Retoriikan eli puhetaidon ja kirjoitustaidon merkitys kirjoittamisessa sekä muussa viestinnässä

Retoriikka eli ymmärrettävän puheen tuottaminen voidaan nykyään muuttaa ymmärrettävän viestinnän tuottamiseksi. Eli viestinnässä on nykyään tärkeässä osassa myös tekstin tuottaminen, ja multimediaa voidaan käsitellä myös puhtaasti puheviestinnän kannalta. Eli multimediassa on noudatettava samoja sääntöjä kuin puheviestinnässä yleensä, mutta esimerkiksi puheen mukana kuljetettava teksti voi auttaa ihmistä käsittämään asian sisällön paremmin, varsinkin jos esiintyjällä on vaikkapa ääntämisongelmia.

Eli multimedia on vain filmiä, jossa henkilö esiintyy. Toisin sanoen mikään ei erota multimediaesiintymistä siitä, kun henkilö menee yleisön eteen pitämään esittämään runoja, pitämään poliittista puhetta, luentoa tai esitelmää. Ja ainakin melkein kaikki työhakemukset tehdään edelleen kirjoittamalla, joten retoriikka-sanaa voidaan käyttää myös tekstin tuottamisesta, vaikka se on aluksi merkinnyt vain puhetaitoa tai oppia menestyksekkäästä puhumisesta (Wikipedia:retoriikka)

Ymmärrettävän puheen tai tekstin tuottamisen ongelma on siinä, että jos toinen vain luulee ymmärtävänsä asioita, niin silloin hän saattaa jopa estää tehtävän suorittamisen. Esimerkiksi ICT-alalla on paljon ihmisiä, jotka puhuvat "tageista", "bugeista" sekä "spammeista" ilman että kukaan tajuaa noista sanoista yhtään mitään. Ja jos esimerkiksi esimies ei ymmärrä mitä alainen puhuu, niin silloin tietenkin olisi hyvä kysyä, mitä tuo mahdollinen sivistyssana oikeastaan tarkoittaa, jotta kaikki sitten käsittävät miten tehtävä pitää hoitaa.

Kuitenkin on tilanteita, missä henkilö saattaa pitkillä lauseilla sekä lyriikalla pyrkiä miellyttämään vastapuolta sekä tekemään itsestään luotettavamman tuntuista. Jos hyvä lyyrikko hakee työtä, niin tietenkin hän osaa tehdä haastattelijaan loistavan vaikutuksen yksinkertaisesti luettelemalla kasan puolitotuuksia, kuten vastaamalla työkokemukseen liittyviin kysymyksiin esimerkiksi niin, että "kyllä olen siivonnut".

Toki me kaikki joskus olemme siivonneet, joten vastaus ei varmaan täysi valhe ole. Mutta se onko henkilö ollut jossain yhtiössä siivoamassa saattaa olla hiukan eri asia kuin kodin siivoaminen. Kuten tiedämme, niin historian suurmiehistä kannattaa ottaa oppia myös näissä asioissa. Kuten voitte Caesarin kirjoituksista huomata, niin hän peittää itse asian yksityiskohdilla. Ja tietenkin hänen rähmälleen kaatumisensa varmasti lisää tekstin uskottavuutta, sekä tekee Caesarista miellyttävän sekä suvaitsevaisen henkilön lukijan silmissä.

Voin sieluni silmin katsoa, kun ihmiset lukivat noita kirjoituksia, ja ryhtyivät nauramaan suuren sotapäälikön kompuroinnille. Voi että on hienoa, kun suuri Caesar sitten ihan myöntää astuneensa harhaan. Siinä olisi voinut vakka nilkka nyrjähtää, ja sitten suuri päällikkö olisi joutunut katselemaan taisteluitaan paareilta tai tuolissa istuen. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että hän olisi joutunut pyytämään legioonalaisiaan nostamaan hänet hevosen selkään, ja siitä olisi seurannut suuri häpeä, kun joku hänen alapuolellaan oleva ihminen olisi joutunut koskettamaan häntä. Tuo johtaja olisi silloin joutunut ikään kuin alentumaan alaisensa edessä, ja jäänyt tälle sitten myös velkaa.

Tai ainakin hän olisi menettänyt jumalaisen olemuksensa noiden alaisten edessä, jotka olivat hänen kaltaiselleen sotapäällikölle vain käyttötavaraa. Roomalainen oli olemassa vain valtiotaan varten, ja tietenkään kenelläkään tavallisella ihmisellä ei muuta arvoa ollut, kuin palvella keisariaan legioonissa sekä tuottaa jälkeläisiä legioonia varten. Ja tuon takia oli keisarille parasta, että nuo legioonan johtajat olisivat pitäneet häntä jumalana. Ja kun legioonalainen ei enää sitten pystynyt palvelemaan eli heiluttamaan miekkaa tuon yksinvaltiaan nimissä, niin silloin tietenkin hän oli pelkkä painolasti keisarillleen, joka oli tuolle miehelle kuin jumala.  Kas hänkin on vain ihminen, joka tekee virheitä, kuten astuu rannassa limaisen kiven päälle, ja menettää tasapainonsa. Siinä olisi Caesar voinut vaikka hukkua.

Miellyttävää kansanmiestä ei varmaan kovin helposti sitten naulattaisi seinälle tai kuulusteltaisi kovin tehokkaasti senaatin kyselytunnilla. Samaan pyrkii myös ammattihuijari. Hän pyrkii luomaan itsestään kuvan mukavana ihmisenä. Samoin hän peittää kokemuksen puutetta sillä, että kuvailee työpaikan tapahtumia hyvin yksityiskohtaisesti. Eli naulojen tai koneiden hakeminen oli tietenkin vähän vaikeaa kun avain oli kadonnut. Ja tietenkin kahviossa puhuttiin politiikkaa sekä soitettiin saksofonia. Tuolla tavoin kyseinen henkilö peittää sen, että hän ei ole työpaikassa mitään muuta tehnyt kuin etsinyt nauloja. Toinen tapa tietenkin on koristella työhakemus maininnoilla esimiesasemista, ja tietenkin pitää muuten mainita sellainen asia, että jokaisella työpaikalla on oma näkemys tuon sanan sisällöstä.

Mutta oleellinen kysymys on sellainen, että mitä tuo sana oikeasti pitää juuri tällä kertaa sisällään? Yksi vaihtoehto tietenkin on se, että kyseisessä yhtiössä kaikki toimistotyö on esimiesaseman käyttöä työväkeä kohtaan. Ja tuolloin tietenkin myös kopiokoneen hoitaja on esimies muihin nähden. Tällä tarkoitan sitä, että upeat tittelit saattavat joskus kätkeä sisäänsä todellisen jymy-yllätyksen. Ja tämä juuri on mestarikirjoittajien se suuri taito, mistä heidät tunnistaa. Caesar sekä muut antiikin kirjoittajat ovat ajattomia henkilöitä, joiden tekstejä käytetään hyväksi vielä nykyisessä tekstitaidon eli retoriikan opettamisessa vie modernissakin yliopistossa. Ja he elävät vielä nykyäänkin sekä tarjoavat  tekstiensä kautta meille jälkipolville malleja siitä, millaista kirjoituksen pitäisi olla.

Wikipediassa oleva artikkeli retoriikasta https://fi.wikipedia.org/wiki/Retoriikka

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi