Kansanäänestykset ovat hyvä tapa antaa kansalle päätösvaltaa eri asioissa, mutta äänestäjän on tiedettävä myös ratkaisunsa seuraukset.

Brexit eli Britannian ero EU:sta on tuonut heille eteen sen,  mitä olen suomalaisista sanonut. Kakusta ei voi nauttia pelkkiä rusinoita. Kun tuo valtio erosi EU:sta, niin se tietenkin otettiin vastaan riemuiten, ja EU:n kaatumisesta alettiiin spekuloida laajemmin. Ja kukaan ei varmaan kuitenkaan Britanniassa osannut silloin EU-vastaisuutta sekä kansallista identiteettiä korostavassa ilmapiirissä ajatella, että pääsy EU:n sisämarkkinoille saattaa tuolloin vaikeutua, koska Britannian haluttaisiin silloin osallistuvan myös EU:n päätöksentekoon sekä sen maksuihin jotka koskevat viranomaisyhteistyötä rajojen ylitse. Vaikka Britannia tietenkin tulee toimeen ilman EU:ta, niin kuitenkin voidaan sanoa, että sen kauppa EU:n kanssa mutkistuu, koska tietenkin sisämarkkina-alue vaatii tiettyjä tulleja sekä veroja, ja samalla kun olen kirjoittanut laivaväylistä , jotka menevät Britannian sivuitse, niin en ole muistanut mainita sitä, että tuo sama tavara voidaan kyllä laivata Rotterdamiin suoraan ilman Britannian apuakin.

EU:n etu näissä tulevissa neuvotteluissa, mitkä koskevat saarivaltakunnan asemaa siihen nähden on se, että Britannia sijaitsee sisäkauppa-alueen ulkolaidalla, ja sillä on oma valuutta, ja tietenkin huomattava osa EU:hun tulevasta tavarasta tuodaan Britannian kautta. Mutta kuitenkin se, että Britannia on verraten sivussa sisäkauppa-alueesta takaa se, että tuo ero ei ehkä ole muuten niin tuntuva asia, kuin jotkut luulevat. Eli EU:n sisäisiä kuljetuksia ei varmaan kovin paljoa hoideta tuon maan läpi, ellei sitten kyseessä ole Irlantiin menevistä rekoista.

Britannia tietenkin on iso EU-maa, joka omaa loistavan menneisyyden sekä suuren roolin NATO:ssa, mutta niin suuri tuo maa ei ole, että sen toiminnan vaikutus esimerkiksi EU:n manneralueeseen vaikuttaisi kovin paljon. Ja kun keskustellaan esimerkiksi tuosta Brexitistä, niin totta kai tuo kansanäänestys sitten sattui sopivaan aikaan, eli Kreikan talouskriisi sekä maailmankaupan lama tietenkin saivat britit tekemään päätöksen, joka silloin tuntui oikealta. Mutta kuten tiedämme, niin tuo brexit ei varmasti tuonut vain upeita asioita brittien elämään. Vaikka britannia on tärkeässä asemassa esimerkiksi NATO:ssa, niin EU:ssa toki osaavat muutkin tehdä politiikkaa, ja kiristää muita esimerkiksi tuontitulleilla.

Tuo ero EU:sta toki sai aikaan sen, että tiettyjen poliitikkojen viljelemä tapa pitää kansanäänestyksiä kaikista maailman asioista varmasti tuli ihmisten tietoisuuteen, ja antoi heille mahdollisuuden vaikuttaa asioihin, mutta kukaan ei varmasti koskaan arvannut sitä, että oikeaan aikaan pidetty kansanäänestys toisi eteen tilanteen, missä Britannia jättää EU:n taakseen, vaikka toki media kampesi voimalla tuota yleistä mielipidettä EU:ta vastaan, koska se ei jatkanut talouskasvua ja tuonut briteille työpaikkoja.

Samoin lamaa sekä lukukausimaksujen nostamista oli helppo vyöryttää EU:n niskoille, vaikka makrotaloudessa eli monikansallisissa talousyhteisöissä pätevät samat säännöt kuin kansallisissa talouksissa, eli ennen pitkään nousukautta seuraa lama. EU:n talouden pitkän nousun sai aikaan se, että sosialistiset maat muuttuivat markkinataloutta harjoittaviksi valtioiksi 1990-luvulla, ja niiden infrastruktuurin kehittäminen eli "jälleenrakentaminen" toi sitten rahaa EU:n taskuun.

Uhkaaminen kansanääsetyksillä on poliitikkojen keino antaa vastuuta kansalle, ja samoin se antaa ihmisille kuvan siitä, että poliitikko haluaa kuunnella äänestäjiä. Ja kuitenkin tuo kansanäänestys sitten selkeytti tilannetta, eli se sitten ei enää jättänyt arvailuille sijaa, eikä kenenkään tarvinnut enää lähteä spekuloimaan noilla asioilla. Kuitenkin unohdettiin se, että EU on valtioiden välinen liitto, johon ei mennä kansallisella päätöksellä. Toisin sanoen EU ei välttämättä enää sitten valtiota huoli takaisin, vaikka se panisi toimeen kuinka monta kansanäänestystä.

Kuitenkin EU on muuttunut hyvin paljon kauppaliitosta, joten sen takia meidän pitää aina välillä arvioida maamme suhdetta tuohon liittoumaan. Kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että jos sieltä eroamme, niin sitten saamme varmasti täyttää tullikaavakkeita maamme rajoilla. Ja toki Saksa on hieman toisessa paikassa kuin Suomi, eli sen kautta kulkee tietenkin luonnollinen tie euroopan markkinoille, joten tuon valtion kanssa tietenkin ollaan vähän eri tavalla kuin myös syrjässä EU:n ytimestä olevan Suomen kanssa. Eli esimerkiksi Venäjän kaasu kulkee Eurooppaan vedenalaisessa putkessa, mikä kulkee pohjoiseen Saksaan Itämeren pohjaa pitkin.

Noin ei Venäjä ole riippuvainen Baltian maiden sekä Puolan suopeudesta, kun se vie kaasua länteen. Eikä sen tarvitse tuolloin ottaa monia maita huomioon kun kaasua tuodaan länsimaiden markkinoille. Venäjän johto tiedostaa, sen että historiallisista syistä se ei ehkä kovin suosittu esimerkiksi Puolassa ole. Ja kaasuputkelle tietenkin tarvitaan kaksi kulkuväylää, koska Ukrainan tilanne on osoittanut sen, että tuo kaasuntoimitus voi häiriintyä konfliktien takia myös venäjän lähialueilla. Samoin syvänteiden kautta kulkeva vedenalainen putki on turvassa terroristeilta, koska se on silloin tavallisten sukeltajien saavuttamattomissa, mikä on nykymaailmassa erittäin tärkeää, kun tällaisia energiaratkaisuita aletaan suunnitella.

Ja Ukrainan tilanne on hyvin kiusallinen sekä EU:lle että Venäjälle, jotka varmasti haluavat normalisoida suhteensa hyvin nopeasti, koska tuollainen asia kuin sota, on varmasti hyvin ikävä asia niille, jotka haluavat käydä kauppaa EU:n ja Venäjän välillä, ja yksi tuollainen toimija, jonka johto saa harmaita hiuksia tuosta sodasta on Gazprom, joka myy kaiken Venäjän kaasun ulkomaille. Jos tuota kaasua ei haluta ostaa, niin silloin tuo valtiollinen yhtiö jää ilman miljardejaan, mikä takaa sen, että myöskään Venäjän eliitti ei saa ostaa silloin haluamiaan länsimaisia tuotteita markkinoilta, eikä maa saa tarpeellista pääomaa oman infrastruktuurinsa kehitykseen.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Salaisia ohjuskokeita tehty Suomessa liittyen Malesian airlinesin matkustajakoneen alasampumiseen Ukrainassa 17.7.2014

Suomen käytössä olevia BUK-ohjuksia, jotka ovat ilmeisesti
vastaavia, kuin millä malesialainen matkustajakone ammuttiin
alas Ukrainassa 17.71914. Tuo teko johti 298 ihmisen kuolemaan,

Suomessa on tehty ohjuskokeita, mitkä liittyvät malesialaisen matkustajakoneen alasampumiseen aikoinaan Ukranassa. Tuo toiminta on ihan normaalia rikostutkintaa, ja koska myös Suomella on noita aseita käytössään, niin hollannin syyttäjäviranomaiset varmasti haluavat, että noita kokeita suoritetaan puolueettoman tahon toimesta. Eli mitä presidentti Niinistön puheenvuorosta ymmärsin, niin kyse on ballistisesta kokeesta tai kokeista, joissa tutkitaan samoja asioita, kuin mitä ballistiikkaan erikoistuneet tutkijat joutuvat tutkimaan jokaisen murhan yhteydessä muutenkin. Käytetty väline ainoastaan poikkeaa normaalisti rikoksessa  käytettävistä aseista kokonsa sekä tehonsa puolesta, ja noita Buk-ohjuksia on varmasti melko vaikeaa hankkia, jos valtio joka testiä tekee sattuu olemaan NATO:n jäsen.

Noissa testeissä testattiin siis sitä, missä kulmassa tuo ohjus lensi ennen kuin se räjähti kyseisen matkustajakoneen lähellä, ja tuo kulma voidaan päätellä siitä, missä kulmassa sirpaleet ovat osuneet tuon koneen runkoon. Eli yleensä IT-ohjus ei varsinaisesti osu kohteeseen, vaan se räjähtää tietyn matkan päässä siitä, jolloin sirpaleet tuhoavat kohteen. Tämän räjähdyspisteen määrittäminen auttaa siihen, että voidaan päätellä se, mistä kohtaan ohjus on laukaistu. Kuitenkin se että tiedetään mistä ohjus laukaistiin ei vielä tee kenestäkään syyllistä, vaan sitten pitää selvittää se, kuka tuota ohjusta sitten käytti? Se että oliko tuo alasampuminen vahinko vai tahallinen teko on sitten oikeudenkäynnin yhteydessä selvitettävä asia. Eikä vielä olla päästy siihen asti, että olisi selvitetty se, kumpi osapuoli tuota ohjusta käytti, eli ampuiko sen venäläinen vai ukrainalainen miehistö?

Oliko tuo ase mahdollisesti venäläisten separatistien vai ukrainan hallitukselle uskollisten armeijan sotilaiden käytössä, ja sitten tietenkin nuo syylliset pitää vielä nimetä, jotta pidätysmääräys voidaan antaa, ja tuomiota päästään jakamaan. Eikä se ketään auta, että kaikki tällainen toiminta pannaan Kremlin syyksi. Tuon päätöksen ampumisesta saattoi tehdä kuka hyvänsä paikallisesta patterin päälliköstä venäjän tai ukrainan asevoimien johtoon asti, ja aina jokainen voi sitten miettiä, mitä mahdollisesti oikeuteen saapuvat miehet tulevat siellä sanomaan, eli he saattavat nimetä ketä hyvänsä käskyn antajiksi, jotta he pääsevät vähällä. Jos syyte joskus nousee noita tekijöitä vastaan, niin oikeudessa he voivat nimetä esimerkiksi Vladimir Putinin käskyn antajaksi, jotta tämä asia sitten pelastaisi heidän nahkansa.

Eli ei ole mitään taetta siitä, että noita henkilöitä edes kiinnostaa puhua totta tuolla oikeudessa, mihin on vielä pitkä matka siitä, että saadaan tietää se, että kenen hallussa tuo ohjuspatteri silloin oli. Ja tietenkin tuo teko saattaa liittyä johonkin Kremlin lähellä olevaan valtataisteluun, jollaisia on kautta aikojen ollut venäjän johtajien lähellä. Yleensä Venäjän kaltaisen maan sisäiset valtataistelut tapahtuvat suojassa ihmisten silmistä, jotta FSB ei saisi niitä selville. Eli teko on saatettu tehdä Putinin mustamaalaamiseksi, mikä on tietenkin vain yksi mahdollisista linjoista tässä tutkimuksessa, joka saattaa kestää hyvinkin kauan.

Eikä ketään olla tuomittu ilman oikeudenkäyntiä, joten siellä sitten odottaa varsinainen sotku, jos ketään koskaan tullaan edes tuomitsemaan tuosta teosta, joka johti useiden siviilien kuolemaan. Saattaa olla että nuo ohjusten käyttäjät ovat sattumalta kaatuneet taisteluissa tai he ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Tai sitten joku kostaja on heidät ampunut, joten ehkä kukaan ei koskaan saa tietää sitä, kuka oikeastaan tuon teon takana on. Toki itse toivoisin että nuo ampujat olisivat oikeudessa todisteena siitä, että oikeus toimii myös tällaisessa tapauksessa, ja että he uskaltaisivat kertoa tarinansa myös oikeussalissa, mutta toki heidän lausuntojaan voidaan silloin pitää ainoastaan yrityksenä pelastaa oma nahka vyöryttämällä syy joidenkin muiden päälle.

Kuten olen kirjoittanut, niin rikostutkija ei voi sulkea mitään linjaa pois mielestään, jos hän oikeasti haluaa selvittää rikoksia. Ja jos puhutaan siitä, että mitään linjaa ei saa sulkea pois, niin aina voidaan kysyä se, että kuka rikoksesta sitten hyötyy? Ja kaikki rikostutkijan ajatukset eivät aina ole kovin miellyttäviä, eli aina voidaan kysyä sitä, että ampuiko Ukrainan armeija tuon malesialaisen, Hollantiin matkanneen koneen alas, jotta Venäjää saataisiin mustamaalattua, vai ampuiko sen alas venäjän armeija, jos he kuvittelivat kyseisen koneen olevan toimittamassa aseita ilmapudotuksen avulla ukrainalaisille? Vai ampuiko sen alas joku kokematon ohjusmies, joka erehtyi kohteesta? Vai miksi tuo kone sitten tuhottiin traagisin seurauksin, eli 298 ihmistä menetti tuolloin henkensä.

Eli oliko kyseessä traaginen vahinko vai kammottava, laskelmoitu teko pitää tietenkin selvittää juurta jaksain.  Ja saattaa olla niin, että noita henkilöitä ei koskaan tulla oikeudessa näkemään, vaikka heidän nimensä tulisivat ihmisten tietoon. He saattavat vaihtaa nimensä tai sitten heidät saatetaan murhata, jotta tuo tapaus ja sen todellinen käskijä saadaan peitettyä, tai sitten he tekivät päätöksen keskenään. Ja tuo johti tähän todella kauheaan tapaukseen. Ja on tietenkin mahdollista että tuo teko liittyy Venäjän sisäiseen valtataisteluun, jollaisia käydään aina vahvojen johtajien selän takana. Mutta syy miksi tuo kone ammuttiin alas on myös tärkeä saada selville. Eli rikoksen motiivi johtaa usein tekijän jäljille, ja ehkä syy ei tällä kertaa ole ketään mairitteleva. Toisin sanoen täytyy muistaa että sodassa ei ole viattomia taistelijoita ja tämä teko voi olla myös ulkomaisten palkkasoturien tekemä rikos, eli kuten kirjoitin niin mitään linjoita ei saa koskaan suoraan tyrmätä, vaikka ne olisivat kuinka ikävältä kuulostavia hyvänsä.

pseudotiedetta.blogspot.fi