Mietelmä maailman tuhovoimasimmista aseista, joiden rinnalla jopa "kuolemantähti" vaikuttaa lasten lelulta

Taitelijan näkemys HAVE STING projektin
ratatykistä. Tuon välineen magneetti- eli Gauss-rata
voitaisiin vetää sisään kun tuo ase
lähetetään kiertoradalle 

Taistelusateliitteja eli ”kuolemantähtiä” koskevia tutkimuksia on tehty sekä USA:ssa että Neuvotoliitossa vuosikausia. Ja hakkeri Gary McKinnon toi aikoinaan osaltaan esiin tuollaisten salaisten sekä tuhovoimaisten avaruusasemien sekä taisteluvälineiden olemassaolon. Kyseessä ovat ensinnäkin MIR-aseman kaltaiset välineet, joihin on joko asennettu pommeja tai ohjuksia sekä ratatykkejä tai muita aseita, joita uskotaan yleensä olevan olemassa vain esimerkiksi jossain tieteiselokuvissa. Toinen tapa toteuttaa noita avaruushävittäjiä on rakentaa pieniä sukkuloita, joilla voi lentää esimerkiksi vain yhden tai kahden hengen miehistö, ja niiden ulkonäkö voi olla hyvin paljon esimerkiksi F-35 JSF:n näköinen.

Noiden pienoishävittäjien lisäksi on kehitetty mm. valtavaa automatisoitua ratatykkiä, jonka koodinimi olisi ollut ”HAVE STING”, ja joka olisi kiihdyttanyt ammuksen 56 000 kilometrin tuntinopeuteen. Tuollaisella välineellä olisi voitu tuhota kokonaisia kaupunkeja. Kyseisen ase olisi toteutettu siten, että avaruuteen olisi ammuttu ydinreaktori, joka olisi keittänyt nestevetyä sekä happea, joilla se olisi sitten kiihdyttänyt turbogeneraattoria, joista saatavaa sähkövirtaa olisi käytetty tuon aseen gauss-kiihdyttimessä, joka kiihdyttänyt ammuksia sellaiseen nopeuteen, että kineettinen energia olisi tuhonnut ehkä kokonaisia kaupunkeja. Tuo väline sitten hylättiin liian utopistisena, ja tuon reaktorin lähettämistä kiertoradalle pidettiin liian riskialttiina.

Tuota asetta vastaan kehitettiin "Polyus"eli massiivinen laserase, joka kuitenkaan ei koskaan ehtinyt kiertoradalle, koska sen kantoraketti hajosi ennen aikojaan. "Polyuksen" kaltaisten avaruusaseiden ongelmana on rekyyli, jos käytetään esimerkiksi tykkiä tuon välineen tuholaitteen ampumiseen. Tuolloin se pitää varustaa moottoreilla, joilla kompensoidaan tykin aiheuttamaa rekyyliä, jotta tuo väline pysyisi oikealla radalla.  Rekyylin takia nuo taistelusatelliitit pitää varustaa laserseilla, jotta rekyylin vaikutus niiden lentorataan saadaan eliminoitua. Muuten tuo laite lähtee hyvin helposti kieppumaan avaruudessa. 

Tuosta satelliittista on myöhemmin kaavailtu aurinkoenergiaa hyödyntävää versiota, joka perustuu siihen, että aurinkoenergiaa käytetään noiden magneettien Ja tietenkin myös natsien ”SONNENGEWEHR” joka olisi 100m laajuinen peili voidaan nykyään toteuttaa erittäin tehokkaasti, nimittäin vaikka natseilla ei iloksemme ollut mahdollisuutta rakentaa tuollaista valtavaa avaruuteen sijoitettua peiliä, joka olisi koonnut valtavasti auringonvaloa yhteen kohtaan, ja tuolloin kyseinen peili olisi kyennyt polttamaan maassa olevia kaupunkeja tuhkaksi. Myös ohuella heijastavalla pinnalla pinnoitetulla mylar-polymeerilla voidaan tuollainen "Sonnengevehr" toteuttaa tehokkaasti, ja sitten sitä voidaan käyttää myös muita satelliitteja vastaan. Eli tuolloin tätä parabolista aurinkopeiliä käytetään kreikkalaisen polttopeilin tavoin. Uudemman mallin tuosta välineestä kehitti myöhemmin samainen ”Star Wars”-ryhmä, joka vastasi sitten ”Have Sting”-projektista. Tuossa uudemmassa versiossa avaruuteen lähetettäisiin sitten tuhansia normaaleja peilejä useilla satelliiteilla, jota voidaan ampua mannertenvälisillä ohjuksilla kiertoradalle.

"Polyus" -satelliitti

Tuolloin kyseessä on "Sonnengewehrin" hajautetusta mallista, jossa sadat tai tuhannet ehkä noin 2,0 metrin läpimittaisilla peleillä varstetut satelliitit sitten suuntaisivat nuo valonsäteet samaan pisteeseen, jolloin tuo laite kuumentaisi kohteen todella kuumaksi. Mutta kuten varmaan tiedämme, niin Neuvostoliitto oli osittain oikeassa USA:n avaruussukkulan suhteen, eli mikään avaruusalus ei ole puhtaasti siviiliväline,vaan toki myös tuon avaruussukkulan lastitilaan voidaan asentaa ydinkärkiä. Mutta avaruudessa voidaan testata sellaisia välineitä, joiden tuhovoima riittää kokonaisen planeetan murskaamiseen. Tuollainen väline voisi olla se legendaarinen ”Tellerin pommi”, eli antimateriasäliö, joka ammutaan jotain planeettaa päin, jolloin sen tuhovoima voisi tuhota kokonaisen planeetan.

Toki antimateria ioneja voidaan käyttää myös ionitykissä, joka ampuu jupiterin kokoluokan planeetan tai repiä jopa tähden kappaleiksi. Tuollainen antimateria-ionitykki olisi samanlainen kuin normaali ionimoottori tai ionitykki, paitsi että se toimittaa kohteeseen antimateriaa, kun tavallinen ionitykki sitten ampuu kohteeseen normaaleja ioneja. Ionimoottorin muuttaminen ionitykiksi käy käden käänteessä, eli tarvitaan kaksi sisäkäistä ionikanavaa eli hiukkaskiihdytintä, joista toisesta ammutaan positiivisesti- ja toisesta negatiivisesti varattuja ioneja. Ja myös antimateriaa voidaan muodostaa hiukkaskiihdyttimellä siten, että hiukkaskiihdyttimessä liikkuvien hiukkasten varaus muutetaan vastakkaiseksi. Tällaiset välineet ovat joidenkin ihmisten mielestä kuitenkin kohtuuttoman tuhovoimaisia, joten niiden rakentamiseen kyllä on puututtu.

Näitä välineitä jostain syystä kuitenkin ideoidaan jatkuvasti sekä USA:n että muiden maiden asetekniikan asiantuntijoiden päiden sisällä. Mutta se mikä sitten kuitenkin on mielestäni hiukan outoa, on se että tällaisten aseiden kehittely on yleisesti tunnettua toimintaa. Ja samoin McKinnonin varastamissa tiedostoissa on mainintoja ”maan ulkopuolisista virkailijoista” (Non-terrestrial officials), joten mielestäni tuon termin merkitys olisi hyvä selvittää. Eli tarkoittaako se mahdollisesti USA:n ulkopuolella asuvia asekehitykseen osallistuvia tiedemiehiä? Noiden asiantuntijoiden kotimaa voi olla esimerkiksi joku USA:lle vihamielinen maa, ja siksi heistä ehkä käytetään tuollaista nimeä.

Mutta toisaalta tuo asia voisi tarkoittaa myös esimerkiksi kloonaamalla tuotettuja tutkijoita tai mitä tahansa muuta tuolta väliltä. Eli oletteko koskaan ajatelleet esimerkiksi sitä, että joku henkilö osoittaisi jo nuorena intoa sekä osaamista vaikka avaruustekniikan tai tietojenkäsittelyn saralla, ja hän sattuisi asumaan vaikka Intiassa tai Pakistanissa. Tuolloin hänen vanhempansa voitaisiin jäljittää, ja heidän sukusolunsa varastaa. Eli esimerkiksi kappale tuon henkilön isän kivestä sekä äidiltä otettuja munasoluja takaisi sen, että asiantuntijat voivat luoda tuon ydintiedemiehen kopion. Tuolla tavoin voidaan sitten tehdä ”aivovarkaus”, ja tuo keinosiemennyksen avulla luotu henkilö voidaan sijoittaa sellaiseen kouluun, missä häntä kannustetaan opiskelemaan esimerkiksi insinööritieteitä tai matematiikkaa, jonka jälkeen hänet sitten voidaan kouluttaa ydinfyysikoksi.


https://www.youtube.com/watch?v=CHThgtqRfY8


pimeakronikka.blogspot.fi

Hiukkaskiihdytin sekä laser ovat tulevaisuuden syöpähoitoa

Anatoli Bugorski
(1942-)
Kuva I

Anatoli Bugorski on mies, jonka ei ehkä pitäisi olla elossa, mutta hän kuitenkin elää ja voi hyvin. Vuonna 1978 hän sai päähänsä osuman hiukkaskiihdyttimen sisällä etenevästä hiukkassuihkusta, joka lävisti hänen aivonsa, ja aiheutti reiän hänen päähänsä. Tuossa hiukkassuihkussa oli miljoonia kertoja enemmän radioaktiivista säteilyä kuin mitä ihminen kestää koko elämänsä aikana, mutta kuitenkin kyseinen fyysikko sai lopputyönsä tehtyä tuon onnettomuuden jälkeen, ja ilmeisesti työskenteli tutkijana myös tuon onnettomuuden jälkeen.

Syy miksi hän ei ole kuollut syöpään saattaa johtua siitä, että tuo mies joutui nimen omaan hiukkaskiihdyttimen hiukkasten lävistämäksi, ja samoin häneen kohdistunut gammasäteily oli hyvin kapea kiila, joka sitten aiheutti sen, että tulevat syöpäsolut ikään kuin puhaltuivat pois hänen päästään, ennen kuin ne ehtivät muuttua tappaviksi kasvaimiksi. Jos hän olisi joutunut normaalin eli kohdentumattoman gammasätilyn vaikutuspiiriiin, niin todennäköisesti hän olisi kuollut syöpään. Gammasäteily on sikäli erittäin vaarallista, että vaikka kyseessä ei ole hiukkassätely, mikä aiheuttaa välittömiä solumuutoksia, niin kuitenkaan ihminen ei tuota säteilyä loputtomiin kestä.

Eli jos gammasäteilyn teho kasvaa tarpeeksi, niin silloin se ravistaa solujen perimän rikki, ja tuloksena on koko ruumiissa alkava syöpä, joka surmaa ihmisen erittäin nopeasti. Hiukkaskiihdyttimeen perustuvia äärimmäisen tarkkoja sädehoitokojeita ollaan kehittelemässä, eli nämä kojeet antavat kasvaimelle erittäin kapean sekä voimakkaan hiukkassädekimpun, jolla saadaan aikaan erittäin nopea sekä tehokas solutuho, tässä tekstissä sädehoitokojeet tarkoittavat sekä ionitykkejä että lasereita, joita voidaan käyttää yhdessä, ja jotka ovat erittäin tarkkoja välineitä, joiden antaman energiasykäyksen pituutta sekä tehoa voidaan säätää erittäin tarkasti. Nuo ionitykit pystyvät kohdentamaan kasvaimiin erittäin voimakkaita sätelytasoja, joita ei suuntaamattomilla laitteilla voitu käyttää.

Koska tuo tarkoin kohdennettu hiukkassuihku kohdistuu hyvin pienelle alueelle, niin sen teho voi olla paljon suurempi kuin suuntaamattomilla laitteilla, koska muuhin kudokseen siroava säteily on silloin erittäin pientä verrattuna perinteiseen sädehoitokoneeseen. Samoin tuollaisen erittäin voimakkaan sädehoitokojeen käyttö voidaan muuttaa sellaiseksi, että se toimii kuin leikkausveitsi tuhoten sekä höyrystäen soluja edestään, ja laserien sekä ionikiihdyttimien avulla voidaan myös tuhottavaan kudokseen suunnattavan säteilyenergian tasoa sekä kestoa säätää erittäin tarkasti, mikä mahdollistaa myös parin solukerroksen paksuisten kasvainten tuhoamisen tarkasti. Tällöin voidaan esimerkiksi aivokasvaimia tuhota hyvin tehokkaasti, mikä sitten voi lisätä parantuvien potilaiden määrää huomattavasti.

Onko tulevaisuudessa käytössämme Kuolemantähti, ja onko tuon Dyson's sphere:n rakentaminen viisasta, vaikka se voisi pelastaa Maailman?

Atomiteoriat ovat aina kiehtoneet luonnontieteilijöitä, koska he tiesivät aikoinaan atomien tai oikeastaan aineen pitävän sisällään valtavan energialatauksen, jolla voidaan esimerkiksi lentää toisiin tähtiin, luoda lämpöä sekä valoa koko maailmalle sekä tuhota vihollisia, ja tuo viimeksi mainittu asia tietenkin teki esimerkiksi PROJECT MANHATTAN:ista totta, eli atomien halkeaminen ei kiinnostanut ketään siksi, että siitä voitiin tehdä energiaa, vaan yksinkertaisesti siksi, että sillä voitiin tuhota vihollisia. Atomiaseet eli perinteiset fissioon sekä fuusioon perustuvat pommit ovat toki tehneet atomivoimasta mahdollista, mutta ne eivät ole ainoita tapoja hyödyntää atomivoimaa. 

Ja esimerkiksi Fuusio-energiaa voidaan tuottaa reaktorilla, jossa plasmarengasta pidetään erossa erossa reaktorin rungosta leijuttamalla sitä magneettien avulla, ja tuon reaktorin tuottamaa tehoa säädellään säätämällä sinne ohjattavan polttoaineen määrää. Plasman puristus tapahtuu siis magneettien sekä lasersäteiden avulla, ja tuon reaktorin eli TOKAMAK-TORUS:in (Kuva 2) kaltaisessa rinkelin mallisessa reaktorissa ei plasmarengas pääse koskettamaan fyysisesti reaktorin seinämää, jotta se ei polta sen kuoreen reikää, ja energian kerääminen tapahtuu piikennojen avulla, kuten myös Aurinkovoimalassa. Eli fuusioenergia on ensimmäinen todella hyödynnetty energiantuotantomuoto, koska esimerkiksi polttolasi sekä kovera peili ovat ensimmäisiä tulentekovälineitä. Ja Aurinkovoiman käyttö tietenkin on oikeastaan Fuusioenergian hyödyntämistä.

Mutta noiden ionien avulla voidaan toteuttaa esimerkiksi suoraan niiden välityksellä toimiva tykki, jossa samanmerkkiset ionit ammutaan kohteeseen. Toki nuo ionisuihkut hajoaisivat muuten, mutta jos noiden ionien keskelle ammutaan vastakkaisella varauksella varustettuja ioneja, niin silloin tuo ionisäde pysyy koossa. Samanlainen laite voi toimia myös ionimottorina, ja tulevaisuuden avaruusaluksessa voi olla moottorit, jotka on varustettu kahdella sisäkkäisellä ioniradalla eli hiukkaskiihdyttimellä, joilla sitten tuo moottori voi sekä työntää avaruusalusta eteenpäin, niin se sama laite voi toimia myös ionitykkinä. Mutta myös annihilaatioreaktioon perustuva ase voidaan rakentaa tällä samalla periaatteella. Eli hiukkaskiihdyttimen avulla voidaan luoda antimateriaa, joka sitten siirretään magneettiseen pulloon, missä sitä pidetään magneettien avulla leijumassa irrallaan pullon seinästä, koska jos anti-ionit pääsevät kosketuksiin tuon aluksen seinien kanssa se räjähtää välittömästi. Mutta koska kaikki Anti-ionit ovat samalla sähkövarauksella varustettuja, niin silloin niitä voidaan painaa astian keskelle magneettien avulla, kuten tehdään esimerkiksi TOKAMAK-TORUS-reaktorissa.

TOKAMAK REAKTORI
Kuva 2

Tuo ase voisi olla oikeasti Tähtien Sodan “Kuolemantähteä” muistuttava laite, joka saattaa tulevaisuudessa olla Maapallon turvana mahdollista meitä kohti syöksyvää meteoriittia varten. Tuosta välineestä saattaisi kuitenkin tulla kauhistuttava vallankäytön välikappale, jolla koko ihmiskuntaa voidaan pitää panttivankina. Tuo laite olisi ehkä varustettu sen runkoon valmistetuilla luukuilla, joista ionijärjestelmä voi imeä noita ioneja sen kiihdytinrenkaaseen, joka voisi sijaita kyseisen aseen päiväntasaajalla. Ja nuo ionit voidaan tuon kiihdyttimen avulla muuttaa antimateriaksi. Ja tuon ionitykin avulla ne voidaan ampua kohteeseen. Ioneilla on sellainen ominaisuus, että ne voivat läpäistä materiaalia kuin tyhjää ikään kuin tönimällä atomeja tieltään, ja vasta kun ne pysähtyvät, niin silloin niiden energia vapautuu välähdyksenä, ja tuon ionin pysähtyminen saa sen siiryämään energiansa väliaineeseen. Tuota ominaisuutta käytetään esimerkiksi syöpien hoidossa. 

Kasvaimeen suunnataan ionitykki, jonka avulla kasvaimeen ammutaan ionisuihku, ja nuo ionit pysäytetään magneettikantän avulla, jotta ne saadaan pysähtymään kyseisen kasvaimen keskellä. Kuolemantähti toimisi samalla tavoin, eli se ensin tähtää planeettaa laserilla, jonka avulla se voi laskea planeetan ytimen etäisyyden sen pintaan, ja sitten tuo ionisuihku ammutaan kohteeseen niin, että se pysähtyy tarkasti planeetan ytimessä. Tämän takia planeetan rautasydän räjähtää palasiksi, ja sitten iskuaalto nousee kohti taivaankappaleen pintaa, ja litosfääri on paljon tiheämpi kuin esimerkiksi vesi tai ilma, joten tuo iskuaalto voisi murskata planeetan pinnan tai jopa rikkoa koko taivaankappaleen palasiksi. Yhdessä tietokonepelissä oli ohjus, joka työntyy planeetan ytimeen ja sen kärjessä olisi valtava vetypommi. Nuo superaseet ovat ehkä vielä kaukaista tulevaisuutta, mutta niitä pitää oikeasti pelätä, jos ihminen jossain vaiheessa muuttaa avaruuteen. Ja tietenkin asteroideilla tapahtuva pommitus olisi nykyään myös mahdollista. 

Ammuksena käytettävä  asteroidi ohjataan Maapalloa päin rakettimoottorien avulla. Ja tuon törmäyksen voima on valtava. Joten myös näitä sotilaallisia sovelluksia pitää miettiä, kun me joskus lähdemme rakentamaan suuria avaruusasemia, joiden avulla toki voidaan tuottaa valtavasti uutta tietoa universumista, mutta niillä voidaan koko planeettaa uhata esimerkiksi kivenkappaleilla, jotka syöksyvät kohti maata yli 20 000 km/s nopeudella, ja jos joku hullu pääsee noihin laitteisiin käsiksi, niin tuloksena on kauhea tilanne. 

Tämän takia avaruusteknologia on sekä maailmalle siunaus että kauhistus, ja sen kehittämisestä pitää keskustella järkevästi ja kiihkottomasti. Itse en varmasti halua kohdata interplanetaarisella nopeudella kiitävää naularyöppyä tai tiiliskiviä, joista vapautuva kineettinen energia on erittäin voimakas. Tämä tarkoittaa sitä, että osuessaan maahan tuollainen kivenkappale voi vapauttaa suuren vetypommin verran energiaa, joten tämä hinta meidän on maksettava avaruustekniikasta, jonka avulla voimme joskus pelastaa kotiplaneettamme ulkoavaruudesta tulevan kappaleen törmäykseltä. Lähiavaruudessa on tietenkin paljon erilaisia kappaleita. Nämä kappaleet voivat häiriön sattuessa kääntyä sellaiselle kurssille, että ne uhkaavat Maapalloa, ja vaikka sanotaan, että esimerkiksi asteroidi Ceres ei voi lähteä syöksymään Maapalloa kohti, jos siihen osuu komeetta. 

Komeettoja aina välillä irtoaa Kuiperin kehältä, ja jos tuo Ceres lähtee tulemaan Maapalloa kohti, niin silloin ei riitä se, että tuo asteroidi tuupataan siihen talakoitavan aluksen rakettimoottorien avulla toiseen suuntaan, eli kyseessä on oikeastaan rakettivaihe, joka ajetaan päin asteroidia, ja sen moottorit käynnistetään, jolloin se työntää kappaleen pois radaltaan. Mutta Ceres on hivenen liian iso tällaista operaatiota ajatellen, joten se kannattaa hajottaa ennen kuin kyseinen kappale törmää Maahan, ja nuo pienemmät kappaleet sitten voidaan työntää pois Maata uhkaavalta kurssilta, ja pieniä kappaleita voidaan torjua normaaleilla IT-ohjuksilla, joilla nuo ilmakehään syöksyvät kappleet voidaan murskata pölyksi.

Laite muistuttaa ikään kuin nurin päin olevaa Kuualusta, mutta se on vain S-IV-B rakettivaihe, jonka päässä on jalakset, ja tuo laite voi tuupata isonkin asteroidin pois suunnastaan. Ja teitenkin myös Vetypommeja voidaan käyttää tuohon operaatioon, eli tuo vetypommi tai enemminkin joukko pieniä atomipommeja räjäytetään tuon kappaleen vieressä, jotta se saadaan hiukkaspommituksen avulla köääntymään pois suunnastaan. Tai sitten se isketään sen ytimeen suunnatulla vetypommilla palasiksi, jotta se ei putoa Maahan yhtenä kappleena. Ja tietenkin tuo asteroidin kääntäminen pois aloitetaan heti, kun sellainen kappale havoiataan, jotta mahdollisen aluksen epäonnistuminen voidaan korjata, eli tuo operaatio aloitetaan ehkä jopa vuosikymmeniä ennen mahdollista törmäystä. Mutta se rakennammeko tuollaisen valtavan ehkä onton aseman "Dysonin pallon", missä pyörimisen synnyttämä keinotekoinen painovoima luo meidän lajillemme otolliset elinolosuhteet, jolla voidaan tuhota kaikki elämä Maapallosta, ja jonka avulla koko ihmissuku voidaan orjuuttaa? Eli tuon aseman joutuessa vääriin käsiin, voivat seuraukset olla hirvittävät. Eli tuollainen vaihtehto pitää ottaa huomioon keinomaailmoja rakennettaeessa.