Lisäarvoteoria: kun vähän on paljon

Kuva 1

Kimmo Huosionmaa

Kun Karl Marx kehitti mielessään yhteiskunnallisen teorian, mitä kutsutaan nimellä “Lisäarvoteoria" tarkoitti hän samalla sellaista asiaa, mikä koskettaa vielä nykyäänkin useita ihmisiä jopa länsimaissa. Tuo teoria voidaan muuttaa klassiseksi kysymykseksi “Paljonko on paljon?”. Esimerkiksi henkilön asema vaikkapa lordina tai upseerina sekä hänen suhteensa valtion johtajiin tuovat henkilölle paljon lisäarvoa, ja kukapa ei haluaisi olla sellaisen ihmisen toveri, joka on jo lapsena käynyt kahvilla esimerkiksi Valkoisessa talossa, ja leikkinyt GM:n johtajien lasten kanssa?


Sosiaalinen asema sekä jo lapsena solmitut suhteet valtion sekä liike-elämän terävimpään kärkeen kuuluvien miesten ja naisten kanssa tekevät tällaisesta henkilöstä varmaan loistavan yrittäjän, sekä samalla se kerää tietenkin ymmärtäväisiä ihmisiä hänen ympärilleen. Eli kukaan ei varmaan koskaan sano tuollaiselle ihmiselle, että hänen seuransa ei kelpaa. Samoin esimerkiksi se, että henkilöllä on kaikkien tuntema "raharikkaan" nimi varmasti edesauttaa henkilöä solmimaan ystävyyssuhteita. Vaikkapa suuren pankin omistaja perheen lapsella ole varmaan vaikeuksia saada business-enkeleitä omaan yhtiöönsä. Näet kaikki varmaan haluavat hänen esittelevän itsensä omille vanhemmilleen, joten siksi tuollainen henkilö koetaan loistavana "porttina", minkä kautta uidaan noiden "Rothschildien" seurapiireihin.


 Ja tällöin pitää huomioida sellainen asia, että jos henkilö saa vähän rahaa tai muuta hyötyä, niin silloin kaikki mitä hän saa on paljon. Eli jos ihminen saa vaikka kolme euroa päivässä,niin silloin jopa euro on hänelle paljon rahaa. Se on kolmasosa hänen päiväpalkastaan. Mutta oletteko koskaan ajatelleet tilannetta, missä joku ihminen saa jatkuvasti kolme euroa enemmän kuin muut? Silloin tietenkin täytyy muistaa, että muut henkilöt mitoittavat menonsa omien tulojensa mukaan, ja tuolle yhdelle henkilölle sitten jää tuo kolme euroa ikään kuin reserviin tai omaan käyttöön.


Mikäli ihmiselle jää kolme euroa kuukaudessa yli, niin se sitten on kymmenen kuukauden päästä 30 euroa. Mutta tietenkin lisäarvoteoria tuo eteemme tilanteen, missä ihminen on päässyt toisen ihmisen esimieheksi. Vaikka palkka olisi sama, niin silti toinen noista ihmisistä saa varmasti enemmän samasta työstä kuin toinen, ja tietenkin hän voi teettää kaikki työtehtävänsä toisella henkilöllä, joten sen takia tällainen asia varmaan kiinnostaa monia ihmisiä. Kun puhutaan työelämästä, niin suurin osa todellisista ongelmista johtuu siitä, että esimerkiksi tuollainen työnjohtajana toiminut henkilö sabotoi muiden työtä. Siinä sitten yleensä on syynä joskus sellainen asia, kuin puhtaasti oman aseman kohottaminen muiden kustannuksella.

Mutta toisinaan tuollaisella työnjohtajalla on myös muita motivaatioita sille, että hän esimerkiksi jatkuvasti komentaa muille esimerkiksi vessan siivouksia tai muuten laittaa tekemään kaikki työt uudelleen. Tuolloin saattaa kyseinen henkilö tuoda työpaikalle esimerkiksi toisten yhtiöiden tehtäviä. Jos tuo henkilö on kovin kärkäs ärtymään esimerkiksi sosiaalisen median käytöstä, niin syynä saattaa olla esimerkiksi se, että hän haluaa yksinkertaisesti peitellä omaa henkilöllisyyttään jossain pakkaamossa tai muussa vastaavassa paikassa, mihin on helppoa tuoda muita töitä ohi järjestelmän.

Lähteet

Kuva 1

https://books.google.fi/books/about/Capital.html?id=XWmSDQAAQBAJ&source=kp_cover&redir_esc=y

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Robotiikka sekä covert action ovat lyömätön yhdistelmä, koska silloin voidaan rajoittaa niiden henkilöiden määrää, jotka pääsevät näkemään salaisia lasteja.

CIA:n pimeät operaatiot, joista käytetään nimeä “Covert Action” on asia, mistä kerrotaan paljon sellaista, mikä ei ehkä ole totta. Monissa muuten luotettavissa lähteissä on sellainen ikävä puoli, että niitä voidaan helposti kumota oikeudessa käyttäen hyväksi sellaista argumenttia, missä korostetaan noiden tietojen antajien olleen henkilöitä, joilla on syytä kostaa CIA:lle. Ja tämän takia juuri “Covert Actionia” koskevia raportteja ei juurikaan oteta käsittelyyn missään virallisissa oikeusistuimissa.

Tuo toiminta tarkoittaa esimerkiksi informaatiosotaa sekä epäkonventionaalista sotaa jotain USA:n omaksi vihollisekseen merkitsemää tahoa vastaan. Samoin tämä toiminta tarkoittaa myös sotilaskoulutuksen antamista “ystävällismielisille tahoille”, kuten CIA:n johto asian on ilmaissut. Tuohon tämän termin alla olevaan toimenpide-kenttään kuuluu myös operaatioiden “itsenäiseksi finansoinniksi” kutsuttu toiminta, missä esimerkiksi CIA:n hallinnoimista yrityksistä saatuja tuloja siirretään suoraan “pimeiden operaatioiden” ryhmien käyttöön.

Noista ryhmistä käytetään joskus nimeä “CT-team” mikä on lyhenne sanoista “Counter Terror Team”, ja sen tehtäviin kuuluu terroristien etsintä sekä eliminoiminen kaikin mahdollisin keinoin, ja noiden itsenäisen rahoituksen operaatioiden rahoista osa saadaan kuulemma sellaisin keinoin, mitä ei voida pitää kovin hyvänä mainoksena CIA:lle. Eli noiden operaatioiden yhteydessä puhutaan siitä, että osa noista “mustan budjetin” operaatioista saisi rahoituksensa ohi liittovaltion valvonnan, ja osa tuosta budjetista tulisi huumekaupoista. Tai siis oikeastaan voidaan sanoa, että jos joku CIA:n agentti jäisi kiinni jostain huumekartellien kanssa puuhastelusta, niin häntä ei ehkä enää haluttaisi pitää palveluksessa. Kuitenkin näiden operaatioiden yhteydessä esimerkiksi huumeiden välittäjiä on ryöstetty, ja heidän pankkitilinsä on tyhjennetty jostain automaateista.

Ja sitten noiden rahojen siirto noiden itserahoituksessa käytettyihin pankkitilien uumeniin on kuulemma ollut mahdollista. Tuo termi “musta budjetti” tarkoittaa budjettia, johon hankitaan rahat jostain muualta kuin liittovaltion kassasta, ja noita budjetteja käytetään esimerkiksi SOCOM:in operaatioihin, joista ei jostain syystä haluta mainita kongressille. Se mitä nuo operaatiot ovat, on jäänyt kuitenkin selvittämättä, ja tietenkin osa noista huumeista saaduista rahoista kulkeutuu DEA:n eli huumevalvontaviraston operaatioihin, ja tietenkin myös CIA tarvitsee joskus noita rahoja valmistaakseen niin sanottuja “turvataloja”, joissa sen agentit voivat hengähtää sekä myös kuulustella vangittuja terroristeja.

Tuollaisia “turvataloja” tarvitaan joskus myös esimerkiksi korruptoituneiden poliisien sekä muiden virkamiesten kuulusteluihin, jotta heille lahjuksia maksaneet henkilöt löytyisivät. Noissa kuulusteluissa käytetään yleensä Virtuaalitodellisuutta sekä LSD:tä, amfetamiinia sekä natrium pentothal-nimistä ainetta, jonka tarkoitus on vähentää henkilön kykyä vastustaa kuulustelijoitaan. Amfetamiinia sekä LSD:tä käytetään taas ihmisen saattamiseen tilaan, missä hän murtuu unen puutteeseen sekä myös estämään kuulusteluun osallistuvien henkilöiden kasvojen painamisen mieleen, ja Virtuaalitodellisuuden avulla taas henkilölle voidaan uskotella, että hän puhuu vaikkapa imaamille tai Osama Bin Ladenille.

Kuitenkin “pimeiden budjettien yksi käyttökohteista ovat lentokoneet, joita valmistetaan sellaisissa paikoissa kuin AREA-51. Noiden koneiden toiminta ei välttämättä ole niinkään yhteydessä esimerkiksi U.S AIR FORCE:n koneiden vastaavaan toimintaan. Ne saatetaan valmistaa salaa hankituista materiaaleista, ja näiden koneiden valmistamiseen käytetään tiloja, joissa on virallisesti joku varasto. mihin on varastoitu liittovaltion tietokoneista tulevaa jätettä. Yksi kuuluisimmista “mustan budjetin koneista” oli aikoinaan SR-71 “Blackbird”, jonka valmistamiseen käytetty titaani materiaali aikoinaan ostettiin Neuvostoliitosta titaanimetalliromun muodossa.

Nuo koneet valmistettiin äärimmäisen salauksen vallitessa, ja noiden koneiden osat ovat edelleen osittain salaisia, eli itse en näihin tietoihin voisi päästä. Tietenkin salassapito noissa operaatiossa on erittäin tärkeää, joten siksi niistä puhutaan kuiskaten. On kuultu huhuja siitä, että noita mustia operaatioita varten on rakennettu esimerkiksi robottirekkoja, joilla eliminoidaan se mahdollisuus, että kuljettajat kertovat jotain esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu AREA-51:ssä, ja tarinoiden mukaan niiden toiminta on hyvin autonomista. Rekat ovat välineitä, joissa on ajateltu tapahtuvan siirtyminen tekoälyä hyödyntäviin robotteihin, joissa käytetään samaa tekniikkaa, kuin mitä käytetään esimerkiksi Mars-luotaimissa, koska tuo robotti ei koskaan väsy ja se ei pidä taukoja, joten jos tuo järjestelmä toimii oikein, niin silloin rekka ei lähde kuljettajan lapasesta, mutta tuohon siirtymiseen robottirekkoihin ilmeisesti on vielä pitkä aika, koska robotti vie silloin kuljettajien työt, ja se sitten tietenkin vaikuttaa näiden laitteiden testaamiseen.

Tarinoiden mukaan  niissä on tehokkaat tietokoneet, mitkä sijaitsevat noiden rekkojen ohjaamossa, ja lisäksi tietenkin koodattu radio-ohjaus joka mahdollistaa noiden rekkojen ohjaamisen jopa toiselta puolen maailmaa. Koodattu radio-ohjaus tarkoittaa sitä, että tuo ohjausjärjestelmä käyttää esimerkiksi GSM-pohjaista radiotekniikkaa, jonka avulla auton tietokone voi kommunikoida saumattomasti sekä keskuksessa istuvien operaattorien että tietokonekeskusten supertietokoneiden kanssa, joilta se saa sitten apua laskutoimituksissa, jos sen oma kapasiteetti ei niihin riitä. Joten sitten tietenkin rekoissa on valtavan paljon enemmän tilaa rakentaa suuria ohjaustietokoneita kuin henkilöautoissa, missä tilan ahtaus aiheuttaa myös ylikuumenemisongelmia sekä myös rajoittaa käytettävän koneen tehoa ja myös fyysistä kokoa.

Niiden hyttiin mahtuu tietenkin täysikokoinen serveri, joka sitten kykenee prosessoimaan tuohon autoon kiinnitetyn sensorien järjestelmän antamaa tietoa, joka tulee stereo-kameroista sekä lidar-järjestelmistä, ja jossa sitten kuvan vertailu sekä GPS-laitteet saavat ajoneuvon liikkumaan autonomisesti maanteillä. Ja mikään kovin helposti tehtävä tuollainen ohjelmisto ei sitten ole, koska muuttujia on niin paljon. Ajoneuvon pitää ottaa huomioon sekä normaalit liikennesäännöt että myös erikoistilanteet. Tietenkin se voi kutsua operaattorin paikalle, jos eten tulee ongelmia. Mutta tuo tekoäly sitten valitsee kaikkein parhaan sekä halvimman reitin kohteeseen, joka sitten annetaan operaattorin toimesta auton tietokoneille.

Tuolloin tietenkin auto tarvitsee GPS-navigaatiota sekä myös esimerkiksi tiehallinnon tietoja siitä, onko joku tie poikki tai missä tuo rekka voisi käydä tankkaamassa. Koska autossa ei ole kuskia, niin silloin pitää tankkaaja kutsua paikalle, kun tuo väline liikkuu keskellä moottoritietä. Tuo voisi selittää sen, miksi niiden rattien takaa ei koskaan löydy ketään ihmisiä, vaikka niitä on ehkä joskus koetettu pysäyttää. Huhujen mukaan noiden rekkojen voimansiirto on diesel-sähköinen, eli sen moottori pyörittää generaattoria, mikä toimittaa virtaa jokaisessa akselissa olevalle sähkömoottorille. Eli jos tuo on totta, niin silloin nämä rekat sitten kulkevat todella kovaa vauhtia.  Tai ainakin itse toimisin noin, jos minun pitäisi salata jotain noissa rekka-autoissa kulkevia tavaroita.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Taiteen keräilijöiden ammattikunta

1. Taiteen keräilijöiden ammattikunta

Taiteen keräilijöiden ammattikunta on hiukan erikoinen ryhmä taiteen ystävien piireissä, koska heidän ammattinsa vaatii tietenkin paljon pääomaa. Se että keräilijät ovat usein henkilöitä, jotka työskentelevät museoiden sekä erilaisten instituuttien palveluksessa, ja hankkivat kokoelmiin arvokkaita taideteoksia ei kuitenkaan poista tuon lähes ammattimaista keräilytyötä tekevien ihmisten ympärillä olevaa hiukan salaperäistä ilmapiiriä.

1.1 Keräilyyn vaaditaan suuria summia rahaa

 Näet kaikki keräilijät eivät toimi museoiden laskuun, ja heillä pitää olla korkea ammattitaito, jotta nämä henkilöt voivat erottaa aidon taideteoksen väärennöksistä, ja silti kyse on hyvin salaperäisestä ammattikunnasta, jonka työtavat sekä heidän käyttämänsä rahasummat kyllä panevat miettimään sitä, että onko noilla ihmisillä oikeasti kaikki aivan kohdallaan, koska jos joku taulu maksaa miljoonia, niin kyse ei varmasti ole mistään normaalista taulusta, jonka joku laittaisi oikeasti seinälleen. Mutta toki taiteen keräily vaatii suuria summia rahaa, koska taulujen hankinta huutokaupoista on kallista, sekä myös niiden vaatimat turvajärjestelyt ovat erittäin mittavat.

 Toki taideteokset voivat olla erittäin haluttuja sijoituskohteita, mutta itse en niiden rahallista arvoa ymmärrä. Kun puhutaan siitä, että joku yksittäinen taulu on miljoonien arvoinen sijoituskohde, niin silloin kyllä pitää hiukan miettiä sitä, että onko mahdollisesti kyseessä joku muu kuin taiteellisesti arvokas työ, kun joku ensin matkustaa taulun perässä jonnekin Lontooseen, ja pulittaa teoksesta miljoonia euroja. Samoin itseäni hiukan ihmetyttää se, että miksi joku esimerkiksi haluaa varastaa Mona Lisan Pariisin Louvresta, kun hän ei tuota taulua kuitenkaan koskaan pystyisi myymään.

2 Kun Mona Lisan varastettiin vuonna 1911

Kuitenkin Vicenzzo Perugga-niminen mies onnistui tuossa teossa vuonna 1911, ja tuolloin pelättiin jo Leonardo Da Vincin upean työn tuhoutuneen, mutta se löytyi oltuaan kateissa kaksi vuotta. Perugga jäi sitten kiinni teostaan yrittäessään myydä tuota maalausta eräälle toiselle museolle. Tuo yritys oli kuitenkin tuhoon tuomittu, koska  museot tekivät jo silloin yhteistyötä varastettujen taulujen takaisin saamiseksi. Ja olisihan Peruggan pitänyt tietää, että museo tekisi hänestä rikosilmoituksen, eikä laillinen museo koskaan olisi laittanut tuota taulua seinälle, näet maailman kuuluisin taulu ei varmasti olisi laillisesti siirtynyt sen omistukseen.

2.1 Kopioitiinko Mona Lisa sen ollessa kadoksissa vuosina 1911-13

Joten joidenkin ihmisten mielestä ehkä oli käynyt niin, että tuo taulu oli kopioitu jotain käyttöä varten. Sitten se ehkä oli palautettu Peruggalle, joka sitten tyhmyyttään lähti kauppaamaan tuota maalausta tuolle toiselle museolle. Miten Perugga edes olisi voinut selittää tuon taulun olevan hallussaan, vaikka hän sitten olisi kuitenkin sen pitänyt? Olisiko hän ehkä laittanut sen oman makuuhuoneensa seinälle? Mutta jos tuo mies oli toiminut jonkun toimeksiannosta, niin olisiko tuo taulu viety johonkin "underground-ateljeehen", missä joku taideväärentäjä olisi sen kopioinut? Ja jos Mona Lisa väärennettiin, niin mitä tuolle väärennökselle sitten on tapahtunut, eli onko se jonkun mafiapomon seinällä vai poltettu takassa joskus kauan sitten.

Tuollainen taideväärennös on melko vaikeaa tehdä uskottavasti, ja se vaatii todella taitavaa taiteilijaa, joka osaa jäljentää taulun jokaisen yksityiskohdan. Eli tuon liigan on löydettävä maisemamaalari tai muotokuvan tekijä, joka suostuu sitten taulun kopiomaan. Tuon taulun väärentäminen ei ole mitenkään helppoa, eli pelkkä hyvä piirustustaito ei riitä, vaan taiteilijan on osattava valmistaa fotorealistinen kuva kohteestaan, ja myös oltava halukas rikkomaan lakia. Samoin hänen omasta tahdostaan riippuu se, että meneekö tuo maalaus läpi tarkastuksesta. Myös tuon väärentäjän pitää sitten olla sellainen taiteilija, että hänellä on aikaa sekä tilat toteuttaa asiakkaansa tahto, eli hänellä ei saisi olla muita töitä kuin tuo taulun tekeminen, koska väärentäminen on työlästä eikä sitä voi tehdä minkään muun työn ohessa, koska paljastuminen viranomaisille on erittäin ikävää noiden ihmisten kannalta.

Samoin aika mikä väärennöksen tekoon kuluu on erittäin suuri verrattuna tavalliseen tauluun, ja tuon valitun miehen tai naisen pitää olla henkilö, jolla on jotain näyttöä osaamisestaan, vaikka 3D-tulostimet tietenkin auttavat asiaa. Eli taideteos voidaan skannata laserilla, ja tuo taulu tulostaa tuolla erikoisprintterillä, jossa käytetään erikoisvärisekoituksia, mutta tuo toiminta tietenkin on kallista, koska tuo tulostusnauha pitää modifoida sellaiseksi, että se printtaa muovin asemasta noita tauluissa käytettäviä värejä. Eli tuon laitteen käyttö tauluväärennöksen tekoon on hiukan vaikeaa, koska tuo laite ei voi käyttää suoraan taulumaaleja tulostukseen.

Eli pelkkä kuvan kopioiminen  ei riitä, vaan taiteilijan on haluttava tuottaa myös tuota pintaa. Ja taidemaailmassa kiellettyä on tuottaa 1:1 kopioita kohteena olevasta taulusta, ja samoin signeerauksen väärentäminen on rikollista toimintaa. Eli miksi joku nyt sitten haluaa esimerkiksi Mona Lisan seinälleen, niin paljon että hän haluaa riskeerata maineensa sekä saada tukun syytteitä esimerkiksi väärennöksestä tai petoksesta. Tai uhrata halumaansa tauluun miljoonia euroja, joten kyllä noissa tauluissa sitten jotain ihmeellistä on.

Yhdysvaltojen sotalaitoksen toiminnasta tekniikan kehityksessä

Nyt taas on maassamme pohdittu sitä, että olisiko tuosta USA:n sotaharjoituksesta pitänyt keskustella enemmän, ja siitä tässä itsekin kyllä muutaman rivin tähän alkuun aion kirjoittaa. Nimittäin eipä Suomessa koskaan ennen ole tällaista keskustelua käyty noista sotaharjoituksista, eikä päätöksiä joista on päätetty Presidentin, puolustusministerin sekä ulkoministerin välisessä palaverissa ole ennen ollut kommentoitavaa, ja muutenkin noista tuon kolmikon asioista on ollut tapana olla hiljaa. Eli ulkopoliittinen linja, puolustusratkaisut sekä kansainvälinen yhteistyö, mikäli se koskee esimerkiksi viranomaistoimintaa on ollut täysin kommentoinnin sekä keskustelun ulkopuolella. Ja jos USA ehdotti meille sotaharjoitusta, niin miksi me sitten vastasimme sanalla "kyllä", vaikka tuo aihe siitä, että Suomi liittyisi esimerkiksi NATO:oon ollut ulkoministeriön sekä maanpuolustusviranomaisten mielestä kovin kiusallisia. 

Mutta kun puhutaan USA:n ja sen puolustusministeriön roolista esimerkiksi tekniikan kehityksessä, niin meidän on tietenkin elettävä maailmassa, missä osa tuotekehityksestä palvelee nimenomaan asevoimia. Meidän Suomalaisten osaaminen mobiiliteknologiassa on maailman huippua, ja nimen omaan DARPA sekä DIA:n johto haluavat, että tuota teknologiaa ei myydä mihinkään maahan ilman USA:n puolustusviranomaisten suostumusta. Kun puhutaan kenttäolosuhteissa toimivista mobiililaitteista, niin esimerkiksi meidän Android-puheliamiamme voi suoraan käyttää taistelun johtamiseen sekä ryhmän keskinäiseen yhteydenpitoon, ja tällä tarkoitan sellaista genimap-järjestelmää, missä hihassa olevalta ruudulta voidaan nähdä sekunnissa taistelun kokonaistilanne graafisena esityksenä, ja jossa mobiilikäyttöliittymän avulla voidaan tilata ilma- tai tykistön isku mihin tahansa kohteeseen.

Taistelija vain painaa näytöltä tuota kohtaa, mihin hän haluaa iskun tilata, ja sitten hän joko lähettää kohteen kuvan action-kameralla esikuntaan, tai painaa näytöllä olevaa ikonia, joka kertoo esikunnalle, missä ja millainen kohde pitää tuhota. Tämä sama järjestelmä pitää sotilaasta myös erittäin hyvää huolta, eli se kertoo esikunnalle taistelijan sydämen sykkeen sekä veren happipitoisuuden ja ehkä omien sotilaiden sijainnin, jos sitä ei ole erityisestä syystä salattu. Kyseinen järjestelmä perustuu aivan samoihin kaupallisiin Android-puhelimiin, kuin mitä kaupasta saa. Ja tuon Android-puhelimen GSM-tukipiste-ominaisuuden kautta voidaan myös käyttää esimerkiksi läppäriä, jossa on taistelunjohto-ohjelmisto. Tuo puhelin on oikeastaan vain peitetty kestävämmällä kuorella, ja siihen on asennettu turvallisuusohjelmisto, mikä perustuu tuossa näytössä olevaan sormenjälkitunnistimeen. 

Kyseisellä laitteistolla on lista käyttäjistä, jotka sitä saavat käyttää, ja tuo tunnistin estää tuon viestivälineen kaappaamisen. Ja jos joku käyttää noita laitteita ilman lupaa, niin tieto tuosta käytöstä välittyy välittömästi Pentagonille. Androidin etuna on se, että tuon puhelimen käyttöoikeudet sen käyttäjätiliin voidaan katkaista, jos sitä pitelee henkilö, jolla ei tätä valtuutusta ole. Laitteisto perustuu siihen, että tuo GSM-tukiasema voi olla hyvin pieni, ja sitä voidaan kantaa mukana. Kyseinen laitteisto on oikeastaan vain satelliittipuhelin, jossa on joko itsessään Android-käyttöjärjestelmä tai sitten tavallisen GSM-puhelimen avulla voidaan käyttää sen kautta satelliittiyhteyttä. Eli esimerkiksi Afganistanin vuoristosta tai Etelämantereelta voidaan puhua kotiin tai käyttää Internetiä samalla tavoin kuin sitä käytetään vaikka keskeltä Helsinkiä. 

Nuo sotilaalliset mobiilivarusteet perustuvat samoihin puhelimiin mitä myydään esimerkiksi tavallisessa tavaratalossa. Ja niiden akkukin voi olla samanlainen, kuin mitä kaupallisessa puhelimessa on, mutta tuota puhelinta voidaan käyttää sekä lisäakun eli Power Bankin avulla, ja sitten tietenkin noissa repuissa voi olla aurinkopaneeli mukana, tai jos halutaan noita akkuja ladata pilvisellä säällä, niin lennokin moottoreihin perustuvan pienoisgeneraattorin avulla voidaan tietenkin noita akkuja ladata, eli tuo pieni polttomoottori pyörittää siinä polkupyörän dynamoa. Kehittyneempi malli käyttää polttokennoja, jotka ovat paljon pienempiä sekä kevyempiä ja äänettömiä sekä huoltovapaita, ja niiden toimintaan riittää se, että hiilivetyä kaadetaan säliöön, ja sitten se johdetaan polttokennoon.