Googlen villi Robottiauto kolaroi bussin kanssa

Kuva I

Tänään aamulla lukaisin uutisen, jonka mukaan Googlen robottiauto (Kuva I) oli kolaroinut bussin kanssa. Se ei huomioinut takaa tulevaa liikennettä, mistä seurasi kylkien osuminen yhteen. Kun tällaisia asioita tapahtuu, niin se osoittaa kuinka vaativa suoritus robottiauton kehittäminen ylipäätään on, koska se ei voi väistellä niin, että lentokorkeus asetetaan yli maanpinnan korkeimman kohdan, jolloin lentokoneen vain täytyy lentää suoraan, Ja kadulla on väistämistilaa paljon vähemmän kuin ilmassa lentävällä lentokoneella, millä on ympärillään kilometrikaupalla tyhjää tilaa. Tämän takia robottilentokoneen kehittäminen on paljon helpompaa kuin robottiauton, koska auton tapauksessa pitää ohjelmiston kehittäjien ottaa huomioon niin paljon enemmän muuttujia, kuin robottilentokoneen rakentajien. eli tuon auton pitää huomioida jokainen liikennemerkki, jalankulkija sekä kaikki muut mahdolliset uhat. Ja kun ajetaan liikenteessä, niin auto ei saa kuitenkaan olla sellainen, että se kiltisti pysähtyy jokaisen eteen tulevan henkilön tai esineen edessä, koska aina pitää ottaa huomioon esimerkiksi ryöstön mahdollisuus.

Eli robottiautoon tarvittava tekniikka on jo olemassa, kun puhutaan "rautapuolesta" eli mikropiirien sekä muiden sensorien ja tietotekniikan teho on riittävä siihen, että ajoneuvo voi ajaa kadulla ilman kuljettajaa. Mutta ohjelmistopuolessa on vielä parannettavaa, joten robottiautoa pitää kyllä vielä odottaa. Toki puoliautonomisia malleja on esimerkiksi NEST eli ydinhätätilayksikön käytössä, eli noita ajoneuvoja ohjataan keskuksesta käsin, ja niitä käytetään äärimmäisessä säteilyssä, sekä myös USA:n ja muiden maiden asevoimilla on kauko-ohjattuja jeeppejä sekä muita robotteja. Mutta se että voimme kehittää auton, joka ajaa itsenäisesti kadulla, on kuitenkin mahdollista. 

Tietokoneiden kehittyminen tekee mahdolliseksi sen,että voidaan kehittää autonomisesti maantietä pitkin kulkeva ajoneuvo, ja tämä autonomia on sikäli tarpeellinen, että auto joutuu välillä pois GPS:n piiristä, ja esimerkiksi pysäköintitaloon ajaminen onnistuu tällaiselta autolta erittäin hyvin, mikäli se saa käyttöönsä tuon pysäköintitalon kartan WLAN:in kautta, ja kun robottiauto menee pysäköintitaloon, niin sitä alkaa ohjata inertianavigaattori, joka ohjaa ajoneuvoa etukäteen tehdyn reitin mukaan. Se että auto ei törmää muihin ajoneuvoihin johtuu sen tutkista sekä kehittyneestä elektroniikasta,mikä kommunikoi muiden ajoneuvojen kanssa, jotta nuo robotit sitten osaavat toimia pysäköintihallissa jouhevasti. Tuo ajoneuvo siis hakee pilvipalvelimelta tukea tilanteessa, missä sen oma laskentakapasiteetti ei riitä. Kuitenkin robottiautosta on pitkä matka robottiin, mikä käy kaupassa ihmisten puolesta. Tuollaisen kaupassa käyvän robotin pitää tietenkin hallita sosiaalinen kommunikaatio, sekä osata valita tuotteet hyllystä, mutta kuten tiedämme, niin robotti ei ole ihminen. Se voi valita tuotteet esimerkiksi RFID-laitteiden perusteella, ja jos sillä on käytössään supermarketin pohjakaavio, niin silloin kaupassa käynti sujuu erittäin nopeasti. 

Tuollaisia ihmistä muistuttavia robotteja on ideoitu esimerkiksi siltä pohjata, että niiden avulla voidaan kuvata luontoelokuvia, tai poistaa esimerkiksi mustia mamboja ihmisten pihoilta. Ne jäljittelevät liikkeissään ihmistä, mutta niiden tietokoneohjattu hydrauliikka on erittäin nopeasti toimivaa sekä voimakasta. Ja tuollaisia robotteja tutkii sekä NASA että Pentagon, koska niiden avulla voidaan tutkia sekä toisia  planeettoja että käydä sotia.. Mutta noissa roboteissa on myös kauhituttava mahdollisuus esimerkiksi ryöstää pankkeja tai tehdä terrori-iskuja, Jos tuollainen robotti joutuu vääriin käsiin,, niin se voi saada aikaan kauhistuttavaa jälkeä, ja hiilikuitupanssarilla varustettuun robottiin eivät tavalliset poliisaseet tehoa. Samoin niiden ohjaaja ei välttämättä jää kiinni teostaan, jos hän osaaInternetissä peittää jäkensä.