EU:n talouden ongelmista

1. Luottamuspula sekä Euron tulevaisuus

Kun puhutaan Kreikan valtavista taloudellisista ongelmista, niin usein on tarjottu lääkkeeksi sitä, että joko Kreikka tai muut maat eroavat Eurosta. Se tietenkin saattaa vaikuttaa oikein mukavalta ratkaisulta, mutta kun puhutaan luottamuksesta Euroa kohtaan, niin mitään yleistä luottamuspulaa tuskin on ilmassa. Eli varmasti suurin osa EU:sta on toiminut aivan oikein tässä tilanteessa, mikä on poikinut valtavan määrän spekulaatioita EU:n hajoamisesta sekä Euron tuhosta.

Ainoastaan Kreikka on toiminut EU-maista väärin, ja sen takia tuota tilannetta ei saa missään nimessä mennä yleistämään. Kreikan ongelma on siinä, että sitä hallitaan populistisella otteella, ja tuo taas heijastuu suoraan tuon maan kykyyn ja tahtoon taipua EU:n tahtoon. Todellisuudessa EU:lla ja Kreikalla ei muuta mahdollisuutta ole, kuin toteuttaa kaivattu reformi, mitä nuo maan johtajat pelkäävät yli kaiken. He varmasti tietävät, kuinka paljon tuo reformi tulee yhteiskunnalle maksamaan.

2. Pakolaistulva

Pakolaistulva toki on riepotellut EU:ta todella paljon, ja voidaan sanoa niin, että viiden miljoonan pakolaisen ottaminen Suomeen toki olisi vähänä liikaa, ja siksi voidaan kyllä mielestäni toteuttaa Timo Soinin esitys Lähi-Itään perustettavista lähileireistä, joiden turvallisuus taataan EU:n tai Venäjän sekä NATO:n taholta. Mutta nyt kun innostus Suomeen lähdöstä on laantunut, niin huomataan, että näitä pakolaisia ei enää tule. Joten voidaan kysyä, että miksi EU ei yhdessä toimi niin, että jos turvapaikanhakija saa toisessa maassa kielteisen päätöksen, niin se velvoittaisi muitakin EU:n jäseniä. Sekään että pakolaisten saama sosiaaliturva olisi yhteneväinen EU:n alueella  ei varmasti olisi pahasta.

Mielestäni Suomella tietenkin on auttamisvelvollisuus, mutta kuten Soini on asian ilmaissut, niin se miten noita ihmisiä autetaan on tietenkin koko EU:n asia, ja noiden lähileirien toiminta olisi varmasti tehokkaampaa, kuin se että noita ihmisiä tuodaan Suomeen. Kuitenkaan rasismille emme saa antaa sijaa, vaan kaduilla tapahtuva turvallisuustyö on viranomaisasia. Ja jos Suomea markkinoidaan pakolaisten paratiisina, niin silloin tulee se vaara, että nuo pakolaiset esimerkiksi yrittäisivät uimalla tai jollain lautoilla Suomeen. Mielestäni pakolaisten sijoittaminen pitäisi tehdä siten, että EU-maat yhdessä päättäisivät siitä mihin pakolaisia sijoitetaan, Myös eteläisen Euroopan merirajojen partiointi voisi olla EU:n yhteinen tehtävä, ja tietenkin mereen hypänneet pakolaiset pitää pelastaa, mutta kuitenkin käännyttää takaisin, jos he tulevat turvallisista maista.

3. Talouskriisi

Kun puhutaan luottamuksesta talouteen, niin tarkoitetaan yhteiskunnallisesti vakaita oloja, sekä sitä että politiikkaa voidaan ennakoida myös yli vaalikauden. Eli me Euroopan Unionin kansalaiset elämme aidossa markkinatalouteen perustuvassa yhteiskunnassa, missä aito kiinnostus tuotteisiin sekä yhteiskunnalliseen toimintaan tuo sijoittajia maahamme. Euron ongelma ei ole siinä, että EU kokonaisuudessaan olisi toiminut mitenkään erityisen väärin, vaan tuo talouden ongelma johtuu paitsi siitä, että talous kääntyy ennemmin tai myöhemmin laskuun, kun markkinat tukkeutuvat tuotteista, ja ihmiset eivät enää osta uutta.

Mutta talouskriisi sai alkunsa ikään kuin taitamattomasta tiedotuksesta, joka sai ensin venäläiset sijoittajat vetämään rahansa pois Kyprokselta. Se taas antoi markkinoille ikään kuin sysäyksen alkaa vetää rahojaan pois EU:n alueelta. Tuo toiminta ei olisi normaalissa tilanteessa oikeastaan merkinnyt mitään, mutta markkinat olivat varuillaan nimen omaan Enronin skandaalin takia, niin ensin tuon eläkeyhtiön konkurssi aiheutti USA:ssa pankkikriisin, joka korostui kun media kävi tuota asiaa intensiivisesti läpi. Enron toimi alalla, mikä on erittäin valvottu, ja jostain ilmaantui huhu, jonka mukaan tuota samaa toimintaa, eli tuloksen kaunistelua sekä välistä vetämistä on  tehty myös Euroopassa.

4. Euron horjuttaminen

Se että Euroopan rahamarkkinat eivät olleet vielä psykologisesti toipuneet 1990-luvun pankkikriisistä, vaan noiden pankkien konkurssien jälkeen kauppa rahamarkkinoilla oli ollut ikään kuin vähemmän vapautunuttta, kuin mitä se oli ennen tuota suurta pankkikriisiä. Huhut siitä että Euroopassa olisi ollut samanlaista toimintaa kuin Enronilla, minkä johto oli kavaltanut miljardeja dollareita aiheutti markkinoilla psykologisen reaktion, että pieni alamäki sitten ikään kuin sai sijoittajat vetämään rahansa Kyprokselta. Tuo taas ikään kuin vetäisi koko EU:n talouspolitiikan mukaansa, ja tuon jälkeen Kreikan kriisi ikään kuin oli vain pieni osanen tuota kriisiä, mikä toi mediassa katupartioita kaduille ja tuhosi yhteiskunnan.

Tuota ei kuitenkaan tapahtunut muuta kuin lehtien lööpeissä, ja myöhemmin koko asia varmasti johtui yliregoinnista. Mutta pitää muistaa se, että kun Euron kaltainen jättläisvaluutta lähtee syksymään, on tuota liikettä melko vaikeaa pysäyttää, ja toki Euroa voidaan horjuttaa samalla tavoin kuin vanhoja valuuttoja, eli niitä vain ostetaan pois markkinoilta sekä myydään paremmalla vaihtokurssilla muihin maihin. Tuo voi sitten aiheuttaa inflaatiota sekä muita ongelmia. Ja samalla tavoin esmerkiksi Euroja voidaan ostaa pois markkinoilta, ja päästää taas sinne takaisin pulssimaisesti, niin  että valuutan arvo huojuu. Eli tilanne on sama kuin seteleitä painettaisiin liikaa, ja koska valtion pitää voida lunastaa setelinsä pois, niin suuri määrä rahaa markkinoilla aiheuttaa valuutan arvon romahtamisen. Eli vaikka Euron horjutus on vaikeaa, koska tarvitaan suuria pääomia, niin se kuitenkin on mahdollista.

pseudotiedetta.blogspot.fi