Mietteitä psykiatrisesta avohoidosta sekä siitä miten psykiatriaa käsitellään julkisuudessa

Psykiatrinen avohoito on asia, mikä varmasti kiinnostaa monia ihmisiä. Avohoito on halpaa verrattuna osastolla tapahtuvaan hoitoon, ja siksi sitä varmasti tuetaan. Mutta aina löytyy potilaita, joita ei voida hoitaa avohoidon menetelmin, ja heitä varten sitten on oltava erilaisia laitoksia. Tunnetuin heistä lienee jo edesmennyt Veikko "Jammu" Siltavuori, joka vapautettiin "hyvän käytöksen takia", ja joka sitten kesän lopuksi  surmasi tai oli mukana surmaamassa kahta pikkutyttöä. Tuolloin todettiin jälleen kerran, että Jammun paikka olisi ollut laitoksessa, mutta sitä ei juurikaan käyty läpi, että tuolloin järjestelmä teki virheen, kun se päästi tuon miehen vapaaksi.


Tuolloin ei myöskään puhuttu siitä, että tuollaiset "Jammut" ovat vain yksi prosentti potilaista. Kun eräs "Herra Saari" osti aseen ja ampui muutaman koulutoverinsa, niin silloin tietenkin puhuttiin hänen olleen avohoidossa. Kun puhutaan tuosta tapauksesta, niin silloin unohdetaan se, että Saaren aseen olisi voitu ottaa pois, mutta erään komisarion toiminta esti tuon toimenpiteen. Samoin unohdetaan se, että tuo avohoito ei varmaan ketään auta, jos henkilö ei psykiatrilla viitsi käydä. Eikä lääkityksestä ole mitään apua, jos niitä pillereitä ei oteta ohjeiden mukaan. Kuitenkaan ei koskaan olla puhuttu siitä, että esimerkiksi anabolisia steroideja käyttävä henkilö voi olla hyvin vaarallinen, jos hän joutuu raivon valtaan ajaessaan tai käsitellessään ampuma-aseita. Eikä yleensä olla koskaan puhuttu siitä, että esimerkiksi kymmenkertainen rattijuoppo saa Suomessa ostaa viinaa, ja lainata kaverien autoja, ilman että mitään ihmeellistä asiasta koskaan kirjoitetaan.


Kuitenkin on aina ihmisiä, joiden mielestä on parempi, että ihminen jolla on psykoottisia oireita tai muuten vaikeaa heitetään suoraan pois silmistä sekä mielestä. Tuolloin häntä ei sitten enää ole ihmisten silmissä, ja tietenkin masennus on hyvä syy siirtää ihminen pois työpaikalta, jotta muiden ei häntä tarvitse kohdata, ja tietenkin masennus on helpompi hoitaa poissa työtovereiden silmistä, kun silloin ei toista tarvitse enää kutsua palavereihin, eikä kenenkään tarvitse myöskään hävetä sitä, että jätti toisen yksin silloin, kun tämä apua tarvitsi.


Samoin tuolla masennuksella voidaan sitten myös perustella se, että työpaikkakiusattu erotetaan työpaikaltaan. Silloin ei tarvitse tehdä mitään kiusallisia papereita noista tapauksista, joissa joku on joutunut lähtemään itkien pois työpaikaltaan. En usko että kukaan johtaja haluaa ainakaan kotonaan selvittää sitä, että miksi hän on työpaikallaan kohdellut alaistaan törkeästi ja nimitellyt tätä hyvin ikävillä tavoilla.


Eikä myöskään lääkärin tarvitse tuolloin muuta kuin määrätä kasa lääkkeitä, kun masennuspotilas siirretään suoraan mielisairaalaan. Ja siellä sitten varmasti tehdään kaikki jotta tämän päivään ei muuta sitten enää kuulukaan kuin vain lääkkeitä sekä erilaisista sairauksista keskusteleminen. Tuolloin ei tietenkään myöskään hoitohenkilökunnan tarvitse pelätä, että tuo masennuspotilas lähtee autolla ajamaan ihmisten yli, kun hänet suljetaan mukavalle psykiatriselle osastolle.


Kun tätä asiaa sitten lähdetään miettimään siltä kannalta, että muutama ihminen kuolee, kun tuollainen itsemurhaa yrittävä masentunut ihminen lähtee ajamaan tahallaan rekan alle, niin silloin tietenkin saavat lehdet paljon kirjoitettavaa. Tämä äskeinen repliikki voi tuntua monista ihmisistä hyvin julmalta, mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, kun rattijuoppo menettää autonsa hallinnan, ja tappaa siinä viisi ihmistä, niin silloin näistä asioista ollaan kumman hiljaa.


Samoin huumausaineet sekä hormonit voivat aiheuttaa todella vakavia vaaratilanteita liikenteessä, eli hyvin tappava yhdistelmä on tietenkin steroidien sekä amfetamiinin yhdistelmä, joka saa ihmisen hyvin kovaan raivotilaan, jolloin hän saattaa ohjata autonsa ihmisten sekaan tahallaan. Se kuoleeko ihminen psykoottisen henkilön vai räkäkännissä ajavan idiootin yliajamana on aivan sama uhrien omaisten kannalta. Kun puhutaan esimerkiksi ihmisestä, joka on ajanut viisi kertaa törkeässä humalatilassa, niin tietenkään heillä ei mitään ajokorttia voisi olla, mutta auton he jostain saavat aina alleen.


Eli sillä onko ihmisellä ajokortti ei ole ajamisen kanssa mitään tekemistä. Sen osoittavat ne lehtijutut, missä kymmenkertainen rattijuoppo puhaltaa taas kerran 3,5 promillen lukemat alkometriin. Tässä viimeisessä yliajo-tapauksessa tietenkin otettiin puheeksi kansanedustajien käytössä olevat turvaviestit, mutta siitä ei olla keskusteltu ollenkaan, että olisiko esimerkiksi tavallisella perheenäidillä myös oikeus saada tietää, jos joku sekavasti käyttäytyvä henkilö hortoilee auton kanssa Helsingissä. Tai olisiko myös kapakoista poistuvilla oikeus saada tietää, jos heidän henkeään uhataan esimerkiksi jonkun raivopään toimesta, joka on poistettu ravintolasta, ja jonka on nähty karjuvan uhkauksia ja menevän sitten pihallaan autoonsa? Kas siinä vasta pulma, missä vastassa ovat ihmisen yksityisyys ja muiden ihmisten turvallisuus.


Tai mitä pidätte tilanteesta, missä esimerkiksi joku autoilija ei vain välitä jalankulkijoista, ja aiheuttaa näin vaaratilanteita? Heistä ei sitten mitään keskustella. On aivan sama, että mitä oikeuksia viranomaisilla on, jos he eivät näitä oikeuksia sitten käytä. Ja varmasti sekin aiheuttaa vaaratilanteita, jos autoa ajaa kaihipotilas, joka ei näe yhtään mitään, vaan hänen vieressään istuva joutuu sitten kertomaan, että onko auto tiellä.


Kun puhutaan psykiatrisesta hoidosta, niin silloin tietenkin ihmisille tulee mieleen se, että pitäisikö lääkärillä olla oikeus määrätä ihminen pakkohoitoon tai hänet erotettavaksi esimerkiksi oppilaitoksesta, jos potilaalla on mielenterveydellisiä ongelmia, niin unohdetaan se, että tällainen pakkoeristäminen aiheuttaa hyvin helposti kaiken maailman kaunoja, ja sitten kun ihminen suljetaan osastolle, niin hänellä ei mitään muuta tekemistä enää ole, kuin hautoa tuota omaa tilaansa, ja siellä sitten ympärillä on paljon ihmisiä, joilla on asioista samoja käsityksiä kuin tuolla äsken hoitoon määrätyillä.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ministerin-mukaan-mielenterveys-ja-pakkohoitolaki-perataan-lapi-ylilaakari-avohoito-selvasti-aliresursoitu/6524886#gs.EnUdiK8

Kromosomi- sekä hormonihäiriöt ovat pelottavia asioita

Kromosomihäiriöt voivat olla kammottavia, ja kun puhutaan esimerkiksi ”Lempeän jätin tapauksesta”, niin siinä kyllä itseäni kauhistuttaa ajatus, että kyseinen henkilö kasvoi koko ikänsä, koska hänen aivolisäkkeensä ei pystynyt säätelemään kasvuhormonin kehitystä. Tuon kasvaimen takia kyseinen henkilö oli todella valtavan kokoinen, mutta kuten kaikki tapauksen tuntevat tietävät, että hän kasvoi lopulta niin suureksi, että sydän ei pystynyt pumppaamaan verta tuon miehen ruumiiseen, ja hän menehtyi 46-vuotiaana sydänkohtaukseen. Kuitenkin itse olen aina pohtinut sitä, että kun puhutaan akromegaliasta eli liiallisesta kasvuhormonin erityksestä, niin miksi kaikki kuuluisat sitä sairastavat ihmiset ovat miehiä?

Eli eikö noille listoille koskaan muuten pääse naisia, ja kun tuo sairaus johtuu aivolisäkkeessä olevasta kasvaimesta, niin miksi ”André the Giantin” kasvainta ei silloin yritetty poistaa? Tuollainen aivolisäkekasvain on erittäin vaarallinen sekä henkilölle itselleen, että myös hänen lähipiirilleen, koska se ehkä voi levitä muihin aivojen osiin, ja aiheuttaa käytöshäiriöitä, jotka eivät mitään pikkujuttuja ole. Mutta itse kyllä pidän tuota sairautta todella vakavana asiana lähinnä sitä sairastavalle henkilölle. Tuollainen hormonaalisen sairauden ongelmana kuitenkin on se, että miksi kyseinen kasvain tulee nimen omaan aivolisäkkeeseen, eikä kuitenkaan siitä muihin aivojen osiin. Eli vaikka kyseessä on hyvänlaatuisen kasvaimen aiheuttama sairaus, niin miksi tuo kasvain tulee nimenomaan tuohon aivojen osa-alueeseen?

Muillakin ihmisillä kuin akromegaliaa sairastavilla on hyvälaatuisia kudoskasvaimia, mutta miksi juuri tällä ryhmällä se vaikuttaa nimen omaan pituuskasvua säätelevään aivojen osaan, mutta muuten ei noilla ihmisillä ole muita oireita, kuin ne, mitkä liittyvät tuohon kasvuhormonin ylituotantoon? Joten voidaan melko varmasti olettaa, että tuo kasvaimen kiinnittyminen tietylle aivojen tai pikemminkin aivolisäkkeen alueelle johtuu jostain geenivirheestä. Näet muillakin ihmisillä on tietenkin myös aivolisäkekasvaimia, mutta ne lähtevät leviämään takaraivonlohkossa. Tällä tarkoitan sitä, että ihmisellä voi olla myös geenivirhe, mikä johtaa siihen, että elimistön kasvuhormonin säätelytekijä ei toimi kuten pitäisi.

Eli tuollainen akromegalian käänteistila, jota kutsutaan kääpiökasvuisuudeksi johtuu siitä, että aivolisäke ei tuota ollenkaan kasvuhormonia. Nämä geneettiset poikkeavuudet ovat äärettömän pelottavia, ja toki saattaa olla niin, että joillakin ihmisillä on oikeasti ns. ”supervoimat”, ja he saattavat kuitenkin muistuttaa aivan keskivertoihmistä. Tarvitaan vain geneettinen poikkeavuus, joka aiheuttaa sen, että ihmisen lihaksisto muuttuu samanlaiseksi kuin sydänlihas, mikä koostuu ristikkäisistä lihassoluista. Eli normaalisti ihmisen lihaksisto on suorista lihas-syistä koostuva, mutta jos se muuttuu ristikkäisistä tai verkkomaisista lihassyistä koostuvaksi, niin silloin ihminen on paljon keskivertoa voimakkaampi. Tai sitten soluissa on suurempi määrä mitokondrioita, mitkä lisäävät sen voimaa. Mutta tuo viimeinen asia on tietenkin vain arvailua, koska en ole päässyt tutustumaan ”supervoimia” omaavien ihmisten lihasnäytteisiin.

Doping sekä urheilu

1. Menestymisen paineet ajavat käyttämään kiellettyjä aineita

Kun henkilö haluaa täysipäiväiseksi urheilijaksi, niin hänen pitää silloin varmistaa toimeentulonsa. Eli käytännössä  hankittava sponsorit uuden elämäntapansa rahoittamiseen. Ja tästä sitten seuraa muutamia ongelmia, jotka liittyvät suoriutumiseen treeneistä sekä muista vastaavista asioista. Näet sponsorit haluavat tuotteilleen näkyvyyttä, ja mikään neljäs tila ei tuo esimerkiksi urheilujalkineiden valmistajalle mitään media-aikaa. Eli sponsori haluaa urheilijan olevan aina paras.

Ja tuo tietenkin tuo eteen menestymisen painetta, koska urheilijan pitää olla aina paras. Se että urheilija pääsee aina ylimmälle pallille vaatii häneltä valtavasti työtä missä lajissa hyvänsä. Samoin ammattilaiseksi tähtäävän urheilijan pitää aloittaa täysipäiväinen treenaaminen jo hyvin nuorella iällä, ja siksi esimerkiksi monilla heistä ovat koulut jääneet käymättä. Se tietenkin vakuuttaa sponsoreita siitä, että henkilö on täysin omistautunut lajille, mitä hän harjoittelee. Mutta samalla altistaa henkilön erilaisille vilpin tekijöille, jotka saattavat tarjota hänelle kiellettyjä aineita esimerkiksi ymmärtämättömyyttään.

2. Dopingia on joka lajissa

Lähes jokaisessa maailman lajissa käytetään dopingia, ja esimerkiksi veritankkaus on yleistymässä. Mutta kun puhutaan vaikkapa biljardista, niin niissä piireissä käytetään paljon juuri amfetamiinia, joka poistaa väsymystä, mutta aiheuttaa samalla aggressioita. Mutta hiihdossa ja muissa kestävyyttä vaativissa lajeissa on käyttöön tullut EPO sekä veritankkaus, sikäli jos halutaan harhauttaa doping-testaajia, mutta tietenkin kasvuhormoneja voidaan myös käyttää, ja nuo hormonit sitten ovat niitä, joiden takia joillain "vintti pimenee" välillä. Samoin pelko kiinnijäämisestä varmasti lisää tällaisen urheilijan tuntemaa hermopainetta.

Eli hormonitasapainon häiriintyminen sekä verenkuvan muutokset ovat monesti juuri dopingin syytä, ja joskus on tehty niin, että dopingia on annettu urheilijalle ennen kuin hän aloittaa kilpauransa, mikä tarkoittaa että kyseinen henkilö on välttänyt doping-seulan, mutta kuten tiedämme, niin nuo aineet ovat saattaneet aiheuttaa sen, että kyseinen henkilö on käyttäytynyt aggressiivisesti kavereitaan kohtaan vaikkapa kouluissa. Tämä tarkoittaa sitä, että doping ja jatkuvat suorituspaineet ajavat urheilijan psyykkisen sietokyvyn koetukselle, ja kun tuohon lisätään se, että tuolla henkilöllä ei ole mitään muuta kuin urheilu, niin silloin alkaa tietenkin tulla eteen niitä stressioireita kuten aggressiivisuutta.

3. Veritankkaus sekä muut tavat

Veritankkaus tietenkin on loistava tapa parantaa suoritusta, ja siitä ei jää kiinni, mikäli käytetään urheilijan omaa verta. Eli kun urheilija harjoittelee, niin hänestä otetaan verta, joka sitten siirretään häneen takaisin, kun kilpailuihin lähdetään. näin sitten verenkuva sekä solujen pita-antigeenit pysyvät oikeanlaisina. Eli urheilija ei kärähdä tuolloin veritankkauksesta, koska käytettävä verivalmiste on hänen omaansa. Mutta doping on haitallista sekä urheilijaa itseään että kilpailuja kohtaan. Veritankkauksen vaarana saattaa olla esimerkiksi AIDS tai hepatiitti, koska noita valmisteita ei ehkä olla testattu kunnolla, ja jos toisen henkilön verta annetaan, niin tuo AIDS-riski on aina olemassa.

Ja kuitenkin sponsorit vaativat tulosta, mikä tietenkin näkyy siinä, että urheilija stressaantuu. Stressaantuminen sekä esimerkiksi testosteroidien käyttö eivät ole mikään mukava yhdistelmä. Mutta joskus käy niin, että doping saa urheilijan harjoittelemaan liikaa, ja seurauksena hän saattaa sitten saada sydänkohtauksen ylirasittumisen johdosta, tai sitten esimerkiksi joutua kovan rattiraivon valtaan. Dopingin ongelma on siinä, että se saa lihasmassan kasvamaan liikaa suhteessa sydämeen, jolloin henkilön sydänlihaksen voima ei jaksa pumpata verta elimistöön. Ja koska sydän lyö jatkuvasti täydellä teholla, niin silloin vaarana on ylirasittuminen sekä kuolema. Vaaraa tietenkin lisää se, että jos henkilö ei juo tai syö mitään, niin hänen ruumiinsa elektrolyyttinen tasapaino horjuu, mistä seurauksena voi olla sairaskohtaus.

pseudotiedetta.blogspot.fi

"Käyttääkö urheilija dopingia vai eikö käytä" eli kilpaileeko hän reilusti vai turvautuuko hän lääkkeisiin, ja riskeeraa terveytensä? Kas siinä vasta pulma

Kuva I

Urheilussa menestyminen on kaikki kaikessa, ja se asettaa myös urheilijan sekä hänen taustavoimiensa moraalin  koetukselle. Eli kuten ylhäällä olevassa kuvassa oleva "Hamlet hahmo" kysyy, "niin ollako vai eikö olla" eli haluaako urheilija riskeerata elämänsä siksi, että hän käyttää dopingia, joka voi aiheuttaa esimerkiksi sydänkohtauksen, koska lihaskudos kasvaa liian suureksi sydämen kokoon nähden? Tai kun epäpätevät lääkärit tai ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta antavat urheilijoille eläimille tarkoitettua kasvuhormonia, jotta hän saavuttaisi paljon jo nuorena. Ja hormonit tietenkin aiheuttavat raivokohtauksia, joiden takia urheilija saattaa muuttua aggressiiviseksi. Samoin nuo steroidit aiheuttavat ehkä syöpää, vaikka ne tuotettaisiin biologisin menetelmin, mikä sitten lisää tietenkin noiden aineiden saatavuutta, koska soluviljemien avulla tuotettavat hormonit sekä steroidit mielletään vaarattomiksi, ja tuolla tavoin voidaan noita hormoneja tuottaa hyvin halvalla.

Kun puhutaan urheilusta, niin tietenkin nyt mieleen tulee tämä Shaprovan doping-käry, mikä varmasti herättää keskustelua noista asioista. Kuten tässä tapauksessa olemme huomanneet, niin tämä doping-aine on peräisin laillisesta lääkkeestä, joka ilmeisesti on myös laillistetun lääkärin määräämästä purkista peräisin. Ja tämä tietenkin panee miettimään, että kuinka monta tuollaista lääkäriä on tuolla maailmalla, jotka pystyvät tällaisia valmisteita määräämään? Eli kun puhutaan maailman pienenmisestä sekä Internetistä, niin mieleen tulee sellainen vaihtoehto, että joku tilaa dopingia vaikka Afrikasta tai jostain kaukoidän maasta.

Temppu tehdään siten, että Suomessa asuva lääkäri tutkii tuon potilaan, joka haluaa hankkia doping-aineita. Sitten lääkäri kirjoittaa lääkkeen määräämisohjeet jollekin Mosambikissa asuvalle lääkärille, joka kirjoittaa tarvittavat reseptit, ja käy hakemassa lääkkeet paikallisesta apteekista. Nuo lääkkeet voidaan sitten lähettää lentorahtina Suomeen, josta tuo asiakas tai potilas ne sitten hakee postista, ja temppu muuten toimii nimen omaan dopingin kanssa, koska huumekoira ei ehkä niitä osaa etsiä. Tämä maailma on siitä erikoinen, että vaikka eurooppalainen virkamies ei itse lahjuksia ota, niin on maita, joissa virkamiehiä ei edes yritetä valvoa.

Ja sitten tietenkin seuraavana mieleen tulevat kaiken maailman kopiolääkkeitä tehtailevat lääkeyhtiöt, joiden toimintaan ei edes monillakaan afrikan mailla edes ole kykyä puuttua. Ja biologisin menetelmin tuotettavaa lihastenkasvuhormonia tai oikeastaan suoraan lihaskudokseen vaikuttavaa hormonia ei edes voi havaita, mikäli se tuodaan maahan soluvilhjelmän muodossa. Eli noita hormoneita tuottavia kantasoluja voidaan viljellä tetrimaljoissa, ja tuolla menetelmällä voidaan tuottaa noita hormoneita esimerkiksi pienlaboratorioissa, jotka sijaitsevat ehkä jonkun kotona, tai tuolaisia soluja voidaan tuottaa geenimenipulaation avulla, eli otetaan tavallisia eläinmen- tai ihmisen soluja, ja noita hormoneita tuottavia soluja voidaan luoda keinotekoisesti vaihtamalla niiden tumassa sijaitseva solujen perimäaines.

Mutta tietenkin myös geeninsiirrolla voidaan kehittää urheilijan lihasmassaa. Eli tuolle urheilijalle annetaan pistoksena genimanipuloituja viruksia, joilla hänen perimäänsä siirretään vaikka gorillan lihassoluja tuottavia geenejä. Tai sitten häneen ruskutetaan hormonia tuottavia soluja, jotka kehittävät esimerkiksi ainoastaan sydänlihasta.Tuollainen käsittely antaa hänelle valtavan etulyöntiaseman muihin ihmisiin nähden. Ja tietenkin tuollainen hormonikäsittely voidaan antaa myös kantasoujen muodossa, jotka on valmistettu henkilön omista soluista, ja niissä olevan geneettisen materiaalin manipuloinnilla voidaan tehdä niin, että nuo mahdolliset kasvuhormonit eivät näytä testeissä keinotekoisilta aineilta. Ja nuo kehitysmaissa sijaitsevat lääketehtaat ovat tietenkin sellaisia toimijoita, että niiden johtoa ei edes kiinnosta noiden kasvuhormonien tai muiden tuollaisten aineiden tai tekniikoiden valvontaan.