Panssarintorjunnan nimissä kehitetään Geneven sopimuksessa kiellettyjä ammuksia, jotka aiheuttavat kohtuutonta kärsimystä uhrilleen

Joukko luoteja jotka rikkovat geneven sopimusta:
vasemmalla onttokuorinen"glaser" ja oikealla panssarin
läpäisevä ammus. Luotien kuoressa oleva
ontto tila saa ne laajenemaan tehokkaasti

Kun insinööri tekee koneita, niin hän varoo laittamasta niihin liikaa liikkuvia osia, ja se sitten tietenkin saa kaikki laitteet muuttumaan helppokäyttöisiksi. Kun insinööri rakentaa esimerkiksi panssarivaunuja, niin silloin hän arvioi tarpeen, mikä tuolla työn teettäjällä on kyseiseen välineeseen. Taistelussa tietenkin on tärkeää, että panssarivaunun tykki on nopeasti ladattavissa, ja kuitenkin se on aina kompromissi kantomatkan sekä latausnopeuden välillä, eli jo valmistusvaiheessa pitää tehdä valinta sen mukaan, että laitetaanko vaunuun rihlattu vai rihlaamaton tykki. Tuo kysymys saattaa vaikuttaa hiukan oudolta, koska rihlattu tykki kantaa pidemmälle kuin rihlaamaton, mutta sen lataaminen on hitaampaa. koska ammus pitää silloin sovittaa tarkemmin tuohon tykkiin, jotta se sopii rihloihiin. Ja lähitaistelussa tuo asia sitten voi olla kohtalokas, koska tykin lataaja toimii kovassa hermopaineessa sekä panssarivaunu heiluu todella vaarallisesti, jos se joutuu liikkumaan koko ajan, kun tykkiä ladataan.

Monissa maissa on suunniteltu erilaisia koneellisia latauslaitteita, jotka eivät kuitenkaan toimineet kunnolla, koska tykissä vaaditaan hiukan vahvempia rakenteita kuin konekiväärissä, mikä tekee noista latauslaitteista erittäin painavia. Kuitenkin rihlattu tykki kantaa pidemmälle kuin rihlaamaton, mikä on tietenkin saanut aikaan kiinnostusta tuota välinettä kohtaan. Ja tietenkin tykissä voidaan käyttää ontelo eli HEAT-ammuksia, mikä tekee siitä tehokkaamman panssarivaunuja vastaan. Tuollainen HEAT-taistelukärki on mm. singoissa sekä panssarintorjuntaohjuksissa, ja se takaa noiden aseiden tehon. Mutta myös rihlaamaton tykki voi kantaa hyvin pitkälle, koska siinä voidaan käyttää RAP (Rocket Assistent Projectile) eli rakettiavusteista ammusta, eli tuo tykki ampuu kohteeseen itseasiassa pienen raketin, joka sitten syttyy kesken lennon, ja lisää täten ammuksen lentomatkaa.

Tietenkin voidaan aina käyttää ohjattavia ammuksia, joiden osumatarkkuus on parempi kuin vapaastilentävien ammusten osumatarkkuus. Kuitenkin se mikä tekee rihlatusta tykistä ongelmallisen on se, että sen kanssa pitää olla tarkempi ladattaessa, ja tuota asiaa on yritetty kompensoida päällystämällä ammuksia muovilla tai lyijyllä, jolloin se ikään kuin pureutuu tykin putken sisällä oleviin rihloihin. Tuollainen ammus on itsessään hiukan alikaliiberinen ja sen kuori on sileä, mutta kun se kulkee tykin putken läpi, niin rihlat pureutuvat sen runkoon tiukasti. Lyijyn tai muovin käyttö tietenkin tekee ammuksesta sellaisen, että sen käyttö geneven sopimuksen mukaan voi olla sotarikos, koska tuo sovitinkuori pitää jälkimmäisessä tapauksessa sisällään muovia, ja muovin sirpaleita tuottavien ammusten käyttö sodassa on kiellettyä. Toki tuota sopimusta on rikottu esimerkiksi jättämällä miinoihin kiinni niiden muovisia säilytyskoteloita, mikä on vähintään rajatapaus, kun puhutaan sotilasjuridiikasta.


Taisteluissa on käytetty sellaisia haulipanoksia, että niissä on erittäin pieniä teräshauleja, joiden poistaminen ihmisestä on hankalaa. Eli mikään ei suorastaan kiellä srapnelli- ja kartressiammusten käyttöä, joista ensimmäinen on perinteinen halikon ammus, ja toinen taas tunnetaan paremmin sirpalekranaattina. Srapnelleita käytetään esimerkiksi väkirynnäköiden torjuntaan lähietäisyydeltä, ja osa noista tykistön ammuksista on täytetty tavallisilla hauleilla, jotka sitten aiheuttavat suuria inhimillisiä tappioita. Tai sitten noita hauleja on asennettu pommien tai kranaattien kuoren ja räjähteen väliin, jolloin tuon ammuksen tapposäde on suurempi kuin, jos siinä ei olisi noita hauleja.

Samoin kivääreihin saa tuollaisia sirpalekranaatteja sekä pieniä haulipanoksia, ja tietenkin myös haulikoita käytetään rintamilla, ja nuo aseet ovat erittäin tappavia, koska koko haulipanos jää todennäköisesti uhrin sisään. Kuitenkin haulikolla ammuttaessa uhri sitten saa melko varmasti osuman, ja tuon takia kyseessä on nimen omaan refleksilaukauksiin soveltuva asetyyppi, ja tuon takia esimerkiksi USA:n asevoimat ovat kokeilleet 1960-luvulla 12 kaliiberin haulipiipulla varustettuja M-60 konekivääreitä, joilla olisi voitu esimerkiksi torjua Viet Congin ihmisaaltoja. Mutta haulikot ovat sikäli melkein kiellettyjä välineitä, koska niiden ammukset aiheuttavat useiden kappaleiden tunkeumia kohteeseen, ja siksi ne voitaisiin tulkita hajoaviksi ammuksiksi. Mutta kuitenkin on eräs ammustyyppi, mikä on jäänyt täysin käsittelemättä, kun keskustellaan aseista.

Nimittäin kyseessä ovat ammukset jotka on päällystetty esimerkiksi kumilla. Nuo ammukset on tarkoitettu käytettäväksi nimenomaan rihlatuissa tarkka-ampujankivääreissä sekä tykeissä, ja tuon vaatokumipinnoitteen tarkoitus on sovittaa ammus tarkasti aseen piippuun. Tuo väline on sikäli houkutteleva, että vaahtokumi tiivistyy tehokkaasti aseen piippuun, mutta sen käyttö on takuulla kiellettyä, koska tuo ammuksen kuorikerros varmasti hajoaa osuessaan ihmiseen. Vaahtokumia käytetään usein kuitenkin myrkytettyjen ammusten kuorissa, koska siihen voidaan imeyttää kemikaaleja, ja noiden ammusten käyttö taistelussa on kielletty humanitäärisistä syistä, ja lisäksi niitä voidaan epähuomiossa jakaa esimerkiksi mellakkapoliiseille.

Tai voidaan kehittää luoteja, jotka osuessaan uhriinsa kääntyvät sivuttain. Niiden aikaansaama vamma voi olla pahempi kuin dumdum-luotien aiheuttama tuho, ja niiden toiminta perustuu siihen, että luodin päätä hiukan viistotaan, tai sen ydin asetetaan hiukan pois luodin keskilinjasta, jotta tuo ammus saadaan muuttumaan epävakaaksi, jolloin se kääntyy uhrissaan sivuttain. Tai sitten kyseessä ovat panssarintojuntaluodit, joiden läpäisy-ydin on asetettu normaalin luodin sisään, ja tuo sijoitus jättää luotiin pienen kammion, ja jos se osuu kohteeseen, niin silloin luodin kuori tekee samaa jälkeä kuin dumdum-luodit tekevät. Ja samoin SWAT-ryhmät joissain tilanteissa käyttävät onttovaippaisia luoteja, joiden aiheuttamat vammat ovat erittäin suuret, ja nuo luodit sitten ovat oikeastaan moderneja dumdum-luoteja, joiden vakautta on parannettu peittämällä niiden päähän poratut reiät yhtenäisellä kuparivaipalla, mikä parantaa ballistisia ominaisuuksia, mutta saattaa aiheuttaa sen, että noita luoteja jaetaan taistelijoille vahingossa. Yllä on kuva noista ammuksista, eli vasemmalla "glaser" eli onttokärkinen ammus ja oikealla panssarinläpäisevä luoti, missä oleva ontelo saa luodin laajenemaan todella paljon, kun se osuu maaliinsa.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Kansainvälisen lain mukaan on aseita, jotka on kielletty sodassa mutta mikään ei rajoita niiden käyttöä poliisin toiminnassa

Kansainvälisen lain omituisuuksista keskusteltaessa on otettava huomioon sellaiset asiat kuten se, että sota on erittäin epähumaania toimintaa, jossa on olemassa vain sellainen sääntö, että se joka osaa kiertää lakia parhaiten välttää vastuun. Itse ihmettelen suuresti sitä, miksi kyynelkaasu sekä pippurisumuttimet on kielletty taistelukentällä, koska ne rikkovat vastapuolen ihmisoikeuksia, mutta kuitenkin niitä saa käyttää esimerkiksi mellakoiden torjunnassa? Eli omaa kansaa vastaan saa ilmeisesti käyttää mitä hyvänsä välineitä.

Todennäköinen syy siihen, miksi nuo kyynelkaasuvälineet on sodassa kielletty saattaa johtua siitä, että vastustaja ei ehkä pääse pesemään silmiään tuollaisen iskun jälkeen, ja ehkä tuota kieltoa sitten perustellaan sokaisevat aseiden kieltävällä sopimuksella. Mutta itse en usko, että kaikissa maissa myöskään että hajoitetun mellakan tai mielenosoituksen yhteydessä pidätettyjä henkilöitä ei päästetä pesemään silmiään. Tai sitten pelätään, että noissa purkeissa on klooria, fosgeenia tai hermokaasua ikään kuin mausteena, ja kun keskustellaan esimerkiksi kemiallisesta aseesta, niin saattaa olla että nuo aseen käyttäjät eivät tiedä käyttävänsä kiellettyä välinettä. Varsinkin jos lentokoneissa käytettävissä raketeissa sekä pommeissa käytetään kemiallista taistelukärkeä, niin lentäjän ei noista kemiallisista tarvitse tietää mitään.

Eli nuo kaasupommit voivat olla ulkonäöltään aivan kuten muutkin pommit, ja niiden räjähteen sisään on voitu piilottaa esimerkiksi sariini tai VX kapseleleita, jotka sitten hajoavat ammuksen räjähtäessä. Tai sitten sotilaille annetaan atropiinia ennen hyökkäystä, jolloin he ovat immuuneja noille kaasuille. Toisaalta saattaa olla niin, että jotkut valtiot jakavat osalle miehistä esimerkiksi reikäpääluoteja, joita sitten ammutaan normaalien luotien välistä.

Joihinkin lippaisiin laitetaan muutamia sodassa kiellettyjä ammuksia, niin että niiden päällä on laillisia luoteja. Tuolla tavoin voidaan omien miesten antautumishaluja vähentää huomattavasti, ja oman armeijan motivaatio kasvaa. Nämä varusteet voisivat olla jonkun poliittisen yksikön käytössä, jotta omaa armeijaa saataisiin paremmin motivoitua taistelemaan. Ja syyte sotarikoksista toimii loistavana motivaattorina myös silloin kun oma armeija pitää motivoida taistelemaan loppuun asti, koska silloin itse johtajat pääsevät kuin koira veräjästä.

Tuon kaltaiset luodit voidaan valmistaa myös kenttäolosuhteissa yksinkertaisesti tekemällä rautasahalla ristikuvio tavallisten luotien päähän, ja tietenkään mikään ei estä valmistamasta niitä esimerkiksi kadmiumista, niin että noiden ammusten pinnassa on pieni aukko, josta tuo metalli pääsee sitten vereen. Tai sitten esimerkiksi poliisikäyttöön tarkoitettuja luoteja jaetaan poliittisille toimintayksiköille, joiden tehtävänä on varmistaa armeijan poliittinen luotettavuus myös silloin, kun se on häviämässä taistelun. Tuollaisia osastoja ovat olleet esimerkiksi siviilejä järjestelmällisesti ampuneet Waffen-SS:n Totemkopfverbände-ryhmät sekä NKVD-komennuskunnat, jotka Toisen maailmansodan aikaan ampuivat myös omia joukkoja, jotka olivat vetäytymässä.

Toinen hyvin ikävä tapa on käyttää juuri dioksiinin kaltaisia supermyrkkyjä, joita sitten kaadetaan tavallisten luotien päälle. Vaikka kyseessä on tietenkin erittäin kielletty sekä brutaali tapa surmata vastustajia, niin missään ei varmasti sanota, että tuosta toiminnasta jäisi kovin helposti kiinni, ja sama tietenkin koskee ammusten sivelemistä esimerkiksi ulosteilla tai viemärivedellä. Näet tuolloin voidaan väittää sellaista, että esimerkiksi muuntaja tai jätevesiputki on hajonnut jossain ammusvarastossa.

Noidan kielettyjen aseiden ongelma on siinä, että yksttäisiä muovikuorisia miinoja ei ehkä huomata, tai sitä että osassa haulikoiden patruunoista on teräshaulien mukana muovikuulia. Nuo välineet ovat kiellettyjä, koska niiden aiheuttamia sirpaleita ei ihmisen ruumiista löydy, mutta yksittäiskappaleiden etsintä on hiukan vaikeaa. Ja samoin esimerkiksi "claymorea" eli viuhkapanosta käytetään sekä miinana, että taistelijan laukaiseman aseena.

Jälkimmäisessä toimintamallissa esimerkiksi vartiomies laukaisee viuhkapanoksen vetämällä siitä sokan irti, jolloin tuon välineen käyttöä voidaan täysin kontrolloida, mutta ongelmat tietenkin syntyvät siitä, että on on paljon johtajia, jotka haluavat armeijoidensa taistelevan loppuun asti, ja siksi he käyttävät näitä äärimmäisen epähumaaneja aseita, jotta kaikki hänen hallinnossan toimivat henkilöt tulisi "mukavasti" vedettyä mukaan hänen toimintaansa, ja tuosta sitten on historiassa enemmänkin esimerkkejä, kuinka omaa puolta motivoidaan järjestelmällisten sotarikosten sekä siviileihin kohdennetun tuhonnan avulla.

https://youtu.be/62630qbQ_cQ

Kaasuaseesta sekä erilaisten asetyyppejä koskevien kielto- ja rajoitussopimusten toimimisesta käytännössä ties kuinka monetta kertaa

"Last dying breath"
Kuva I 

Kaasuaseesta mikä on tietenkin erilaisissa sopimuksissa kielletty on nykyään kuitenkin erittäin vaikeaa päästä eroon, koska jo Ensimmäisessä Maailmansodassa oli käytössä keveitä, helposti siirrettäviä heittimiä, joiden toimittama kaasu vaikutti hyvin rajallisesti. Ja näitä alla olevassa musiikkivideossa näkyviä välineitä käytetään edelleen normaalin tulituen antamiseen, ja kohteen merkitsemiseen. Usein näissä rakettiammuksissa on olemassa esimerkiksi HEAT (High
Explosive Anti Tank), eli onteloammus, joka on erittäin kevyt kuljettaa mukana esimerkiksi matkalaukussa.

Vaikka heitin ei mitään viimeistä mallia olisikaan, niin toki tällainen vanhempikin setti sitten kelpaisi varmasti sissien tai terroristien käsiin, jotka voivat hankkia tällaisia erikoisammuksia laittomilta markkinoilta melko helposti. Eli he voivat vain hankkia esimerkiksi fosforiammuksia, ja lisätä siihen toista kemikaalia, joka tekee siitä äärimmäisen tappavan.  Joidenkin hiukan enemmän massatuhontaan perehtyneiden henkilöiden mukaan noihin HEAT-ammuksiin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota, koska niiden ilmatilaan voidaan asettaa kaasupano. Tuo panos voi sisältää mitä hyvänsä taistelukaasua. Samoin merkinanto raketteihin voidaan  asettaa miesten tietämättä joko hermokaasu- tai fosgeenipanos. Ja joku terroristi saattaa juuri nyt unelmoida siitä, kuinka hän käyttäisi tällaista laitetta vihaamiaan länsimaita vastaan.

Samoin valtiovieraiden turvallisuuteen on kiinitettävä sikäli huomiota, että joku kaheli voi laukaista esimerkiksi risiiniä sisältävän savupommin valtiovieraiden keskellä tai yleisötapahtumassa, ja joku terroristi voi esimerkiksi käyttää valtiovierailua kilpenään, ja soittaa uhkauksen esimerkiksi lentoasemalle, ja iskeä sitten muualla, kun turvallisuusjoukot on kuljetettu lentokentälle. Se tietenkin olisi mannaa noiden ihmisten mielessä, kun heidän propagandistinsa sitten toitottavat, että poliittiset johtajat eivät välitä kansasta yhtään mitään, vaan ainoastaan varmistelevat omaa turvallisuuttaan, kun turvallisuusjoukot ovat olemassa vain heitä itseään varten, eikä tavallisia ihmisiä edes olla huomattu varoittaa tuosta mahdollisesta iskusta.

Kemiallisen aseen valmistaminen, käyttö sekä varastointi on kielletty geneven sopimuksessa, mutta tuota sopimusta kierretään jatkuvasti erilaisten kaksikäyttöikemikaalien avulla. Eli noita kemikaaleja valmistetaan jatkuvasti esimerkiksi liimojen sekä muovien raaka-aineeksi, ja ongelma on sikäli hyvin ajankohtainen, että vaikka kemiallisen aseen kieltosopimus on voimassa yhdessä geneven sopimuksen kanssa, ja se takaa tietenkin esimerkiksi asepuvuissa kiinnijääneille vangeille tietyn kohtelun. Mutta esimerkiksi poliisitoimea tuo sopimus ei koske, ja esimerkiksi vaikka dumdum-luodit on kielletty sodassa, niin länsimaiset poliisit käyttävät niitä virkaaseissaan. Eli esimerkiksi +P JHP-merkillä varustettu luotityyppi muuttaa muotoaan uhrissaan, ja noita luoteja käytetään jatkuvasti esimerkiksi SWAT-poliisien aseissa, vaikka teräsvaippainen panssarinlävtävä luoti olisi kuitenkin kiinniottotilanteissa järkevämpi vaihtoehto, koska rikollisella saattaa olla suojaliivi päällään. Samoin kloorilla tyhjennetään asuntoja, vaikka se kuinka on luokiteltu kemialliseksi aseeksi.

+P JHP-(eli reikäpää) luoteja
Kuva II

Nämä siirrettävät heittimet ovat olleet käytössä ainakin Ensimmäisessä Maailmansodassa, ja niistä sitten myöhemmin kehitettiin sukellusveneentorjuntaan käytettävä "siili"-heitin. Nuo merkinantoraketit sekä paljon savua kehittävät kranaatit ovat sikäli hyvin ikäviä, koska niiden käyttöä voidaan perustella YK:lle muka laillisella perustelulla, ja jos halutaan vielä olla hiukan ilkeitä, niin noiden kranaattien sekä pommien ruudin sekaan voidaan lisätä esimerkiksi 50% rikkiä, jolloin nämä kranaattit kehittävät palaessaan voimakkaan rikkisavupilven, joka sitten muodostaa keuhkoissa rikkihappoa reagoidessaan veden kanssa. Eli kyseessä on todella vaarallinen ase, joka surmaa uhrinsa tehokkaasti, ja jonka käytöstä ei välttämättä kukaan jää kiinni.

Samoin esimerkiksi NAPALM-pommien sekaan voidaan kylvää rikkihappoa, joka sitten höyrystyy polttotaisteluaseen kaasuttaessa tuota happoa. Kemialliseen sodankäyntiin koulutetaan joukkoja kaikkialla maailmassa, ja osa tuosta koulutuksesta annetaan esimerkiksi suuronnettomuutta silmällä pitäen. Mutta samaa koulutusta annetaan myös oikeasti valtioissa, joissa sitä ei olla tarkoitettu muuhun, kuin ihmisten pelotteluun.

Kaikki tässä kirjoitelmassa luetteloidut välineet ovat kemikaaleja tai aseita, joiden hankkiminen on oikeastaan täysin laillista, mutta niiden käyttö tuhontaan on erittäin houkuttelevaa. Esimerkiksi rikki- ja typpihapon tapauksessa näitä happoja käytetään jokapäiväisessä elämässä, ja toki valtiolla saa olla hallusaan kyynelkaasu- sekä savupommeja, joissa on vaaratonta kemikaalia. Mutta tuon sopimuksen laatijan tiedot kemiasta ovat sikäli vähäisiä, että hän ei varmasti ole tajunnut, että kaikki kemikaalit ovat jollain tavoin vaarallisia. Eli jos otetaan malliksi sellainen ajatus, että joku diktaattori haluaa tuhota naapurimaan viljapellot, niin hän ei siihen mitään kovin erikoisia välineitä tarvitse.

Riittää että tuo henkilö sitten kylvää maahan paloöljyä, joka väärin käytettynä saastuttaa miljoonien ihmisten ravinnon tai juomaveden. Ja tuollaisen toiminnan kyseinen henkilö sitten voi perustella esimerkiksi onnettomuudella. Samoin nuo öljytuotteet ovat helppoja hankkia, ja niillä voidaan tehokkaasti surmata kokonaisen vesistön kalakanta. Kuitenkin hermokaasujen valvominen ei yksin riitä, kun puhutaan kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvomisesta.

 Myös muita kemikaaleja voidaan käyttää taistelukaasuina, ja niiden käyttö on sikäli houkuttelevampaa kuin hermokaasujen, että niiden käsittelyyn riittää ainoastaan kumihanskat sekä sadeasu ja kaasunaamari. Samoin niitä voidaan levittää huomaamattomasti savupommeilla. Ja vaikka hermokaasua ei valtiolla olisikaan, niin toki savupommien palopankseen voidaan lisätä risiiniä, jota kasvaa luonnossa. Eli tuon panoksen ruutiin sekoitetaan vain rouhittua risiinikasvin siementä, jolloin syntyy kammottava tappoväline, joka vaikuttaa salakavalasti vasta 36 tuntia annoksen saamisen jälkeen.

Jos deathmetallista pidätte, niin katsokaa tämä video: https://www.youtube.com/watch?v=mbmxn11u19Y Videon oikeudet ovat sen tekijöillä sekä Rock-yhtye Sabatonilla, eli itse en vastaa sen sisällöstä

kimmonsivu.blogspot.fi