 |
| Lockheed RQ-3 "Dark Star" Kuva I |
Aurinkovoimalla toimivat lentokoneet ovat aina välillä televisiossa sekä erilaisissa julkaisuissa esillä, ja niillä tehtyjä koelentoja esitellään monesti melko suurella volyymilla. Aurinkokäyttöisen lentokonen mahdollisudet esimerkiksi lyhyen matkan matkustajakoneissa on ymmärretty vasta nyt, kun ollaan kehitetty hybridivoimajärjestelmiä sekä uusia materiaaleja, joilla ennen utopistisena pidetty aurinkokäyttöinen pienmatkustajakonekin voidaan toteuttaa melko kivuttomasti. Noiden pienmatkustajakoneiden ongelmana on kuitenkin se, että niiden hyötysuhde on normaalisti melko huono, eli niiden polttoainekustannukset matkustajaa sekä painokiloa kohti ovat korkeita, ja päälle tulevat tietenkin lentäjien palkat. Mutta ehkä tulevaisuudessa tuollaisten kehittyneiden sähkö-hybridijärjestelmien avulla nuo pienmatkustajakoneetkin saadaan kannattaviksi.
Suurimpana esteenä aurinkokäyttöisen lentokoneen rakentamisessa on pidetty sen vaatimaa melko pitkää siipeä, joka tekee lentokoneen maan pinnalla tapahtuvasta manööveroinnista erittäin paljon tilaa vievää toimintaa. Kuitenkin uuden sukupolven materiaalit mahdollistavat sen, että noiden aurinkokäyttöisten pienkoneiden siivet voidaan tehdä sellaisiksi, että ne kääntyvät kasaan, kun lentokone laskeutuu kiitoradalle. Tuo siipi muistuttaa eräänlaista origamia, eli se taittelee itsensä kokoon, jotta kone mahtuu toimimaan maan pinnalla lentokentän melko ahtailla rullausalueella, jossa tietenkin on tilaa rajoitetusti.
Syy miksi nuo aurinkokäyttöiset lentokoneet tarvitsevat pitkää siipeä on se, että niiden aurinkokennot eli kevyet piistä tehdyt paneelit tarvitsevat suurta pinta-alaa, jotta sähkömoottoriin saadaan tarpeeksi tehoa, koneen nostamiseksi ilmaan. Kuitenkin tämä aurinkokäyttöinen lentokone olisi oikeastaan hybridimoottorilla varustettu väline, joka käyttää yöllä normaalia polttomoottoria, mikä sitten tietenkin pidentää sen lentoaikaa. Tuollainen automatisoitu lentokone voisi oikeastaan perustua esimerkiksi Dark Star-lennokkiin (Kuva I), jonka aerodynaamisia sekä lennonhallinan ratkaisuita voidaan hyödyntää tuossa projektissa.
Nuo valtavat siivet tietenkin vaativat ultrakevyen hiilikuitumateriaalin, jotta koneesta tulisi mahdollisimman kevyt. Tuollaiset jopa kuukausien operointiin pystyvät välineet voivat tulevaisuudessa mullistaa esimerkiksi meteorologian, koska sen avulla voidaan ilmanäytteitä kerätä erittäin laajalta alueelta. Samoin ne voivat tarkkailla esimerkiksi kasvien kasvamista sekä muuta maassa tapahtuvaa toimintaa.
Aurinkokäyttöiset lennokit kiinnostavat muuten myös sotilasviranomaisia, koska niitä voidaan käyttää tehokkaasti nimenomaan alueiden valvonnassa. Nämä sähkökäyttöiset lennokit lentävät noin 15-30 kilometrin korkeudessa, ja valvovat esimerkiksi sotilastukikohtien alueita, ja niiden avulla on ajateltu toteutettavan myös erilaisia tastelukentän kontrollointiin tähtääviä järjestelmiä. Eli noissa malleissa tuollainen aurinkokäyttöinen STEALTH-meteriaaleista valmistettu lennokki kaartelee taistelukentän päällä, ja välittää kuvaa maan pinnalla tapahtuvasta toiminnasta valvomoon. Tuo lennokki voi sitten osoittaa maassa olevia kohteita laser-osoittimella. Ja alhaisen infrapunajäljen sekä tutkassa näkymättömyyden takia sen tuhoaminen voi olla hyvin vakeaa.
