Unser Liebe Frau eli rakastettu neitsyt maria

Tämä on siis laulu , joka kertoo palkkasotureista (Liite 1 tekstin lopussa, jos haluatte kuunnella). Se on sävelletty joskus 1500-luvulla, ja kuuluu sarjaan ikiaikojen musiikkia. Palkkasotureiden lauluksi tuo kuitenkin on hiukan erikoinen, ja siitä sitten jotkut ovat saaneet päähänsä, että maanihtien ("Landknecht") joukossa saattoi olla naisia. Toki laukun väitetään kertovan Neitsyt Marian suojelusta, mutta uskon että noilla aikansa kovanaamoilla ei kuitenkaan kovin harras näkemys uskonnosta ollut.  Termi on myös kiertoilmaus, mikä tarkoittaa Neitsyt Mariaa.

Vaikka 1500-luvulla sodat olivat jotenkin hyväksyttävämpiä kuin nykyisin, niin kuitenkin jokin raja niissäkin oli. Eli vaikka kuningas tai keisari saattoi kutsua kansansa aseisiin, niin hän ei sitä mieluusti kuitenkaan tehnyt. Näet aseiden antaminen talonpojille oli hengenvaarallista, koska ensinnäkin silloin kansa saattoi kapinoida. Mutta vaarallista oli myös feodaaliarmeijan kutsuminen aseisiin, koska se saattoi taistella vain 100 päivää, koska peltotyöt piti käydä tekemässä. Joten valtionpäämiehen luottokaarti oli palkkasotureista koostuva joukko, jota kuningas sitten käytti haluamallaan tavalla.

Nuo palkkasoturit saivat yleensä kuninkaan kanssa sovitun korvauksen palveluksistaan, sekä myös osansa valloitettujen kaupunkien kullasta sekä jalokivistä. Mutta kuten tiedämme, niin ostettu uskollisuus rajoittuu usein siihen, että kun noiden sotilaiden palkka on maksettu, niin he sitten lähtevät kotiinsa. Tämän vuoksi jokainen itseään kunnioittava kaupunki piti hallussaan suuria määriä kultaa sekä timantteja, jotta tuo palkkasoturijoukko voitiin lahjoa.

Kuten laulussa sanotaan, niin nämä miehet olivat "köyhiä palkkasotureita", joiden motiivina oli palkan hakeminen. Nämä sotilaat eivät mitään kovin luotettavia olleet, koska kaupungin todelliset aarteet ovat olleet sen arkistot. Noissa arkistoissa oli maininnat siitä, mitä sopimuksia tuo kaupunki oli tehnyt. Samoin kaikkien kaupungin aatelisten sukupuut olivat varmoissa holveissa, ja niistä ilmeni aikoinaan se, että onko tuo kuningas tai keisari oikeastaan edes oikeutettu kruunuunsa.

Eli kuten tiedämme, niin nuo paperit olisivat voineet esimerkiksi aiheuttaa sen, että joku kruunupää olisi menettänyt päänsä, koska hän ei oikeastaan olisikaan ollut oikeutettu kruunuunsa. Samoin kuninkaallinen kirjeenvaihto kaupungin isojen poikien kanssa olisi voinut olla hyvin kiinnostavaa luettavaa. Mutta päästäkseen käsiksi noihin arkistoihin, täytyi 1500-luvun kuninkaan tietenkin valloittaa kaupunki, joka oli valtion asemassa. Jokaisessa kaupungissa oli tuolloin oma lainsäädäntö, ja sen johtajat olivat kuninkaan asemassa kaupunkilaisiin.

Siihen oli hyvä käyttää ulkomaisia palkkasotureita, jotka eivät osanneet lukea noita arkistojen tekstejä. Tuon takia esimerkiksi hugenotit eivät osanneet etsiä temppeliherrojen asiakirjoja, kun he saapuivat pidättämään noita ritareita vuonna 1307. He ryntäsivät luostarin kultavarastoon, ja päästivät nuo miehet pakoon mukanaan aikansa räjähdysherkin arkisto, mistä näkyivät kaikki pappien ja kuninkaallisten luotot sekä muut sitoumukset, jotka he taatusti halusivat salata kansalta.

Liite 1

https://www.youtube.com/watch?v=mJSU0Fzj-BE

charelesfort.blogspot.fi