Lämpöpumppu ja lämmönvaihdin ovat eräitä ihmisten suurimmista keksinnöistä

Kun ajatellaan sellaista tilannetta, että ihmisen sivistys olisi Aku Ankassa, niin kuitenkin tuo sarjakuva esittelee joukon kojeita, joista voi todellisessa elämässä seurata todella vakavia asioita, kuten vammautumisia. Yksi niistä on eräässä sarjakuvassa ollut “talviunikone”, joka on oikeastaan pelkkä lämmönvaihdin. Lämmönvaihdin ei muuten tarkalleen ottaen ole sama asia kuin lämpöpumppu. Lämmönvaihdin on on oikeastaan lämpöpumpussa oleva osa, mikä siirtää lämmön toiseen elementtiin, ja kuten varmaan tiedätte, niin esimerkiksi ydinreaktorin lauhdutusjärjestelmä on oikeastaan valtavan suuri lämpöpumppu.

Tai oikeastaan voidaan kuitenkin sanoa, että kaikissa muissakin kuin ydinvoimaloissa on lauhdutin.  Lämpöpumppu on maailman yksinkertaisin väline. Siinä ilmavirta ohjataan esineen pinnassa olevan piikin ohi, jolloin lämpö siirtyy tuon neulan kautta ohi virtaavaan ilmaan. Temppu toimii muuten tavallisessa autossa niin, että esimerkiksi auton peiliin asetettuun juomatölkkiin kiinnitetään pieni rautalanka tai naula, joka sitten tehostaa lämmön siirtymistä pois tuosta esineestä.

Tämä muuten on asia, mikä saattaa aiheuttaa ihmiselle ruumiinvamman, koska tuolloin lämpö pumppautuu pois esineestä paljon nopeammin, ja se muuttuu erittäin kylmäksi, jolloin seurauksena saattaa olla erittäin pahoja paleltumia. Lämpöpumput sekä lämmönvaihtimet ovat sellaisia kojeita, että niiden kanssa pitää oikeasti olla vähän varovainen, ja esimerkiksi ydinreaktoreiden yhteydessä tavattava lauhdutuspumppu on väline, jossa ydinreaktorin jäähdytämiseen käytettävää vettä pumpataan kahden putkiston kautta niin, että ensisijainen “primäärinen kierto” on putkisto, jossa kiertävä jäähdytysneste on suoraan kosketuksissa reaktorin polttoaineen kanssa, ja siinä kierrossa käytetään usein kemiallisesti puhdistettua vettä, joka paineistetaan erittäin kovaan paineeseen.

Ja sitten tuo primäärisen kierron putkisto kohtaa lämmönvaihtimessa esimerkiksi vesistöstä pumpattavaa vettä sisältävän putkiston, jonne se siirtää sitten tuota reaktorin lämpöä. Jos tuo polttoaine-elementin kanssa  kosketuksissa oleva vesi pääsee luontoon, niin seurauksena on radioaktiivinen päästö. Nopeissa hyötyreaktoreissa, joissa Uraani 238:aa pommitetaan neutroneilla on kokeiltu esimerkiksi lyijyä sekä tinaa noissa jäähdytys-putkissa, mutta tuon nestemäisen metallin ongelmana on se, että jos lämpötila tuossa putkistossa laskee, niin silloin putkistoon tulee tukos lähes välittömästi.

Nestemäistä metallia käytetään erittäin tehokkaissa, mutta kompakteissa ydinreaktoreissa, joiden polttoaine on hyvin korkeasti rikastettua plutoniumia, koska noissa reaktoreissa on vaarana se, että niiden läpi johdettu vesi höyrystyy, jos paine tuossa astiassa laskee, jolloin seurauksena on ydinräjähdys tai vähintään reaktorin sulaminen. Tuollaista nestemäisellä metallilla jäähdytettyä reaktoria on kokeiltu mm. Neuvostoliiton ALFA-luokan sukellusveneissä, jotka olivat aikansa nopeimpia vedenalaisia taisteluvälineitä.

Kyseisten reaktorien polttoaineena voidaan käyttää esimerkiksi juuri ydinase-plutoniumia, jonka ansiosta reaktorista voidaan tehdä hyvin pieni sekä kevyt, mutta tuon järjestelmän ongelma on tietenkin nestemäisen metallin käyttö jäähdyttimessä . Nopeasta hyötyreaktorista saadaan tietenkin paljon tehoa irti, ja sen etuja ovat esimerkiksi kyky valmistaa itse osa polttoaineestaan. Noita reaktoreita pidetään kuitenkin monissa piireissä pelkkinä ydinase-plutoniumin valmistus-yksikköinä, joten niitä ei maailmassa monia ole. Kun tuossa äsken kirjoitin, niin kaikissa muissakin voimaloissa on lauhdutin, niin esimerkiksi maalämpö-voimaloissa tuo järjestelmä toimii nurin päin.  Siinä maaperän lämpöä siirretään lauhduttimeen, jossa oleva vesi sitten alkaa kiehua, ja antaa tälle järjestelmälle painetta, eli siinä sitten paineistettu vesi johdetaan turbiiniin.   

Toki maalämpö-voimaloista saadaan enemmän tehoa irti, jos siinä väliaineena käytetään ammoniakkia tai muita helposti höyrystyviä hiilivety-pohjaisia kaasuja, joiden avulla kyseisestä voimalasta saadaan enemmän tehoa irti, mutta kuitenkin ongelma on sitten noiden kaasujen myrkyllisyys sekä suuri räjähdysvaara. Tuon takia vedellä on erittäin suuri kapasiteetti tuollaisessa voimalassa, koska se on halpaa sekä myrkytöntä. Ja jos veden täyttämään putkistoon tulee halkeama, niin silloin veden voi päästää luontoon ilman sen suurempaa ympäristökuormitusta.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Lehdistön moraali sekä journalismin vapaus voivat riippua myös päätoimittajan tai toimittajan itsensä näkemyksestä

Lehdistön vapaa toiminta on länsimaisen demokratian tunnusmerkki, mihin kuitenkin aina välillä puututaan hyvin ikävällä tavalla. Lehdistö on nimittäin mediatalojen omistama, ja ainakin ennen myös lehtiä painavat kirjapainot olivat erittäin suuressa osassa, kun journalismia harjoitettiin. Tästä sitten on seurannut "hupaisia" asioita, kuten sellaisia että painatusvaiheessa on puolet toimittajan kirjoittamasta artikkelista kadonnut kuin tuhka tuuleen. Samoin vaikka kyseessä on periaatteessa sananvapauden vastainen toiminta silloin, kun päätoimittajat eli toimituksen esimiehet komentavat alaisiaan ruotuun uhkaamalla erottaa heitä silloin, kun heidän tekemänsä juttu ei sitten miellytä häntä tai lehden omistajaa.

Nykyään voidaan toki sanoa että sanan "lehti" paikalla voisi olla sana "mediatalo", mutta samat lainalaisuudet pätevät myös näiden nykyaikaisten web-julkaisuihin liiketoimintansa perustuvien mediatalojen kanssa. Toki voidaan aina sanoa niin, että syy sensuuriin ei aina ole varmasti ollut lehtitalon omistajassa, vaan kyllä päätoimittajat ovat sitä omin päin tehneet, ja varsinkin joissain maakunnissa on lehden päätoimittaja saattanut poistaa osia lehtijutuista, jotka ehkä käsittelevät esimerkiksi kunnanjohtajien tai kunnanvaltuuston jäsenten toimintaa.

Olen kuullut siitäkin, että 1960-luvulla, kun politiikka oli "vakavaa" toimintaa, niin joissakin pienemmissä lehdissä oli esimerkiksi vaaliehdokkaiden numeroita ikään kuin töhritty, tai jotkut lehdet ovat ikään kuin jättäneet tiettyjen vaaliehdokkaiden ilmoituksia julkaisematta. Toki noita tiettyjen ehdokkaiden ilmoitussivuja on ikään kuin "koristeltu" törkeillä vihjauksilla siitä, että "mitä saunan takana tulee tapahtumaan", kun aito suomalainen ottaa vallan maassamme ja itse kyllä pidän sitä vastenmielisenä, että, esimerkiksi tietyn maakuntalehden sivuilla on vaaliehdokkaiden sivuilla esitelty sitä, "mitä maanpettureille" tullaan tekemään. Eli vaikka valtakunnallinen media on suomessa yllättävän siisti lukuunottamatta muutamia pieniä "sammakoita", niin näitä maakuntalehtiä kyllä hiukan voidaan katsoa vähän toisesta vinkkelistä.

Toisin sanoen monissa noista lehdistä on ikään kuin muistutettu, siitä että jos "tätä henkilöä ei äänestetä, niin puukosta tulee", mikä kyllä ei mikään kovin mukava asia ole. Samoin esimerkiksi painotuotteiden jakamatta jättäminen on kyllä sensuuria, eli sillä tarkoitan sellaista toimintaa, että esimerkiksi kilpailevan puolueen lehtien tai joissain tapauksissa myös niiden jäsenten äänioikeusilmoituksia on jätetty jakamatta, kun ei ole heidän kantansa miellyttänyt "postiljoonia", ja jälkimmäinen asia sitten on oikeastaan vaalirikos, mistä voi sotilasarvo mennä. Toisaalta myös toiselle ihmiselle osoitetun postin lukeminen on kiellettyä, joten sen verran kyllä pitää tietää noista asioista. Samoin toimittajat ovat kyllä välillä harrastaneet kiitettävästi itsesensuuria sekä kritiikitöntä toimintaa, kun käsitellään esimerkiksi sosiaalista mediaa sekä sellaisia asioita kuin puolustusvoimia ja varsinkin siviilipalvelusta ja muita vastaavia toimia, joita jostain syystä pidetään ikään kuin yhteiskunnan horjuttamisena.

Maamme media on yleensä ollut erittäin tasokasta, mutta tähän on nyt tullut sellainen ikävä ilmiö, että jostain syystä valtakunnallinen mediatalo on ikään kuin alkanut tukea ääriliikkeitä, sekä puhtaasti rikollista toimintaa. Samoin maamme "virallinen" media oli vähän aikaa sitten ristiretkellä sosiaalista mediaa vastaan, ja toki sosiaalinen media saattaa olla sellainen, että kaikkea siellä kirjoitettua ei voida mitenkään pitää todistettavana asiana. Mutta kun puhumme esimerkiksi Tatu Vanhasen kirjasta, missä todisteltiin että mustat ihmiset ovat vähemmän älykkäitä kuin valkoiset, ja tuo kirja sitten sai kustantajan "Terra Cognitasta", niin silloin tuo yleensä melko laadukkaita kirjoja julkaiseva kustantamo teki kyllä flopin. Kuten tiedämme niin tuo kirja on sellainen kirjoitelma, joka voidaan merkitä esimerkiksi  hyvin vaarallisesta  lukemistosta, koska siinä esitetään tieteellisenä tosiasiana asioita, jotka on vuosia sitten todistettu täydelliseksi valheeksi.

Tuollainen käsitys siitä, että mustat ihmiset sekä psykiatriset potilaat olisivat jotenkin muiden alapuolella perustuu 1930-luvun natsien oppeihin, joista monet on on myöhemmin todistettu vääriksi. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että psykiatriset potilaat olisivat muka jotenkin lapsellisempia kuin muut, johtuu siitä että heitä voitiin käyttää ennen aikaan ilmaisena työvoimana. Samoin tuo vähättely johtuu siitä, että monet noista potilaista olivat aikoinaan ja ovat vieläkin huonoista perheistä, ja tuollainen ryyppääminen sekä muuten välinpitämätön asenne tietenkin olivat perheelle vähemmän mairittelevia asioita, joten silloin tällöin joku asiamies sitten päätteli, että nuo alkoholistit sitten saisivat ikään kuin "synninpäästön", jos heidän lapsensa todistettaisiin mielenvikaisiksi.

Tuon psykiatristen potilaiden aseman vähättelyn tarkoitus oli luoda "muuria" noiden ihmisten sekä normaalin yhteiskunnan väliin, jotta noiden perheiden ongelmat eivät sitten leviäisi muualle. Samoin mustien ihmisten nimeäminen ali-ihmisiksi, johtuu siitä, että haluttiin salata se, mitä afrikassa todellisuudessa tehtiin. Kun puhutaan siirtomaa-ajoista, niin silloin oli kuulemma järjestetty jopa "ihmissafareita", joissa alkuasukkaita metsästettiin kuin eläimiä. Ja tietenkin tuollainen toiminta piti varmasti salata kotipuolessa, kun konekivääreillä sitten ammuttiin kokonaisia heimoja kuoliaaksi, Mutta kuten tiedämme, niin älykkyys ei riipu rodusta. Mutta jos kansanryhmiin kohdistuvaa halveksuntaa aletaan perustella "tieteellä", niin silloin tietenkin eteen tulee tarunhohtoinen "kolmas valtakunta", jonka periaatteisiin kuuluu sellainen asia, kuin juutalaisten nimeäminen "alemmaksi roduksi". Kuten tiedämme, niin kyseessä on oikeasti uskonto eikä varsinaisesti mikään rotu.

Mutta jostain syystä maassamme välillä on sellainen asenne, että natsismissa oli jotain upeaa. Ja joskus toimittajilta ikään kuin pettää arvostelukyky, ja siitä osoituksena on ollut se, että englantilainen historioitsija John Irwing oli aikanaan erittäin siteerattu kirjoittaja maamme mediassa, koska hän kiisti natsien harjoittaman kansanmurhan. Kuitenkaan Irwing ei koskaan huomioinut sitä, että esimerkiksi kaasukammioita oli jokaisella keskitysleirillä, ja että pääosa tuosta murhaamisesta tapahtui kuitenkin hiilimonoksidilla, ja myös esimerkiksi alipainekammioita käytettiin jossain vaiheessa. Tuo Irwingin tuominen näkyvästi esiin kuitenkin näytti maailmalle sen, että myös toimittaja voi olla rasistinen.

Samoin tässä vähän aikaa sitten nimen omaan ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset ovat olleet todella hyvin esillä eräässä maamme mediassa, joka oli vähän aikaisemmin osoittanut suurta aktiivisuutta aloittaessaan ristiretken sosiaalista mediaa vastaan, leimaten somen pelkäksi rasistien paratiisiksi, mutta sitten he kuitenkin itse syyllistyivät vihakirjoitteluun. Eli tämäkin asia vaatii hiukan keskustelua median asemasta yhteiskunnassa, joka on muuttunut erittäin paljon juuri sosiaalisen median sekä Internetin takia. Ja siksi myös median olemusta on hyvä pohtia, ja samalla muistaa se, että me olemme nyt suuremman tietomäärän edessä kuin koskaan ennen, ja se vaatii lukijalta enemmän sekä osaamista että arviointikykyä kuin koskaan ennen, ja toivon että maamme media jatkaa edelleen moniulotteista sekä kaikkia osapuolia kuuntelevaa journalismia, mistä se on yleensä tunnettu kautta koko maailman.

hkimmo.blogspot.fi

Asenteiden muutoksen sekä yhteiskunnan kehityksen seurauksena voimme nähdä paremmin myös omat virheemme.

Puhuttaessa yhteiskunnasta sekä erityisesti sen yhdestä toimijasta eli lapsista, niin olemme todella kasvaneet kansakuntana huomioimaan sitä, että päätöksiä tekevät viisaat ihmiset saattavat olla myös erehtyväisiä, mikä tietenkin on saanut aikaan paljon hyvää. Kun ennen päätöksiä tehtiin, niin kaikki asiat toteutettiin siten, että vain aikuisia tai äänestysikäisiä sekä vaalikelpoisia henkilöitä piti kuunnella, mutta nyt tilanne on ilmeisesti alkanut muuttua. Eli myös sellaisia tahoja on alettu kuunnella päätöksiä tehtäessä, jotka eivät seuraavissa vaaleissa saa äänestää tai asettua ehdolle.

Ennen oli tapana, että kun esimerkiksi lasta tai nuorta koskevia päätöksiä tehtiin, niin hänen ei ollut silloin sopivaa olla paikalla. Samoin vankiloiden tarkoitus oli ikään kuin "kasvattaa" ihmisistä sellaisia, että nämä pelkäävät sekä kunnioittavat esivaltaa, eikä vankeja ollut missään tapana edes kuunnella. He olivat rikollisia, joihin piti soveltaa kovia sekä korrekteja sääntöjä, niin että jokainen muisti sitten myös pelätä poliisia sekä kaikkia muita valtion virkamiehiä. Jos ihminen oli koulukodissa, niin hänestä tuli automaattisesti myös vanki, oli yhteiskunnallisten päättäjien tai siinä asemassa esiintyvien henkilöiden  näkemys asioista. Ja kun ihminen on vanki, niin silloin hän ei enää mihinkään kelpaa, eikä tietenkään kukaan sellaista henkilöä töihin ottanut. Tuolloin "vanhaan hyvään aikaan" oli tapana kertoa työnantajille, jos hänen palkkaamansa henkilö oli jossain laitoksessa ollut.

"Oli vain pakko käydä mestarille sanomassa", oli tarina, mikä kerrottiin lähes jokaisessa koulussa, jotta lapset jo nuorina muistivat pelätä sekä kunnioittaa esivaltaa, eivätkä koskaan kyseenalaistaisi yhtään mitään, mitä televisiosta sattui tulemaan. Silloin kauan sitten oli ihmisille luotu käsitys siitä, että esimerkiksi olutpullon varastaneen teinipojan tie oli sellainen kuin "Kerava, Pelso, Sukeva ja Kakola", eli hän ikään kuin lähtisi vapaaehtoisesti yhteiskunnasta pois, ja ryhtyisi tekemään kovan luokan väkivaltarikoksia ikään kuin toisten mieliksi, ja tietenkin median lempilapsi oli sellainen henkilö, joka oli jo nuorena lähtenyt rikoksen poluille, ja tuolla matkalla hän sitten teki vain koko ajan kovempia rikoksia. Se oli ohjelman täyttymys, kun tuollainen henkilö sitten siirrettiin Niuanniemen sairaalasta krematorioon saattajina vain pastori ja pari vanginvartijaa.

Siinä sitten jokainen tunsi olleensa oikealla asialla, kun tuollainen "lättähattu" tai pulipää siirrettiin viimeiselle matkalle, ja noiden ohjelmien tarkoitus oli ilmeisesti näyttää, että kukaan ei ole enää vaarassa. Vaikka rikos on kova, niin voidaan kysyä, että miten tällaista pääsi tapahtumaan? Eli miten aivan tavallinen ihminen ikään kuin kasvoi sellaiseksi, että hän alkoi ihannoida rikollisia? Kuinka ihminen joka tekee toistuvasti kovia väkivaltarikoksia ylipäätään päästetään pois laitoksista? Itselleni on mieleen tullut sellainen kysymys, että onko kaiken takana ollut se, että noille ehkä useita henkirikoksia tehneille paatuneille ammattirikollisen uran valinneille henkilöille anottiin armahdusta siksi, että he tekisivät uusia väkivaltarikoksia, kuten esimerkiksi maamme kuuluisin pedofiili Veikko "Jammu" Siltavuori teki?

Tämä nyt oli sitä mustaa huumoria, mutta esimerkiksi "Jammun" tapauksessa voidaan kyllä kysyä aiheesta, että miten tuo mies osoitti yhteiskuntakelpoisuuttaan, kun hänet viimeisen kerran päästettiin Kakolasta kotiin? Ja sitten yhtenä kauniina päivänä Veikko sitten sai ihmisten mielestä kärsiä tarpeeksi, ja häntä oltiin taas päästämässä pois vankimielisairaalasta, koska hän oli niin mukava setä, että surmasi kaksi koulutyttöä Myllypurossa, joten jonkun mielestä hänet sitten piti "humanitäärisistä syistä" vapauttaa.

 Mutta kuten voimme monesti todeta, niin me ihmiset pelkäämme lapsia aivan aiheesta. Lapset tulevat aikuisena käyttäytymään muita ihmisiä kohtaan samalla tavoin, kuin me olemme heitä kohtaan käyttäytyneet. Ihmisen oppiminen on kognitiivista, eli me opimme käyttäytymisen saamiemme mallien mukaan, ja tärkein saamamme malli on se käytösmalli, minkä vanhemmat meille ovat antaneet. Ja kuten hiukan tästä "Jammun" tapauksesta vielä voisin sanoa, niin hän ei kyllä takuulla enää itsekään tajunnut mitä teki. Ei kukaan normaali ihminen voi pitää sellaista tekoa, mitä hän tuolloin Myllypurossa teki oikeutettuna tai miehekkäänä. Se mikä itseäni tuossa tapauksessa mietityttää on se, että mistä kyseinen "Jammu" sitten oppi, että tuollainen pikkulasten murhaaminen on jotenkin luvallista tai hyväksyttävää? Edes paatuneet ammattirikolliset eivät tuollaisia tekoja kovin helposti tee.

Mutta kun puhutaan siitä, miten vankeinhoito sitten alkoi muuttua, niin mieleeni tulee maamme pankkikriisi, jossa pankin johtajat eli muutamat yhteiskunnan tukipilarit olivat sitten antaneet luottoja ympäriinsä ilman vakuuksia. Tuolloin heitä tietenkin ensin ymmärrettiin, mutta kun tuosta luototuksesta alkoi ilmetä, että kyseisiä rahoja oli annettu myös kyseisille johtajille, ja teko oli ollut toistuva, niin silloin tietenkin oli luvassa petossyyte, Ja tuolloin alettiin sitten kiinnittää huomiota vankeinhoidon tilaan, koska sitä ennen vankilat olivat olleet pelkästään nilkasta kaulaan tatuoitujen kovisten oleskelupaikkoja, ja nyt sinne oli menossa pukumiehiä, jotka olivat komeilleet erilaisten aikakauslehtien kansissa. Sitä ennen rikollinen oli ollut poikkeuksetta joku "Jammu", joka oli istunut aivan tolkuttomista rikossarjoista, ja tehnyt rikoksia jo pienestä pitäen.

Nyt oli seuraavaksi matka kohti Sörnäisten vankilaa alkanut, ja tietenkin alettiin pelätä sitä, että mitä nuo miehet voisivat kertoa muista johtajista. Vankeinhoitolaitoksen tehtävä oli tuolloin vain rangaista sekä ojentaa ihmistä, joka oli tehnyt rikoksia, mutta nyt sitten edessä oli sellainen ihminen, jota ei koskaan sinne olisi uskottu otettavan. Hän oli lukenut, sivistynyt sekä erittäin tunnettu ja lahjakas liikemies, joka oli hoitanut kertaushajoituksetkin asiallisesti. Tuolloin sanaa "liikemies" käytettiin lehdistössä usein vihjailevasti, ja monien johtajien kohdalla muistettiin mainita myös heidän sotilasarvonsa. Tuolloin oli kansallisen tavan vastaista, jos henkilö oli liike-elämässä ilman sotilasarvoa, ja suurimpien yhtiöiden johtajilta vaadittiin tietenkin reservin upseerin arvoa, joka oli osoitus siitä, että heihin voitiin luottaa. Mutta nyt sitten tuollainen ihminen oli menossa kohti vankilaa, ja siitä sitten seurasi kamala asia. Silloin kansan reaktio oli sellainen, että "tuollaista ei voi tapahtua" . Syytetty oli pukeutunut pukuun istuessaan oikeussalissa. Hän oli kuin tavallinen ihminen, joka oli tehnyt rikoksen, vaikka hän seisoi monen seurapiiripalstan kansikuvissa.

Tuolloin tietenkin alettiin puhuta siitä, että yhteiskunta on liian kova, ja siinä sitten alettiin käsiä väännellä, kun noiden ihmisten tulevaisuudesta keskusteltiin. Keskustelu huipentui siihen, kun eräälle massamurhaajalle alettiin julkisesti esittää vapautusta, kun poliisi oli muka ollut häntä kohtaan liian kova. Eli tuossa tapauksessa ikään kuin kirjoittajan asenne oli kääntynyt päälaelleen, ja hän ihannoi rikollista. Mutta tuota voidaan pitää ikään kuin vastavetona 1980-luvun äärimmäisen tuomitsevaan ilmapiiriin, jossa rikollisten paikka oli vankilassa, poissa ihmisten silmistä, ja puhuttiin jopa siitä, että kolme varkautta tekisi ihmisestä yhteiskunnallisesti kelvottoman henkilön, joka ei mihinkään töihin edes kelpaisi. Ja tuolloin pankkikriisin aikaan sitten nuo tuomitsijat joutuivat itse sitten vankilaan, ja siinä varmasti hymyilytti monia ihmisiä.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi