Loran-navigaatiolaite

LORAN asemat Tyynellä valtamerellä
Kuva I

Loran on yksi laite, josta olen paljon kirjoittanut. Se on laite, jonka avulla lentokoneet sekä laivat löysivät kohteensa. Sen toiminta perustuu siihen, että suunnatusta dipoliantennista lähetetään radiosignaalia, jonka avulla laiva tai lentokone löytää määräpaikkaan melko helposti. Tuo väline on se paljon puhuttu radiomajakka, mikä mahdollisti Toisen Maailmansodan aikaan lentotukialusten toiminnan, niin että niiltä lähteneet lentokoneet löysivät kohteensa sekä osasivat lentää takaisin valtamerten aavoilla ulapoilla. Tuo loran navigaatiolaite tietenkin mahdollisti myös yöpommitukset sellaisessa tilanteessa, että sää kohteen luona oli surkea. Tuo radiotekniikkaan perustuva pommitusjärjestelmä oli nimeltään  Loran "X", joka toimi niin, että kaksi lähetintä suunnattiin niin, että niiden lähettämät radiosignaalit risteävät tietyn kohteen päällä, ja toinen noista keiloista oli se, mitä pitkin lentokoneet lensivät kohteeseensa, ja toinen keila oli pudotussignaali. Kun koneet lensivät tuon risteyskohdan läpi, niin pommittaja pudotti pommit.

Tuota laitetta käytettiin myös merikohteita vastaan. Eli kun vihollisen sukellusvene lähetti viestinsä, niin radiomiehistö merkitsi kohteen, johon suunnattiin Loran-laite, ja sitten sukellusveneen torjuntapartio lähetettiin matkaan. Samoin kun lentokoneet lähetettiin hyökkäämään jonkun laivasto-osaston kimppuun, niin Loran suunnattiin noihin kohteisiin niiden lähettämän potkurinäänen perusteella. Tuon signaalin mukaan sitten syöksypommittajat sekä torpedokoneet lensivät tehtävänsä. Kun koneiden piti sitten lentää takaisin, niin radiomajakat ohjasivat koneet takaisin lentotukialukselle. Myös esimerkiksi sukellusveneiden emälaivoissa oli sellaiset laitteet,  että sukellusvene löysi tuon emälaivan. Toki tuo sukellusveneiden emälaivan piti varmistua siitä, että sukellusveneen huoltaminen eli torpedojen sekä öljyn siirtäminen veneeseen oli turvallista. Joten sitten kun tuo emälaiva oli valmis antamaan huoltoa tuolle veneelle, niin se lähetti "saa tulla"-merkin.

Dieselöljyä voitiin kuljettaa toisella sukellusveeneellä, jonka torpedo-osasto oli muutettu öljytankeiksi, ja tuo huoltovene sitten lastasi tuon öljyn toiseen veneeseen. Saksa käytti yleensä Type IX-venettä noihin tehtäviin, jotka tähtäsivät Karibianmerellä sekä muualla USA:n rannikolla  operoivien Type VII sukellusveneiden diesel-täydennysten toimittamiseen. Type VII oli ketterämpi kuin Type IX,  joka oli liian suurikokoinen noihin operaatioihin. Joten ne muutettiin huoltoveneiksi tukemaan noiden iskuveneiden toimintaa.

WÜRZBURG  tai WASSERFALL laite
Kuva II

Mutta torpedoja ne eivät voineet lastata, johtuen siitä, että nuo veneet olivat niin pieniä, että ne eivät voineet kuljettaa sekä torpedoita että polttoöljyä. Joten ainoastaan pinta-alus voi tehokkaasti huoltaa sukellusvenettä. Nämä huoltoyksiköt saattoivat käyttää puolueettomien maiden lippua suojanaan. Mutta jos vihollisen radiotiedustelu sai tuon  " selvä"-merkin tietoonsa, niin se voi virittää sukellusveneelle ansan. Ja jos huoltoalus paljastui ja se upotettiin, niin sukellusvene saattoi jäädä ilman polttoainetta kellumaan keskelle Karibian merta.

 Ja se saattoi merkitä sukellusveneen kaappaamista. ULTRA toimi siten, että nuo signaalimiehet pyrkivät häiritsemään U-veneiden viestintää siten, että saksalaisten esikunta luuli veneitä menetetyiksi, ja kutsui huoltoaluksen takaisin tai ohjasi sen toisen veneen käyttöön. Eli Type IX-vene ei pystynyt kuljettamaan tarpeeksi dieselöljyä kahden U-veneen tarpeita varten. Joten tuo vene sitten menetettiin tuolla kaukana partiomatkalla. Saksan versio LORAN-laitteesta oli nimeltään WÜRZBURG tai WASSERFALL (Kuva II), minkä avulla Luftwaffe saavutti menestystä Toisen Maailmansodan alussa. Ja kuuluisa tuosta laitteesta tuli, kun brittikommandot varastivat sen dipolin ennen Normandian malhinnousua. Eli tuo nimi merkitsi sekä tutkia että monia muita radiolaitteita kuten maa-asemalta toimivaa laivaston käyttöön tarkoitettua SEETAK suuntimalaitetta. Eli WÜRZBURG oli yhteisnimitys salaisille radiolaitteille, joilla sekä ohjattiin pommittajia että myös paikallistetiin vihollisen lentokoneita sekä häirittiin liittoutuneiden pommittajien radioviestintää tämä häirintälaite oli oikeastaan nimeltään WASSERFALL, joka myös tarkoitti Toisen Maailmansodan lopulla koekäyttöön tullutta ilmatorjuntaohjusta.