Münchausenin syndrooma on lääketieteen inhottavin ongelma, ja syy psykosomaattisiin sairauksiin on aina löydyttävä

Kaikki me olemme joskus kuulleet puhuttavan "Münchausenin syndroomasta", missä ihminen ikään kuin hakee lääkäriltä huomiota esittämällä sairasta, ja usein tuollainen potilas hakeutuu nimenomaan kirurgin vastaanotolle, jotta hän pääsisi leikkaukseen. Tällaista potilasta pidetään monesti erittäin rasittavana henkilönä, kun kyseinen henkilö jatkuvasti sitten käy lääkärissä kysymässä apua vaivoihin ja vapinoihin, ja valittamassa samalla esimerkiksi vatsakipua, joka saattaa katkaista ihmisen työuran lähes täysin, eli hän saattaa istua jatkuvasti sairaalassa jossain tutkimuksissa, ja tuolloin tulee heti mieleen joku mielenterveyspotilas, jonka paikka on osastolla. Käänteinen versio tästä taudista on se, että joku kuvittelee läheisensä olevan sairas, ja soittaa tälle kaiken aikaa ambulanssia tai käyttää tätä jossain verikokeissa jatkuvasti, ja tuo sitten on hyvin epämiellyttävää tuon läheisen kannalta.

Kuitenkin tuolloin pitää lääkärin miettiä sitä, että miksi kyseinen potilas katsoo tarvitsevansa esimerkiksi leikkausta? Onko kyseessä todellisuudessa huomion hakeminen, vai haluaako potilas tuolloin pois työelämästä? Ja onko tuota henkilöä ehkä uhattu, hänen ollessaan kotonaan, kun hän niin paljon haluaa sairaalaan? Eli jos puhutaan siitä, että potilas jatkuvasti esittää vaivoja, jotka voivat johtaa leikkauspöydälle tai hän käyttäytyy siten, että saattaa olla työkyvyttömyyslausunto edessä, niin silloin tietenkin voidaan kysyä suoraan, että kiusataanko tuota henkilöä työpaikallaan tai kotonaan? Ei se työkyvyttömyyseläke niin kauhean hyvä ole, että siinä kannattaa sitten tuota lausuntoa lähteä hakemaan, joten syy tuohon syndroomaan sekä psykosomaattisiin oireisiin pitää aina löytyä.

Psykosomaattiset oireet tarkoittavat sitä, että ihmisen hermosto alkaa reagoida siihen, että hän jatkuvasti toivoo olevansa sairas, ja sitten tuo ajattelu ikään kuin alkaa heijastua noiden ihmisten parasympaattiseen hermostoon, niin että he alkavat tuntea olevansa sairaita, koska toivovat jatkuvasti, että heillä olisi jotain oireita, ja tuolloin pitäisi kyllä käydä hiukan läpi kyseisen henkilön kohtelua työpaikallaan. Voi olla niin, että noita turhia tutkimuksia ei nimittäin ehdota silloin potilas vaan lääkäri, jolla on jostain syytä tarve tarkastaa henkilön työkyky ja kirjoittaa todistus työnantajaa varten. On olemassa nimittäin tässä hiljattain julkisuudessa esitetty väite, että 80% lääkärissä käynneistä on jotenkin turhia, eli meneekö kaikkien lääkärien aika sitten siihen, kun he kirjoittavat flunssatodistuksia työnantajia varten?

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että henkilöä kiusataan työpaikalla, niin tuo tieto ei mikään kovin miellyttävä ole, ja monesti työnantaja sitten ikään kuin yritetään vapauttaa vastuusta sillä, että henkilö sitten kirjoitetaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Se että henkilö laitetaan psyykkisistä syistä pois työelämästä saattaa tuntua erittäin hyvältä ratkaisulta, ja sitä on joskus ainakin ulkomailla käytetty siihen, että armeijassa tapahtunutta simputusta peitellään tuollaisella lausunnolla. Mutta joskus käy sitten niin ikävästi, että varsinainen psykiatrinen syy on jotenkin vaikeaa esittää oikeudessa, jolloin lääkäri saattaa sitten tehdä sellaisen asian, että hän laittaa potilaan pois rauhanaikaisesta palveluksesta esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten sairauteen vedoten. Tuollainen lausunto on voitu esimerkiksi antaa silloin, kun lastenkodeissa tapahtunutta väärinkäytöstä on peitelty.

Tuollainen syy kuten salattu reumasairaus on tietenkin paljon upeampi merkitä tuohon paperiin, jolloin tietenkin vapautus järjestyy silmän räpäyksessä. Ja tuolloin tietenkin unohdetaan sellainen asia, että tuo paperi ei valitettavasti oikeuta ketään holhoamaan toista henkilöä. Samoin unohdetaan se, että rikollinen mieli on pohjimmiltaan epärehellinen, ja tuolloin saattaa lääkäri sitten esittää toisen lausunnon toisella ja toisen toiselle taholle. Kuten varmaan tiedätte, niin esimerkiksi oikeudessa ei suoraan kysytä sitä, että tuomitseeko tuomari tällä kertaa tämän paljon puhutun "esimiesaseman väärinkäytön".

Samoin ministereiltä ei suoraan kysytä, että "olisiko mahdollisesti lastenkotiin määrätyiltä lapsilta pyydettävä anteeksi?". Vaan heiltä kysytään ensin, että onko tietyt teot heidän mielestään tuomittava, ja sitten seuraa lista noista toteen näytetyistä teoista, jotka ovat kyselyyn johtaneet. Sitten kysytään, että olisiko valtion pyydettävä tällaista tekoa anteeksi, jos se on yleisesti ollut jossain sen tekemässä päätöksessä tai valvomassa laitoksessa. Eli saattaa olla niin, että tuota asiaa esiteltäessä ei mainita sitä, että kyseessä nimenomaan on Suomi, tai että tuo teko on tapahtunut suomen armeijassa. Jos tapa esittää kysymys olisi se, että "arvoisa ministeri olisiko Suomen viranomaisten pyydettävä anteeksi tekoa, joka koskee esimerkiksi lastenkodeissa tapahtuneita väärinkäytöksiä tai armeijassa tapahtunutta simputusta", niin uskon, että vastaus olisi ollut vähän muuta.

pimeakronikka.blogspot.fi