Sosiaalinen media sekä demokratian puolustaminen

"Nouseminen ja laskeminen"
Maurits Escher
Kuva I

1. Sosiaalisen median kieltäminen huomioidaan

Jos yhtiö tai joku muu taho kieltää sosiaalisen median käytön työpaikoilla sekä yrittää samalla tavoin ohjata työntekijöidensä nettikäyttäytymistä myös vapaa-ajalla, niin silloin kyllä se varmasti herättää huomiota. Eli jos jonkun lehden pääuutinen on se, kuinka avoin media ikään kuin pitää poistaa ihmisiltä, niin se kyllä pistää sitten silmään.

Tuollainen yli-innokas median käytön ohjaaminen varmasti kiinnittää myös erityisesti valtion turvallisuutta valvovien viranomaisten huomion, varsinkin jos tuohon lehdistön antamaan ohjaukseen liittyy se, että ikään kuin pitää jatkuvasti siirtyä kohti maksullisia palveluita. Samoin se että NSA on valvonut tavallisten ihmisten liikkumista sekä netin käyttöä ei ole kenellekään mikään yllätys, mutta se että tuota asiaa käytetään keppihevosena esimerkiksi siihen, että ihmisiltä saadaan sensuroitua ilmaista viihdettä varmasti kiinnittää noiden asiantuntijoiden huomiota.

2. Tarveanalyysin käyttö kieltäjien profiloimiseen

Kun puhutaan tarve- tai riskianalyysistä, niin silloin tietenkin tässä hyökkäyksessä sosiaalista mediaa vastaan tehdään analyysi siitä, kuka tuollaista itse asiassa tarvitsee. Samoin se että kuka saa käyttää vaikkapa iltalehden lööppejä tuohon ohjaukseen voidaan profiloida. Eli esimerkiksi noiden mediatalojen omistajapohja tutkitaan, ja tutkijat etenevät järjestelmällisesti läpi koko yritysketjun, jos tuo omistajayhtiö on ketjuutettu, mikä tietenkin viittaa siihen, että jollain on jotain salattavaa.

Mutta myös muu tähän asiaan liittyvä kirjoittelu, kuten se että uhkailuun ei puututa, ja että skinheadeja esitetään katupartioina varmasti kertovat siitä, millainen ihmisjoukko on tuon kaltaisten uutisten takana. Eli kun puhutaan vastuuttomuudesta sekä otetaan ikään kuin valtiovallan otteita tuossa tapauksessa, niin silloin varmasti tuon toiminnan takaa löytyy valtiovallan edustajia, ja samoin sanamuodot "lain mukaan", kertoo siitä, että henkilöillä on takanaan kovin paljon virallista tukea, jota sitten esitellään mielellään erilaisten vihjausten muodossa.

Koskaan ennen ei media kuitenkaan ole mennyt avoimesti esimerkiksi massamurhaajan puolelle, ja esittänyt jotain nuorisojoukkoa lainvalvojina. Eli tuollainen asenne ei enää ole mitään normaalia median toimintaa, vaikka sen edustajat kuinka pelkäisivät myyntilukujen puolesta. Ennen media katsoi tehtäväkseen olla kärkäs demokratian puolustaja, mutta sitten eräät median edustajat alkoivat sitten ikään kuin tukea laittomuuksia.

Esimerkiksi mitään ristiriitaa nuo henkilöt eivät nähneet siinä, että aseistakieltäytyjän vankeustuomiosta kirjoitettiin todella jyrkkään sävyyn, mutta samalla puolustettiin kaiken maailman Breivikejä sekä muita murhaajia sekä tuettiin avoimesti simputusta sekä kiusaamista. Eli missään nimessä ei kukaan noista ikävien lehtijuttujen kirjoittajista nähnyt muuta kuin tarpeen puolustaa murhaajia, sekä "nostella hattua" väkivallan edessä, mutta samalla he tuomitsivat esimerkiksi siviilipalveluksen. Tässä seuraavaksi käytetään esimerkkinä armeijoita, vaikka muutkin aseelliset organisaatiot voisivat olla mainitun puolustusvoimien paikalla. Eli noita aseellisia organisaatoita voivat olla virallisten järjestöjen lisäksi esimerkiksi rikollisjärjestöt.

3. Perhosefektin vaikutus sosiaaliseen käytökseen

Asevoimien sekä muiden aseellisten järjestöjen ongelmana on niiden kurinalaisuus. Eli koko järjestelmä perustuu ryhmäkuriin sekä rajoitettuun tiedonsaantiin. Eli kuten varmasti tiedätte, niin uniformu eli yhteneväinen pukeutuminen luo ryhmähengen. Esimiesasema taas takaa käskyvallan, joten tuota järjestelmää hallitaan ikään kuin rangaistuksen pelolla. Mutta asevoimien ongelma on se, että jos joku alkaa siellä sitten esitellä "osaamistaan" eli häiriköidä, niin silloin seurauksena voi olla perhosefekti. Ja siksi tuossa järjestelmässä häiriköintiin eli yhden henkilön toisista tuon järjestön  jäsenistä erottuvaan toimintaan suhtaudutaan äärimmäisen kielteisesti. Eli kaikki kapinointi sitten tukahdutetaan erittäin kovilla otteilla.

Tuo ilmiö tarkoittaa sitä, että yksi henkilö joka alkaa panna vastaan tuossa äärimmäisen kontrolloidussa ympäristössä, saattaa suistaa koko järjestelmän radaltaan. Eli syntyy tilanne, jossa yksi kapinoiva henkilö ikään kuin vetää muut mukaan tuohon toimintaan, kuten joskus käy rock konserteissa, kun joku alkaa heiluttaa nyrkkiä ilmassa. Tai jääkiekko-otteluissa jossa sitten jonkun noustessa alkaa muodostua aalto. Kun puolustusvoimat tai muut aseelliset järjestöt valitsevat esimiehiä, niin ne kiinnittävät huomiota siihen, kuinka tottunut tuo henkilö on käskemään, eli he luovat kuvan loistavasta johtajasta sekä vanhemmasta veljestä, joka sitten osaa jo valmiiksi kaikki asiat.

3. Kuka pelkää pelleä? (Mistä veronkiertoyhtiö saa tulonsa?)

Kun sosiaalista mediaa halutaan sensuroida, niin astutaan sellaiseen maailmaan, missä kärpäsestä tehdään härkäsiä, kuten vanha sananlasku kertoo. Eli jos esimerkiksi sosiaalinen media on vain joidenkin lasten sekä hiukan höyrähtäneiden henkilöiden paikka, missä he kaivelevat vanhoja asioita, jotka eivät ketään kiinnosta, niin miksi se halutaan kieltää. Itse kyllä näen tuollaisen toiminnan hiukan epäilyttävänä. Mikäli joku sitten kirjoittaa huonoja juttuja tai nolaa itseään Facebookissa, niin se tietenkin on hänen oma asiansa. Mutta miksi tuo sosiaalinen media on niin kauhean vaarallinen, että sen kieltäminen on ikään kuin jonkun ihmisen päätehtävä.

Jos sosiaalinen media on täynnä pellejä, niin miksi sitten se vaiva, että koko Facebook sekä muut paikat, missä nuoriso pyörii pitää kieltää? Pelkääkö joku sitten sitä, että paljastuu asioita, joita ei pitäisi paljastua? Eli nyt sitten voidaan puhua siitä, että kun nuo raharikkaat perustavat noita näennäisesti laillisia veronkiertoyhtiöitä esimerkiksi Panamaan, niin onko sitten oikein, että jonkun maalarin pimeästä keikasta saamaa muutaman kympin "veronkiertoa" tutkitaan verottajan voimin, kun nämä suuret pojat sitten perustavat suuren luokan veronkiertoyhtiöitä veroparatiiseihin. Mutta miksi he sitten pelkäävät, jos toiminta on laillista?

Joten itse kyllä hiukan kysyisin, että mistä nuo yhtiöt hankkivat tuon tulon, eli mitä työtä tuo kyseinen yhtiö sitten oikeastaan tekee? Eli vaikka se toimisi missä Caymansaarilla tahansa, niin toki sillä pitää olla ansaintalogiikka. Jokainen maailman yhtiö on kuitenkin sellainen, että sen pitää saada tuloja jostain konkreettisesta toiminnasta, joten onko sitten mahdollista, että he harjoittaisivat esimerkiksi lomakohteiden rakentamista? Ja jos he harjoittavat liiketoimintaa Suomessa, niin toki heidän pitää sitten maksaa arvonlisäverot sekä työntekijöiden palkat.