PRISM sekä ääriliikkeiden monet kasvot

Kuva I

PRISM on ohjelma, joka on noussut ihmisten tietoisuuteen erään Snowden-nimisen miehen ristiretken ansiosta, mutta kuten varmaan tiedätte, niin "P" on kirjain, mikä viittaa enemmänkin psykologiseen- tai propaganda- eli informaatio-operaatioon. Eräiden analyysien mukaan PRISM on oikeastaan ohjelma, jossa ikään kuin  rohkaistaan ääriliikkeiden edustajia esiintymään avoimemmin, mikä tietenkin auttaa esimerkiksi poliisia sekä etsimään kontakteja noista ryhmistä, niin myös ryhmän jäsenten tunnistamista. Ääriryhmät toimivat aina samalla tavoin riippumatta ajasta, eli kansalaissodan punaisista sekä valkoisista ja Lapuanliikkeestä (Kuva I) n lyhyt matka nykypäivän skinheadeihin, eli silloin 1920- ja 30-luvuilla menetelmät olivat aivan samat kuin nykyään, eli ihmisten pelottelu aseiden esittely sekä vihjailu poliisien parissa olevista tukijoista kuuluvat näiden ryhmien toimintatapoihin. Samoin nämä "kansalaiskaartit" tietenkin esittävät itseään jonain poliisikoneiston osana.

Kaikki perustuu oikeastaan superpropagnadisti Josef Goebbelsin ideoimaan malliin, jossa käytetään esihuutajia sekä uniformuja, jotta saadaan aikaan sellainen tilanne, että ihmiset ikään kuin vapautuvat ja alkavat puhuta ohi suunsa. Nuorilla miehillä on erittäin suuri tarve miellyttää vastakkaista sukupuolta, ja siksi esimerkiksi noilla puolustusvoimissa palvelevilla nuorilla on erittäin yleistä se, että he kertoilevat "inttijuttuja" koko päivän. Ja koska oma lajimme, kuten kaikki muutkin lajit on rakentunut niin, että vain vahvimmat pääsevät lisääntymään, niin tuo tilanne sitten laukaisee sen, että nuo nuoret miehet alkavat tehdä vaikutusta tyttöihin muihin. Joten aattteet sekä asenteet tietenkin myös näkyvät katukuvassa.

Tuollainen uniformussa esiintyminen on tietenkin sellainen asia, mikä lisää joukon yhteenkuuluvuutta. Sen takia esimerkiksi puolustusvoimissa joskus tilanne "karkaa käsistä", eli jutuista tulee vähän liian kovia. Kun Goebbels aikoinaan katseli Neuvostoliiton propagandaelokuvia, niin hänen mielestään väki oli niissä kovin innotonta, joten hän kehitti oman mallinsa tuosta Neuvostoliitossa toimivaksi osoittautuneesta toiminnasta. Eli hän käytti nimenomaan esihuutajia, joiden tehtävänä oli luoda sopiva ilmapiiri, kun natsipomot saapuivat paikalle. Eli ensin ryhtyivät puhujat karjumaan ismejä, mutta sitten he kysyivät, että onko "juutalainen" kohdellut yleisöön kuuluvia jollakin tietyllä tavalla. Ja silloin esihuutajat alkoivat nostaa käsiään, ja ryhtyivät yllyttämään väkijoukkoa.

Todellisuudessa Goebbelsin puheministerit käyttivät mantroja eli kysymyssarjoja, joilla he saivat ihmiset nostamaan käsiään. Eli "onko tietä petetty kaupassa" tai "onko teidän työtuntejanne vähennetty" olivat sopivia kysymyksiä, ja sitten esihuutajat aloittivat peittelemättömän yllytyksen, eli "kuka pettää kansan, kuka vie rahat, kuka teettää työt muilla" vastaus tietenkin oli tietenkin "juutalaiset", joita vastaan oli helppo yllyttää ihmisiä. He olivat pieni mutta näkyvä vähemmistö, joten tietenkin heitä oli helppoa syyttää vaikkapa 1920-luvun lopun suuresta lamasta. Noin tuo natsieliitti sitten sai rauhassa kääriä takavarikoitua omaisuutta taskuihinsa, sekä muutenkin piileskellä SA-miestensä selän takana. Samaa toimintaa käytetään nykyään muuten esimerkiksi sen paljastamiseen, että onko kouluissa tarjottu huumeita. Eli tiettyjen esitysten aikana kysytään, että onko jollekin tarjottu huumeita? SA-miesten uniformun tarkoitus oli olla hiukan naurettavan näköinen, jotta nuo henkilöt esiintyisivät isolla porukalla, jotta kukaan ei heitä pelleksi haukkuisi,

Tietenkään kukaan ei muuten kättä nostaisikaan, mutta toki paikalla on "trollaajia" eli esihuutajia, jotka nostavat kättään joka kerta kun kysytään. Eli tekniikan tarkoitus on rohkaista muita nostelemaan käsiään, jotta saadaan tietää, onko kouluissa huumeongelmia. Mutta äärijärjestön jäsenien paljastamiseen käytetään sellaista tekniikkaa, missä heille kaupataan esimerkiksi moottoripyöräjengejä tai uusanatseja ihailevia julisteita tai tuotteita, joita käytetään esimerkiksi Skinhead-elokuvissa. Ja sitten noiden tuotteiden tilausten avulla saadaan kyseiset henkilöt jäljitettyä Internetissä. Eli kuka esimerkiksi ostaa 400 € miekan jotain roolipeliä tai pihaleikkejä varten, ellei hänellä ole "vakavahenkistä" antautumista natsien aatteelle. Tai miekka voi ehkä olla koriste-esine, mutta vastaavan hintainen hakaristilippu ei sitä kyllä ole. Joten kaikki ääriliikkeet oikeastaan toimivat samalla tavalla, riippumatta olivatko he Kansalaissodan "punaisia"  Lapuanliikkeen jäseniä NSDAP:n kannattajia  tai uusnatseja sekä anarkisteja. Eli he esittelevät mielellään aseita, ja esiintyvät suurella joukolla, minkä tarkoitus on herättää pelkoa ympäristössä.