Tähtisumut voivat olla melko erikoisen näköisiä

http://www.lostvalleyobservatory.com/sitebuildercontent/sitebuilderpictures/lm16.kbq.nb.aug2008.revision3bfinal.jpg

Tässä tekstin yhteydessä julkaistuista kuvista näette, että kyllä luonto osaa taidetta tehdä. Yllä on kuuluisa kuva, jonka nimi on yleensä "Luomisen pilarit", joka on ollut aikoinaan melko yleisesti esillä sekä televisiossa että useissa kirjoissa. Tämä sama kuva kulkee joskus sellaisella nimellä kuin "Kolmen tontun sumu", ja se esittää joidenkin taideihmisten mielestä kahta olentoa, joista toinen on tarttunut jotain pienempää olento kurkusta kiinni.

Eräiden UFO-intoilijoiden mielestä, ne ovat olleet joidenkin humanoidien avaruuteen tekemiä valtavia veistoksia, ja itse pidän niitä erittäin mielenkiintoisina luonnonmuodostumina. Kuvissa olevat muodot ovat sellaisia, että niistä varmasti tulee mieleen yhtä ja toista. Eli jotkut näkevät niissä alieneja, ja toiset taas mutkikkaita geometrisiä kuvioita.

Ne ovat todella valtavia rakennelmia, ja niitä katsellessa tulee mieleen monia asioita, joista yksi on se, että miten ne ovat oikeastaan muodostuneet? Onko kyseessä sattuma, vai johtuuko tämä jostain muusta asiasta, joka ehkä olisi selitettävissä jollain fysikaalisella ilmiöllä? Jos puhutaan puhtaasti siitä, että jos noissa kuvissa olevat kohteet ovat todellisia, niin se voisi olla mahdollista silloin, jos jonkun kohteen läpi kulkee voimakas energiasykäys, kuten supernovan räjähtäessä vapautuva suurienergisen säteilyn ryöppy, joka hajottaa kohteen alkutekijöihinsä, niin silloin räjähdyksessä vapautuva molekyylipilvi lähtee laajenemaan epicentrumista täysin saman muotoisena, mitä kohde aikoinaan oli. 

Kaikki me tiedämme, että noista kaikista asioista saa aina keskustella aivan vapaasti, ja joku toinen sitten saattaa nähdä kaikki asiat toisella tavalla kuin minä. Mutta tietenkin kaikista tärkeintä on se, että ihminen osaa itse ajatella asioista. Eli kenenkään ei toista tarvitse sen takia ryhtyä mihinkään erityisiin toimenpiteisiin, jos joskus joku hiukan itsekin asioita hiukan ajattelisi. Universumissa on miljoonia tähtiä, ja esimerkiksi vasta pari vuotta sitten havaitsimme, että esimerkiksi Alfa Centauria kiertää planeettoja, vaikka vasta vähän aikaisemmin oli ollut vallalla sellainen käsitys, että kaksoistähdillä ei voi olla planeettoja. Ja nyt sattui sitten tuollainen planeetta löytymään tuosta neljän valovuoden päästä. Samoin sekä Tau Cetin että Epsilon Eridianin ympäriltä on nyt löytynyt eksoplaneettoja, joten voi olla niin, että ehkä joskus löytäisimme myös Alien sivilisaation.

http://www.spacetelescope.org/products/art/steve_black_6/

Alempana olevassa kuvassa näyttää seisovan mies, mutta tuo kuva on avaruusteleskoopin kuvaama Kotkan tähtisumun osa, ja siinä on selvästi erotettavissa miehen hahmo sekä härkä, joka katsoo hänen jalkojensa välistä. Eli melko erikoisia muotoja on luonto taitellut näihin tähtisumuihin. Molemmissa kuvissa lähteenä on NASA:n ja ESA:n eli Euroopan avaruushallinnon kotisivut, ja niiden kaupallinen käyttö on kiellettyä. Tai siis kuvien lähde on merkitty kuvatekstiin, joten ne voi sitten jokainen käväistä katsomassa itse. Alemman kuvan kanssa olen hiukan miettinyt, että miksi tuon kuvan reunaan on merkitty ottajaksi joku "Steve Black". 

Mutta olen joskus miettinyt, että koska galaksimme on äärimmäisen vakaa kappale, niin silloin voisi ehkä käydä niin, että kun röntgensäteilyn kaltainen huippuenerginen sädekimppu kulkee jonkun olion läpi, niin silloin se voisi jättää hänen kuvansa tuollaiseen tähtisumuun. Eli kun tuollainen olio sitten katoaisi molekyylipilveksi, niin molekyylit pakenevat räjähdyskohdasta samassa muodossa, kuin mitä ne olivat säteilyn osuessa tuohon objektiin. Olisivatko nämä sitten muinaisten astronauttien jäänteitä, jotka ovat ehkä räjähtäneet kappaleiksi ollessaan jonkun supernovan lähellä. Mutta kuten tiedämme, niin filosofiassa ei tarvitse todistaa mitään, mutta halusin vain pohdiskella näitä asioita perjantain kunniaksi.  

Ja noita M16 eli Kotkasumun kauniita muotoja voi halutessaan jokainen katsella hakusanoilla "Eagle nebula". Kuitenkin aina pitää mieli olla avoimena myös sellaisille selityksille, jotka eivät ole ns. "kirjoihin painettua". Joten noista kuvista saa sitten kysäistä NASA:sta tai ESA:sta, ja jos niitä on käyty töhrimässä, niin silloin niiden ei pitäisi olla noilla palvelimilla. Oli niiden tarina mikä hyvänsä, niin ne ovat varmasti suurimpia patsasmuodostumia mitä ihmiskunta tuntee. Kyse on valovuosien kokoisista muodostumista, jotka ovat tavattoman upeita. 

http://www.constellation-guide.com/eagle-nebula-messier-16/

Uuden sukupolven optiikka mahdollistaa planeettojen etsinnän täpläinterfeometrian avulla

Kuvituskuvaa
Kuva I

Täpläinterferometria on tekniikka, jossa tähti peitetään maskilla, ja sitten sen ympäristö saadaan paremmin näkyviin. Ongelma tuo laitteen käytössä sitten on se, että jokaiselle tähdelle on valmistettava oma "täplänsä", eli pieni metallilevy, joka siirretään niin, että se peittää tähden täysin, jotta tutkijat voivat seurata sen ympärillä olevaa kaasu tai pölylevyä, josta voidaan tällöin etsiä planeettoja, jotka näkyvät tihentyminä tuossa kiekossa. Mutta sitten ongelmia aiheuttaa se, että tähti peittää kirkkaudellaan tuon pölykiekon, ja siinä olevat planeetat eivät näin ollen näy teleskoopissa, mutta älykkäällä optiikalla voidaan tuollainen ongelma ratkaista helposti.

Eli tuohon kaukoputken peiliin asennetaan nanoteknologiaa hyödyntävä kerros, joka koostuu pienistä kuulista tai rullista, joiden toinen puoli on musta ja toinen hopeoitu. Kun tuo laite käännetään kohti tähteä, niin silloin osa noista kappaleista kääntyy ympäri, jolloin tuo kohdetähti voidaan peittää hyvin tehokkaasti sekä täsmällisesti tuolla täplällä, mikä on ehdoton edellytys, jotta täpläinterferometriaa voidaan tehokkaasti hyödyntää tuon tähden havainnoinnissa. Tuon nanoteknologian etuna on se, että se ei häiritse teleskoopin muita tehtäviä, kuten syvän taivaan kuvaamista sekä universumin etäisimpien kohteiden etsimistä. Mutta tietenkin tuollaisen teleskoopin kokoa rajoittaa se, että sen peilin rakenne on kompromissi lyhyen ja pitkän polttovälin välillä.

Lyhyen polttovälin teleskooppi on lyhyempi, mutta sen pääpeilistä tulee silloin paksumpi ja painavampi, kun taas pitkän polttovälin teleskooppissa pääpeili on paljon kevyempi, mutta myös peilien valmistamiseen käytettävät materiaalit kehittyvät muidenkin kuin nanotekniikan osalta. Tulevaisuuden teleskoopissa voi peili olla yksinkertaisesti parabolimuotoon valettu metallinpala, jonka päälle on kiinnitetty polymeerikalvo, joka on hopeoitu, niin että siitä muodostuu peilipinta, joka on tietenkin halvempi kuin hiottu lasi, ja jos tuo pinta sitten vaurioituu, niin silloin kyseinen polymeeri voidaan vaihtaa saman tien, ja ehkä tulevaisuudessa kaukoputkien pelit valmistetaan niin, että nuo metallikappaleet päällystetään spraypurkista ruiskutettavalla heijastavalla maalilla, joka voidaan tehdä sellaiseksi, että kun peilin alustaan johdetaan sähköä, niin tuo pinta pysyy siinä kiinni, mutta kun magneeteista katkaistaan virta, niin tuo peilipinta putoaa pois.

Tuolloin pinnan korjaaminen on äärimmäisen helppoa, jos se sattuu vaurioitumaan esimerkiksi ilkivallan tai huolimattomuuden takia. Tuon peilin alusta tehdään siis erittäin kovasta metallista, jotta se ei väänny mekaanisessa rasituksessa, ja se voidaan varustaa myös tehokkaalla jäähdyttimellä, joka tasaa sen lämpötilaa, niin että tuo optinen pinta ei väänny lämpölaajenemisen seurauksena, kun tuo kappale elää lämpötilojen mukaan. Eli teleskooppien pitää aina olla mahdollisimman tasaisessa lämpötilassa, jotta näiden laitteiden herkkä optiikka ei mene piloille, kun niiden valtavat, jopa kymmenmetriset peilit sitten laajenevat, kun lämpötila muuttuu vuorokauden mukaan, ja tuo lämpötilaero sitten rikkoo noiden laitteiden herkät peilit tai pikemminkin muuttaa niiden hiontaa, niin että tuo äärimmäisen tärkeä polttoväli menee piloille.

Tuo on erittäin tärkeää silloin, kun teleskooppi laukaistaan avaruuteen, jolloin sen optiikkaa ei päästä ehkä huoltamaan ollenkaan, koska tuleva avaruuskaukoputki ehkä sijoitetaan jopa Pluton radan ulkopuolelle, ja sinne ei voida noin vain lentää, mutta lähdössä se voi kuitenkin kuumentua, ja silloin sen optiikka voi mennä piloille. Jos teleskooppi sijoitetaan Pluton radan ulkopuolelle, niin silloin sen kyky havainnoida infrapuna-alueita on varmasti parempi kuin lähempänä Aurinkoa olevan teleskoopin. Energiansa  tuo infrapunakaukoputki saisi ydinreaktorista, joka ruokkii sähkövirralla sen tehokasta CCD-lastua, joka havainnoi avaruutta termisen infrapunan avulla. Samoin tehokas kommunikaatiolaitteisto vaatii paljon tehoa. Tuo teleskooppi lähettäisi hankkimansa tiedot maahan laserilla, jotta se voisi mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää operointiaikansa, joka ydinvoiman käytöstä huolimatta on rajallinen.

Mietteitä SETI-ohjelmasta sekä alienin mahdollisista eroavaisuuksista ihmiseen nähden

VLA eli Very Large Array
Kuva I

Yllä olevassa kuvassa oleva VLA eli Very Large Array on yksi maailman tehokkaimmista radioteleskoopeista, jossa useita pieniä teleskooppeja on kytketty yhteen, niin että yhdessä ne voivat siepata monta kertaa heikompia signaaleja kuin Arecibon teleskooppi, eli ne voidaan kaikki suunnata samaan pisteeseen, mikä sitten lisää niiden vastaanottotehoa, ja ne ovat tällä hetkellä tärkeässä asemassa SETI-ohjelmassa. Eli nykyiset teleskoopit voivat tarkkailla useita eri radioaaltopituuksia samaan aikaan, ja Internet mahdollistaa sen, että monet työryhmät voivat työskennellä samaan aikaan eri projektien kanssa, eli SETI-ryhmä tietenkin tarkkailee kohdettaan omilla taajuuksillaan, mutta multikanavainen vastaanotin takaa sen, että tuota kohdetta voidaan tarkkailla samaan aikaan useilla taajuuksilla, jolloin kaikki ryhmät voivat toimia samanaikaisesti. Toisin sanoen VLA:ta voidaan käyttää samanaikaisesti jokaiseen radioalueen astronomisissa tutkimuksissa, ja nuo teleskoopin välittämät tiedot voidaan ohjata Internetin kautta vaikka toiselle puolelle maailmaa reaaliajassa. Eli nykyiset astronomit voivat tehdä havaintojaan kirjaimellisesti työpöytänsä ääressä istuen, ja heidän ei tarvitse lähteä yliopistoistaan yhtään mihinkään, jotta he voivat käyttää noita havaintovälineitä. Tämä tekniikka perustuu yksinkertaisesti tietokoneiden etäkäyttöön, mikä on jokapaiväistä toimintaa mikrotuessa kautta maailman.

Maan ulkopuolisen älyn etsintä on yksi maailman haastavimmista ohjelmista, minkä avulla on kehitetty erilaisia hajautetun laskennan sovelluksia. Noilla sovelluksilla voidaan vaikka kaikki maailman tietokoneet liittää yhteen Internetin yli, ja näin voidaan muodostaa valtavan tehokas hajautettu supertietokone, jonka toimintavarmuus on taattu jokaisessa tilanteessa. Mutta SETI itsessään on ohjelma, minkä lopputulos saattaa ratkaista koko ihmiskunnan kohtalon. Kun puhutaan yhteydenotoista toisiin sivilisaatioihin, niin silloin puhutaan asiasta, mitä kukaan ei edes ole koskaan oikeastaan ajatellut tarkemmin.

Näet ensimmäisten yhteydenottokokeilujen aikaan pidettiin jopa toisia aurinkokunta mahdottomina ajatuksia, joihin ei koskaan kukaan tutkija vakavissaan uskonut. Eli täysin ilman tutkimusta, ja ilman että yksikään teleskooppi edes kääntyi kohti jotain tähteä, niin saatiin aikaan päätelmä, että mitään muita aurinkokunta ei omamme lisäksi ole olemassakaan. Nyt NASA sitten ilmoittaa tuntevansa useita maapallon kaltaisia planeettoja. Mutta vielä ei olla löydetty yhtään älyllistä lajia. Kuitenkin meidän pitää miettiä sitä, että tuo laji voi ottaa meihin yhteyttä melkein milloin tahansa, ja sitä että onko joku laji saanut meidän viestimme ei tietenkään ole edes kenenkään tiedemiehen tiedossa. Tai sitten tuo kontakti on salattu jostain syystä, ja ehkä tuo syy voisi olla asevoimien tuotekehitys tai muu vastaava asia.

Mutta vielä pitää miettiä sitä, että pitääkö tuo mahdollinen vieras aji ehkä planeetallamme lähtenyttä, tahatonta radiosäteilyä myös yhteydenottona, joten se mitä me ihmiset lähetämme kaiken aikaa avaruuteen ei ole mitään hyvää mainosta omalle lajillemme. Ja samalla pitää miettiä humanoidien mahdollisia eroja meihin nähden. Eli tuo er mikä meidän sekä humanoidin välillä on saattaa olla valtava, eli he saattavat olla todella aivan eri näköisiä sekä muutenkin heidän yhteiskuntansa ja arvomaailmansa voi olla täysin erilainen verrattuna ihmiseen, vaikka humanoidi olisi kehittynyt vastaavalla planeetalla, joilla olisi sama painovoima sekä ilmasto, kuin Maassa.

Kuitenkin lajimme voisivat olla täysin toisistaan poikkeavia, ja tuo älyllinen humanoidi voisi ehkä olla yöeläin. Toisin sanoen mikään ei estä sitä, että kyseinen hypoteettinen alien -laji ei voisi elää mieluummin yöllä, vaikka heidän planeettansa olisi täysin samanlainen kuin Maapallo. Eli heillä olisi isot silmät sekä kalpea iho, ja toki maapallolla on paljon nisäkkäitä, jotka elävät pääosin yöllä. Näitä ovat monet matelijat, kissaeläimet sekä opossumit ja lepakot ja puoliapinat. jotka muuttuvat aktiivisiksi vasta pimeän tultua.

Eli he saattavat olla olioita, jotka voivat siirtää omia hermosolujaan toiseen lajiin, ja ottaa noita olioita hallintaansa. Tämän lisäksi noilta alieneilta saattaa puuttua yksilöllisyys. Olen ajatellut että heidän lajinsa jäsenet voisivat olla lemassa vain ryhmäänsä varten, ja heidän hermostonsa voisi olla sellainen, että he voisivat ikään kuin liittää aivonsa yhteen, jotta he voisivat lisätä omaa luovuuttaan. He voisivat siis olla täysin erilaisia kuin mitä me maan ihmiset olemme.