Talvisodan henki ei ehkä nykyään riitä kun maatamme puolustetaan, mutta ainakaan ei kannata antautua taistelutta. Mutta toisaalta ei ole hyvä, että armeijassa palvelee vain niitä, jotka suhtautuvat siihen positiivisesti
Maanpuolustuksen kohdalla on maassamme erittäin paha tasa-arvoa koskeva ongelma, koska naisten ei tarvitse käydä edes kutsunnoissa. Kuitenkin pitää miettiä sitä, että olisiko meidän pakko siirtyä puhtaaseen ammattiarmeijaan, minkä vahvuus olisi noin 10 000 miestä ja naista? Toki voidaan sanoa, että reserviläisten taistelutaidot tai koulutus ei ole riittävä tämän päivän sotaan, mutta niin varmaan ajateltiin myös vuonna 1939. Eli pelkkä koulutus tai varusteet eivät tuolloinkaan taanneet Neuvostoliiton voittoa, vaan syntyi käsite ”Talvisodan ihme”.
Jos puhutaan esimerkiksi puhtaasti tuosta ammattiarmeijasta, niin tietenkin se on valtava hyvin koulutettu sekä iskukykyinen vaihtoehto, jolla on tarpeellinen koulutus sekä motivaatio hoidella myös kansainvälisiä tehtäviä. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että pelkkä hyvin motivoiduista ammattilaisista koostuva armeija ei kuitenkaan ole ehkä sisäpoliittisesti kovin hyvä vaihtoehto sikäli, että tuollainen asevoima sitten aiheuttaa turvallisuusongelmia. Näistä voidaan mainita esimerkiksi vallankaappauksen uhka, joka muuttui todellisuudeksi esimerkiksi Chilessä, missä merijalkaväki otti aikoinaan vallan kenraali Augusto Pinochetin johdolla, ja hän noudatti sitten samaa taktiikkaa kuin Franco aikoinaan Espanjassa.
Eli tuo mies toimi ammattisotilaiden tukemana, ja kukaan reserviläinen ei edes teoriassa kyennyt noita miehiä vastustamaan. Mutta kun puhutaan maamme asevelvollisuuteen perustuvasta mallista, niin toki tuossa meidän asevoimassamme on paljonkin puutteita sekä koulutuksellisesti että motivaation ja varustuksen puolesta. Kuitenkaan ei koskaan ole mitenkään huono asia, että joskus johtaja kuulisi muitakin, kuin vain omia mielipiteitään. Eli myös negatiiviset asiat pitää voida kohdata, ja se että johtaja kuulisi myös mitalin toisesta puolesta on varmasti kuitenkin hyvästä. Ammattisotilaiden ongelmana on sellainen asia, että he työskentelevät vain motivoitujen sekä asevoimien valintaprosessiin sekä tuohon laitokseen myönteisesti suhtautuvien miesten kanssa, ja se sitten saattaa hämärtää heidän mielikuvansa siitä, mihin tavallinen mies pystyy.
Ja tuolloin saattaa käydä kuten eräälle kenraali von Paulukselle kävi Stalingradin edustalla. Eli jos henkilö työskentelee vain parhaiden joukkojen kanssa, niin hän saattaa jättää sivustansa huonosti varustettujen ja koulutettujen reserviläisten varmistamaksi, jolloin hänelle voi sitten tulla todella pahoja tappioita. Jos puhutaan puhtaasti ihmisen heikkouksista, niin esimerkiksi Venäjän erikoisjoukkojen: SPETSNAZ:in tai sen amerikkalaisten vastineiden komentajalla saattaa olla sellainen näkemys, että heidän koko asevoimansa on noiden valiojoukkojen tasoa.
Silloin saattaa eteen tulla sellainen tilanne, että hän luottaa väärään yksikköön, eli hän saattaa kuvitella jonkun reserviläisosaston olevan tuon huippujoukon tasoa, ja antaa sille vastuuta, joka kuuluu normaalisti erikoisjoukoille. Ja silloin tulos voi päätyä katastrofiin, tai sitten seurauksena on uusi versio ”Talvisodan ihmeestä”. Kuitenkin ihmeiden kanssa pitää olla varovainen. Maallamme oli tuolloin todella paljon onnea, eli Stalin antoi Suomen miehittämisen Leningradin sotilaspiirin tehtäväksi, ja hän antoi silloin puutteellisia määräyksiä, minkä takia nuo joukot eivät olleet valmistautuneet kunnolla tuohon ”Suomen haltuunottoon”.
Samoin noiden Suomea miehittämään lähteneiden joukkojen johtajat pelkäsivät, että kyseessä oli hämäysoperaatio, jonka avulla Stalin hankki tukea uusille puhdistuksille. Eli jos mietitään noita ”Mainilan laukauksia”, niin ne saattavat olla jonkun alemman komentajan määräyksestä ampumia, eikä ehkä tuo ”Toveri Stalin” ollut hänelle tuota määräystä antanut. Vaan hän on saattanut toimia pelon vallassa, koska jos hän oli saanut tietää, että häntä odotti NKVD:n niskalaukaus, niin silloin hän oli saattanut ajatella, että sota sitten pelastaisi hänen henkensä. Tai ainakin se voisi kääntää NKVD:n huomion johonkin muualle kuin puna-armeijaan. Todennäköisempää on kuitenkin se, että Stalin antoi jollekin komentajalleen kahden kesken tuon määräyksen lavastaa nuo laukaukset, joilla sitten tuo ”talvisotana” tunnettu operaatio aloitettiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mainilan_laukaukset
Ja nuo tuota Neuvostoliiton kannalta nolosti mennyttä sotaa koskevat asiakirjat on ehkä sitten hävitetty jossain vaiheessa, jotta ”Isä aurinkoinen” ei joutuisi noloon tilanteeseen tämän pienen maan kohdalla. Hän oli varmasti panostanut paljon tuohon operaatioon, koska oli perustanut Otto Wille Kuusisen johtaman Terijoen hallituksen, jota kutsuttiin Neuvostoliitossa propagandistisesti ”Suomen kansan hallitukseksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus
Se ei kuitenkaan saanut maamme työväkeä puolelleen, ja siksi tuo projekti siirrettiin hiljaa unholaan. Kuitenkin onni on asia tai tila, jonka ei saa koskaan olettaa jatkuvan loputtomiin. Eli se ikuinen perustelu maamme asevoimien olemassaololle on se, että mitä jos Stalin ei olisi aikoinaan suorittanut kuuluisia puhdistuksiaan, missä puna-armeijan kyvykkäin johto eliminoitiin, ja mitä jos hän olisi antanut tuota operaatiota koskevan käskyn vähän aikaisemmin sekä antanut mahdollisuuden kunnolliseen valmistautumiseen sekä laaja-alaiseen liikkeennallepanoon. Samoin tuolloin oli juuri alkanut toinen maailmansota, mikä tietenkin sai aikaan sen, että kaikkia armeijoita oli vahvennettu, ja toki Stalinin piti sitten pitää silmällä Hitleriä, mikä varmasti sitoi tuolloin osan hänen joukoistaan Puolan rajalle.
Silloin tuo mies olisi ehkä voinut ottaa maamme hallintaansa, ja muuttaa sen neuvostotasavallaksi. Ja moni ihminen pitää sen takia maamme itsenäisyyttä ihmeenä, joka hakee veroistaan historiassa. Onnea oli myös sikäli siinä, että Stalin oli ensin osoittanut petollisuuttaan Baltiassa sekä Puolassa, ja siksi hän oli antanut maallemme varoituksen siitä, mitä olisi voinut seurata siitä, jos antaisimme hänelle periksi. Ja se sitten ikään kuin hitsasi maamme kansan yhteen. Ja varman yhteneväisen kansallisen vastarinnan varmisti se, että hänen ilmavoimansa kohdistivat pommituksia Helsingissä oleviin siviilikohteisiin, mitä voitiin pitää varmana tapana saada koko Suomen kansan vihaamaan itseään, mikä johti tuohon ihmeeseen, josta vielä nykyäänkin puhutaan kautta koko maailman.
marxjatalous.blogspot.fi
Comments
Post a Comment