Trappist-1 ja suppean aurinkokunnan anatomiaa sekä ajatuksia sitä kiertävällä planeetalla olevan kuvitteellisen sivilisaation kulttuurista

Yllä taitelijan näkemys vieraan
sivilisaation kaupungista

Trappist-1- niminen punainen kääpiötähti ja sitä kiertävä planeettajärjestelmä eli aurinkokunta on uusi ehdokas älyllisen elämän löytymisen kohteeksi. Se pitää sisällään useita planeettoja, joilla saattaa olla elämää, koska ne kiertävät keskustähteään "elämän kehäksi" kutsutulla vyöhykkeellä. Tuollainen punaisen kääpiötähden aurinkokunta on pakostakin hyvin suppea, koska tähden vetovoima on niin pieni, että se ei pysty pitämään kovin kaukana keskustähdestä sijaitsevia planeettoja kiertoradallaan. Emme vielä ole saaneet varmaa kontaktia vieraaseen sivilisaatioon, mutta aina näistä asioista voidaan kirjoittaa. Ja itse olen joskus pohtinut sitä, millainen olisi oma kulttuurimme, jos eläisimme suppeassa planeettajärjestelmässä, jossa matka toiselle elämälle kelpaavalle  planeetalle kestäisi vain muutamia vuorokausia.

Trappist-1:n kaltaisen hyvin suppean planeettajärjestelmän löytäminen tietenkin aiheuttaa kosmologeille ajatuksia siitä, millainen tuota tähteä kiertävällä planeetoilla oleva sivilisaatio ehkä voisi olla, ja se sitten tietenkin olisi ainakin kulttuurillisesti hyvin erilainen omaan sivilisaatioomme verrattuna, koska lento toisille planeetoille olisi tuollaisessa planeettajärjestelmässä paljon helpompaa kuin meidän omassa aurinkokunnassamme. Meitä lähimmälle taivaankappaleelle eli Kuuhun matka kestää nelisen vuorokautta, ja siellä ei ole mitään kaasukehää, joten sen takia Kuuhun ei kovin moni ihminen ole päätynyt.

Mutta ajatellaanpa tilannetta, missä meitä kiertäisi kappale, jonka pinnalla voisimme kävellä ilman avaruuspukua, tai pikemminkin tilannetta, missä meidän oma planeettamme sijaitsee vain muutamien vuorokausien tai viikkojen matkan päässä elämälle suotuisista planeetoista, olisiko meidän ajattelutapamme tekniikasta tai muista ilmiöistä erilainen kuin nykyään? Tietenkin supermaapalloilla voisi olla elämälle suotuisia kuita, joissa on samanlainen ilmasto kuin meidän planeetallamme. Tai sitten ilmakehän suuri kasvihuonekaasupitoisuus tekisi siitä elinkelpoisen, vaikka tuo kappale eli planeetta tai kuu ei varsinaisesti keskustähteään elämän kehässä kiertäisikään. Se miten tuollainen tilanne olisi vaikuttanut esimerkiksi siihen, miten suhtaudumme universumiin tai raketteihin olisi varmaan mielenkiintoista mitetittävää.

Tuolloin meidän kulttuurimme varmasti olisi erilainen kuin nykyään, ja meillä olisi noilla planeetoilla lukuisia tukikohtia. Tässä hypoteesissa käyttämämme ilmailu- sekä avaruustekniikka olisi varmasti sellaista, että matkat noille vieraille taivaankappaleille olisi arkipäivää, ja niistä louhittaisiin erilaisia alkuaineita ja mineraaleja oman planeettamme teollisuuden tarpeisiiin. Tässä mielikuvituksellisessa mallissa meidän ei tarvitisi käyttää biosuojapukua liikkuessamme toisilla elollisilla planeetoilla, eikä tässä tekstissä muutenkaan huomioida noilla planeetoilla olevia mahdollisia biologisia uhkia.

Joskus olen miettinyt, että miksi SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence) ole  löytänyt elämää minkään tähden ympäriltä? Tuo asia voi johtua siitä, että alienit kommunikoivat lasersäteiden avulla, jolloin radioteleskooppi ei noita viestejä näkisi, tai sitten vain kuuntelemme vääriä radiotaajuuksia, tai ehkä alien käyttää erittäin tarkasti suunnattuja radiolähettimiä, jotka toimivat synteettisillä taajuuksilla, joiden kuunteluun tarvitaan maan päällä lupa.Ehkä meidän kannattaisi ennemminkin keskittyä kuuntelemaan synteettisiä taajuuksia, mutta tietenkin se tuo eteen juridisia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi viestintäsalaisuuteen. Laser-viestinnän etuna on se, että viestintään ei tuolloin vaikuta magneettikenttä, koska se on äärimmäisen kohenttia valoa.

 Kuitenkin esimerkiksi interplanetaarinen sumu tuo esiin ongelmia lasersäteen avulla tapahtuvaa viestintää ajatellen.  Samoin laserin kohdentuessa johonkin kaupunkiin, voi seurauksena olle tulipalo. Tuon takia esimerkiksi planeettojen välinen laserin avulla tapahtuva viestintä voidaan toteuttaa niin, että suuritehoiset laserit suunnataan ensin viestintäsatelliittiin, ja sen tietokoneet muuttavat lasersäteen avulla lähetetyn viestin radioaaltojen avulla tapahtuvaksi viestinnäksi, joka läpäisee paremmin pilviä, joten sitä voidaan käyttää lyhyen matkan kommunikaatiossa. Kyseinen satelliitti voisi muistuttaa esimerkiksi "Tähtien sota"-elokuvien "Kuolemantähteä". Eli se voisi viestiä erittäin pitkiä matkoja käyttämällä laservaloa, joka on erittäin immuuni sähkömagneettisista aalloista syntyvän kohinan aiheuttamille häiriöille.

Kaikkein villeimmissä ajatuksissa suppeassa planeettajärjestelmässä on useita planeettoja, joilla asustaa älyllisiä olentoja. Tuolloin noilla planeettajärjestelmän asukkailla voisi olla keskenään vilkasta kulttuurin sekä tekniikan vaihtoa, tai sitten he voivat tuhota toisensa jossain sodassa. Mutta kuitenkin uskon, että tällaiset tapaukset, joissa sivilisaatio muodostuu useista lajeista, on sen käytävä läpi samat vaiheet kuin maapallon on käytävä.

 Eli tuollaisilla sivilisaatioilla on eräänlaisia "herkkyyskausia", minkä aikana ne tekevät valinnan sodan ja rauhan välillä, ja jos niitä johtaa järkiperäinen ryhmä, niin nämä sivilisaatiot ovat tarpeeksi kypsiä käsittelemään keskinäisiä suhteitaan keskustellen asioista sivistyneesti. Sellaisessa ympäristössä, missä elää useita kehittyneitä lajeja, joista jokaisella on omia taisteluasemia, sekä mahdollisuus tulittaa toisiaan lasereilla suoraan planeetalta toiselle voi aiheuttaa sen, että niiden johtajilla ei kovin suurta halua sotaan olisi. Ja ydinaseiden laukaisun näkisi vastapuoli suoraan omalta planeetaltaan, jotta se voi aloittaa vastatoimet saman tien. Tuon takia uskoisin että tuo sivilisaatioiden ryhmä olisi kulttuurillisesti hyvin avoimia toisiaan sekä muutenkin erilaisuutta kohtaan. Ja ehkä jossain avaruudessa lymyilee tuollainen tapaus.

Lukittuneen planeetan mahdollisia elämänmuotoja sekä pohdintaa siitä, että onko tuo alien ehkä älyllinen

Proxima Centaurin kuviteltu planeetta
Kuva I

Kuten tiedämme, niin suurin osa maailmankaikkeuden tähdistä on pieniä sekä himmeitä punaisia kääpiötähtiä, jotka ovat valovoimaltaan vain murto-osan siitä, mitä esimerkiksi Aurinko on. Kuitenkin tuolla pienellä kääpiötähdellä on samanlainen elämänkehä kuin muillakin tähdillä, ja tuossa elämän kehässä kiertävällä planeetalla voi olla sellaiset olosuhteet, että siellä on juoksevaa vettä ja ehkä jopa elämää. Kuitenkin pitää muistaa se, että nuo planeetat olisivat aina lukittuneet samaan asentoon keskustähteään kohden, joten niiden päivänpuolella olisi hohtavan kuuma, ja tähdestä poispäin kääntyneellä puolella taas olisi jäätävän kylmä, vaikka toki planeetan kaasukehä tasaisi lämpötilaa, ja planeetan vulkaaninen toiminta tietenkin lämmittäisi sen jääkuoren pohjaa, joka olisi pimeällä puolella todella paksu.

Koska planeetta olisi koko ajan samassa asennossa, niin sen päiväpuolella oleva kuuma kaasu aiheuttaisi valtavan voimakkaan tuulen, joka varsinkin terminaattorilla eli valon sekä varjon rajalla olisivat valtavan voimakas. Kuitenkin planeetan vakaan asennon takia sen kaasukehä olisi erittäin stabiili, ja tuo lämpötilan vaihtelu johtuisi siitä, että ellipsiradalla oleva taivaankappale joutuisi välillä kauemmaksi keskustähdestään, mutta myös punaisen kääpiön purkaukset aiheuttaisivat iḱaasukehän lämmönvaihteluita, jotka sitten aiheuttavat voimakkaita monsuuneja, jotka vatkaisivat koko planeetan kaasukehää.

Mutta voisiko tuollaisella planeetalla olla elämää, vaikka sen aurinko ei toisella puolella laske koskaan, ja toisella puolella se taas olisi jään peitossa? Kuitenkin vaikka tämä kuulostaa vain mielikuvituksen tuotteelta, niin tuollaisella lukittuneella planeetalla voisi olla hyvin paljon Maapallon elämä kaltaista elämää. Kun puhutaan siitä, että lukittuneen planeetan terminaattorilla voisi olla ihanteelliset olosuhteet elämän kehitykselle, ja toki tuollainen flaretähtikään ei purkaudu ennalta arvaamatta. Eli sen planeettojen eliöt voisivat olla monisukamatoa muistuttavia kasveja tai eläimiä, jotka vetäisivät itsensä suojaan, ennen kuin tuo tähti aloittaa purkauksensa. Toisaalta tuo planeetan elämänmuoto voisi olla sellainen, että se kaivautuu maan sisään, ja saa energiansa vulkaanisesta lämmöstä,

Eli se eläisi vain planeetan jääpeitteen alla, eikä olisi mitenkään riippuvainen keskustähden lähettämästä säteilystä. Kun puhutaan kaikkein mielikuvituksellisimmista malleista, mitä tuolla taivaankappaleella oleva elämä voisi oikeasti olla, niin silloin voidaan kuvitella, että tuolla planeetalla olisi kaksi vallitsevaa lajia, joista toinen elää sen päiväpuolella ja toinen taas on sopeutunut elämään tuolla keskustähdestä poispäin kääntyneellä puolella. Eli nuo lajit olisivat oikeastaan valo ja pimeys, joista toinen laji voisi käyttää ruumiin nesteenään vaikka nestemäistä ammoniakkia, ja sillä saattaa olla hyvin suuret silmät, jotta se näkisi pimeässä.


Planeetan puoliskot olisivat ilmastonsa puolesta kuitenkin erittäin kaukana toisistaan, joten siellä oleva elämänmuoto olisi kuitenkin sellainen, että se ei voisi elää kummallakin puolella planeettaa, koska jos se menee yön puolelle, niin se sitten jäätyy tai päivän puolella se paistuu. Kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että jos tuo elämänmuoto olisi älyllinen, niin se voisi ehkä muodostaa jonkinlaisen supersivilisaation, koska punaiset kääpiöt ovat erittäin pitkäikäisiä tähtiä, koska ne polttavat ydinpolttoaineensa erittäin hitaasti. Näin ollen jos tuollaisella planeetalla on elämää, niin se voi saavuttaa erittäin korkean älyllisen sekä sitä kautta teknisen tason. Joten tuollaisella tähdellä tai oikeastaan sen kiertolaisella voi olla hyvin korkealle kehittynyt elämänmuoto.

Se että teoreettiinen elämänmuoto on älyllinen, merkitsee tietenkin sitä, että se olisi utelias, ja ehkä tuollainen eliö tarkkailee meitä parhaillaan. Se ei tietenkään merkitse sitä, että tuo olio olisi valmis ottamaan meihin yhteyttä, koska se saattaa kerätä mieluummin tietoja meistä, kuin rynnätä suinpäin ottamaan puhelinta käteen, ja soittamaan Valkoiseen Taloon. Eli jos se ajattelee samalla tavoin kuin me, niin jos tuolla avaruudessa on joku vieras sivilisaatio, joka on meidät havainnut, niin tietenkin sen omat turvallisuusviranomaiset haluavat varmistaa, että me emme ole sille itselleen uhka, eikä tuo Alien ehkä halua tehdä meistä riippuvaisia itsestään, vaan haluaa meidän kehittävän itse omaa teknologiaamme. Mutta se onko tuolla taivaalla älyllistä elämää ja onko se ystävällistä, selviää vasta kun yhteys toiseen sivilisaatioon on saatu, ja siihen yhteydenoton odotukseen saattaa mennä jopa tuhansia vuosia.

hkimmo.blogspot.fi

Elämän etsintä universumista on ongelmallista, koska näytteitä on niin paljon

ESA:n Rosetta-luotain
Kuva I

Kun puhutaan Rosetta-luotaimen mahdollisesti komeettojen keskeltä löytämästä elämästä, niin ensinnäkin voidaan sanoa suoraan, että tuo löytö vaatii vielä paljon analyysejä, jotta tuo elämän olemassaolo voidaan sitten varmentaa. Kuitenkin on olemassa mahdollisuus siihen, että tuolla avaruuden äärettömyydessä, lähes absoluuttisessa nollapisteessä olisi oikeasti joitakin viruksia tai bakteereja, jotka ovat ehkä peräisin jopa toisesta aurinkokunnasta tai galaksista. Toisaalta tuollainen alkukantainen DNA- tai RNA-pätkä voisi olla lähtöisin ehkä Marsista, ja päätynyt leijumaan avaruuden tyhjyyteen singottuaan avaruuteen ehkä silloin, kun planeettaan osui meteoriitti, ja ehkä tuo mahdollisesti vesipisaran sisään jäänyt perimäaines voisi siirtyä ihmiseen tai johonkin muuhun eliöön, ja aiheuttaa epidemioita Maan pinnalla.

Jos tuo vesipisara tai mineraalisulkeuma, missä tuo perimäaines on kiertää avaruudessa sellaisella etäisyydellä, että siellä vallitsee täydellinen kylmyys, niin silloin se saattaa olla vaarallinen myös elämälle Maan pinnalla. Ongelma sitten on se, että Rosetta ei havaitsisi muutenkaan elämää, koska siinä ei ole mitään laitteita elämän etsimiseen. Mutta viruksen havaitseminen sen aineenvaihduntatuotteiden perusteella on täysin mahdotonta, koska viruksella ei ole mitään omaa aineenvaihduntaa. Mutta Rosettan laitteet voivat havainnoida sitä, että sisältävätkö nämä sen kaappaamat kivensirut tai jääkappaleet sellaisia aineita, että DNA tai RNA-molekyylien olemassaolo olisi mahdollista.

Mutta kuten monesti on todettu, niin tietenkin aina löytyy epäilijöitä, ja vasta kun ensimmäinen komeetta tuodaan huippuvarmistettuun ehkä Kuussa sijaitsevaan laboratorioon, missä tiedemiehet tekevät sille kokeita kauko-ohjattujen välineiden avulla, niin silloin saamme lopullisen vastauksen siitä, että onko tuossa kyseisessä komeetassa elämän jäänteitä. Kuitenkin mitään yleispätevää vastausta ei yhden löydön perusteella voi antaa, ja aina voidaan sanoa, että Rosettan rakentajat olivat ehkä yskineet luotaimen pinnalle, jolloin testiympäristö olisi pilalla. Kun puhutaan noista avaruuden viruksista, niin tietenkin pahin mahdollinen skenaario voisi pyöriä sellaisen asian ympärillä, että humanoidit kylväisivät  Maapallolle viruksia, jotka sitten muuttaisivat meidät humanoideiksi.

Tällainen skenaario tietenkin on varmasti herättänyt hiukan hymyjä noissa tiedemies-piireissä, mutta todellisuudessa sellaisessa tapauksessa, että tuollainen organismi pääsisi Maapallolla irti, voisi seurauksena olla miljoonien ihmisten kuolema. Eli tuollainen perimäaines tietenkin voi olla peräisin myös Maapallolta, josta se ehkä on lähtenyt avaruuteen jonkun luotaimen itsensä mukana, ja sitten kosminen säteily voi muuttaa sen toimintaa siten, että tuosta mahdollisesti täysin vaarattomasta viruksesta tulee vaarallinen tautien aiheuttaja, ja kukaan ei tiedä, mitä vuosien kosminen säteily oikeasti aiheuttaa jokaiselle maailman organismille.

pseudotiedetta.blogspot.fi