se, että jos soluja annetaan ihmiselle väärin, niin silloin immuunipuolustus tuhoaa nuo solut. Kantasoluja ei käytetä vain syövän hoitoon, vaan myös esimerkiksi tuhoutuvia ”subtantia nigran” aivoalueen soluja on korvattu kantasoluilla, jolla hoidetaan nimenomaan parkinsonin tautia, joka johtuu tuon aivoalueen solujen tuhoutumisesta.

Samoin muihin aivovammoihin on ajateltu käyttää kantasoluja, joita sitten siirretään ihmisen aivoihin injektion avulla. Kuitenkin noita hoitoja annettaessa pitää huolehtia siitä, että annettavat solut ovat elossa, jolloin ne voivat tuottaa noita tytärsoluja. Mutta kantasolujen hankkiminen on ollut hiukan vaikeaa, koska niitä ei yleensä ole kuin sikiöissä sellaisia määriä, että niitä voidaan hankkia massahoitoja varten.

Ja tuosta syystä tästä hoitotoimenpiteestä ollaan myös keskusteltu moraalin kannalta. Näet tuo kantasoluterapia on vaatinut keskosten käyttöä solujen lähteenä, ja tuolloin on keskusteltu sellaisesta ajatuksesta, missä vanhemmat tekisivät lapsen, jotta he saisivat kantasoluja. Ja arvatkaa että mitä tuollaisesta mahdollisuudesta ajatellaan, eli lapsen vanhemmat tekisivät lapsen aborttia varten pelastaakseen itsensä. Ja se on monille ihmisille vähän liikaa.

Tuo näet tarkoittaisi ihmisalkioiden tuottamista tuota terapiaa varten, mikä sitten aiheuttaa sellaisia näkyjä, joista kaikki eivät pidä. Jos ajatellaan biotekniikan mahdollisuuksia tuon hoitomuodon kehittymisessä, niin silloin esimerkiksi rottien tai muiden nisäkkäiden soluihin voidaan liittää geenejä, jotka saavat ne muuttumaan ihmisen kantasoluksi.

Mutta on olemassa myös sellaisia mahdollisuuksia syövän hoitoon, missä ihmisen luuydin tapetaan ensin täysin, ja siitä otettu näyte puhdistetaan syöpäsoluista. Ja sitten kun kaikki ihmisen syövän runtelemat luuytimen soluista on tuhottu, niin häneen sitten lisätään omaa luuydintä, jossa sädehoidon avulla on tuhottu kaikki leukemiasolut. Tuo tietenkin estää silloin hylkimisreaktion, koska tekniikassa käytetään ihmisen omia soluja. Ja kloonaus- ja geeninsiirtotekniikan kehittyminen varmasti auttaa tämän hoitomuodon yleistymiseen. Mutta esimerkiksi maksa voidaan viljellä tulevaisuudessa uudestaan elatusalustoille siirretyistä maksasoluista, ja silloin voidaan hoitaa tuhoutuneita maksoja vähän tehokkaammin kuin nykyään.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/sd-sairaita-hoidettu-kokeellisesti-luvatta-ruotsissa-suurin-osa-lapsia-kuolleisuus-suuri/6268996


metsantarinoita.blogspot.fi

"Käyttääkö urheilija dopingia vai eikö käytä" eli kilpaileeko hän reilusti vai turvautuuko hän lääkkeisiin, ja riskeeraa terveytensä? Kas siinä vasta pulma

Kuva I

Urheilussa menestyminen on kaikki kaikessa, ja se asettaa myös urheilijan sekä hänen taustavoimiensa moraalin  koetukselle. Eli kuten ylhäällä olevassa kuvassa oleva "Hamlet hahmo" kysyy, "niin ollako vai eikö olla" eli haluaako urheilija riskeerata elämänsä siksi, että hän käyttää dopingia, joka voi aiheuttaa esimerkiksi sydänkohtauksen, koska lihaskudos kasvaa liian suureksi sydämen kokoon nähden? Tai kun epäpätevät lääkärit tai ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta antavat urheilijoille eläimille tarkoitettua kasvuhormonia, jotta hän saavuttaisi paljon jo nuorena. Ja hormonit tietenkin aiheuttavat raivokohtauksia, joiden takia urheilija saattaa muuttua aggressiiviseksi. Samoin nuo steroidit aiheuttavat ehkä syöpää, vaikka ne tuotettaisiin biologisin menetelmin, mikä sitten lisää tietenkin noiden aineiden saatavuutta, koska soluviljemien avulla tuotettavat hormonit sekä steroidit mielletään vaarattomiksi, ja tuolla tavoin voidaan noita hormoneja tuottaa hyvin halvalla.

Kun puhutaan urheilusta, niin tietenkin nyt mieleen tulee tämä Shaprovan doping-käry, mikä varmasti herättää keskustelua noista asioista. Kuten tässä tapauksessa olemme huomanneet, niin tämä doping-aine on peräisin laillisesta lääkkeestä, joka ilmeisesti on myös laillistetun lääkärin määräämästä purkista peräisin. Ja tämä tietenkin panee miettimään, että kuinka monta tuollaista lääkäriä on tuolla maailmalla, jotka pystyvät tällaisia valmisteita määräämään? Eli kun puhutaan maailman pienenmisestä sekä Internetistä, niin mieleen tulee sellainen vaihtoehto, että joku tilaa dopingia vaikka Afrikasta tai jostain kaukoidän maasta.

Temppu tehdään siten, että Suomessa asuva lääkäri tutkii tuon potilaan, joka haluaa hankkia doping-aineita. Sitten lääkäri kirjoittaa lääkkeen määräämisohjeet jollekin Mosambikissa asuvalle lääkärille, joka kirjoittaa tarvittavat reseptit, ja käy hakemassa lääkkeet paikallisesta apteekista. Nuo lääkkeet voidaan sitten lähettää lentorahtina Suomeen, josta tuo asiakas tai potilas ne sitten hakee postista, ja temppu muuten toimii nimen omaan dopingin kanssa, koska huumekoira ei ehkä niitä osaa etsiä. Tämä maailma on siitä erikoinen, että vaikka eurooppalainen virkamies ei itse lahjuksia ota, niin on maita, joissa virkamiehiä ei edes yritetä valvoa.

Ja sitten tietenkin seuraavana mieleen tulevat kaiken maailman kopiolääkkeitä tehtailevat lääkeyhtiöt, joiden toimintaan ei edes monillakaan afrikan mailla edes ole kykyä puuttua. Ja biologisin menetelmin tuotettavaa lihastenkasvuhormonia tai oikeastaan suoraan lihaskudokseen vaikuttavaa hormonia ei edes voi havaita, mikäli se tuodaan maahan soluvilhjelmän muodossa. Eli noita hormoneita tuottavia kantasoluja voidaan viljellä tetrimaljoissa, ja tuolla menetelmällä voidaan tuottaa noita hormoneita esimerkiksi pienlaboratorioissa, jotka sijaitsevat ehkä jonkun kotona, tai tuolaisia soluja voidaan tuottaa geenimenipulaation avulla, eli otetaan tavallisia eläinmen- tai ihmisen soluja, ja noita hormoneita tuottavia soluja voidaan luoda keinotekoisesti vaihtamalla niiden tumassa sijaitseva solujen perimäaines.

Mutta tietenkin myös geeninsiirrolla voidaan kehittää urheilijan lihasmassaa. Eli tuolle urheilijalle annetaan pistoksena genimanipuloituja viruksia, joilla hänen perimäänsä siirretään vaikka gorillan lihassoluja tuottavia geenejä. Tai sitten häneen ruskutetaan hormonia tuottavia soluja, jotka kehittävät esimerkiksi ainoastaan sydänlihasta.Tuollainen käsittely antaa hänelle valtavan etulyöntiaseman muihin ihmisiin nähden. Ja tietenkin tuollainen hormonikäsittely voidaan antaa myös kantasoujen muodossa, jotka on valmistettu henkilön omista soluista, ja niissä olevan geneettisen materiaalin manipuloinnilla voidaan tehdä niin, että nuo mahdolliset kasvuhormonit eivät näytä testeissä keinotekoisilta aineilta. Ja nuo kehitysmaissa sijaitsevat lääketehtaat ovat tietenkin sellaisia toimijoita, että niiden johtoa ei edes kiinnosta noiden kasvuhormonien tai muiden tuollaisten aineiden tai tekniikoiden valvontaan.

Rokotteista sekä lääkkeistä

Kun puhutaan lääkkeiden sekä rokotteiden kehittämisestä, niin toki täytyy muistaa se, että ihmisten rokottaminen on erittäin tehokasta sekä pohjimmiltaan hyvin halpaa toimintaa. Esimerkiksi influenssa- tai poliorokote antavat elimistön immuunijärjestelmän kautta luonnollisen suojan näitä virustauteja vastaan, mutta aivan lähitulevaisuudessa on odotettavissa myös syöpärokotteita, joissa suoja perustuu siihen, että solujen pinta-antigeeni muuttuu syöpäsolussa niin, että immuunipuolustus osaa sen kyllä tunnistaa, jos se vain ensin aktivoidaan löytämään nuo solut.

Rokotteen kehittäminen bakteereita vastaan onnistuu tietenkin myös, ja esimerkiksi Tuberkuloosirokote on jo ollut pitkään olemassa. Ja tulevaisuudessa ihmisiä rokotetaan järjestelmällisesti Filofiruksia kuten Ebolaa vastaan, tai saattaa olla niin, että tuo rokote on jo olemassa. Tuollaiset rokotteet voidaan kehittää myös pernaruttoa sekä muita biologisia aseita ajatellen, joten saattaa olla niin, että noiden kauhistuttavien aseiden aika on ohi myös sotilaallisesti. Rokotteita voidaan myös jakaa työpaikoilla esimerkiksi karamelleissa, joten flussarokotus voi olla aivan arkipäivää tulevaisuuden työelämässä.

Rokotteet ovat loistavia välineitä kansanterveyden sekä talouselämän kannalta. Mutta niillä on toki vastustajia, jotka pelkäävät esimerkiksi niistä tulevan sivuvaikutuksia kuten narkolepsiaa. Siksi rokotteet pitää kehittää sekä testata huolella, ja aina löytyy itsekkäitä ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa ottaa lasten sairastumisen verukkeella vapaapäiviä töistä, ja esimerkiksi popsia syöpäpotilaiden kipulääkkeitä. Eli joissain tapauksissa rokotteesta kieltäytyminen ei ole mitenkään sidoksissa muuhun kuin narkomaniaan tai narsismiin, joten sen takia näistä asioista pitää keskustella myös tältä pohjalta. Samoin jos ihmisiä rokotetaan, niin silloin tietenkin lääkärissä käyntien määrä vähenee, ja sitä kautta lääkärien työt saattavat loppua esimerkiksi todistusten kirjoittamisen osalta.

Voidaan ajatella millaisen säästön yhtiö saisi, jos kukaan ei koskaan sairastuisi esimerkiksi flunssaan tai syöpään, ja näin ollen he saisivat mahdollisimman vähän poissaoloja. Mutta toki lääkkeitäkin tarvitaan, ja syöpärokotteen tulo markkinoille tulee toki kestämään vähän aikaa. Syöpään ollaan tietenkin kehittämässä myös muita tehokkaita hoitoja, joissa sytostaatteja, leikkaushoitoa. sekä sädehoitoa yhdistellään toisiinsa, ja myös mikro- sekä nanokokoiset instrumentit mahdollistavat erittäin tehokkaan syöpäkasvainten hoidon, mutta ongelmia tietenkin syntyy siitä, että syöpäsoluja jää esimerkiksi hiusverisuonistoon sekä muualle kudoksiin, kun varsinainen syöpäkasvain on saatu poistettua.

 Ja näistä alkuperäisestä kasvaimesta irronneista epiteelisoluista kehittyy usein etäpesäke jopa vuosien kuluttua varsinaisen kasvaimen poistamisen jälkeen. Sen takia olisi tärkeää, että syöpäkasvaimen hoito voidaan aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta se ei ehtisi lähettää etäpesäkeitä eli epiteeliä ympäri kehoa. Ideaalista olisi tämän vuoksi se, että jokainen ihminen kävisi kerran vuodessa verikokeessa, missä etsitään myös epänormaaleja soluja, jotta mahdollisiin syöpätapauksiin voidaan puuttua mahdollisimman nopeasti, Toki DNA testejä voidaan käyttää seulomaan ihmisiä, joilla on kohonnut taipumus saada tuo pelätty tauti, ja antaa heille elämäntapoja koskevia ohjeita, jotta he ainakin tietävät, että tupakointi voi juuri heidän kohdallaan laukaista keuhkosyövän.