Salasanojen vaihtamisesta sekä verkkourkinnasta

Kuvituskuvaa
Kuva I

Salasanan vaihtaminen kerran kuussa ei ole ollenkaan tarpeen, jos sitä ei ole käytetty kuin omalla henkilökohtaisella tietokoneella. Jos salasana vaihdetaan liian usein, niin silloin ihminen joutuu kirjoittamaan sen ylös, jolloin kuka vain voi sen saada käsiinsä. Kotikoneilla sekä henkilökohtaisilla sähköpostitileillä pitäisi käyttää tietenkin erilaisia salasanoja kuin työpaikan työasemilla, ja toki työpaikan tietokoneilla käytetään vain työpaikan sähköposteja sekä vieraillaan vain niillä kotisivuilla, mitä henkilö haluaa näyttää myös työnjohtajilleen.

Eikä koskaan saa käyttää samaa salasanaa työ- ja kotikoneilla, jotta kukaan ei sitten niitä henkilökohtaisia sähköposteja saa käyttöönsä, Kun työpaikan konetta käytetään, niin silloin tietenkin pitää aina muistaa se, että joissakin yhtiöissä on esimiehellä mahdollisuus katsoa mitä alainen tekee koneellaan, ja muutenkin on paljon edustavampaa, että yhtiön sähköposteissa on vain sitä "virallista tekstiä", eli näin voidaan pitää myös työ- ja henkilökohtaiset asiat erossa toisistaan.

Jos omia sähköposteja ei käytetä yhtiön koneilla, niin silloin eivät myöskään johtajat saa tietää, jos alainen hakee esimerkiksi uutta työpaikkaa. Jos omat tietojen käsittelyvälineet pidetään erossa työpaikan välineistä, niin silloin henkilökohtaiset asiat eivät päädy mikrotuen käsiin. Muistakaa että aina välillä on tapahtunut sitä, että mikrotukihenkilö on katsellut etäkäytön tai "kuvaruutukaapparin" avulla toisten työskentelyä, tai kaivellut esimerkiksi verkkopäiväkirjojen salasanoja, joita sitten on käyty tekemisen puutteessa lukemassa, ja siinä on mukava irvailla työkaverin suruille sekä murheille, koska kiusaaja saa varmasti värinöitä siitä että toinen saadaan itkemään työporukan edessä.

Joten kun puhutaan päiväkirjoista, niin niiden avulla tietenkin on hyvä harjoitella kirjoittamista, mutta mitä tahansa ei kannata kirjoittaa muistiin, koska kuka vain voi saada tuollaisen netti- tai paperisen päiväkirjan tekstejä haltuunsa. Ja silloin tulee varmasti itku, jos sinne on liian henkilökohtaisia asioita tullut kirjoitettua. Nettipäiväkirjoissa on sitten vielä sellainen aspekti, että joku voi sinne kirjoittaa toisen henkilön nimissä erilaisia tekstejä, jos tuon kiusaamisen kohteen oma kirjoitus ei ole tarpeeksi "vetävää". Jos kavereita ei tarpeeksi naurata, niin sitten toisen nimissä aletaan kirjoittaa jotain kamalaa, jotta hänet saadaan näyttämään jotenkin häiriintyneeltä.

Olen kuullut jopa siitä, että toisen nimiin on avattu sähköposti- tai facebook-tilejä, jotta häntä voitaisiin kiusata paremmin. Eli kiusaaja on sitten toisen nimiin kirjoitellut "päiväkirjoja", joita on ollut mukavaa esitellä kavereille. Myös MAFIA:n tiedetään joskus väärentäneen päiväkirjoja sekä itsemurhakirjeitä, jotta henkilö vaikuttaisi masentuneelta, ja sitten hänen murhansa on yritetty lavastaa itsemurhaksi. Mutta kun puhutaan nettipäiväkirjoista, niin osa johtajista sekä projektipäälliköistä pitää jokaisesta työpäivästään kirjaa, jotta jos hän joutuu vaihtamaan työpistettä, niin seuraaja saa silloin käyttöönsä kaikki dokumentation, mitä projektissa tai työpisteessä on tehty, sekä esimerkiksi työympäristön erityispiirteet ilmenevät noista päiväkirjoista.

 Niitä kutsutaan nimellä "projektipäiväkirja" tai "päiväraportti", ja ne on tarkoitettu nimenomaan yhtiön johdon luettaviksi, jotta niiden avulla voidaan selvittää se, miten työt jossain konttorissa tehdään, ja noudatetaanko siellä asiallisia standardeja esimerkiksi sähköpostien suhteen, ja onko työväkeä informoitu siitä mahdollisuudesta, että heidän päätetyöskentelyä voidaan tarkkailla ilman, että he huomaavat mitään. Ja onko heitä ohjeistettu työkoneiden käytöstä,ja siitä että sähköposteissa on aina lähettäjän nimi. Hänet voidaan sen perusteella vetää vastuuseen kirjoittelusta, mikä vahingoittaa yhtiön mainetta.

charelesfort.blogspot.fi

Rikollisten tuomirsemisen vakeudesta

Kuten olemme Jari Aarnion jutussa huomanneet, niin rikosten selvittäminen ei käy niin kuin elokuvissa. Se miksi nuo melkein selvät jutut näyttävät niin paljon toisenlaisilta, kun ne ovar oikeudessa liittyy tähän rikollisten sekä poliisien väliseen viestintään. Se että huumepoliisilta löytyy joku peitetehtävissä käytettävä kännykkä halustaan varmasti on helppoa selittää sillä, että tuo puhelin tarkoitettu tietolähteen suuntaan tapahtuvaan yhteydenpitoon, ja nuo ammattirikolliset eivät varmasti noudata mitään virka-aikoja, ja siksi poliisimies voi aivan hyvin selittää tuon puhelimen hallussapidon. Muutenkin huumemaailman sekä terroristien tutkiminen on oikeastaan melko työlästä, koska nuo henkilöt käyttävät monta kertaa varmistettuja SIM-kortteja, jotka on ehkä ostettu jonkun peiteyhtiön nimiin, ja samoin rahaliikenne kanavoidaan usein esimerkiksi siivousyhtiöiden tai erilaisten huolintaliikkeiden tilien kautta.

Nuo rikolliset ovat oikeastaan vain välikäsien kanssa tekemisissä esimerkiksi huumerahojen kanssa. Ja tuo rahanpesu on muutenkin varsin monivivahteista toimintaa, missä esimerkiksi käytetään narkomaaneja, jotka sitten huumepalkkiota vastaan kuljettavat melko pieniä rahasummia asunnosta toiseen, ja näissä asunnoissa olevat toimijat sitten esimerkiksi esittävät tekevänsä siivouksia jollekin yhtiölle, ja tuloksena on sitten kuittikauppana tunnettu ilmiö, jossa esimerkiksi huumerahan pesua peitellään tekaistuilla laskuilla, ja nämä toimijat sitten vielä esittävät näennäisen oikeellisia kuitteja sekä tuntilistoja.

Eli veroasiat ovat päällisin puolin kunnossa, mutta todellisuudessa tuon yhtiön tulot tulevat huumeista sekä muusta rikollisesta toiminnasta. Mutta miksi tuohon kuittikauppaan on niin vaikea puuttua johtuu siitä, että kaikki viestintä, mitä tuo yhtiö tekee tapahtuu esimerkiksi narkomaanien nimissä olevien prepaid-liittymien kautta, ja siinä käytetään tietenkin peitekieltä. Eli jos tuo tapaamisen pyytäjä haluaa puhua riksoksesta, niin hän pyytää laittamaan "punaisen paidan" päälle. Jos puhutaan ammattivakoojista sekä samoja tekniikoita käyttävistä vastavakoilijoista, niin tuo tarkoittaa sitä, että puhelimet ja muut elektroniset tallentimet pitää jättää pois.

Ja jos nuo henkilöt ovat oikein tyylikkäitä ammattilaisia, niin he keskustelevat ehkä jonkun talon tai varaston sisään rakennetussa "Faradayn" häkissä, jota kutsutaan myös EMP-psujatuksi tilaksi. Vitsi on siinä, että rakennetaan teräverkosta tehty kuutio, ja tällöin pitää muistaa, että tuo kuutio on oltava jokaiselta sivultaan suljettu teräsverkko. Joten myös lattian pitää olla verkon peitossa, ja tuon kuution voi muuten pystyttää hyvin nopeasti. Tämän takia esimerkiksi poliisi voi joutua erittäin vakavaan vaaraan, jos hän olettaa että elektronisia laitteita voidaan käyttää kaikissa tilanteissa. Ja tietenkin nuo keskustelijat voivat naamioitua esimerkiksi kaasunaamareilla, jotta heidän äänensä ei olisi tunnistettavissa. Eli he voivat peittää henkilöllisyytensä monilla tavoin, joten vaikka äänite saataisiinkin otettua jostain tapaamisesta, niin silti saattaa olla niin, että ketään ei niihin voida luotettavasti kytkeä, koska äänitunnistusta on häiritty ja sormenjälkiä ei löydy, ja esimerkiksi varastoissa voi olla kenen hyvänsä ihmisen sormenjälkiä tai DNA:ta. Samoin nuo peiteyhtiöt saattavat olla ketjuutettuja, ja silloin viranomaisten pitää seurata rahavirtoja koko yritysketjun läpi, ja jos yhtään kotietsintää tehdään hätiköiden niin rosvot saavat varoituksen, ja ehtivät hävittää todisteita. Tämän takia noiden juttujen tutkiminen ei tapahdu kuin amerikkalaisessa elokuvassa.

Eli tehdään kehikko, jossa on pikalukot eli puikkokiinnitys, joka mahdollistaa tuon teräskuution nopean pystyttämisen, ja se voidaan rakentaa muistuttamaan panssariverkkoaidan kappaleita. Tuon kuution pitää tietenkin olla myös suojattu mikrofoneja vastaan, joten sen kanssa voidaan käyttää vastamelua, eli ulospäin suunnattuja kaiuttimia, joilla peitetään kuutiossa tapahtuva keskustelu. Ja paljaan kuution pintaan on vaikea asettaa kuuntelulaitteita. Mutta tietenkin nuo henkilöt voidaan tutkia metallinpaljastimella tai jopa riisuttamalla, mutta tietenkin voimakkaan radiosignaalin eli EMP-pulssin avulla voidaan nuo pienet ehkä vaatteiden sisään upotetut salakuuntelulaitteet käyttökelvottomiksi. Tai nämä rosvot voivat tavata esimerkiksi puiston penkillä ja kirjoittaa toisilleen nomeraadumeita, jotka he sitten repivät tapaamisen päätteeksi, jotta todisteita ei jää mistään rikoksesta. Ja jos joku noissa piireissä mainitsee tekevänsä mitään rikoksia tai puhuu muuta kuin koodikieltä, niin silloin saattaa seurauksena olla luoti takaraivoon.

Säteilyltä suojautuminen

Jos ihminen joutuu tilaan, missä hän kohtaa voimakasta alfa, beta tai gammasäteilyä, niin silloin ei tavallinen kemikaaleilta suojaava tuvavarustus riitä. Alfasäteily eli ionisoitunut Helium-atomin ydin ei ole kovin vaaarallinen, koska se ei lävistä edes kumista suojapukua. Mutta jos tuo ioni pääsee ihmisen kauhkoihin, niin silloin se vahinngoittaa helposti solun DNA-molekyyliä, ja aiheuttaa erittäin vakavia mutaatioita. Eli nuo solut muuttuvat helposti syöpäsoluiksi. Ja tietenkin myös tupakointi lisää tuota riskiä, ja yhteisaltistus sekä kemiallisen- että elektromagneettisen agentin taholta johtaa melko varmasti keuhko- tai muuhun syöpään.

Tämän ongelman sitten tuo se, että helium on muutenkin jalokaasu, mikä lävistää helposti mm. aktiivihiilisuodatinta. Samoin tuo elektromagneettinen eli ionisoiva gammasäteily saa helposti myös muita atomeja luovuttamaan elektronikuoriltaan elektroneja, ja esimerkiksi happi- ja typpi-ioneilla on vastaava vaikutus ihmisen perimään kuin helium-ioneillakin on. Joten pelkkä kaasunaamarin käyttö ei riitä, kun esimerkiksi reaktorin jäänteitä mennään raivaamaan. Tuollaisessa tilanteessa pitää käyttää happilaitetta, joka estää kaasujen pääsyn keuhkoihin, ja jossa ei tapahdu läpihengitystä. Kierrättävällä eli suljettuun kiertoon tukeutuvalla pullohappeen perustuvalla laitteistolla saavutetaan parempi työturvallisuus kuin normaaleilla pullohappijärjestelmällä.

Beta- ja Gammasäteilyltä voidaan suojautua käyttämällä sekä lyijyliiviä sekä kullattua lyijyllä vuorattua SWAT- kilpeä, mikä suoja kohti tulevalta elektromagneettiselta säteilyltä. Eli kultauksen tarkoitus on tehdä tiivis pinta, mikä estää sähkömagneettisen säteilyn tunkeutuminen aineeseen. Ja tämän takia kultausta käytetään myös sateliiteissa, eli sen tehtävä on suojella avaruusaluksen elektroniikkaa voimakkaalta hiukkas- ja lyhytaaltoiselta säteilyltä, joka indusoi sähkökentän niiden elektroniikkaan aiheuttaen sateliiteille vaurioita. Tämä sama ilmiö estää myös ihmisen hermoston toiminnan, koska sähkökuormitus estää hermoston sähköisen toiminnan, ja tämän takia kyseiset suojapuvut pitää varustaa rauta- tai kupariverkolla eli "fardayn häkillä", mikä estää sähkökentän muodostumisen tuon suojapuvun sisään. Ja tietenkin noiden henkilöiden on käytettävä suuria jodiannoksia tehtävän aikana sekä noudatettava muutenkin hyviä elämäntapoja. Eli he eivät saisi polttaa tupakkaa, jotta kemiallinen altistus saada syöpä olisi mahdollisimman pieni. Ja käytön jälkeen varusteita on käsiteltävä kuin ydinjätettä, koska ne muuttuvat radioaktiivisiksi peittyessään radioaktiivisista aineista.

Älykkäät materiaalit mullistavat tieteen sekä rakentamisen.

Nanotekniikka on yksi tie siihen, miten voimme rakentaa tulevaisuudessa superrakenteita, mitä voidaan koota ja purkaa melkein ilman työkaluja, ja joiden saumat pitävät ilmaa. Idea on oikeastaan tuttu Legoista, joilla voidaan oikeasti toteuttaa esimerkiksi täysikokoinen talo ilman työkaluja. Eli kun mennään johonkin viidakkoon tai Etelämantereelle rakentamaan taloa, eli tukikohtaa, niin siellä olisi hyvä, että kappaleet saadaan nopeasti laitettua paikalleen, ja tietenkin esimerkiksi teltta on siksi hyvä ratkaisu. Mutta teltan ongelmana on se, että tuo rakenne ei suojaa oikeastaan tuulelta tai lentäviltä kiviltä tai jäältä. Tarvitaan kovempi sekä kestävämpi rakenne, ja Mylar-kalvon ongelma tietenkin on siinä, että se ei itsessään hengitä, joten tuo teltta pitää silloin rakentaa asbestikankaasta.

Mutta jos tarvitaan kehittynyttä suojamuuria, niin silloin pitää käytössä olla varustus, joka voidaan latoa tehokkaasti paikalleen, sekä sillä pitää voida suojella tuota telttaa tai leiriä esimerkiksi tulvalta, niin tarvitaan järeämpi sekä jäykkä rakenne, joka oikeastaan voisi muistuttaa legopalikoita, jotka ainoastaan ladotaan paikoilleen, ja sitten niiden saumat tiivistetään tarranauhalla. Tuolla samalla tavoin voidaan tulevaisuudessa rakentaa esimerkiksi Kuutukikohtia. Toki itse miehistömoduuli voidaan valmistaa puhallettavasta Mylar-pallosta, joka upotetaan Kuun pintaan sekä täytetään puoliksi betonilla, mutta ongelmia sitten seuraa siitä, kun tuo “kuplahalli” joutuu meteoriittipommituksen sekä voimakkaan kosmisen säteilyn kohteeksi, mikä tuhoaisi elämän kyseiseltä asemalta muutamassa sekunnissa.  Tuo kupoli voidaan rakentaa 3D printtausmenetelmällä, jossa se tehdään ohuesta Mylar nauhasta.

Tämän vuoksi nuo kupolit pitää tietenkin peittää jäykemmällä rakenteella, mikä suojaa itse Mylar-pintaa. Joten ideaalista olisi käyttää mikrometeoriittipommituksen vaurioiden korjaamiseen ns. “älykkäitä elementtejä”, jotka on muotoiltu kuten jalkapallon pinta, jotta tuo vaurio voidaan korjata nopeasti sekä tehokkaasti, ja nuo elementit voisivat oikeastaan olla sellaisia, että ne vain asetetaan paikalleen, ja sitten niistä ponnahtaa ulos eräänlaiset metallipuikot, joilla nuo “älylegot” ottavat toisistaan kiinni, ja niiden pinta voidaan peittää esimerkiksi aurinkokennoilla, joilla tuo asema saa sitten energiaa, ja yöllä toki tuon Kuuaseman olisi turvauduttava atomivoimaan. Syy miksi noita elementtejä pitää nostella tuon kupolin päälle, vaikka ne tehdään 3D-printtereillä on hyvin yksinkertainen, jos tuon aseman pinnalle tehdään liikaa materiaalia, niin se alkaa vaikeuttaa tuon laitoksen toimintaa. Ja tuo älylego tietenkin varustetaan älyjärjestelmällä, joka ilmoittaa WLAN:in avulla noille operaattoreille, että siihen on tullut vaurio. Eli niissä jokaisessa on erityinen kaasukello, mikä tyhjentyessään kertoo, että sen pintaan on tullut reikä, ja tietenkin ne on myös asetettu eräänlaisten paineanturien päälle, jotta ne tunnistaisivat, mikäli niitä painetaan.

Tuon voimalan sijoituspaikka olisi tietenkin asuinrakennusten ulkopuolella, jotta mahdollinen sätelyvuoto ei aiheuttaisi haittaa tuon aseman sisäpuolella. Mutta tuota Aurinkokennojärjestelmää voidaan käyttää noiden “legopalikoiden” voimanlaitteena sekä varavoimana, vaikka asema sitten siirtyisi käyttämään reaktoria energian tuotantoon. Ja kun tuo atomireaktori sijaitsee Kuuaseman ulkopuolella, niin se ei tarvitse erillistä säteilysuojaa, ja rakenteesta tulee samalla keveä. Samaa tekniikkaa voidaan käyttää myös siirrettävissä tulvarakenteissa, joilla suojataan esimerkiksi varsinaista patotyömaata tai arkeologista kaivausta.

Noita älymateriaalin kappaleita voidaan käyttää myös avaruusalusten pinnan korjaamiseen, sekä panssarivaunujen sekä muiden turvarakenteiden suojaamiseen. Mitä pienempiä levyjä käytetään, niin sitä tehokkaampi tuo moduulisuojaus on. Eli kun puhutaan modulaarisista suojatiilistä, mitä voidaan käyttää avaruusalusten suojaamiseen, voidaan samalla tavoin käyttää myös esimerkiksi panssaroitujen ajoneuvojen suojaamiseen, ja avaruudessa lentävien mikrometeoriittien ero esimerkiksi panssarintorjunta-aseisiin nähden on vain se että nämä pienet kappaleet lentävät avaruudessa, ja niitä ei ammuta tahallaan avaruusasemaa vastaan, joten esimerkiksi avaruussukkuloissa käytettävää metorisuojausta voidaan käyttää suoraan myös sotilaslentokoneiden suojaamiseen. Ja jos ne voidaan vaihtaa "lennossa", niin silloin tietenkin ajoneuvon tai lentokoneen käyttöaste kasvaa, ja se voidaan vaihtaa jopa keskellä taistelua.