Pystyvätkö eläimet ennustamaan luonnonilmiöitä?

Eläimet ovat joidenkin ihmisten mukaan varoittaneet erilaisista luonnonilmiöistä, ja tuota tarinaa pidetään yleisesti melko varmasti totena. Näet esimerkiksi monilla eläimillä on parempi haju- maku sekä kuuloaisti kuin ihmisellä, ja samoin ne erottavat ihmistä paremmin värejä, joten tuo eläinten käyttäytymisen muuttuminen ennen myrskyä tai tulivuorenpurkausta saattaa johtua juuri tästä asiasta. Eli esimerkiksi monet metsien eläimet varmasti kuulevat lähestyvän myrskyn sekä ehkä myös haistavat ilmakehään ilmaantuvat typen yhdisteet ja otsonin, ja kuulevat lähestyvän myrskyn tuulet sekä ukkosen paljon kauempaa kuin ihminen ne kuulee.

Samoin joidenkin eläinten tiedetään kuulevan esimerkiksi mannerlaattojen liikkeen sekä kivimassojen kohoamisesta johtuvan äänen, joka syntyy kun kuuma basaltti kohoaan tulivuoren kraaterissa. Uskoisin myös että monet metsien eläimet haistavat tulivuorista kohoavan kaasun, koska se että nuo eläimet kykenevät ennakoimaan esimerkiksi ukonilmaa sekä muita vastaavia luonnonilmiöitä on noille eläimille eninehto. Jos eläin ei osaa mennä ajoissa turvaan tai se ei kykene ennakoimaan mahdollisesti hyvinkin pian alkavaa lumisadetta, niin silloin se on vaarassa menehtyä kylmyytteen.

Eli siksi eläimen on tiedettävä, että milloin sen laidunnurmi mahdollisesti tuhoutuu tulivuoren purkauksessa, jolloin sen pitää varoa pyroklastista kaasuvirtausta. Samoin eläimen pitää osata mennä pilvien yläpuolelle, jos se kohtaa vuoristossa myöhään syksyllä yllättävän räntäkuuron, mikä voi kastella sen turkin, ja tuolloin eläin voi jäätyä kuoliaaksi. Joten tätä taustaa vasten uskoisin, eläimillä olevan myötäsyntyinen vaistonvarainen toimintamalli, joka kertoo niille, että pitääkö niiden ehkä hylätä laitumensa lopullisesti vai riittääkö pieni piipahdus pilvien yläpuolella. Eli tämän takia on tärkeää, että eläin pystyy erottamaan rajumyrskyn tulivuorenpurkauksesta.

Näet on eläimelle itselleen kohtalokasta, jos se viivyttelee muuttoa liian kauan, ja tulivuoren purkaus voi tuhota sen laitumensa hyvin pitkältä matkalta. Ja ongelmia sitten seuraa kuitenkin jos eläin liian nopeasti hylkää tutun laaksonsa. Näet vuoriston niityt ovat varmasti mieluisia paikkoja mm. poroille sekä muille kasvissyöjille, jossa ne näkevät pitkän matkan päästä lähestyvän pedon, ja metsässä taas esimerkiksi karhu saattaa päästä helposti liian lähelle noita eläimiä. Kuitenkaan sopiviaa laaksoja ei kuitenkaan ole kaikkialla vuoristoissa.

Esimerkiksi niittyä halkova syvä joki saattaarajoittaa eläinten pakosuuntia ratkaisevasti nimen omaan laumassa saalistavien petojen hyökätessä. Eikä jyrkissä rotkoissa ole mitään syötävää. Joten ihanteellisen niityn vaihtaminen toiseen ei saa tapahtua liian nopeasti, mutta jos tulivuori purkautuu, niin niittyjen ruoka häviää. Kuitenkin jos eläin taas jää keskelle peltoa seisomaan ukonilmalla, niin silloin niihin saattaa osua salama, mikä on aina kohtalokas, eli jos ne eivät pääse puiden alle turvaan, niin silloin pitää mennä maihin. Tällöin näkyvyys ympärille on huono, ja susi saattaa päästä lähelle esimerkiksi metsäkauriita.

charelesfort.blogspot.fi