Supernopeat junat ovat tulevaisuutta kuljetuksessa, sekä pohdintaa siitä, miten ilmatyyny-tekniikkaa voidaan hyödyntää junissa

Japanilainen supernopea juna, jonka huippunopeus
on 603 Km/h

Rautatiet ovat loistava tapa kuljettaa tavaraa, mutta niiden rajoitteina on nimenomaan tuon kuljetusvälineen sitominen valmiiksi tehtyihin kiskoihin. Toki esimerkiksi Australiassa sekä Neuvostoliitossa on pohdittu mahdollisuutta valmistaa juna, jossa olisi valtavat kumipyörät alla. Tuolloin sen toiminta rajoittuu varmasti johonkin aavikolle, koska tuollaisen raiteetta kulkeva  junan koko on valtava, joten se ei yksinkertaisesti mahdu muualle kuin jonnekin kauas aavikolle, koska tuon laitteen paino tuhoaisi tien pinnan.

Jos tuo kuvitteellinen juna varustetaan ilmatyynyillä, niin silloin se ei sitten  myöskään tuhoaisi luontoa tai riko teitä. Tällainen superrekka on hyvin mielenkiintoinen väline, joka sopii hyvin johonkin elokuvaan. Mutta muuten tuo ajatus ei ole saanut oikein vastakaikua, koska se merkitsisi valtavan suuren liikennevälineen valmistamista, joka ei sitten mahtuisi kulkemaan yhtään missään.

Eikä sen toteuttaminen ole mitenkään mahdotonta. Tuolloin vain jokainen junanvaunu tai akseli pitää varustaa sähkömoottorilla. Ja tällaisessa junassa pitää olla tarpeeksi voimakas moottorijärjestelmä, mikä kykenee tuottamaan tuon laitteen tarvitseman sähkövirran. Tuo ongelma voidaan ratkaista käyttämällä useita voimayksiköitä, eli jokaisessa vaunussa voisi olla diesen, mikä tuottaa tarvittavan energian tuolle sähkömoottori järjestelmälle. Tuossa projektissa on kuitenkin paljon ongelmia, jotka liittyvät laitteen suureen kokoon, eli se vaatii erittäin suuren tilan pystyäkseen operoimaan.  

Seuraavat projektiin liittyvät ongelmat ovat siinä, että jos tuo laite lähtee lapasesta, niin silloin tuho voi olla hyvin suuri, koska tuollaisen laitteen paino on todella korkea verrattuna tavallisiin rekkoihin, ja siksi tätä ohjelmaa ei toteutettu tuolloin aikanaan. Eli kyseessä on väline, joka tietenkin on hyvin mieltä kiehtova, ja ehkä joskus tulevaisuudessa sen toteuttaminen tulee ajankohtaiseksi. Tuollaista ilmatyynyn päällä liikkuvaa valtavaa ajoneuvoa voitaisiin hyödyntää ehkä Antarktiksella tai muilla arktisilla alueilla, joissa tarvitaan valtavasti tilaa, ja se voisi muodostaa esimerkiksi liikkuvan tutkimusaseman.

Kuitenkin on myös muita juniin liittyviä projekteja, jotka on kuopattu koska niiden toimivuutta ei voida varmistaa täydellisesti. Ja yksi niistä on supernopea juna, joka liikkuu tyhjiöputkessa magneettisen “gaussin radan” eli eräänlaisen hiukkaskiihdyttimen vauhdittamana. Gaussin rata on siis sarja magneetteja, joista jokainen on edellistä voimakkaampi, ja tuolloin magneetit imevät kappaletta pitkin putkea, kuten ne tekevät esimerkiksi CERN:in “Hadron”-kiihdyttimessä”. Näiden magneettien lämpiämistä sekä tehon hukkaa pienennetään jäähdyttämällä ne suprajohtavaan lämpötilaan, jolloin kappaleen värähtelystä johtuva sähkö-hävikki on mahdollisimman pieni.

Tuollaisen koejunan nopeus Japanissa on ollut 603 Km/h, ja uskoisin että esimerkiksi Venäjän johto on kiinnostunut tuollaisista supernopeista junista, joilla voidaan kuljettaa sekä ihmisiä että tavaraa samalla nopeudella kuin lentokoneilla. Tietenkin tuollainen juna voidaan varustaa ilmatyynyllä, joka nostaa sitä radan päälle leijumaan, mutta on on olemassa muitakin tapoja valmistaa supernopea juna, ja yksi niistä on junan leijuttaminen magneettien varassa eräänlaisessa jättimäisessä hiukkaskiihdyttimessä.

Tässä sitten  ollaan puhuttu erilaisista supernopeista junista, joiden nopeus voi nousta jopa kymmenkertaiseen äänen nopeuteen. Nämä junat liikkuvat maan alle kaivetuissa putkimaisissa kätävissä, joissa ne liikkuvat magneettisten gaussin ratojen päällä, ja se että niiden runko ei sula tuossa valtavassa nopeudessa hoidetaan niin, että nämä putket imetään tyhjäksi ilmasta.

Tyhjiössä tuollaisten junien keula ei sitten kuumene, kun tuo väline kiitää tässä putkessa eteenpäin. Näiden junien toiminta perustuu siihen, että sen ympärillä olevassa putkessa on magneetteja, joiden avulla tuo väline saadaan leijumaan putken keskellä niin, että tuolloin hyödynnetään magneettien hylkivää ominaisuutta, eli tuolloin junassa sekä sitä ympäröivässä putkessa magneettien pohjois- tai etelänavat käännetään toisiaan vasten, jolloin ne alkavat hylkiä toisiaan.

Tuollaisen junan toiminta ei perustu siihen, että sitä imetään alipaineella, vaan esinettä siirretään eteenpäin eräänlaisessa valtavassa hiukkaskiihdyttimessä, ja tällöin ongelmana sitten on se, että tuollainen juna ei kokisi mitään vastusta liikkuessaan putkessa. Teoriassa sitten tuollainen juna voisi saavuttaa “kosmiseksi nopeusrajoitukseksi” kutsutun valon nopeuden. Niiden avulla voitaisiin esimerkiksi Euroopasta matkustaa Amerikkaan muutamassa minuutissa, jos näiden junien putket asennetaan Atlantin valtameren alle. Tällaista projektia kuitenkin varjostaa muutama ongelma, minkä takia sitä ehkä ei aivan lähivuosina toteuteta.  

Näiden supernopeiden magneettijunien ongelmana on sitten tietenkin tuo valtava nopeus, ja jos ajatellaan käytännöllisesti tuon junan pysäyttämisestä, niin se kiihdytys ei mikään ongelma ole, vaan se muodostaa ongelman, että miten tuollainen vaikka Mach 10 eli kymmen kertaisella äänennopeudella liikkuva juna saadaan pysähtymään. Jos valvomo ei huomaa junan saapuvan asemalle, ja ajo menee vähän pitkäksi, on junan varastoima kineettinen energia todella suuri, jolloin tuo juna sitten räjäyttää koko aseman kappaleiksi. Samoin jos junaa leijuttavista magneeteista sitten katkeaa virta, on seurauksena erittäin vakava törmäys, jossa juna hajoaa täysin kappaleiksi.

Toisaalta jos tällaisen junan nopeuden hallinnasta sitten hiukan kirjoitetaan, niin silloin ongelmana on se, että sen nopeus voi kasvaa paljon suuremmaksi, kuin mitä on alun perin arvioitu, ja jos tuo kiihdytin kiihdyttää sen sisällä liikkuvan kappaleen vaikka 10 000 Km/h nopeuteen, niin silloin tietenkin tämän junan paikka ja nopeus voidaan tarkastaa, mutta noissa magneeteissa on sellainen ongelma, että jos ne on sijoitettu putken ympärille, niin ne voivat kiskaista myös muita esineitä liikkeeseen, ja koska kyseessä on “gaussin rata”, missä on oikeastaan magneettisarja, joista jokainen on edellistä voimakkaampi, niin silloin tuo laite voi toimia hyvin arvaamattomasti.

Näet oletteko koskaan ajatelleet tilannetta, missä joku asentaja pudottaa esimerkiksi jakoavaimen tuohon putkeen, ja se lähtee sitten seuraamaan tuota junaa, mistä varmasti seuraa sitten törmäys, jossa vapautuu valtavan paljon energiaa. Tuollainen juna voidaan joissain sci-fi-fantasioissa valmistaa sellaiseksi, että se kiertää koko maapallon, jolloin voidaan tehdä junamatka tulevaisuuteen, koska jos junan nopeus saadaan kohoamaan tasan valon nopeuteen, niin silloin aika junan sisällä pysähtyy.

Einsteinin suhteellisuusteorian mukainen ajan hidastumiseen perustuva aikakone on siis teoriassa täysin mahdollinen toteuttaa jopa nykyisin käytössä olevalla tekniikalla, eli siinä maailman ympäri rakennettaisi eräänlainen jättikokoinen hiukkaskiihdytin, jolla sitten tuota junaa voidaan liikuttaa sellaisella nopeudella, mikä ei onnistu CERN:issä. Tuolloin nimittäin ongelmia tulee tuon laitteen kehän kaarto kulmasta, jolloin isokokoisen esineen tai tuohon esineeseen kohdistuva keskipakovoima voi saada aikaan sen, että tuo esine sitten osuu putken seinään, jolloin vapautuva energia ylittää sen meteoriitin massan, joka tuhosi dinosaurukset eräänä kauniina päivänä Jura-kauden lopussa.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Tulevaisuuden supernopeat rautatiet yhdistävät maailman, ja ehkä ne joskus kaukaisessa tulevaisuudessa vievät ihmisen jopa aikamatkalle.

Tulevaisuuden rautatiet rakennetaan todennäköisesti putkien sisään. Nämä putket on tuossa skenaariossa varustettu eräänlaisilla hiukkaskiihdyttimillä eli gaussin radoilla, mitä pitkin junaa sitten ikään kuin vedetään magneettien avulla. Tuo juna leijuu magneettien päällä sähköisen hylkimisen avulla, ja jos tuossa putkessa on magneetit ympyrässä putken pintaa pitkin, niin silloin juna leijuu keskellä putkea. Tämän ratkaisun toteuttaminen vaatisi kuitenkin sellaisia investointeja, että niitä ehkä ei aivan heti tulla tekemään.

Kyseinen ratkaisu muistuttaa CERN:issä käytettävä syklotronia eli hiukkaskiihdytintä, ja tuolloin saadaan aikaan nopeuksia, joita ei mikään lentokone voisi saavuttaa. Mutta noiden tyhjiöputkessa toimivien junien ongelmana on niiden tarvitseman infrastruktuurin hyvin korkea hinta, eli tässä ehkä joskus aikaisemminkin mainitsemasani ratkaisussa käytetään nimenomaan näitä magneetteihin perustuvia junia, joiden etu lentokoneeseen nähden on se, että ne eivät voi törmätä mitenkään toisiin kohteisiin, koska juna liikkuu suojatussa putkessa.

Tämän takia kyseinen juna olisi erittäin vaarallinen sikäli, jos vaikka sen nopeus kasvatettaisiin kymmen kertaiseen äänen nopeuteen, mikä on esimerkiksi ratatykin ammuksen lähtönopeus. Sitten voi käydä niin, että juna menee ikään kuin ohi aseman. Tietenkin törmäys putkessa on helppo välttää, niin että niissä olisi kerrallaan vain yksi juna, joka vaihtaa kulkusuuntaa putken päissä, mutta jos juna sitten ajaa ohi aseman, niin seinään osuessaan siitä vapautuu valtavasti kineettistä energiaa, mikä sitten voi aiheuttaa tuhoja hyvin laajalla alueella.

Toinen mahdollisuus olisi tehdä junaradan päähän valtavat kaaret, joiden läpi juna sitten kulkee, ja tuossa mallissa ei myöskään saisi käyttää kuin yhtä junaa kerrallaan, jotta mitään törmäyksiä ei pääse tapahtumaan. Tuollainen erittäin nopea juna mahdollistaisi toimiessaan sellaiset kulkuyhteydet, joita ei koskaan ennen ole ihmiskunnalla ollut,  Ongelma on sitten tietenkin siinä, että jos junaa liikutetaan magneettien avulla putken sisällä, kuten hiukkaskiihdytin siirtää hiukkasia sisällään, niin silloin sen nopeus kasvaa helposti erittäin suureksi, ja mikään ei oikeastaan estä sitä saavuttamasta valon nopeutta, ja mikäli tuollainen junarata rakennetaan maapallon ympäri, niin silloin voisimme rakentaa junan, joka toimii ikään kuin aikakoneena. Tuo väline perustuu siihen, että kun kappale saavuttaa valon nopeuden, niin aika sen sisällä pysähtyy.

Tuossa mielikuvituksellisessa ratkaisussa junan nopeutta kiihdytetään tuossa kiihdytinputkessa niin paljon, että se saavuttaa valon nopeuden, jolloin aika sen sisällä ikään kuin pysähtyy  Se että tällainen valtava kiihdytin voidaan rakentaa oikeasti vaatii tietenkin sellaisen infrastruktuurin, että sellaista ei koskaan olla rakennettu. Mutta lähdetään sitten miettimään, millainen tämä tulevaisuuden "aikakokone" tai "juna tulevaisuuteen" oikeastaan olisi. Tietenkin tuon kiihdytinputken pitäisi olla täysin pyöreä, eli siinä ei saisi olla mitään korkeuseroja tai mutkia, mikä vaatii valtavia tukirakenteita meren pohjaan, ja myös sellaisia kallioleikkauksia, mitä ei ainakaan meidän elinaikanamme sitten koskaan tulla edes vakavasti miettimään.

Tuo putki rakennettaisiin siis päiväntasaajan kohdalle, ja siihen tarvittavaa materiaalia pitäisi ehkä hakea kuusta asti. Tuo valtava kiihdytinputki peitettäisiin betonisella suojaputkella, ja sitten sen sisään asennettaisiin tuon järjestelmän vaatimat valtavat magneetit, joiden tehtävä olisi junan leijuttaminen tuossa putkessa. Nuo valtavat magneetit myös liikuttaisivat junaa pitkin putkea, ja niiden vaatima kuparin määrä olisi erittäin suuri. Kyseiset magneetit pitäisi jäähdyttää lähelle absoluuttista nollapistettä, jotta ne olisivat suprajohtavassa tilassa, jolloin virta kiertää noissa käämeissä ilman vastusta. Ja silti vaadittavan energian määrä olisi valtava. Sijoittamalla tämä laite päiväntasaajalle voidaan noita ongelmia ratkoa tuottamalla osa tuon kiihdyttimen vaatimasta energiasta paikallisesti aurinkopaneeleilla, jotka on sijoitettu sen viereen.

Mutta kuten varmaan arvaatte, niin näiden välineiden rakentaminen ei aivan pikaisesti tapahdu. Näet se että investoisimme tuollaiseen vakavasti tuollaiseen välineeseen, vaatii sellaisia summia rahaa, että mitään realistista markkinarakoa tuolle laitteelle ei ole. Samoin poliittinen vastarinta voisi oikeasti olla melkoinen, mutta ehkä joskus saamme valtioiden väliset erimielisyydet loppumaan ja kansalliset konfliktit päätökseen, niin silloin tällainen superjuna tulevaisuuteen olisi mahdollinen. Ja ehkä sen rakentaminen olisi realistista sitten kun ihmiskunta on ensin lentänyt Plutoon, koska sinne voidaan sitten rakentaa tällaisia rakennelmia melkein ilmaiseksi, mutta silloin tietenkin tarvitaan valtava määrä ydinvoimaa, jotta tuo väline saadaan toimimaan, ja tuolloin pitää ensin tietenkin päästä lentämään ulkoplaneetoile, ja sitten sinne pitää perustaa pysyvä tukikohta.

Toki tuo tukikohta voi toimia robottien avulla, eli siellä operoisivat tekoälyä käyttävät automaatit, ja tuollaisessa mallissa ei kenenkään tarvitsisi lähteä tuonne kauas aurinkokuntamme rajoille, vaan siellä työtä tekisivät robotit, jotka korjaisivat toisiaan sekä suorittaisivat kaikki muutkin operaatiot, ja jossain kirjassa muistaakseni oli kuvaus tällaisesta tukikohdasta, joka oli tehty salaa tuonne aurinkokuntamme rajoille ilman presidenttien tai YK:n lupaa. Tietenkin tuollaisen robottitukikohdan luominen tuonne kauas maapallosta olisi teoreettisesti mahdollista.

Eli avaruuteen vain lähetetään raketti, joka vie tarpeelliset robotit lennolle tuonne kauas. Ja kun puhutaan siitä, että avaruuteen lähetetään ihmisen näköisiä robotteja, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että nämä välineet voivat lentää kohdeplaneetalleen ilman alusta, ja sitten rakentaa sinne aseman, ilman että kukaan huomaisi yhtään mitään. Mutta kuten tiedämme, niin aina voidaan kysyä, että miksi kukaan tällaista sitten tekisi? Miksi tällainen lento salattaisiin? Mutta kuten tiedämme, niin tutkimattomia ovat herran tiet, ja ainakin tästä aiheesta voidaan tehdä mukava TV-sarja tai vastaavaa, eli mitenkään hyödyntämätön tämä ajatus kuitenkaan ei ole, joten se on tuonut mukavasti rahaa TV-yhtiöille, jotka ovat myyneet mainospaikkoja tuollaisen sarjan mainoskatkoille.

Alla linkki tuohon ennenkin jakamaani videoon "Junamatka tulevaisuuteen" (Stephen Hawking- Train ride to the future)

https://www.youtube.com/watch?v=KZ0gQevrPTo

pimeakronikka.blogspot.fi

Pienet sähkökäyttöiset robottibussit ja junat tulevaisuuden joukkoliikenteen perustana

ICE Intercity Express Hampurissa

Elinkeinorakenteen muutos vaikuttaa kaikkien meidän elämäämme syvemmin kuin koskaan ennen. Tuo rakennemuutos johtuu siitä, että esimerkiksi pääkaupunkiseudun infrastruktuuriin tehdään muutoksia, jotka tulevat tappamaan kokonaisia ammattikuntia tai pakottamaan näitä muutokseen. Eli kyseessä on länsimetron sekä lentokentän ratayhteyden kaltaiset investoinnit, jotka tekevät perinteisen busiliikenteen tarpeettomaksi. Samoin ihmisten siirtyminen Internetin yli tapahtuvaan etätyöhön alentaa varmasti matkustajamääriä jatkossa.

Ja samalla luodaan rautatieyhteyttä Espoon Kauklahden juna-aseman sekä Itäkeskuksen välille, jossa Rautatieasema toimii ikään kuin liikennesolmuna, mikä linkittää tuon metro-yhteyden Valtion rautatieverkkoon Helsingin keskustassa, ja toinen liittymäkohta sitten tulee jossain vaiheessa Kauklahteen, mikä sitten yhdistää eteläisen pääkaupunkiseudun saumattomasti VR:n rataverkkoon, ja täten vähentää tehokkaasti yksityisautoilua. Tämä kuitenkin näkyy tulevaisuudessa siten, että esimerkiksi bussikuskien ammattikunta sekä linja-autoliikennöitsijät tulevat kärsimään. Kuitenkin myös muualla infrastruktuurissa tapahtuu muutoksia, jotka varmasti tulevat aiheuttamaan muutoksia nimen omaan logistiikka-alaan, ja osa noista muutoksista liittyy robotiikkaan.

Robottibussi

Espoossa aloitetaan kokeilu, missä sähkökäyttöisiä robottibusseja aletaan koekäyttää nimen omaan Otaniemessä, mikä tietenkin muuttaa koko kuljetusalan välineistöä. Kyseessä on pienikokoinen sähkökäyttöinen "sukkulaliikenteeseen" sopiva väline, joka voi ajaa ilman omia päästöjä tiettyjä reittejä, ja nuo pienet "sukkulamoduulit" ovat ehkä tulevaisuuden liikenneratkaisun perustana. Eli ne ottavat vain muutamia matkustajia kyytiin, ja se tekee niistä erittäin joustavia välineitä. Ne voivat tulevaisuudessa ajaa omilla kaistoillaan, ja niillä voi olla räätälöityjä reittejä, mikä tekee niistä eräänlaisia takseja. Kun tulevaisuuden henkilö menee työpaikalleen, niin hän tietenkin näyttää korttiaan, mutta hän voi myös kertoa etukäteen esimerkiksi mobiilissovelluksen avulla, mihin hän on menossa. Kyseistä järjestelmää kontrolloi kehittynyt tekoäly, jonka tehtävänä on tehdä liikennöinnistä turvallista.

 Ja tuolloin sukkulabussi sitten kerää nuo tiettyyn suuntaan menevät henkilöt samaan välineeseen, ja tietenkin jos jossain alueella on paljon ihmisiä, jotka menevät töihin, niin nuo sukkulabussit sitten käyvät keräämässä nuo henkilöt vaikka kotikaduiltaan, ja sitten suunnistaa kohti lähintä metropysäkkiä. Ja ehkä edellisenä iltana työläiseltä vielä kysytään, että onko hän aamulla menossa kohti mtroasemaa kävellen, vai tarvitseeko hän kyydin, jolloin tuo väline voi sitten hakea tuon porukan vaikka kotiovelta, ja ennen kuin se ilmaantuu paikalle, niin se lähettää viestin ihmisten kännyköihin, että tuo "sukkula" on tulossa. Eli kyseessä on pienikokoinen sähkökäyttöinen laite, joka lataa itsensä automaattisesti. Tulevaisuus on kuitenkin raiteilla, koska sähköjuna on kaikkein halvin sekä paras kuljetusväline, koska se ei vaadi omaa polttoainetta.

Hyperloop-juna

Tulevaisuudessa voidaan juna siirtää putkeen, missä se kulkee magneettiradan päällä tyhjiöputkessa, ja tuollaisen junan huippunopeus voi olla esimerkiksi mach 6., mutta kuten tiedämme, niin tuolla nopeudella tapahtuva maakosketus olisi varmasti tuhoisa. Tuo tekniikka perustuu siihen, että juna leijuu magneettien päällä, ja liikkuu gaussin rataa pitkin. Eli teoriassa sen huippunopeus voisi olla vaikka valon nopeus, mutta uskon että noin suurta nopeutta ei koskaan edes yritetä. Tuo alimmassa kuvassa oleva Hyperloop-malli toimii kuten sähköjuna, eli sen puhaltimeen saadaan virtaa samalla tavoin kuin tavallisessakin sähköjunassa, ja tuo juna vain leijuu magneettien päällä, ja vetää itseään puhaltimella eteenpäin, mutta tulevaisuudessa voidaan ehkä tehdä tyhjiöputki, jonka pohjalla on magneettirata, eli gaussin kiihdytin, jolla sitten junaa vedetään eteenpäin. Eli tuo jälkimmäinen laite muistuttaa enemmänkin CERN:issä olevaa hiukkaskiihdytintä.

Realistista olisi varmasti kuitenkin odottaa uusia pistoraiteita sekä Ruotsiin että Tallinnaan, koska tuo polttoaineen hinta maassamme on sen verran korkea, että kannattaa miettiä muitakin liikeneratkaisuja kuin vain yksityisautoilua. Toisaalta tulevaisuudessa voidaan odotella uutta rautatietä Tallinnaan, ja itsekin ihmettelen että miksi Helsingin ja Tallinnan välillä ole siltaa tai merenalaista tunnelia, kuten Englannin kanaalin alitse kulkee. Tuo tunneli on varmasti jossain vaiheessa eteen tuleva investointi, jotta maamme rautieverkko saadaan liitettyä Euroopan rautateihin, mikä tuo eteen sitten uusia integnoitumisia, ja palvelee erittäin hyvin omaakin talouselämäämme.

Junalla Suomessa, Euroopassa sekä ehkä jopa universumissa (GAUSS-kiihdyyttimien käyttö voimanlaitteena)

Tulevaisuuden Euroopassa liikkuminen perustuu hyvin nopeasti liikkuviin juniin, joiden nopeus voidaan kohottaa yli 800 km/h, mutta se tietenkin vaatii junaradan muuttamista turvallisemmaksi, koska valtavalla nopeudella etenevä juna on vaikeaa pysäyttää, jos eteen tulee esimerkiksi kuorma-auto. Nämä TGV 3-junat käyttävät samanlaista aerodynaamista ohjainta, kuin formulat, eli niissä on alailmanohjain, mikä aiheuttaa “ground effect”-nimellä kulkevan ilmiön, missä junan alla muodostetaan alipaine, mikä imee tuota kulkuneuvoa rataa vasten, mutta ongelman muodostaa se, että rataverkko on maan pinnalla erittäin helposti vahingoittuva, joten junien nopeus on tällöin pidettävä alhaisena, jotta sen eteen tulevat esteet voidaan välttää.

Mutta tuo rata voidaan suojata tehokkaasti tekemällä sen päälle suojarakennelma, joka estää ihmisiä sekä eläimiä menemästä radalle, ja tuo suojarakennelma voi olla erittäin kevyt aaltopeltirakennelma, joka peitetään maalla, jotta sen maisemavaikutukset olisivat mahdollisimman pienet.  Tuo tunneli voi olla erittäin turvallinen, jos se pidetään täysin pimeänä, ja mikäli joku tunkeutuu siihen, niin tuolloin voidaan valokennojen sekä infrapunasensorien avulla toteuttaa sen sisään turvallinen automaattihälytys, ja junan matkustusmukavuus voi olla aivan sama, kuin mitä se on esimerkiksi maan päällä liikkuvissa junissa.

Tuo matkustusmukavuus saadaan aikaan erityisillä LCD-näytöillä, joilla korvataan normaalit ikkunat, ja matkustajille näytetään virtuaalista kuvaa ulkona vilistävästä maisemasta. Tuossa putkessa liikennöivän junan nopeus voidaan nostaa erittäin korkeaksi, ja sen kulkeminen on muutenkin turvallista, koska junaradassa on turvalangat, jotka ilmoittavat valvomoon, mikäli rataa on vaurioitettu. Myös Euroopan sekä Amerikan väliä voidaan kaukaisessa tulevaisudessa liikennöidä supernopeilla junilla, jotka rakennetaan Atlannin pohjassa olevaan putkeen.

Tämä putki on varustettu GAUSS-kiihdyttimellä, jonka avulla tuota junaa kuljetetaan rataa pitkin, ja sen toiminta perustuu siihen, että magneeteilla voidaan saada jopa isot kappaleet leijumaan ilmassa, ja tuo “Supermetro” poikkeaa vanhoista suunnitelmista siten, että siinä magneetit on asennettu rengasmaisesti kyseiseen putkeen, jolloin se muistuttaa lähinnä valtavaa hiukkaskiihdytintä, joka vetää junaa pitkin tyhjiöputkea valtavalla nopeudella. Nuo magneetit pitää tietenkin tehdä suprajohtaviksi, jotta niiden lämpö-ongelmat saadaan pidettyä aisoissa.  Kyseisen junan nopeus voidaan tällä magneettikkiihdyttimellä nostaa teoriassa vaikka valon nopeuteen, jos tuo valtava putki vain tehdään niin suureksi, että se ulottuu koko Maapallon ympäri.

Kyseisen magneettijunan ongelma on juuri valtava nopeus, ja tuo laite on helpomi saada kulkemaan kovalla nopeudella kuin hiljaa. Tuolloin voidaan sitten tietenkin tehdä se kuuluisa “junamatka tulevaisuuteen”, jos tuo magneettikiihdytin tehdään sellaiseksi, että se ulottuu koko planeetan ympäri, jolloin kiihdytin voi toimia jatkuvalla teholla. Hiukkaskiihdyttimeen perustuvalla laitteella voidaan myös lentää tähtiin, jos siihen pumpataan tarpeeksi tehoa, ja kiihdyttimestä tehdään tarpeeksi pitkä. Eli luodaan esimerkiksi tuhansia tai miljoonia kilometrejä pitkä GAUSS:in rata, jossa magneetit sijaitsevat linjassa toisiinsa nähden, ja noiden magneettien ei tarvitse olla fyysisesti kiinni toisissaan.

Sitten niihin vain johdetaan sähköä, jolla kappaletta imetään pitkin tuota valtavaa GAUSS:in rataa. Ja ainoa asia mikä pitää muistaa, on se että tuon radan magneettien on oltava täysin linjassa, ja seuraavan magneetin on oltava edeltäjäänsä voimakkaampi. Tuolla tavoin voidaan luoda valtava ratatykki, jolla kappale voidaan ampua vaikka Alfa Centauriin, mutta tuolla valtavalla hiukkaskiihdyttimellä voidaan luoda sellainen ratkaisu, että kokonainen planeetta siirretään ajassa, eli tuon kiihdyttimen avulla voidaan luoda aikakone, koska jos siinä liikkuvan materiaalin nopeus kohotetaan lähelle valon nopeutta, niin silloin aika hidastuu, kuten Einsteinin suhteelisuusteoria osoittaa. Tällä tavoin voidaan luoda aikakone, eli johonkin esineeseen liitetään hiukkaskiihdytin, jossa ainetta kuljetetaan valon nopeudella. Ja tuolloin aika hidastuu, jolloin alus matkaa ajassa, ja muistakaa että aikakone ei liiku fyysisessä paikassa vaan ajassa. Aikakone on siis teoreettisesti hyvin helppoa luoda, ja oikeastaan  sen ajatus on ollut monissa elokuvissa, eli tuossa koneessa on pyörivä levy, joka pyöriessään saa ajan hidastumaan.

Mutta kuten tiedämme, niin tuollaista levyä sekä sähkömoottoria ei voida valmistaa, koska keskipakovoima rikkoo sen rakenteen, joten tuo kiihdytin pitää luoda hiukkaskiihdyttimestä eli tällä kertaa käyttökelpoisin malli on rengaskiihdytin, eli syklotroni jollaista käytetään myös CERN:issä. Mutta tietenkin tuosta ratatykistä on olemassa myös tavllinen versio, eli satelliittiin voidaan asentaa tällainen magneettitykki eli RAIL GUN, jossa vaikkapa rautanauloja kiihdytetään tuon laitteen läpi, ja tuo magneettikiihdytin voi olla niissä normaalisti sisään vedettävä, mutta kun ase sitten laukaistaan, niin se vain venytetään pitkäksi, ja houiden mutta tehokkaiden magneettien avulla voidaan luoda kilometrien mittainen rata, jossa rautanaulat saavat useiden kymmenien tuhansien kilometrien tuntinopeuden, ja koska avaruudessa ei ole tuulta, niin sen vuoksi tuo “kärsä” voi olla hyvin pitkä, ja sen avulla voidaan myös tuottaa satelliittiin lisätehoa, jos sitä roikotetaan Maapallon ionivyöhykkeessä.

kimmonsivu.blogspot.fi