Koulujen homeongelmista sekä työympäristön arvioinnista

Itse seuraa hiukan hymyillen tuota koulujen sisäilman laatuun liittyvää keskustelua, ja muistelen kaiholla sitä entisajan koulua, missä ei koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia. Silloin ei koskaan kukaan valittanut mistään, vaikka koulujen ilma olikin välillä melko tunkkaista. Samoin silloin vanhaan aikaan ei ollut pelkoa, että yhteenkään vanhempainiltaan olisi tullut nuoria mukaan, kun nämä tuiki tärkeät kouluasiat olivat silloin lähinnä vanhempien kuulemista. Samoin opettaja varmasti ei vanhempainillassa koskaan sanonut mitään itseään vastaan. Eli esimerkiksi nuoren univaikeudet sekä vatsakipu, joka on stressistä johtuva oire, painettiin varmasti villaisella. Toki koulukiusaaminen varmasti aiheuttaa stressiä sekä varsinkin yläasteella on paine saada hyvä todistus jatko-opiskeluja varten todella kova. Se tietenkin lisää stressiä.

Tai jatkuva väsymys tulkittiin vain seuraukseksi liian myöhään jatkuneesta television katselusta. Silloin tietenkin vanhempien suositeltiin hakevan lapselleen lääkitystä tai ainakin lääkärinaikaa, jotta luokan härikkö saadaan sitten hiljennettyä. Kun puhutaan esimerkiksi nuoren ottamisesta mukaan noihin vanhempainiltoihin, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että nuorten asioista ei silloin saa muiden kuullen puhua, mutta kuitenkin tällä korostetaan nuoren omaa vastuuta, ja samoin uskon että noissa keskusteluissa saadaan aikaan paljon enemmän, kun hänet itsensä päästetään antamaan sekä kuulemaan palautetta mikä koskee esimerkiksi tunnilla tapahtuvaa käyttäytymistä. Eli tällöin hän ei pääse pakoon tilanteesta sanomalla että "se valehtelee".

Samoin vanhemmat voivat sitten nähdä myös sen, millaisia muut luokan nuoret ovat sekä vaihtaa mielipiteitä esimerkiksi kotiintuloajoista, joita koskevia kyselyitä voidaan tehdä esimerkiksi verkkoympäristöjen kautta. Näin saadaan tietää, että välittävätkö vanhemmat siitä, mitä jälkikasvu tekee vapaa-ajalla, ja sitä kautta voidaan sitten noita mahdollisia ongelmia lähteä purkamaan. Eli jos nuori viettää aikaa ostareilla juoden olutta, ja pyörii kaduilla klo 24.00 eikä hänellä ole mitään kotiintuloaikoja, niin silloin tuota kodin tilannetta pitää lähteä arvioimaan sosiaalivirkailijoiden sekä poliisin ja koulun toimesta.

uolloin ennen ei nuorelle itselleen tarvinnut puhua yhtään mistään ongelmista, ja muutenkin oli todella tärkeää, että kaikki asiat käydään hänen vanhempiensa kanssa, kun mikään laki ei velvoita kuuntelemaan alaikäisiä. Tuolloin ennen aikaan kouluissa ei koskaan ketään muita kuunneltu kuin rehtoria sekä opettajia, joiden mielestä oppilaiden haukkuminen oli lähes poikkeuksetta se ainoa oikea tapa antaa palautetta hänen työskentelystään. Tämä perinne sitten varmasti siirtynyt erilaisiin tietoverkossa toimiviin sovelluksiin, joissa oppilasta enemmänkin haukutaan kuin kannustetaan. Itse hiukan ihmettelen muutenkin maamme ihmisten käytäntöjä näissä palautteiden antamisissa. Monissa organisaatioissa on periaatteena se, että "organisaatio ei ole yhtä ihmistä varten".

Kuitenkin niissä tuhlataan määrättömästi aikaa jonkun henkilön haukkumiseen. Samaan aikaan kuitenkaan ei mitään positiivista löydetä kenestäkään työntekijästä, vaikka hän tekisi vuosikausia täysin virheetöntä työtä, koska huonon palautteen antaminen on niin kamalan helppoa. Kuitenkaan positivismia ei koskaan tueta työelämässä. Se mistä maamme työnjohtajat ovat oppineet antamaan huonoa palautetta. on kuitenkin varmasti ollut peruskoulu, missä oppilaat ovat olleet olemassa perinteisesti vain opettajien työtunteja varten. Ja jos opettaja sitten joskus osoittautuu pätemättömäksi, niin silloin on hyvä vedota OAJ:n eli Opettajien AmmattiJärjestön  määräyksiin, kuten tässä taannoisessa pakolaisten kesäkoulua koskevassa asiassa on menetelty.

Eli toki opettajat ovat olleet kilpaa tarjoamassa apuaan pakolaisille suunnattua suomenkielen opetusta varten, mutta sitten iso ja paha OAJ tuli paikalle, ja kielsi opettajilta kesätyön. Näet työehtosopimuksen mukaan opettajilla on velvoit pitää 2,5 kuukautta kesälomaa rankan sekä ahdistavan kouluvuoden jälkeen. Joten jos oikein tarkasti mietin, niin OAJ:n kanta näitä kesätöitä koskevia asioita kohtaan on kuitenkin ollut varmasti tiedossa, ja jos itse haluaisin leikkiä Jeesusta, niin silloin tietenkin voisin toimia juuri näin. Eli jos tietäisin toisen auktoriteetin hylkäävän oman tarjoukseni, niin silloin tietenkin voisin tarjota muille mitä hyvänsä, kun minun ei koskaan tarvitsisi pitää omia lupauksiani. Tai itse voisin sanoa, että "en saa pitää muille antamaani lupausta", jolloin voisin aidosti esiintyä marttyyrinä kaikelle kansalle.

pseudotiedetta.blogspot.fi