Biolastujen hyödyntäminen tietotekniikassa sekä kauhukuva todellisen elämän Darth Vaderin luomisesta.

Kuva I

Biolastu on väline, mitä käytetään esimerkiksi sairaaloissa tunnistamaan erilaisia ihmisen veressä olevia vaaratekijöitä, tai tuollaisen välineen avulla voidaan luoda keinotekoinen makuaisti. biolastun toiminta on sikäli yksinkertainen, että periaatteessa se on vain piirilevyn pala, missä on johtoja, jotka katkeilevat tiettyjen entsyymien osuessa niihin. Tuo mahdollistaa esimerkiksi juuri keinotekoisen makuaistin kehittämisen, ja tuota makuaistia voidaan käyttää esimerkiksi yhdisteiden makeuden mittaamiseen. Näet jos myrkyllisen yhdisteen maku muistuttaa liikaa sokeria tai on ylipäätään liian miellyttävä, niin siitä pitää tehdä kemiallisesti sellainen, että tuota ainetta ei kukaan vahingossa mene juomaan tai syömään.

Tietenkin esimerkiksi viinejä voidaan maistaa, mutta kun puhutaan esimerkiksi puhdistusaineista tai syövyttävistä kemikaaleista, niin noita aineita tuskin kukaan ihminen menee huvikseen maistelemaan. Ja erityisen vaarallisia ovat tietenkin natriumhydroksidia sisältävät putkipuhdisteet, joiden haju voi olla houkutteleva. Vaikka aikuinen ei noita aineita ehkä normaalisti laita suuhunsa, niin silti tietenkin voi vastaan tulla esimerkiksi alkoholisteja tai muuten ymmärtämättömiä ihmisiä, jotka voivat ottaa tuota kemikaalia ajattelemattomuuttaan, joten tuolloin pitää kyseisestä yhdisteestä tehdä sellainen, että se aiheuttaa välittömän pahan olon sekä varmistaa että se on erittäin pahan makuista sekä epämiellyttävän hajuista, jotta sitä ei laiteta suuhun vahingossakaan.

 Biolastujen avulla voidaan esimerkiksi äärettömän myrkyllisten VX- tai dioksiiniyhdisteiden turvallisuutta parantaa, sekä valvoa vaikkapa sellutehtaan aiheuttamaa ympäristökuormitusta, koska jos tuota sellun keittolientä pääsee vesistöön, niin silloin kyseessä on vuoto järjestelmässä, ja samoin tuo veden pinnalle tuleva selluvaahto voidaan suoraan kaapia takaisin tuohon kattilaan, ja näin säästetään ainakin jonkin verran puukuljetuksissa. Mutta tuollainen biolastu on siitä huono, että se pitää vaihtaa jokaisen mittauksen jälkeen, mikä kuitenkin on viranomaistyön kannalta hyvä asia. Eli se että onko lastua käytetty tietyssä selluliemessä voidaan todeta massaspektrometrin avulla vertaamalla tuota vesinäytettä biolastuun jääneeseen näytteeseen. Tällä estetään esimerkiksi vesistön tahallinen likaaminen, jonka motivaationa voisi olla rantatonttien hintojen polkeminen, jotta ne saadaan ostettua alehinnalla. Mutta jatkuvaan mittaamiseen ei tuollainen kertakäyttöinen mikropiiri oikein sovi.

Jos tuollainen biolastu olisi jatkuvasti mittavaa mallia, niin se voisi tehdä mahdolliseksi sen, että eläimen aivoja voidaan asentaa robotteihin, ja noiden biolastujen avulla voidaan myös välittäjäaineiden toimintaa huomioida, eli voidaan rakentaa oikeastaan terminaattori, joka toimisi kuin robotti, mutta sillä olisi esimerkiksi koiran aivot, eli kyseessä olisi biologiseen hermoverkkoon perustuva cyborgi, mikä olisi ulkokuoreltaan terästä ja sisältä biologinen tietokone. Samoin joidenkin tietojen mukaan esimerkiksi AREA-51:llä ollaan kokeiltu hyönteisten tai lintujen aivojen yhdistämistä hävittäjien tietokoneisiin, jolloin voidaan luoda äärettömän pelottava robotti, joka pystyy soveltamaan saamiaan ohjeita todellisen tilanteen mukaan, ja viemään tehtävän läpi, vaativissa olosuhteissa kuten vierailla planeetoilla.

Tietokoneiden ongelma näet noiden autonomisten laitteiden  kannalta on se, että ne noudattavat orjallisesti saamiaan käskyjä, ja ne eivät osaa muuttaa lentoreittiään, jos vihollinen havaitsee ne. Tämä voi sitten aiheuttaa tehtävän epäonnistumisen, koska koneet voidaan pudottaa tällaisen asian takia. Kuitenkin robotilla on ilmataistelussa sellainen etu puolellaan, että se voi esimerkiksi tehdä 10 g.n käännöksiä, joissa lentäjä repeytyisi palasiksi. Ongelma kuitenkin on se, että emme tiedä sitä, että mikä on välittäjäaineiden osuus tuossa hermoston sekä lihaksiston yhteistoiminnassa. Ja UCAV-laitteen sekä avaruusluotaimen suunnittelussa sekä toteutuksessa ilmenevät ongelmat ovat samankaltaisia. Eli avaruusluotaimen joutuessa pulaan, ei sitä voida huoltaa yhtään sen helpommin, kuin taistelukentällä olevaa robottia. Joten joku varmasti on jossain vaiheessa ajatellut luoda todellisen elämän version Darth Vaderista (kuva I), tähtien Sodan arkkikonnasta, joka on enemmän kone kuin ihminen.

Mutta noiden biologiseen hermoverkkoon perustuvien robottien kehittäminen varmasti on vielä alkutekijöissään, ellei puhuta eksoluurangoista kuten HULC:stä tai internetin kautta ohjattavista roboteista, jossa esimerkiksi ihminen ohjaa konetta muunnetulla animointilaitteistolla. Aivojen istuttamiseen robottiin liittyy kuitenkin eettisiä pulmia, joiden takia esimerkiksi tuollainen tutkimus varmasti ei aivan ole ongelmatonta. Mutta kun puhutaan esimerkiksi elimensiirroista, niin toki saattaa jostain löytyä joku Dr. Frankenstein, joka tuollaisen projektin sitten ottaa työkseen. Mutta toki aivojen elättäminen robotin sisällä ravintoliuoksen avulla tietenkin on mahdollista, ja eläimen päitä on siirretty eläimeltä toiselle, joten kai tällainenkin koje on käynyt jollain suurenmoisella Kim Jong Un:illa  mielessään. Eli hänen kaltaisensa ihmiset varmaan ovat joskus ajatelleet luoda supersotilaita istuttamalla ihmiisen pään robottiin, jolloin tuota transhumanistista Frankensteinin hirviötä voidaan hallita TV:n kaukosäätimellä.