Immateriaalisen tuotteen varastaminen on ainainen ongelma

      Joskus tuntuu että yrittäjä tavoittelee Kuuta taivaalta

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kehutun-yrityksen-toimitusjohtajalle-vankeusrangaistus-mursi-nuorten-start-up-unelman-kaikki-sanoivat-ettei-ideoita-voi-varastaa/6777030#gs.0OSdS7w



Kimmo Huosionmaa




Kun start-up yritykseltä varastetaan sen tuote- tai liikeidean, niin edessä on hyvin ikävä oikeustaistelu. Itse joskus ihmettelen, että kuinka usein tällainen tapaus jää oikeastaan ilmoittamatta? Kun puhutaan esimerkiksi tilanteesta, missä vastakkain ovat start-up-yritys sekä ehkä alalla pitkään ollut yrittäjä, niin silloin tietenkin eteen tulee tilanne, jossa punnitaan luottamus sekä rohkeus lähteä ajamaan omaa asiaa, ja hakemaan oikeutta oikeusistuimesta. Tuo idean varastanut henkilö saattaa käyttää asemaansa hyväkseen, ja kysyä suoraan, että kumpaa mahdetaan uskoa? Ja tuolloin pitää tietenkin muistaa se, että tuollainen ihminen on jotenkin kokenut asemansa vahvaksi, kun on tämän teon tehnyt.



Jos puhutaan pitkään alalla olleesta toimijasta, niin silloin eteen tulee tilanne, missä osaa tuon start-upin työntekijöistä lahjotaan olemaan lähtemättä oikeuteen, tai että heidät palkataan toisen yhtiön palvelukseen, kun taas toimitusjohtaja saa lähteä. Tuollainen asia varmaan katkoo monia ystävyyssuhteita, kun toiset kokevat saavansa tämän “vanhan yhtiön” palveluksessa varman tuoton, ja tietenkin start-up voi olla omalle vaimollekin hiukan haastava asia. Tuolloin saatetaan kokea, että toinen ei ole mitään, kun hänellä ei ole rahaa, ja sitten myös vaimo lähtee pois kotoa. Nimittäin start-up on asia, mikä vaatii todella paljon töitä, ja siitä saatava tulo on ehkä hyvin pieni.





Samoin start-upien toimistot eivät ehkä ole kovin vakuuttavia, ja silloin eteen saattaa tulla sellainen kysymys, että “miksi sinun miehelläsi ei ole oikeaa toimistoa?”. Kun tuo puhuja oli hankkinut saman koulutuksen, niin hänellä oli 200 alaista, ja tietenkin ikää oli 22 vuotta. Ja samaan lauseeseen lisätään sellainen upea asia, että puhuja tuntee miljoonia asiantuntijoita, joilla on sama koulutus, mutta 20 vuotta työkokemusta, niin siksi kannattaisi vaikka lähteä siivoamaan. Näet insinöörejä sekä tradenomeja kasvaa joka puussa, joten miksi tuo vaimo sitten viettää aikaa moisen luuserin kanssa? Hän voisi vaihtaa vaikka uuden Mersun omistavaan yhtiön johtajaan, mieluummin kuin jatkaa kyseisen miehen kanssa.





Tässä ylhäällä on sitten tällainen tapaus taas kerran, ja kyseinen asia sitten on yleensä sellainen, mikä varmasti nostaa tunteita pintaan. Kun keskustellaan ideoista sekä tuotteista, niin silloin tietenkin voidaan aina välillä kysyä, että voiko niitä lain mukaan varastaa? Kun puhutaan tuotteen tai siihen kuuluvan dokumentoinnin varastamisesta eli kopioimisesta ilman lupaa, niin silloin tietenkin voidaan keskustella myös tekijänoikeuksista sekä immateriaalioikeuksien varastamisesta sekä myös plagioinnista. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseinen tapaus käsitellään samaan tapaan kuin esimerkiksi taideväärennöksen myyminen sekä kaikki muu kopioihin liittyvä rikollisuus. Kun ihminen tekee luovaa työtä, niin hänelle kuuluu sellainen asia kuin korvaus tekemästään työstä.



Ja jos ihminen ottaa omin lupineen käyttöön esimerkiksi koneita, niin hän on velvollinen korvaamaan tämän asian omalle työnantajalleen. Se tarkoittaa sitä, että aina jos lainaa työnantajan tavaroita, niin silloin pitää ilmoittaa, jos esimerkiksi työkalua halutaan käyttää omassa yhtiössä. Nimittäin jos työkaluja saa lainata, niin silloin pitää tietenkin mainita, että saako niitä käyttää työhön, josta saa palkkaa. Nimittäin millään työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa toisen yhtiön työkaluja, joten tällainen asia tuli tässä vielä mieleeni.



Kun keskustellaan kaiken maailman yrityshautomoista sekä muista vastaavista kursseista, niin silloin tietenkin noiden kurssien tasoon vaikuttaa ehkä sellainen asia, että joku saattaa varastaa toisten yritysideoita omaan käyttöönsä. Tuollainen tilanne saattaa tulla eteen silloin kun joku hyvännäköinen yritys on esittelyssä esimerkiksi jossain yrittäjäkursseilla. Tuolloin tietenkin on olemassa tilanne, missä kiusaus voi nousta erittäin suureksi, ja silloin joku opiskelija saa sitten päähänsä varastaa tuon yhtiön yritysidean itselleen.



Siinä sitten kyllä syyllistytään plagiointiin, kun käy niin, että joku sitten ottaa tuon yritysraportin itselleen, sekä alkaa hyödyntää sitä ilmoittamatta tästä muille. Samoin sitten aina välillä käy niin, että joku ryhmän jäsenistä sitten ottaa raportin omiin nimiinsä, ja käy sen perusteella hakemassa starttirahaa. Tuolloin tietenkään kukaan muu ei saa tietää, että tämä raportti on oikeastaan muiden tekemä, ja sillä sitten lähdetään asioimaan pankkiin. Kyseinen asia saattaa vaikuttaa hyvin upealta, mutta siinä on kyllä kyse varkaudesta,



Tällaisia asioita aina silloin tällöin tapahtuu myös taiteilijoiden piireissä. Noissa surullisissa tapauksissa esimerkiksi bändin yksi jäsen saa päähänsä ottaa kaikki yhtyeen sanoitukset mukaansa, sekä perustaa oman joukon. Noissa tapauksissa saattaa kyseessä olla vaikkapa saunailta, jossa joku saa päähänsä lähteä hakemaan omaa rahaa esimerkiksi siivouksesta. Tällöin nuo sanoitukset sitten saavat lähteä esimerkiksi kiukaan pesään, koska ne eivät sovi yhden jäsenen itselleen suunnittelemaan elämäntyyliin. Joten siinä sitten menee yhtyeen mahdollisuudet saman tien. Tämäkin voi olla yksi tie, johon luovan työn tekeminen päättyy ilman varoitusta.



https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kehutun-yrityksen-toimitusjohtajalle-vankeusrangaistus-mursi-nuorten-start-up-unelman-kaikki-sanoivat-ettei-ideoita-voi-varastaa/6777030#gs._hxZqzE

https://kirjabloggaus.blogspot.fi

Lehdistön käyttö painostamiseen sekä yllyttäminen viran viemiseen ovat asioita, joita kukaan ei omalle kohdalle toivo

Mitä tehdään silloin, jos esimerkiksi valtion johtaja jakaa tietoja, jotka on merkitty salaisiksi, ja vahingoittaa kansallista turvallisuutta? Siinä sitten on pulma, jonka ratkaiseminen on erittäin vaikeaa. Presidentti toki on valtion päämiehenä sotilaiden esimies, mutta toki hänenkin olisi kunnioitettava noita salassapitoa koskevia määräyksiä, vaikka hän on sellaisessa asemassa, että kyseisen henkilön arvosteleminen voi saattaa sotilas- tai siviilihenkilön erittäin vaikeaan asemaan. Vaikka presidentti ei saa pidättää ihmisiä lain mukaan, niin kuitenkin välillä huomaan, että joissakin tapauksissa esimerkiksi presidentin toiminnasta negatiiviseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden on oletettu pitävän vain “päänsä kiinni, koska ei ole hänen asiansa kommentoida esimiestensä toimia”.

Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että on tilanteita, mitä kukaan ei toivo omalle kohdalle sattuvan, ja yksi niistä on julkisuuden käyttö henkilöön kohdistuvaan painostamiseen. Tällaisia tilanteita sitten vielä kärjistetään sillä, että sitä levitetään julkisessa sanassa, mikä tarkoittaa sitä, että presidenttiä ikään kuin yllytetään käyttämään valtaoikeuksiaan alaisiaan kohtaa. Kuitenkin on sanottava, että kaikissa valtioissa on vähän eri käytäntö siitä, miten esimerkiksi poliiseja sekä sotilaita kohdellaan, jos heillä menee presidentin kanssa “sukset ristiin”.

Saattaa olla niin, että esimerkiksi joku tiedustelu- tai poliisijohtajan virka on kaksiosainen. Se tarkoittaa sellaista asiaa, että vaikka kyseiseltä henkilöltä viedään johtajan virka, niin hän silti jää työhön poliisiin tai asevoimiin. Eli tuolloin presidentti vain ei häntä enää tapaa. Mutta kun puhutaan alaiseen kohdistuvasta erotus-oikeudesta, niin tietenkin osassa maita esimerkiksi presidenteillä on tällainen oikeus, mutta silloin kannattaa hiukan miettiä sitä, että kannattaako hänen tuota valtaa käyttää aivan huvikseen? Näet kun puhutaan esimerkiksi muistioista sekä kaiken maailman muista papereista, niin silloin tietenkin niissä pitää olla jonkinlaisia rikkeitä, jotta tuo päätös olisi jotenkin perusteltavissa. Ja nyt sitten tullaan vallankäytön psykologiseen puoleen.

Jokainen asiakirja on valtavan voimakas, jos se on sellaisen henkilön käsissä, joilla jo muutenkin on oikeus erottaa alaisiaan. Se tarkoittaa sitä, että tällainen johtaja varmasti näkee vain sitä, mitä hän haluaa nähdä. Varsinkin jos hän sattuu jotain henkilöä vihaamaan, niin pelkkä väärän värinen solmio riittää silloin alaista koskevan erottamispäätöksen tekemiseen. Ja tietenkin se sitten lisää virkaan kohdistuvaa painetta käyttää valtaa tavalla, mikä on demokratialle vierasta, koska se lisää esimerkiksi julkisen sanan valtaa johtajaan. Yksinvaltiaalle johtajalle on helppo kuiskutella korvaan sellaisia asioita, mitä ei varmasti kukaan oikeasti haluaisi edes olevan totta.

Tuolloin esimiestä painostetaan  lehdistön avulla käyttämään erottamis-oikeuttaan vihjailemalla siitä, että “kenenkään ei tarvitse sietää hankalaa alaistaan”. Ja sitten tietenkin voidaan vähän vihjailla, kenen kanssa ei sitten kannata ryhtyä kaveeraamaan, jotta oma ura ei tuhoutuisi. Kuitenkin voidaan sanoa, että on olemassa sellaisia tapoja toimia, että siinä ei varmaan koskaan olla mietitty ollenkaan, kun aletaan antaa lausuntoja. Kun oikeasti ihminen lähtee tekemään päätöksiä jostain asiasta, niin hänen pitää aina toivoa parasta, mutta varustautua kaikkein pahimpaan. Eli koskaan ei saa luottaa siihen, että kaikki olisi mennyt oikeasti niin kuin on suunniteltu.

Varsinkin liike-elämässä sekä valtionhallinnossa työskentelevän täytyy aina muistaa se, että jos hän kirjoittaa tai puhuu asioista väärällä tavalla, eli yllyttää esimerkiksi väkivaltaan tai muuten sopimattomaan toimintaan, niin silloin eteen tulee sellainen tilanne, että hänen tuttavapiiriinsä kuuluvia henkilöitä sitten saattaa ryhtyä kiinnostamaan hänen työpaikkansa, jolloin he saattavat sitten käydä kuvaamssa noissa tilaisuuksissa, ja laittaa filmejä jakoon, sekä kantelemassa mielestään sopimattomasta käytöksestä vaikkapa toimittajille, jotka sitten laittavat noita mahdollisesti hyvinkin ikäviä film, jotta tuon virkamiehen tai johtajan mainetta saadaan pilattua. Ja sitten tietenkin esimerkiksi tietyissä studioissa olisi hienoa tentata ministereitä ja muita vastaavia henkilöitä sillä, että “mitä mieltä hän tuosta on?”.

Varmasti myös tapausta kommentoidaan lehdistössä sillä tavoin, että siinä ei kokonaisuutta käsitellä ollenkaan, vaan koko ajan esillä on vaikka kaksi sanaa, joilla sitten tehdään suurta politiikkaa. Tällaista näkee välillä muuten oikeussaleissa, kun asianajaja esittelee ihmisen päiväkirjaa todisteena. Siinä saattaa satoja sivujen joukosta olla poimittuna kaksi lausetta, joita sitten hoetaan koko istunnon ajan, ja samalla otetaan sellainen vähän ivallinen ilme kasvoille. Nuo kaksi lausetta varmaan tekevät tuollaisten juristien silmissä jonkun ihmisen psyykkisesti häiriintyneeksi, ja onhan siinä mukavaa sitten hokea fraasia “ettekö ole näin sanonut”. Tuolloin kyse on siitä, että millaista retoriikkaa eli esitystapaa käytetään asian esittämiseen.

Tämän takia itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi oman päiväkirjan voi pitää Internetissä julkisena, jotta muutkin kuin asianajajat sekä psykologit voivat sitä katsoa. Nimittäin monesti käy niin, että siitä sitten kaivetaan kaksi sanaa, joilla revitellään ympäriinsä. Jos asiayhteys missä nuo kaksi sanaa tulisivat sitten esiin, niin silloin saattaa koko asia muuttua. Se kumpi antaa oikeudessa vakuuttavamman kuvan ihmisestä on sitten jokaisen itsensä päätettävissä. Joku kahden kesken kerrottu asia, jota toinen voi sitten väittää keksityksi, vai satoja sivuja julkaistua tekstiä, sen voi jokainen itse päätellä.

Jokaisen ihmisen kirjoituksiin voidaan aina suhtautua kahdella tavalla, joko niitä käsitellään rakentavasti kokonaisuuksina, tai sitten niistä voidaan ottaa käsittelyyn kaksi sanaa, joita levitetään sekä hoetaan ismien tapaan ympäriinsä. Niistä tehdään iskulauseita, joiden tarkoitus on hankkia suosiota kaveripiirissä.  Sitten voidaan kädellä peittää vähän omaa suuta, jotta toinen ei muka huomaisi hymyä, joka johtuu siitä, että toinen on epähuomiossa päästänyt jonkun tuttavansa tai vanhempiensa tuttavan lapsen selkänsä taakse kirjoittaessaan päiväkirjaa.

Siinä sitten voidaan koulun pihalla hankkia suosiota sillä, että hoetaan koulun “primus motorille”, kuinka tyhmä toinen ihminen sitten on, kun vanhempien ystävän lapseen sattui luottamaan. Tuollaista tapaa hankkia tietoja voidaan kyllä kutsua aseman väärinkäytöksi. Eikä mielestäni ole kovin mukavaa jos esimerkiksi joku psykiatri sanoo, että hänellä on vaitiolovelvollisuus, mutta kuitenkin hän sitten luovuttaa potilastaan koskevia tietoja tämän sukulaisille. Tietenkin tuollainen teko on todella upea siltä kannalta ajatellen, että tuolloin voi psykiatri vähän niin kuin työntää päätään pensaaseen.

Mutta tuollainen asia sitten saa aikaan, sen että potilas ei mitään jatkossa halua näille mielenterveyden ammattilaisille kertoa, koska se sitten varmasti on “mukava” yllätys, kun noita asioita aletaan käsitellä illalla ruokapöydässä. Kun puhutaan siitä, mitä varten ihmisillä on vaitiolovelvollisuus, niin se on varten, että noille mielenterveyden tai muiden vastaavien alojen ammattilaisille uskalletaan jotain puhua. Sitä ei olla tarkoitettu siihen, että tuota sanaa käytetään siihen, että ihmisen luottamus petetään silloin, kun henkilökunta niin haluaa tehdä, koska jos tuo temppu sitten kerran tehdään, niin silloin luottamuksen rakentaminen uudelleen on todella vaikeaa.

Tuolloin saattaa käydä niin, että henkilö ei enää haluakaan tehdä mitään yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa. Ja sitten saattaa hyvinkin tärkeitä asioita jäädä huomaamatta. Kun muutenkin puhutaan vankimielisairaalaan sekä muihin psykiatrisiin laitoksiin sijoitetuista henkilöistä, niin silloin pitää muuten muistaa mainita se, että potilas tai asiakas sitten saattaa opetella mielistelemään henkilökuntaa. Ja se saattaa merkitä sitä, että tuollainen henkilö muuttuu vaaralliseksi. Nimittäin ihminen oppii mallioppimisen kautta sen, mistä psykiatri ikään kuin pitää. Tuolloin sitten saattaa tuollaisesta laitoksesta päästä ulos henkilö, joka on todellisuudessa vaarallinen. Niissä paikoissa kyllä oppii manipuloimaan sekä “hymyilemään” ihmisille, joilla on valtaa.

Vaikka suurin osa näistä ihmisistä on laitoksista päästyään ollut aivan kunnolla, niin aina välillä eteen tulee henkilö, joka sitten komeilee Alibin kansikuvassa. Samoin aina välillä tulee eteen tilanteita, missä kyseinen henkilö on matkustanut esimerkiksi ulkomaille, ja siellä sitten on tapahtua sellaisia asioita, mistä ei kukaan koskaan halua lukea. Näiden asioiden takia kaikista psykiatriaan liittyvistä asioista pitää henkilökunnan osata olla vaiti. Näet sillä estetään sellainen toiminta, missä toisen ihmisen päälle työnnetään omia väkivaltarikoksia. Eli esimerkiksi murhien tekotapa sekä henkilön nimi tai vastaavat asiat ovat aina erittäin tarkan vaitiolovelvollisuuden takana. Eikä noita asioita saa missään tapauksessa levitellä missään, koska aina välillä tulee varmasti eteen tapauksia, missä lapsi on houkutellut uhreja vaikkapa pedofiilivanhemmille. Tuolloin tietenkin asiaa pitää pohtia monialaisessa ryhmässä, missä varmasti ei kukaan saa sitten niitä levitellä.

Samoin maailmalla on ollut tilanteita, missä vain toinen lapsista on saanut selkäänsä. Ja se sitten tietenkin on aiheuttanut sisarusten välille konflikteja. Noita tilanteita on varmasti ollut perheissä, joissa ensin vanhemmat ovat eronneet, ja sitten he ovat perustaneet perheen uusien ihmisten kanssa. Ja kun yhteisiä lapsia on uusien puolisoiden kanssa tullut, niin nämä vanhasta liitosta peräisin olevat lapset saattavat jäädä täysin vaille huomiota, tai joutua molempien perheiden taholta tulevan psyykkisen sekä fyysisen väkivallan uhreiksi, jolloin ihmisen kehitys saattaa kääntyä “ei toivottuun suuntaan”, mistä saamme ehkä lukea lehdistä.

Mutta ihmismieli on raadollinen sekä äärettömän pelottava, ja siksi missään tapauksessa ei saa mitään noiden ihmisten asuinpaikkoja koskevia tietoja ryhtyä jakelemaan, koska joku muu sairas henkilö voi sitten ryhtyä jäljittelemään tuollaisia järkyttäviä asioita. Tässä kirjoituksessa ei muuten puututa mihinkään yksittäiseen tapaukseen, vaan käsitellään asioita, joista on paljon kerrottu sekä kirjoitettu. Vaitiolovelvollisuus on asia, mistä aina välillä keskustellaan, mutta se on tehty suojelemaan ihmisiä mielivallalta. Eli kaikki viittaukset mitä tässä tekstissä on eläviin henkilöihin ovat puhtaasti sattumaa.

https://sites.google.com/view/presidentinpainostaminen/etusivu

http://pressidentinpainostaminen.webnode.fi

Tutkijan tehtävä on tutkia erilaisia asioita, eikä määrätä ennalta tutkimuksen lopputulosta

Kun tutkija tekee työtään, niin hänen pitää muistaa se, että kyseisen tutkijan omat asenteet sekä arvot eivät saa vaikuttaa tutkimuksen lopputulokseen. Eli kun hän asettaa tutkimusongelman, ja tekee sitten tutkimusta koskevan ohjeistuksen, niin tutkija ei saa missään tapauksessa määrätä sitä, mikä tutkimuksen lopputulos on.  Hänen tehtävänsä on kerätä niin autenttista sekä kiistämätöntä tietoa kohteestaan kuin vain on mahdollista, niin että tutkimuksen tulos on annettavissa eteenpäin ilman pelkoa siitä, että tutkija saisi syytteen urkinnasta. Jos puhutaan mediaa koskevasta tutkimuksesta, niin tietenkin tietty väljyys tutkimustuloksen dokumentoinnissa pitää sallia, koska kukaan tutkimukseen osallistuvista vapaaehtoisista ei varmasti anna lupaa kerätä esimerkiksi kotisivujen IP-osoitteita automaattisesta. Eikä tutkija todellakaan ole mikään Gestapon mies, joka pelottelee kaikki ihmiset hiljaisiksi uhkaamalla heitä oikeusjutuilla, jos tutkimustulos ei häntä satu miellyttämään.

Eli noissa tutkimuksissa varmasti sitten kerätään vain netin käyttömääriä, eikä suinkaan täsmällisiä IP-tai muita tietoja kerättäisi ollenkaan. Eli tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä voisi olla käytössään lomakkeita, joiden avulla hän ilmoittaa mitä hän noin ylipäätään tekee, eli näkikö hän jonkun mainoksen tai vastaavan mediassa, ja mitä mediavälinettä hän käytti nähdessään tuon mainoksen.  Täsmällinen  kotisivujen kerääminen on viranomaisten yksinoikeus, ja jos tuota toimintaa harjoitetaan yksityisen toimijan taholla, niin tuloksena on syyte urkinnasta, ja missään nimessä ei mitään netin käyttöä koskevaa tietoa saa kerätä ilman henkilön lupaa, eli tässä tarkastelen tutkimusta yksityisen toimijan näkökulmasta.  Ja jos noille koehenkilöille luvataan joku palkkio, niin se tietenkin luvataan aina tutkimukseen osallistumisesta eikä suinkaan siitä, että nuo koehenkilöt saavat Kanarian matkan, jos he haukkuvat jotain kotisivuja.

 Tutkimukseen osallistumisesta sekä tutkijan moraalista voidaan aina välillä keskustella hyvinkin pitkään. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi joku perhe osallistuu vaikkapa television sekä muun median käyttöä koskevaan tutkimukseen, niin tutkijan pitää kertoa heille, että palkkio on luvassa nimen omaan tutkimukseen osallistumisesta eikä suinkaan siitä, että nämä henkilöt katsovat jotain tiettyä mediaa. Yleensä tuon kaltaisessa tutkimuksessa on yritetty väittää, että koehenkilöille on ennalta annettu lista siitä, mitä mediaa heidän oletetaan katsovan, mikä tietenkin on tutkimuksellisuuden  kannalta täysin väärin., koska se vääristää otosta.

Tutkimuksen tarkoitus on kerätä oikeaa sekä manipuloimatonta tietoa kohteistaan, jotta esimerkiksi mainostajat tietäisivät, kenelle he suuntaavat mitäkin mainontaansa. Eli se millainen mainos on kyseessä ei ole yhdentekevää mainostajan kannalta, koska mainostaja maksaa media-ajasta sekä myös mediasta osteusta tilasta, joten markkinointiosasto varmasti sitten haluaa saada katetta rahoilleen. Mainostajan työnä on tuottaa ihmisiä kiinnostavaa markinointimediaa, jonka tavoitteena on hankkia hänen asiakkaidensa tuotteille ostajia, joiden avulla he muuttavat kassavirtansa positiiviseksi, eli mainostajan ajattelutapa on se, että hän tuottaa mediaa, mitä asiakkaiden kohderyhmä katsoo.

 Eikä hän tuota  mediaa minkä esittämisen aikana ihmiset lähtevät käymään jääkaapilla, joten tietenkin hänen tarkoituksensa on tuoda asiakkailleen asiakkaita, ja sitä kautta sitten myös kasvattaa omaa asiakaskuntaansa. Kun tutkija tekee työtään, niin tässä tapauksessa tehtävän anto ilmeisesti koskisi sitä, että hänen pitää selvittää, mitä mediaa ihmiset ylipäätään seuraavat. Ja tuossa tehtävässä tutkimuksellisuus on erittäin tärkeää, koska hänen asiakkaansa haluaa selvittää mediasisältönsä sopivuutta kohderyhmille, joille noita tavaroita tai palveluita kaupataan. Eli ideana on se, että nuo tutkimukseen osallistuvat tahot sekä henkilöt saavat korvauksen siitä, että he täyttävät noita papereita sekä nettikaavakkeita, tai antavat seurata omaa nettiliikennettään.

Toisin sanoen heidän pitää kaikissa tilanteissa toimia normaalisti, ja siksi varsinaisia kotisivuja ei saisi ottaa ylös, eli tällä tarkoitan, että jos esimerkiksi observoinnin kohteilta otetaan nettiliikennettä ylös, niin se saisi tuolloin pitää sisällään vain datan käyttövälineen sekä käytetyn bittimäärän, ja tiedon siitä, että käyttääkö koko perhe samaan aikaan TV:n kanssa yhtä tai useampaa kannettavaa tietokonetta tai muuta medialaitetta, jolloin heille kannattaa suunnata Internet-mainontaa eikä suinkaan televisio kiinnosta heitä ollenkaan. TV:n ongelma on siinä, että sen antama tieto on yksisuuntaista, kun taas Internet mahdollistaa interaktiivisen tiedon jakamisen, ja esimerkiksi suoraakin lähetystä voidaan seurata siten, että kaikki voivat kelata kuitenkin jo kuvattua materiaalia takaisin kesken suoratoiston.

Eli siksi Internet voi tuoda aivan uusia kokemuksia myös perinteisiin olympialaisiin tai miksei myös uutisnauhaa voisi kelata edestakaisin.  Mutta median tutkimisen kannalta olisi hyvä, että tuo tutkija ei kauhean tungetteleva olisi, koska nimen omaan yksilöllinen media kuten Internet aiheuttaa sen, että siellä saattaa kulkea dataa, joka voi vahingoittaa toista henkilöä. Ja siksi nimenomaan näissä yksilöllisissä sovelluksissa kuten YouTubessa, Facebookissa sekä muissa elokuvakanavilla esitetyn materiaalin avulla voidaan henkilön seksuaalinen suuntautuminen sekä muu arvo- ja ajatusmaailma selvittää erittäin hyvin. Ja juuri nämä ovat niitä asioita, mitä ihmiset eivät mielellään toisille kerro, koska se on toisista erittäin  kiusallista, jos he joutuvat tunnustamaan, etteivät ole sellaisia tavallisia ihmisiä, vaan yksilöitä, joilla on myös omia mielipiteitä sekä taipumuksia, joille he eivät voi yhtään mitään, vaikka tietenkin mainostajien mielestä olisi hienompaa, että kaikki me ihmiset olisimme täsmälleen samaa mieltä kaikista asioista.

charelesfort.blogspot.fi