Pörssin notkahduksesta sekä siitä kehen tämä juttu osuu

Kimmo Huosionmaa

Taas on maailman talous osoittanut sellaisen asian, että siinä tapahtuu silloin tällöin notkahduksia, mitkä tietenkin vaikuttavat pörssikursseihin. Mikään talous ei ole sellainen, että se voisi loputtomiin vain kasvaa, vaan lopulta jopa globaaliin talouden toimintakenttään tulee notkahdus, jota myös lamaksi kutsutaan.  Noiden notkahdusten takia joku pörssiin tai oikeastaan lyhyen tähtäimen pörssi-peliin sijoittanut henkilö on saattanut menettää useita miljoonia dollareita tai euroja hyvin lyhyessä ajassa. Mutta kun tätä todella suurta syöksyä ajatellaan, niin itse kyllä kysyn sellaisen asian, että “ketä tämä tällainen “Dow Jonesin” pudotus” oikeastaan koskee. Itse en osakkeita omista, joten miksi minun pitäisi noista asioista oikeastaan mitenkään hermostua. 

Kun tässä ajattelen sitä työtä mitä teen, niin en varmaan koskaan ole sijoittanut mihinkään osakkeisiin, joten tästä sitten seuraa induktio-kysymys. Miksi nuo pörssihait eivät sitten mene töihin, jos heiltä alkaa pääoma loppua. Itse vähän ihmettelen että kuinkahan moni Suomen kansalainen oikeastaan näitä lyhyen tähtäimen osakepelejä edes pelaa? Ja miksi näihin osakkeisiin sitten pitää laittaa niin paljon omaisuutta kiinni, että sitten jos kaikki menee pieleen, niin silloin tietenkin kaikki menee.

Kun ajatellaan sitä, että ahneus on perisynti, niin olisiko sellainen asia kuin kohtuus jotain, mikäli keskustellaan esimerkiksi juuri lyhyen tähtäimen pörssipelistä. Tuossa pelissä liikkuu valtavan suuri määrä rahaa, ja sen avulla tienaaminen perustuu siihen, että henkilö yrittää ennustaa sijoituskohteen osakkeiden arvon muutokset. Ja jos tuohon kohteeseen pumpataan paljon rahaa, niin osakkeiden arvo nousee. Mutta kun noita osakkeita aletaan myydä, niin silloin saattaa yhtiön arvo pudota silmissä. 

Tuolloin saattaa käydä niin, että nimekkään osakesijoittajan tekemä myyntipäätös tulkitaan paniikiksi, ja silloin hän saattaa oikeastaan vetää suurenkin yhtiön osakkeet tai oikeastaan niiden arvot alas. Tuo reaktio saattaa sitten heijastua kaikkiin kyseisen maan yhtiöihin, sekä niihin yhtiöihin, jotka on noteerattu kyseisessä pörssissä. Kun puhutaan siitä, kuinka suuri osa ihmisistä nyt ylipäätään pelaa noita pelejä, niin itse en kyllä usko että heidän antamilla äänillä kovin moni poliitikko pääsee eduskuntaan. 

Joten tämän takia en oikein aina lähtisi noita menetyksiä ainakaan kokonaisuudessaan korvaamaan, vaikka ne ovatkin suuret. Näet kun ihminen lähtee pelaamaan kaiken maailman osakkeilla tapahtuvia pelejä, niin hän varmaan on tietoinen riskeistä, mitä tähän toimintaan liittyy. Samalla myös pitää muistuttaa että maailmantalous on vain taloutta, mikä tarkoittaa sitä, että siihen liittyy samanlainen sykli kuin muihinkin talouksiin. Eli kansallisten talouksien säännöt pätevät myös kansainvälisellä toimintakentällä. Ja lopulta nousukautta seuraa aina lama.

Kaiken kokoisilla talouksilla, olivat ne kansallisia tai globaaleja on omat veturina toimivat toimialat, joiden tuotteet sitten ovat niitä, jotka menevät kaupaksi. Ja lopulta käy niin, että kaikilla ihmisillä on noita tuotteita, eikä niihin enää voida tehdä parannuksia.Tämä näkyy nimenomaan esimerkiksi elektroniikassa, ja vaikkapa mobiililaitteisiin on luvassa vain “kosmeettisia” parannuksia, jotka tietenkin helpottavat niiden käyttöä, mutta jotka eivät näy kuluttajille, ja se varmasti saa jotkut harkitsemaan esimerkiksi uuden kännykän ostoa.  Se sitten tietenkin näkyy tuotteen myynnin laskuna, mikä taas heijastuu tuon toimialan taseisiin. Tästä seuraa sijoittajien innon lopahtaminen sekä myös tietenkin osakekurssien laskeminen, ja sitten tuo veturi vie loput yhtiöt eli siihen liittyvän teollisuuden mukanaan.

https://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/nelja-syyta-miksi-porssit-syoksyvat-maailmalla-asiantuntijat-pitavat-uusinta-kaannetta-hyvana-asiana/6758524

Miksi joku haluaa purkaa valtioliittoja sekä miksi ylipäätään on etnisiä vähemmistöjä?

Kun puhutaan valtioiden välisistä suhteista, niin tietenkin välillä tulee eteen tilanne, missä joitakin valtioiden välisiä sopimuksia aletaan arvioida syystä tai toisesta uudelleen. Tuollainen tilanne tulee usein eteen silloin, jos valtioiden välillä on ensin valinnut esimerkiksi avunantosopimus, mikä sitten on muodostunut yksipuolisesti tulikituksi opinkappleeksi, missä toinen osapuoli on vain hyötynyt, tai muuten toiminut sopimuksen henkeä vastaan.

Tuollaisia tilanteita on syntynyt varsinkin kuningasvallan aikaan, kun kuningas on tehnyt sopimuksen jonkin alueen johtajien kanssa, ja ehkä tuo alunperin puolustusta koskeva sopimus on sitten muuttunut sellaiseksi, että toinen osapuoli vain jostain syystä jatkuvasti sivuutetaan. Tuolloin sopimukset olivat kuninkaan omissa nimissään tekemiä, mutta ne sitoivat koko valtiota. Näet tuolloin kuningas oli jumalan edustaja maan päällä, ja ainoastaan paavi oli nimellisesti hänen yläpuolellaan, mutta usein tuo Rooman kirkon johtaja ei mitenkään puuttunut siihen, mitä kuninkaat omilla maillaan tekivät.

Yleensä tuollainen sopimus on saattanut koskea esimerkiksi alue-liitoksia, joissa kumpikin osapuoli on aluksi katsonut hyötyvänsä, ja samoin syy miksi joku alue  on vapaaehtoisesti liittynyt toiseen, on ollut se, että toinen osapuoli on luvannut kunnioittaa tuon alueen ihmisten perinteisiä elinkeinoja kuten kalastus sekä mahdollisesti torikauppaa, Noiden elinkeinojen harjoittaminen on ehkä laissa säädetty siten, että tuon alueen asukkailla on yksinoikeus noihin elinkeinoihin.

Mutta kuten varmasti tiedämme, niin elinkeinorakenteen muutos voi sitten aiheuttaa hyvin ikäviä asioita tuollaisella alueella, koska se saattaa sitten johtaa suhteiden negatiiviseen kehitykseen, ja varsinkin jos torikaupan kaltaisia asioita varataan jollekin kansanryhmälle, niin se sitten aiheuttaa tilanteen, missä joku sitten päättää hyötyä noista asioista. Se mikä tällaiselle alueelle on usein luvattu, on se että torikauppias voi vaatia sitä, että hän palvelee asiakkaita omalla kielellään, ja että esimerkiksi virkamiehen on tuotava tulkki paikalle, jos toinen osapuoli ei sitten tuota kieltä satu osaamaan.

Tällainen tilanne usein sitten saa aikaan sen että esimerkiksi kuninkaan lähipiiri voi silloin ryhtyä kuiskuttelemaan kuninkaan korvaan sellaisia asioita, että “missään muuallakaan ei majesteetin tarvitse tuollaista tehdä”. Tämä tietenkin saattoi aiheuttaa sen, että kuningas ei maksanut palveluksista, joista hänen piti maksaa. Se oliko tuollainen toiminta sitten kuninkaan itsensä komentamaa, vai tehtiinkö sitä muiden toimesta hänen nimiinsä, jotta tuo valtionpäämies voitiin eristää yhteiskunnasta.  Oli paljon parempi kaikille, että  Toki monissa voidaan sanoa, että kuningasta  saatettiin johtaa harhaan, ja ehkä lääninherrat sitten väittivät maksaneensa noista palveluksista, vaikka olivat panneet rahan omiin taskuihinsa tai väärentäneet kuitin. Tilanne saattoi olla myös sellainen, että lukutaidoton sotilas oli yksinkertaisesti ymmärtämättömyyttään laittanut rahan taskuunsa ja lähtenyt oluelle.

Vaikka laki sanoo jotain, niin silloin voidaan kuningasta vaivata sillä, että lakia voidaan aina muuttaa. Samoin nimenomaan vanhoissa sopimuksissa kaupankäynnillä tarkoitetaan nimenomaan torikauppaa eikä mitään supermarketteja. Tuollainen asia saattaa vaikuttaa hyvin pieneltä, mutta se saattaa merkitä tuollaisen etnisen alueen väestölle hyvin paljon. Näet noissa paikoissa ammatit sitten periytyvät isältä pojalle, ja se sitten saattaa aiheuttaa vakavia taloudellisia menetyksiä tuollaisen alueen kalastajille, jos esimerkiksi kalaa aletaan tuoda muualta. Samoin tuo toinen osapuoli sitten saattaa joutua halveksituksi omien ammattiensa takia.

Yksi väestönryhmä joka Euroopassa on joutunut vainon kohteeksi ammattiensa takia ovat juutalaiset, jotka ovat euroopan sisällä oleva pikemminkin uskonnon takia etninen ryhmä, jonka elinkeinot ovat olleet perinteisesti pankkitoiminta sekä myös taiteen tekeminen. Ja tietenkin se että heiltä oli maaan omistaminen kiellettyä, mikä sitten pakotti tuota kansanryhmää myös perimään korkoa esimerkiksi lainaamastaan rahasta, koska piti heidänkin jostain saada rahaa elämiseensä. Syy siihen, miksi nimenomaan juutalaiset joutuivat harjoittamaan rahan vaihtamista sekä pankkitoimintaa ja nimenomaan rahan lainaamista sekä teatteritoimintaa johtuu siitä, että tuohon aikaan toreilla myytiin lähinnä omassa maassa kasvatettuja tuotteita, ja vaikka maat olivat torpparien viljelemiä, niin nuo tuotteet piti tietenkin esittää tuolle alueen työnjohdolle, joten juutalaiset eivät mitään saaneet viljellä.

Tai ainakaan viljelyksien tuotteita ei saanut myydä, joten siksi heidän elinkeinonsa muuttui rahanlainaamiseksi, mikä johti ehkä osittain siihen, että pankkitoiminta sekä talous- ja kulttuurielämä valui heidän käsiinsä.  Kuitenkin tuo koron periminen tietenkin muuttui tuolloinkin  joskus sellaiseksi, että voitiin puhua koronkiskonnasta, mikä sitten sai aikaan sen, että ihmiset saivat kohtauksen. Toki pankkitoimintaa sekä rahan lainaamista harjoittivat myös kristityt, ja kuuluisin rahan lainaamisella rikastunut suku on tietenkin Medicien perhe.

Tietenkin tuollainen toiminta sai aikaan sen, että kun ihmiset eivät viitsineet maksaa velkojaan takaisin, niin silloin he alkoivat syytellä noita rahanlainaajia eli pankkiireja koronkiskonnasta. Kuitenkin pankkitoiminta vaatii vaitioloa, että kukaan uskaltaa sieltä rahaa lähteä hakemaan, ja tuosta rahan lainaamisesta sitten tuli myöhemmin pankkitoimintaa siten, että koska rahanvaihtajat eivät voineet rahaa pitää mukanaan, tai kolikoita tarvitseva ei voinut jäädä kaupunkiin, niin nuo rahanvaihtajat kirjoittivat kuitteja, joita vastaan toisessa kaupungissa oleva vastaavaa toimintaa harjoittava elinkeinonharjoittaja sitten antoi kolikoita takaisin.

Mutta ongelma oli siinä, että kultarahoja vaihtoi hopeaan tai pronssiin lähinnä ritarien luokka, koska tavallisista elintarvikkeista ei kovin suuria laskuja tullut, mutta noita tuotteita sitten ostettiin usein. Kuitenkin kultaraha oli sellainen asia, että sen arvo oli valtavan suuri verrattuna kansan rahaan. Ja silloin piti tuo raha vaihtaa pienempään, koska kojujen pitäjä ei voinut maksaa takaisin kultarahoista, joita hänellä ei saanut olla edes ehkä hallussaan. Ja tietenkin joskus ritarit maksoivat asioista, joista ei olisi pitänyt maksaa. Se sitten altisti nämä ihmiset kiristykselle. Mutta sitten tietenkin papit tekivät samaa, ja joskus seurakunnan kassa sitten päätyi erilaisiin rientoihin.

Jos pappi oli juopotellut sekä tuhlannut kirkon kunnostamiseen varatut rahat, niin silloin hän varmasti joutui luopumaan omasta virastaan, mutta kyllä hätä keinot keksii. Nimittäin tietenkin juutalaisia voitiin syyttää myös tästä asiasta, ja samoja syytöksiä latelivat myös perheenisät, joiden piti tuoda markkinoilta kotiin syötävää, mutta raha meni sitten viinaan. Tuon jälkeen tietenkin lapset ja vaimo olivat nälissään, ja tuollaista toimintaa saatettiin pitää hiukan moraalittomana. Se mistä tuon asian näki, oli usein se että perheen päällikkö oli lihava, ja muu perhe sitten olivat kuin luurankoja. Tällaisten perheiden pojista tehtiin usein sitten santarmeja, joiden tehtävä oli kukistaa kapinoita sekä pitää yllä yleistä järjestystä. Kuitenkin usein oli tapana syytellä juutalaisia tällaisesta asiasta, ja muutenkin yhtenevän ja näkyvän vähemmistön päälle on helppoa vyöryttää sellaisia asioita, mistä nämä eivät edes olleet vastuussa.

Varmasti myös esimerkiksi Medicejä haukuttiin juutalaisiksi, vaikka he eivät tätä olleet, koska noita henkilöitä pidettiin yleisesti pelkkinä kähmijöinä sekä juonittelijoina, mutta se miksi Medicien huonoa huonoa mainetta korostetaan  tietenkin johtuu lähinnä siitä, että he ovat nykyisestä  Italiasta, ja tuolloin Italia oli alue, missä oli hyvin paljon pieniä kuningaskuntia. Ja tuolloin eivät nuo ruhtinaat sitten kovin helposti sotaan lähteneet. Mutta tietenkin velkoja perittiin myös isompien valtioiden aatelisilta, ja vaikka avoimeen sotaan ei voitu lähteä, niin tietenkin esimerkiksi espionage-menetelmät kuten garrotten eli kuristusköyden käyttö olivat hyviä tapoja herättää pelkoa ja kunnioitusta myös muiden aatelisten keskuudessa. Syy muuten miten rahamarkkinat päätyivät 1800-luvulla juutalaisten käsiin johtuu siitä, että heillä oli valmiiksi suhteita, joita voitiin hyödyntää pankkitoiminnassa sekä kokemusta esimerkiksi koron määräämisestä, Koska jos korko on säädetty liian ylös, niin silloin tietenkään kukaan ei lainaa pankista rahaa.

Varsinkin rahan lainaaminen korkoa vastaan on se, mistä pankki saa rahoitusta omia liiketoimiaan varten. Nykyään pankkien saamat voitot ovat tietenkin valtavia, koska pankki saattaa olla oikeasti pelkkä tietokone jossain kellarissa, ja sellaisen virtuaalisen liiketoiminnan  harjoittaminen ei kovin paljon rahaa vie. Eikä noiden sopimusten sekä vakuuksien tarkasteluun kovin suurta henkilökuntaa tarvita, ja jos vakuudet löytyvät, niin silloin tietenkin myös rahaa on tapana antaa asiakkaalle. Tuolloin riittää se, että pankkivirkailija sitten painaa rastin ruutuun, ja rahat siirtyvät tilille.

Mutta tässä vaiheessa sitten palataan taas valtioiden välisiin liittoihin, jotka ehkä joku sopimusen osapuolista saattoi haluta purkaa. Tai sitten sopimustekstejä haluttiin muutella, kun ajat sekä elinkeinorakenteet muuttuivat, jolloin ihmisten piti sitten muuttaa esimerkiksi kaupattavien tuotteiden valikoimaa. Se saattoi merkitä jopa perinteisten tuotteiden kuten kalojen kaupan loppumista, kun tilalle tuli sitten rautaesineitä sekä muita kestotuotteita. Kun valtioliittoja ajatellaan, niin tietenkin aina löytyi joku yläluokan henkilö, joka sitten hyötyi tuosta liitosta, ja siksi kun asioita lähdettiin ajamaan, niin silloin tietenkin saattoi käydä niin, että kuningas ei tuohon liiton purkuun suostunut, ja aikoi syyttää noita ihmisiä esimerkiksi valtiopetoksesta.

Tämä asia  sitten merkitsi  kuolemantuomiota, koska kuninkaan esittämä syyte oli aina myös tuomio, joten tuolloin piti asiaa lähteä ajamaan väkivallalla. Tuolloin piti tietenkin varmistaa sellainen asia, että kaikki jotka lähtivät taisteluun myös ottivat siihen osaa, eivätkä myöskään kavaltaneet tovereitaan. Siksi oli tärkeää, että erityisesti kapinan johtajat, jotka tiesivät kaikki nimet sekä paikat, mihin aseita kätkettiin sidottaisiin tuohon toimintaan. Siksi oli tärkeää, että kapinan johtajiksi valitut tappaisivat taistelussa korkeimpia ritareita. Näet tuota toimintaa seurattiin siksi, että sillä saatiin selville se, että mihin asti tuon mahdollisen petturin valtuudet riittivät. Eli ketä hän sai sitten oikeasti tavoitella piti selvittää, koska jos sitten kävi niin, että nuo henkilöt pettivät ryhmänsä, niin seuraukset olivat tietenkin vakavat. Se mikä tehtiin joskus kauan sitten Bannockburnin kentällä pätee aivan samalla tavoin myös nykyään. Ja siksi historiasta kannattaa ottaa oppia.

https://sites.google.com/view/valtioliittoja/etusivu

Kukaan ei tarjoa rahaa ilmaiseksi, eikä sitä kasva puussa

Kukaan ei rahaa toiselle ilmaiseksi jakele

Termillä "hyvä tyyppi" tarkoitetaan usein ekstroverttia, eli ulospäin suuntautuvaa henkilöä, joka osaa vastata kysymykseen erittäin monisanaisesti sekä ovat erittäin miellyttäviä sekä avoimen tuntuisia ihmisiä, jotka osaavat tuoda itsestään parhaat puolet esiin juuri sellaisella hetkellä, kun sillä on erittäin suuri merkitys. Eli he osaavat hetkellisesti miellyttää niin sanottuja johtajatyyppejä, joiden he olettavat kaikkien työnhaastattelijoiden olevan. Eli heillä on takanaan usein melko pitkä ura esimerkiksi jossain asiantuntijaorganisaatiossa, eli tarkemmin sanottuna sen missiokriittisessä rajapinnassa, missä työ mielletään vaativaksi sekä hektiseksi.

Hyvät tyypit jyräävät työnhaussa sekä työhaastatteluissa, koska he osaavat ilmaista itseään juuri siinä tilanteessa, missä työntekijöitä valitaan paremmin kuin muut, mutta tuo vaikutelma saattaa viedä työhönottajaa harhaan. Kukaan ei tule töihin ilmaiseksi, ellei hänellä ole sitten esimerkiksi teollisuusvakoiluun liittyviä vaikuttumia, eikä kukaan jakele rahaa niin, että ei siitä itse hyötyä tavoittele. Eli "ilmaisia lounaita ei ole" on hyvä asia pitää muistissa. Esimerkiksi joku sijoituspankkiiri voidaan pyytää lounaalle, jotta toinen henkilö voisi sitten kuvauttaa itseään hänen kanssaan, ja esittää olevansa suuri tekijä tuossa sijoittajien maailmassa.

Eli tuo osaaminen saattaa rajoitta oikeastaan toimistotyöhön, ja lukuisat esimerkiksi siivousalalta saadut esimiestehtävät voivat olla oikeastaan sitä, että henkilö ikään kuin oleskelee työpaikallaan, eikä itse edes koske noihin työtehtävin. Joskus itse olisin halunnut kysyä tuollaiselta "siivoustyön johtajana" itseään työpaikkaan myyvältä henkilöltä, että montako siivouskohdetta hän itse on käynyt tekemässä, elin onko hän vain kävellyt ympäriinsä ja valittanut työn laadusta. Varsinkin pienteollisuuden sektorilla toimivia yrittäjiä ei yleensä varoiteta noista "hyvistä tyypeistä", jotka saattavat markkinoida itseään yhtiön palvelukseen esimerkiksi erittäin pitkällä sekä ylistävällä CV:llä, sekä vaikuttavilla työtodistuksilla, joissa komeilee tunnettujen alan toimijoiden nimiä, joilla usein yritetään työhaastattelijoita hurmata.

Toki puuttuva ammatti on sellainen, jota hiukan voisi kysellä, mutta kuitenkin tuo henkilö otetaan työhön, mutta sitten ongelmia tulee siksi, että hän ei osaa työtään. Ja jos työsopimus on määräaikainen, niin häntä ei ehkä sitten saada työpaikalta pois ollenkaan. Mutta tämä on pikku juttu sen rinnalla, mitä tuollainen "hyvä tyyppi" voi saada aikaan "business-enkelin" roolissa, ja hän sitten tulee aloittelevalle yrittäjälle tarjoamaan rahoitusta. Jos tuo aloitteleva yrittäjä ei tajua, että "ilmaisia lounaita ei ole", voi hän sitten liiketoimien epäonnistuessa joutua erittäin pahoihin vaikeuksiin, jos hän ei ole tajunnut, että enkeleitä on vain taivaassa tai raamatun tarinoissa. "Business-enkeli"- termi tarkoittaa yksinkertaisesti sijoittamisen sekä liiketoiminnan ammattilaista, joka vaatii tietenkin aina rahojaan takaisin, ja yleensä tuollaisen "enkelin" antama tuki on sitä, että hän antaa lainan jollekin aloittelevalle yrittäjälle.

Tuo yrittäjä ei ole ehkä koskaan kuullut sitä, että tuo "enkeli" sitten vaatii tietyn koron sijoittamalleen omaisuudelle, ja jos tuohon sopimukseen ei kuulu sellaista optiota, että yhtiön mennessä konkurssiin tai liiketoiminnan ollessa muuten tämän rahoituksen osalta kannattamatonta, ei sijoitusta tarvitse maksaa takaisin, niin silloin on yrittäjä nesteessä, jos hän on mennyt  pistämään tuollaiseen paperiin nimensä, missä tuo "enkeli" voi vaatia hänen henkilökohtaista omaisuuttaan vakuudeksi. Tuossa "businessenkeli"-mallissa on sopimus hyvin usein sellainen, että jokaista sijoittamaansa euroa kohtaan haluaa tuo henkilö takaisin esimerkiksi 1,20 euroa.

Kukaan ei tarjoa toiselle ilmaista rahaa eikä sitä kasva puussa. Se että hyväksyykö tuollainen business-rahoittaja sitten noita tarjottuja optioita on hänen oma asiansa. Eli onko hän kiltti vai paha enkeli on hänen itsensä päätettävissä. Mutta voin sanoa että he eivät rahojaan ilmaiseksi mihinkään jakele. Ja sopimus pitää aina käydä tuossa tapauksessa kohta kohdalta läpi, ettei mitään yllättävää sitten pääse tapahtumaan, jos business ei lähde pyörimään. Ja aina kannattaa varoa niitä "liian hyviä" sopimuksia, joista sitten ei ehkä pääsekään irti, jos liiketoiminta pitää joskus lopettaa.

charelesfort.blogspot.fi