Kyberhyökkäykset ovat nykyään arkipäivää, ja tällaisiin asioihin pitää osata varautua, ennen kuin on liian myöhäistä

Liettua syyttää Venäjää tai sen tiedutelupalvelu GRU:ta kyberhyökkäyksestä omia tietoj'rjestelmiään vastaan, ja tähän Putinin tiedottaja vastasi, että "lukiko laitteissa tai ohjelmissa "Made in Russia?". No oli miten oli, vaikka noihin laitteisiin olisi merkitty valtio, missä ne on valmistettu, niin silti niiden käyttäjä voi löytyä mistä hyvänsä. Eli tässä Liettuan tapauksessa olisi mukavaa tietää sellainen asia, että oliko vakoiluohjelma ujutettu noille tietokoneille esimerkiksi fyysisen laitteen mukana, vai onko tuohon asennukseen käytetty esimerkiksi internetin yli tapahtuvaa etäasennusta.

Tuolloin esimerkiksi reitittimen käyttöjärjestelmään ujutetaan ohjelmisto, joka sitten avaa tietokoneen hakkereille. Mutta vaikka noissa mahdollisissa fyysisissä laitteissa olisi valmistusmerkintä, joka liittäisi sen tiettyyn valtioon, niin silloin olisi tietenkin mahdollista jäljittää myös laitteen ostaja, jos laitteen tunnistuskilvessä tai tarrassa oleva viivakoodi sekä valmistusnumero olisivat ehjiä, niin tuolloin tehtaan antamien takuutietojen avulla voidaan laitteen maksajaa sitten etsiä. Mutta vaikka laite olisi valmistettu Venäjällä, niin silti sen käyttäjä voi olla kuka tahansa muukin kuin venäjän valtio. Eli tietenkin tuo verkkoiskun tekijä varmasti haluaa hidastaa viranomaistyötä, ja tekee kaikkensa vihjaillakseen olevansa esimerkiksi Venäjän asevoimien tiedustelun GRU:n palveluksessa.

Todellisuudessa hän voisi olla myös NSA:n tai MI6:n sekä minkä tahansa tiedustelupalvelun palveluksessa, tai sitten kyseessä voisi olla myös yksityinen toimija, joka ehkä on kiinnostunut puolustussalaisuuksista. Kun puhutaan siitä, että johonkin Liettualaiseen järjestelmään on tehty 20 vakavasti otettavaa tunkeutumisyritystä tänä vuonna, niin olen jostain kuullut, että Pentagoniin tehdään saman verran murtautumisyrityksiä tunnissa, ja joidenkin mukaan esimerkiksi SANS eli murtautumisen havaitsemiskeskus rekisteröi vain yritykset, joissa murtautuja oikeasti yrittää tunkeutua järjestelmään useita kertoja peräkkäin, sekä aktiivisesti yrittää tunkeutua kielletylle alueelle, tai yrittää avata etätyöpöytäyhteyttä noihin koneisiin. Mutta se että nuo Liettualaiset tietokoneet ovat sisältäneet valvontaohjemia jo parin vuoden ajan saattaa aiheuttaa sen, että myös muiden maiden turvallisuusviranomaiset ovat huolissaan.

Näet esimerkiksi jos tuollaisia vakoiluohjelmia on asennettu vaikkapa poliisin tietokoneille, niin silloin esimerkiksi soluttautujan sekä muiden vastaavien operaattorien henkilötietoja voi päätyä rikollisten haltuun, ja se voi sitten vaarantaa todella monen ihmisen hengen. Samoin jos noita valvontaohjelmia on päästy asentamaan jonkun maan tietokoneisiin, niin se voi merkitä sitä, että esimerkiksi joidenkin valtioiden sodanjohdon käytössä oleville tietokoneille olisi voitu tuollainen ohjelma asentaa, jolloin jokainen teko mitä noilla tietokoneilla tehdään voi päätyä väärien ihmisten käsiin.

Ja samoin kun puhutaan esimerkiksi ydinaseita valvovista tietokoneista, niin silloin on voinut käydä niin, että esimerkiksi noihin Pentagonin tietokoneisiin on asennettu "looginen pommi", eli tietokonevirus, joka voidaan aktivoida erityisellä koodilla, mikäli syttyy sota. Ja tuo looginen pommi voi kaataa koko tietokonejärjestelmän sillä hetkellä, kun avaimet käännetään punaiseen tilaan. Se sitten voi aiheuttaa todella vakavia seurauksia, jos esimerkiksi ydinaseiden kommunikaatiosta vastaava tietokone sekä sen varajärjestelmä tuhoutuu tietokoneviruksen seurauksena, jolloin ohjuksia ei voida laukaista, jos niihin ei saada yhteyttä.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/liettua-sanoo-loytaneensa-venalaisia-vakoiluohjelmia-putinin-edustaja-lukiko-laitteessa-made-in-russia/6237544

pimeakronikka.blogspot.fi

Panaman papereista sekä niiden joutumisesta hakkerien käsiin.

Kuvituskuvaa
Kuva I

1. Tietovuodon tarkoitus Panaman tapauksessa oli provosoida

Panaman papereiden tarkoitus oli aivan varmasti provosoida varsinkin lännen päättäjiä, sekä kertoa heille, että kukaan ei ole turvassa tietovuodoilta. Mutta kuka tuon vuodon sitten järjesti, on sitten jäänyt selvittämättä. Tietomurron takana saattaa olla yksityinen- tai valtiollinen taho, mutta kuka tuo taho oikeastaan on pysyy arvoituksena. Tuollaisten tietovuotojen tarkoitus on näyttää se, että kukaan ei ole täällä tietoverkoissa liikkuessaan turvassa hakkereilta. Mutta idea nyt on siinä, että pitää selvittää se, kenen palkkalistoilla nämä hakkerit ovat. He saattoivat toki olla esimerkiksi Anonymous-yhteisön jäseniä tai sitten  valtiollisia toimijoita.

Se että NSA:lla sekä FSB:n ja GRU:n elektronisen valvonnan direktoraatilla on hakkereita palveluksessaan on erittäin hyvin yleisessä tiedossa. Mutta myös yksityisellä sektorilla on käytössään henkilökuntaa, joka pystyy lähes samaan kuin NSA tai joku muu valtiollinen toimija. Ainoastaan valtiollisten toimijoiden tietojenkäsittelykapasiteetti on suurempi, eli heillä on käytettävissään tehokkaita supertietokoneita, joiden avulla ne voivat generoida suuremman määrän salasanoja ja myös viranomaisten keräämät tietokannat, joita käyttämällä valtiollinen toimija voi tiedustella esimerkiksi lasten tai anopin nimeä.

Näitä sanoja voidaan eri muodoissaan kokeilla salasanojen paikalle, joten tuolla tavoin valtiollinen hakkeri on erittäin tehokas toimija verrattuna yksityiseen tahoon, jonka pitää jokainen noista asioista tiedustella jotain takaporttia käyttäen, Eli he saattavat päätyä kiristämään jotain kohdeyhtiön työntekijää esimerkiksi uhkaamalla paljastaa hänet huumekauppiaaksi tai muuten epäasiallisia otteita käyttäväksi liikemieheksi.

2. Hakkereiden välineet ovat halpoja

Kuka vain voi hankkia käyttöönsä asiantuntemusta, mikä koskee "offensiivista turvallisuutta". Tuo tarkoittaa sitä, että tietojärjestelmään tehdään simuloituja verkkohyökkäyksiä esimerkiksi "BackTrack" tai "Kali-Linuxia" käyttäen. Tuon käyttöjärjestelmän voi ladata ilmaiseksi Internetistä, ja siinä tulee mukaan monia työkaluja, joita voidaan käyttää simuloitujen verkkomurtojen tekemiseen, ja monet näistä ohjelmista tietenkin vaativat lisenssimaksun. Noiden ohjelmien avulla voidaan tehdä skannaus, mikä paljastaa järjestelmän mahdolliset heikkoudet. Mutta tuossa järjestelmäskannauksessa on yksi ongelma. Noita työkaluja voidaan käyttää myös oikean tietomurron tekemiseen.

Se että käytetään takaporttia tarkoittaa joskus sitä, että kohdejärjestelmään tehdään häiriö, mikä saattaa pakottaa siihen, että käyttöjärjestelmä joudutaan asentamaan uudelleen. Mikäli tuo asennus joudutaan tekemään paikan päällä, niin silloin saattaa käydä niin, että joku asennukseen osallistuvista työntekijöistä on voitu lahjoa, ja sitten hän vain asentaa haitta-ohjelman tuohon järjestelmään esimerkiksi USB-tikulta. Ja jos kyseessä on tietojenkalasteluun tarkoitettu ohjelma, joka kopioi esimerkiksi tietokantoja pilvipalvelimelle, niin silloin voi käydä todella huonosti, jos nuo tiedot sisältävät tärkeitä tietoja.

Ja yksi tapa tehdä tuo tietokantojen kopioiminen "pilveen" tietenkin on reitittimen uudelleenohjelmointi, mikä tarkoittaa sitä, että jos serverissä on  RAID-5-tekniikkaan perustuva tallenusjärjestelmä, niin se että tuo palvelin tekee kaikista tiedostoista kopion pilvipalvelimelle. Ja mikäli  tuo palvelimesta ulospäin lähtevää datavirtaa ohjaava reititin ohjelmoidaan kohdentamaan tuon signaalin, niin tuo lähtevä liikenne voidaan silloin ohjata mihin hyvänsä maailman kolkkaan, kuten Fort Meadeen tai mihin tahansa muuhun maailman servereistä, joten siksi tietomurron tekijää on vaikeaa löytää, elleivät nämä tahot sitten paljasta itseään maailmalle, ilman Guy Fawkes-maskeja sekä anonyymejä kannanottoja.