UCAV:it sekä niiden muodostama uhka kansalliselle turvallisuudelle

UCAV:t eli taistelulennokit ovat nykyään erittäin haluttuja välineitä, joiden avulla voidaan vihollista häiritä sekä sen avainkohteita tuhota johtohenkilöitä surmata melko pienellä panostuksella. Se että 300 euron hintaisen lennokin alasampumiseen käytetään 3,4 miljoonan euron ohjuksia ei varmasti ole mitään kustannustehokasta toimintaa. Ja noiden pienten lennokkien hankkiminen on melko helppoa, ja niiden muuttaminen aseeksi on vielä helpompaa, kuin ihmiset luulevat.

Tuollaiseen pieneen lelukaupasta ostettuun helikopteriin voidaan helposti asentaa konepistooli, jonka laukaisu voidaan hoitaa kauko-ohjatulla vinssillä, joka vetää liipasinta taakse. Tai sitten niihin voidaan kiinnittää dynamiittipötkö tai ontelopanos. Jos tuollaisiin välineisiin ei osata varautua, niin silloin voi edessä olla hyvin vakavia asioita. Se että tuollaisia välineitä on helppo hankkia tekee tuosta välineestä pelottavan.

Niitä voi kuka tahansa hankkia käyttöönsä, joten tuollainen riski pitää huomioida myös lainvalvonnan kannalta, koska ne aiheuttavat riskin esimerkiksi huumeita koskevien ratsioiden kannalta. Näet myös rikolliset voivat helposti valvoa ympäristöään tällaisten välineiden avulla, ja esimerkiksi saada tällaisten pienten lennokkien avulla tietoa siitä, onko poliisi lähestymässä heidän päämajaansa tai miksi tätä paikkaa nyt sitten sanotaankaan.

Tai sitten he voivat hyökätä kilpailijoiden tai lainvalvojien kimppuun taistelukäyttöön muunnettujen nanohelikopterien avulla. Kyseisten välineiden avulla voidaan kuitenkin etsiä ihmisiä ruohikosta. Niihin voidaan asentaa infrapunakamera, ja jos niissä on GPS-laite, niin ne voivat haravoida melko laajoja alueita ja koska niitä voidaan toimittaa operaatioalueelle todella paljon, niin niiden sensorit kattavat erittäin suuren alueen, ja näillä välineillä voidaan etsiä myös radioaktiivisia aineita tai myrkkyjä maastosta, Tuolloin ne voidaan varustaa esimerkiksi hermokaasun tunnistimilla sekä gammakameroilla.

Ne voivat tehokkaasti etsiä esimerkiksi tarkka-ampujia maastosta, ja niiden varusteisiin voi kuulua myös etälamaajia, joiden avulla kohde tainnutetaan, jotta SWAT voi sitten pidättää tuon henkilön. Nämä UCAV:t voivat partioida pareittain, jolloin toisessa on tappava varustus, ja toinen taas käyttää etälamaajaa sekä ehkä myös kyynelkaasukranaatteja, jonka tehtävä on sokaista ampujaa.  Ja niitä voidaan myös käyttää yhdessä esimerkiksi raatoja etsivien eläinten kanssa.

Tuolloin vaikkapa raatokärpäsiin voidaan kiinnittää RFID-tunnistin, jonka avulla tuon hyönteisen lentoa voidaan seurata. Tuon sirun kiinnittäminen hyönteisen kilpeen tapahtuu samanlaisella laitteella, kuin millä mikropiirejä ladotaan piirilevyille. Sitten noita merkittyjä raatokärpäsiä seuraa pari nanorobottia, joiden kolmiomittaimet sitten havaitsevat niiden liikkeet, ja kun nuo kärpäset laskeutuvat johonkin, niin nämä helikopterit sitten käyvät katsomassa noita paikkoja.

Syy miksi raatokärpäsiä on valjastettu ihmisten avuksi, on se että ne löytävät tehokkaasti luonnonsuojelualueelle jääneitä raatoja, ja sama koskee myös korppikotkia. Korppikotkat voidaan varustaa GPS-pannoilla, jonka avulla sitä seurataan, ja kun se laskeutuu, niin silloin UAV-käy tarkastamassa paikan. Tai sitten tuo lintu opetetaan pudottamaan tuo paikannusväline raadolle, jotta se sitten löytyy. Ja voidaanhan tuon linnun pantaan kiinnittää myös actionkamera, jolla sen toimintaa voidaan taltioida. Jos lintu sitten havaitsee mielenkiintoisen raadon, niin puistonvartijat voivat sitten käydä sen tarkastamassa, kunhan vain merkitsevät sen paikan. Ja nuo isot linnut voidaan opettaa etsimään myös jäteöljyä sekä muita vastaavia asioita, kuten räjähteitä sekä huumeita.

Samoin hyönteisiä kuten torakoita sekä erilaisia pistiäisiä voidaan kasvattaa lakassa, missä on muoviräjähdettä tai huumeita, ja sitten ne oppivat etsimään noita aineita. Pieniä jyrsijöitä voidaan myös opettaa etsimään räjähteitä. Näin ne voivat viedä vihollisen ammusvarastoon tunnistimen, joka auttaa täsmäpommin ohjaamista kohteeseen.

Nanohelikopterit voivat kommunikoida satelliittien välityksellä jopa Atlantin tuolla puolen olevien komentokeskusten kanssa,  ja niissä istuvat ohjaajat sitten voivat käyttää näitä aseistettuja nano helikoptereita esimerkiksi salamurhien suorittamiseen. Tuollaisia UCAV voidaan pudottaa kohdealueelle vaikka maapallon kiertoradalla olevista satelliiteista, ja niiden olemassaoloa ei ehkä huomata, ennen kuin on liian myöhäistä.

Koska niissä käytetään konepistoolia tai muita jalkaväen asetta, niin silloin väkivaltaista tekoa ei heti osata ehkä epäillä miksikään lennokkien tekemäksi toimenpiteeksi. Ja jos lennokit tuhoavat itsensä operaation jälkeen, niin niitä ei ehkä koskaan löydetä. Nämä lennokit voidaan toki varustaa risiininuolia ampuvilla ilmakivääreillä tai 22.cal aseilla joista lähtevät nuolet tai luodit sitten sulavat ihmisen elimistössä, joiden avulla voidaan suorittaa salamurhia, joista ei välttämättä jäädä koskaan kiinni. Tai ainakaan 1970-luvulla ei jääty kiinni, mutta nykyään tilanne on aivan toinen, ja pieniäkin risiinimääriä voidaan eristää ihmisen elimistöstä.

Toki risiini voidaan toimittaa kohteeseen sprayna, tuolloin olisi kyse vain viritetystä sekä samalla laittomasta kyynelkaasuaseesta, ja voihan toki VX:n kaltaisia hermokaasuja suihkuttaa tuollaisen nanohelikopterin avulla kohteeseen. Tällaisten laitteiden aiheuttama uhka on todellinen, ja niiden torjuntaan pitää kaikkien asevoimien varautua, ja onneksi nämä nanohelikopterit voidaan pudottaa tavallisilla haulikoilla. Aikoinaan tyrmätty haulipanoksia ampuva konekivääri voisi toimia todella hyvin tällaista uhkaa vastaan. Tai sitten 20 mm. konetykki voidaan varustaa haulipanoksilla, jolloin se varmasti peittää suuren alueen taivaasta hyvin tehokkaasti.

Ja toki UCAV voidaan torjua tehokkaasti myös EMP-aseilla, joiden ansiosta ne saadaan ehjänä maahan, ja noista laitteista voidaan ottaa myös DNA- ja muita näytteitä, jotta niiden rakentajat saadaan selville. Samoin voidaan kehittää vasta- UCAV:ia joiden kohteena olisivat toiset lennokit, ja yksi tehokkaimmista laitteista voisi olla UCAV, missä on kaksi sähköjohtoa, joihin johdetaan korkeajännitteinen sähkövirta, mikä sitten saa kohteen tietokoneen kärähtämään. Ja tietenkin myös esimerkiksi mikroaaltoon perustuvat suojelujärjestelmät ovat tehokkaita, kun esimerkiksi väkijoukkoa suojellaan tuollaisilta välineiltä. Ne ovat oikeastaan suppiloita, joiden pohjalla on mikroaaltolaite, joka lähettää taivaalle säteilyä, ja joilla sitten saadaan tuo lähestyvä helikopteri putoamaan.

https://www.youtube.com/watch?v=SNPJMk2fgJU

Marsin siirtokunnat sekä muut vastaavat hankkeet ovat ehkä jossain vaiheessa ajankohtaisia

Marsiin tullaan ehkä perustamaan siirtokuntia jo 2030-luvulla, tai ainakin ensimmäisiä ihmisiä voidaan ehkä tuolloin lähettää tutkimaan punaista planeettaa. Kuitenkin pitää huomauttaa siitä, että tekniikkamme kyllä riittää tuon operaation läpiviemiseen, mutta kuitenkaan yksikään valtio ei halua menettää miehiään tuossa ohjelmassa, joka voi olla erittäin antoisa projekti. Tämä projekti tulee sitten joskus maksamaan yhtä paljon, kuin kaikki tähän mennessä tehdyt avaruusprojektit yhteensä, ja tietenkään raha ei yksin ratkaise mitään, vaan myös poliittinen aspekti pitää ottaa huomioon. Toiselle planeetalle ei varmasti tulla viemään minkään valtion lippua yksinään, ja vaikka joku sitten vakavissaan tuollaiselle lennolle lähtisi, niin silloin sen pitää antaa jotain konkreettista Maapallon tieteelle.

Tuohon yli kaksi vuotta kestävään projektiin ei varmasti lähdetä sen takia, että jonnekin Marsin kukkuloille nostetaan lippu liehumaan, vaan siihen pitää olla jotain muuta syytä. Kun tutkimusaluksia lähetetään jonnekin toiselle planeetalle, on noilla lentäjillä edessään aivan vieras maailma. Ja se että johonkin tuollaiseen projektiin oikeasti lähdetään mukaan, on aivan eri asia kuin keskustella siitä kavereiden kanssa tuopin ääressä. Miljoonat ihmiset ovat kertoneet tuopin ääressä tai haaveilleet nuoruudessaan lähdöstä esimerkiksi Himalajalle tai johonkin muuhun eksoottiseen paikkaan asumaan paikallisten ihmisten kanssa tai kiipeämään Moun Everestille. Tällaisesta asiasta on hiukan erilaista puhua, kuin tehdä todella tällainen teko. Monet ihmise eivät koskaan tätä suunnitelmaansa toteuta, eivätkä edes siitä vakavissaan puhu.

Se että joku pyytää lähtemään mukaan johonkin simuloituun kokeeseen, missä henkilöt viettävät ikkunattomassa huoneessa vuoden on aivan eri asia kuin lähteä lennolle Marsiin, koska tuo koe voidaan lopettaa välittömästi, mikäli joku saa tuossa huoneessa jonkun kohtauksen. Tilanne aluksessa voisi muuttua kamalaksi, jos joku lentoon osallistuvista astronauteista iskee esimerkiksi päänsä niin, että tarvitaan erikoiskirurgia, joka osaa poistaa aivoista luunsiruja sekä tyrehdyttää verenvuodon. Jos jotain tällaista sitten tapahtuu kaukana avaruudessa, niin silloin on varmasti ilme melko vakava, koska tuolla avaruusaluksessa ei varmasti ole käytössä tehostetun hoidon huoneita sekä osastoja, joissa traumapotilaita normaalisti hoidetaan .

Vaikka toki osa leikkauksista voidaan suorittaa Maasta etänä, jos alus vain olisi riittävän lähellä Maata, jotta kirurgin sekä leikkausrobotin välinen datayhteys saadaan toimimaan. Mutta Marsin lähellä olevan aluksen sekä Maassa olevan kirurgin välillä on tietenkin aikaviive, joka riippuu planeettojen välisestä etäisyydestä. Se on 3-22 minuuttia, mikä tekee tuon leikkausrobotin ohjaamisen mahdottomaksi. Toki voidaan kehittää tekniikka, jossa kirurgille lähetetään skannattu hologrammikuva tuosta leikattavasta potilaasta, ja hän tekee leikkauksen ruohon kuvaan, ja sitten tuo operaatio lähetetään datasiirtona tuolle alukselle, jossa tietenkin on oma lääkäri mukana. Mutta riittääkö aluksen lääkärin taidot sitten tuollaiseen leikkaukseen on avaruudessa elämän ja kuoleman kysymys, ja siellä ei ole ambulanssia oven takana, jos jokin menee vikaan. Eikä Marsin kiertoradalta pääse niin vain takaisin Maahan, vaan operaatio pitää suorittaa siellä kaukana.

Tuolla kuvitteellisella interplanetaarisella avaruusaluksella pitää tietenkin olla mukana henkilö, joka osaa hoitaa avomurtumia, jos joku joutuu vaikka kieppuvaan liikkeeseen tuolla aluksessa, ja katkoo tuolloin kätensä. Tai sitten hän toki voi kaatua Marsin pinnalla, ja katkoa luitaan. Tulipalon vaara tietenkin on aina olemassa, joten aluksen kaasuseos pitää säätää sellaiseksi, että tuli ei siellä pääse leviämään, ja tietenkin on aina olemassa palovamman vaara, jos joku kojepöytä sattuu hajoamaan. Tulen takia aluksen kaasuseoksen pitää olla lähellä maan ilmakehän kaasuseosta, jotta tuli ei siellä leviäisi räjähdysmäisesti. Samoin aluksessa voi syntyä infektio eli joku voi saada siellä tulehdustaudin, johon pitää löytyä antibiootteja.

Samalla täytyy muistaa se, että aluksen elossapitojärjestelmä saattaa perustua biotekniikkaan, missä esimerkiksi UV-lampun alla ravintoliuoksessa kasvavat levät hoitavat yhteyttämällä aluksen hiilidioksidin poiston sen ilmasta. Ja jos antibiootti tuhoaa nuo levät, niin silloin aluksen miehistö on varmasti pulassa. Tässä käsiteltiin lennon uhkakuvia sairastelun, tapaturmien sekä muiden vastaavien asioiden valossa, eikä puututtu mitenkään esimerkiksi mikrometeoriitteihin tai vastaaviin uhkiin. Samoin sosiaaliset ongelmat varmasti vaivaisivat miehistöä koko lennon ajan, ja avaruudessa ei aluksesta pääse pois, jos kahden henkilön välit alkavat kiristyä. Tuo Mars-tukikohta voi olla sitten jo valmiina planeetan pinnalla, kun ihmiset laskeutuvat sinne.

Eli robotit rakentavat tuon ehkä ilmapallojen tapaan ilmalla muotoonsa puhallettavista komponenteista koottavan aseman valmiiksi, ja sitten vain miehistön täytyy siirtyä sinne, kun he ovat päässeet planeetan pinnalle. Tuo asema toimitettaisiin siis Marsiin erityisten putkien sisällä, ja sitten vain nuo komponentit täytetään paine-ilmalla, kun miehistö saapuu perille. Mutta valtava etäsyys tekee tuon lennon suorittamisen melko työlääksi, koska painottomuudessa astronautti menettäisi huomattavan osan lihaksistaan, mikäli aluksessa ei olisi pyörimisliikkeeseen perustuvaa painovoimaa, joka tekee siitä sellaisen, että lihaksilla on työtä tuon avaruuslennon ajan.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Tiedottamisen linjasta eli miksi täällä lietsotaan vihaa ja pelkoa?

Punainen uhka idästä on usein pelastanut
maamme päättäjät pukasta
Kuva I

Kun mistään tiedottamista onnettomuuksista sekä väkivallasta, niin voidaan miettiä sitä, mikä vaikutus sillä on, että joku asia tapahtuu valtion rajan toisella puolella, ja että tuo tapaus sattuu ikään kuin luonnonvoimien takia, kun taas toinen tapaus sattuu maamme rajojen sisällä, ja siinä käytetään tarkoituksellisen väkivaltaa, niin totta kai tuo tarkoituksellinen väkivalta ikään kuin myy paremmin. Eli tästä järkyttävästä poliisimiehen surmasta kirjoitetaan yhtä suurilla otsikoilla sekä palstatilalla, kuin naapurimaissa tapahtunutta suuronnettomuutta.

Mutta kuitenkin pitää huomioida sitä, että esimerkiksi Afrikassa tapahtunutta kumpaakaan uutista vastaavaa tapausta ei edes olisi huomioitu mediassa mitenkään. Toki on hyvin surullista, että tällaista voi tapahtua missään päin maailmaa hyvänsä, mutta esimerkiksi USA:n kohdalla voidaan puhua hyvin ikävästä ilmiöistä. Näet siitä että USA:n poliisiin kohdennetaan täysin vastakkaista julkisuutta, eli heidät kuvataan aina ampumassa jotain pikkulapsia.tai aseettomia mustia. Samaan aikaan maamme vähemmistöihin kuitenkin suunnataan vihaa, esimerkiksi julistamalla maailmalle, kuinka mustat miehet raiskaavat naisia, ja venäläiset pommittivat siviilejä talvi- ja jatkosodassa. Eli miksi meidän lehtemme ovat alkaneet antaa  vihakirjoittajille palstatilaa?

Tämä kyllä varmasti on sellainen asia, että siitä voidaan hyvinkin keskustella hiukan pidempäänkin, koska esimerkiksi myös Venäjän poliisi on hyvinkin virkavaltainen monissa asioissa. Jos puhutaan turhasta voiman käytöstä, niin muistakaa että Venäjällä ei noista asioista tiedoteta mitenkään, ja muutenkaan OMON-joukkojen voimankäyttö jossain tapauksissa ei olisi sopivaa toimintaa länsimaisille poliisivoimille. Mutta kun puhutaan tiedottamisesta yleensä, niin maamme lehdistö kovin helposti lähtee ikään kuin myötäilemään Venäjää.

Ja kun tuo vanha taistolainen kanta nostaa päätään, niin silloin alkaa lööpeissä ilmaantua erilaisia "jenkkiuutisia", joita seuraa erittäin kovasanaista Venäjää puolustavaa tekstiä,  jossa ihannoidaan hyökkäyksistä, ja samalla myös unohdetaan kokonaan se, että myös Venäjä pommittaa Syyriaa. "Jenkkiuutista" sitten seuraa tuutin täydeltä kertomuksia siitä, kuinka surkea maa se oikeastaan on.  Mutta samalla kuitenkaan ei Venäjän lainsäädännöstä sekä presidentin valtaoikeuksista mainita mitään. Samoin venäläisiä syyllistetään asioista, jotka ovat tapahtuneet ennen heidän syntymäänsä, eli sama asia on sekä SS:n että partisaanien kanssa. Ne jotka eivät tuolloin olleet vielä syntyneet eivät tuosta julmasta sodasta  eli siviilien tappamisesta vastuuta voi kantaa. Eli nuo asiat olisi voitu ottaa joskus koiviston tai Kekkosen aikaan puheeksi, jolloin päätekijät eli osastojen päälliköt olisi saatu vastuuseen, nyt on sitten vähän myöhäistä, kun nuo henkilöt ovat sitten kuolleet vanhuuteen tai makaavat Altzheimerin taudissa paareilla oikeudessa.

Nanuchka luokan korvetti
Kuva II

Mutta kun puhutaan meidän maamme lehdistön viljelemästä kuvasta, missä "venäjä murskaa NATO:n Baltiassa olevat joukot tunnissa", niin silloin kyllä on jossain vikaa. On eri asia puhua maamme ulkopolitiikasta, ääriryhmistä ja terroristeista, kun suoraan nimetä Venäjää seuraavan suursodan voittajaksi. Näitä uutisia kyllä voidaan seurata todella huolestuneena, koska tässä maamme lehdistö ikään kuin lietsoo paniikkia, ja luo uhkakuvia siitä, että Venäjä on hyökkäämässä länteen, mutta samalla unohdetaan, että myös suomalaisia joukkoja voidaan ampua noilla kauhistuttavilla aseilla. NATO-keskustelu on tietenkin ihan hyvä asia, mutta itse olen huomannut, että maassamme sanoilla "NATO-kriittisyys" sekä "EU-kriittisyys" tarkoitetaan ilmeisesti sitä, että noihin laitoksiin tai instituutioihin suhtaudutaan aina ehdottoman kielteisesti.

Kun puhutaan tunteiden tai järjen avulla tehdyistä päätöksisistä, niin tietenkin pitää muistaa se, että ulkopolitiikkaa pitää johtaa järjellä eikä tunteella, ja aina välillä pitää ihmisiltä kysyä sitä, että onko EU tai NATO-kanta heille mieleinen, vai täytyykö meidän välillä tarkastaa suhdettamme kumpaankin järjestöön, liittoon tai instituutioon, miksi näitä valtioliittoja halutaankaan sanoa. Siinä pitää pohtia sitä, että onko meille viisasta ottaa oma raha käyttöön, ja jos eroamme EU:sta, niin millaisella aikataululla se tapahtuisi. Vai riittääkö että otamme oman rahan käyttöön ja aloitamme rajatarkastukset uudelleen, mihin tietenkin meillä on oikeus.

Mutta itseäni kuitenkin ihmetyttää se, että miksi Venäjän asevoimaa ikään kuin käytetään pelotteena,  ja onhan esimerkiksi Nanunchka-luokan korvetissa (Kuva II) käytössään ydinkärjillä varutettuja ohjuksia, ja noita aluksia on runsaasti juuri itämeren laivastolla. Eli noissa taktisissa aseissa ei mitään uutta kuitenkaan ole itämeren voimatasapainoa ajatellen. Vanhoissa malleissa ydinisku itämerellä tapahtuu joko laivaston taktisella ohjuksella tai maasta ammuttavilla taktisilla aseilla, joten nuo nopeasti liikuteltavat aseet ovat aina olleet tärkeä osa itämeren voimatasapainoa. Mutta paras tapa saada ihmiset johtajan taakse on tarjota heille ulkoinen uhkakuva, jota vastaan valtion pitää puolustautua. Eli silloin voidaan kutsua reserviläisiä aseisiin ja vaientaa soraäänet yhteiskunnasta, perustellen noita toimia kuten lehdistön aineiston takavarikkoja, kotisivujen sulkemisia  sekä poliittisten vastustajien pidätyksiä  ulkoisen uhan torjumisella.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Venäjän uhka sekä sen käyttö maamme sisäpoliittisena lyömäaseena

Kun puhutaan tutkijoiden sekä toimittajien työmoraalista, niin toki pitää muistaa se, että suurin osa länsimaisista tutkijoista sekä toimittajista ovat erittäin korkealla työmoraalilla varustettuja ihmisiä. Mutta muutamissa pienissä asioissa jään itse miettimään sitä, että pitäisikö tutkijoilla tai toimittajilla olla velvollisuus ilmoittaa puoluekantansa tai pikemminkin puolueen jäsenyytensä tai taloudellisia sidoksiaan? Näet meidän maassamme on oikeasti ihan hyvin toimiva koululaitos, joka ei kuitenkaan ole opiskelijoille ilmainen. Venäjän uhkaa on maassamme aina käytetty keppihevosena, ja samoin opiskelijoita on kaikkialla maailmassa lahjottu jonkun poliittisen aatteen taakse esimerkiksi ilmaisilla ulkomaan matkoilla.

Ainakin yliopistoissa sekä korkeakouluissa suurin osa opiskelijoista asuu niin, että hän kustantaa asumisensa ja ruokansa itse, ja jos totta puhutaan, niin valmistuminen ei saisi kauheasti viivästyä missään oppilaitoksessa. Kun taas puhutaan esimerkiksi EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista, niin itse kyllä olen joissain tapauksissa pelännyt sitä, että joku valtio saattaa tehdä sitä, että se lähettää tänne opiskelijan, mutta todellisuudessa hänen tehtävänsä tekee joku ryhmä tuolla kotimaassa. Joissain tapauksissa noiden ulkomaisten opiskelijoiden jäljiltä on oppilaitosten tietokoneilta löytynyt mm. "keykoggereita" sekä muita kiellettyjä valvontaohjelmia, joiden avulla koneiden näppäimistön käyttöä on saatettu monitoroida hyvinkin tarkasti.

Kyseessä on muuten turvallisuusuhka, joka tarkoittaa sitä, että noissa maissa saattaa olla sellainen projekti, että he hakevat esimerkiksi suomalaisia korkeakoulujen päättötodistuksia, ja sitten kopiovat noita papereita omille tiedusteluviranomaisilleen. Mutta tämä ei kuitenkaan ole tässä pääasia, vaan se että maassamme on ollut tapana ikään kuin komentaa ihmisiä ruotuun vihjailemalla että jos henkilö ilmaisee olevansa hallituksen kanssa eri mieltä jostain asiasta, niin hän saa sitten tästä "kokkelipiimää" elämäänsä. Ja pienet tulot saattavat ajaa jonkun opiskelijan sellaisille teille, että hänen objektiivisuuteensa alkavat vaikuttaa esimerkiksi lahjana saadut ulkomaan matkat tai muut edustustehtävät, joiden hoitamiseen menee enemmän aikaa kuin varsinaiseen opiskeluun, ja jostain syystä maassamme on aina korostettu opiskelijoiden vasemmistolaisuutta.  Venäjä taas nähdään meillä Suomessa jonkinlaisena karhuna, jota pitää jatkuvasti miellyttää.

Tällä sanalla "vihjaaminen"  tarkoitan sitä, että esimerkiksi sanalla "huippuyksikkö" ilmeisesti tarkoitetaan sitä, että jos joku taho ei muista tukea hallituksen kantaa, niin hän saa sitten lähteä kävelemään. Samoin maassamme on ollut tapana ikään kuin pelotella seurauksilla, jos joku sattuu astumaan "isojen poikien varpaille". Noissa jutuissa  on lähes poikkeuksetta pääministerin kuva, sekä vihajauksia siitä, että vaikeuksia on tulossa, jos joku ryhtyy sanomaan vastaan noille henkilöille. Mikäli sitten kyseinen henkilö ei muista kumartaa tuota kuvaa, niin hän sitten varmasti saa muka potkut työpaikastaan. Maassamme on Venäjää käytetty aina jonkinlaisena pelotteena sisäpolitiikassa, ja esimerkiksi kertausharjoituksilla on sitten peloteltu ihmisiä, ja samalla muistutettu, että poliisi on myös reservin aliupseeri, joka kyllä kertausharjoituksissa muistaa arvonsa.

 Toki puolustusvoimat tutkii  itse piirissään tapahtuvat rikokset, mutta uskoisin kuitenkin, että noita tutkimuksia ei tee siellä reserviläinen. Eli pääesikunnan valvontaosasto kyllä varmasti tutkii nuo puolustusvoimien piirissä tapahtuvat  simputukset melko tarkasti, koska mitään tutkimuksia ei siellä tee kukaan muu kuin valtuutettu sekä rikostutkintaan koulutettu henkilökunta. Eli kantahenkilökunta toimii maamme lakien mukaan sekä tekee yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, kuten laki edellyttää.  Samoin kukaan tutkija ei kuitenkaan saa tutkia omia tekojaan, joten sitä kautta sitten on turha odottaa anteeksiantoa.

Mikäli joku uniformumies työskenteli hän sitten palo, poliisi tai puolustusvoimissa sattuu puhumaan "sopimattomia" eli esimerkiksi suunnittelemaan rikoksia, niin silloin  tieto tuosta valitettavasti päätyy usein hyvin nopeasti poliisille, koska nuo "uniformulaitokset" ovat erittäin haluttu työpaikka. Kuitenkin esimerkiksi venäjän suhteilla pelotellaan maassamme aivan suhteettomasti, kun sisäpoliittista keskutelua halutaan ohjata. "Venäjän kumartelu on viisauden alku" sanotaan ilmeisesti jossain poliittisessa raamatussa, ja usein esimerkiksi sisäpoliitiikkaan kuuluvaa keskustelua on suitsittu sillä, että tietyt mielipiteet on parempi jättää ilmaisematta, koska se että joku on eri mieltä presidentin kanssa vahingoittaa maamme idän suhteita.

 Eli maamme ulkopolitiikkaa käytetään tällaisessa tapauksessa sisäpoliittisena pelotteena. Samoin suhteemme Venäjään on jotenkin outo, koska suomalaiset haluavat kaiken aikaa suhteiden perustuvan keskinäiseen luottamukseen, mutta kuitenkaan venäläisiä ei muka haluta sitten maahamme ollenkaan. Myös esimerkiksi maamme alueella harjoittelevat NATO-joukot eivät oikein istu siihen, mitä yleensä kutsutaan puolueettomuudeksi, mutta mitä varten maamme toimittajien on niin vaikea kirjoittaa amerikkalaiset joukot, vaan pitää kirjoittaa sanan "amerikkalainen" tai USA:n paikalle  "jenkki", joka kerran kun jotain tuosta valtiosta puhutaan.

Se mitä me tässä NATO-keskustelussa olemme saavuttaneet tai mitä demokratia on saavuttanut, on se että maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on alettu keskustella paljon avoimemmin sekä myös presidentin sekä ulkopolitiikan arvostelu on lopulta muuttunut normaaliksi toiminnaksi. Eli NATO-keskustelu sekä "tapaus snowden" ovat vieneet ihmiset poliittisiin kulisseihin ja kabinetteihin, sekä tehneet muutenkin hyvää politiikalle,  eli ennen ei ulkopolitiikan arvostelua olisi koskaan sallittu, eikä myöskään kansanäänestys NATO:sta olisi koskaan ollut kovin vakavasti otettava aihe. Mutta poliittisen eliitin on nykyään kuunneltava kansaa toisella tavalla kuin ennen.

Eli ennen ulkopoliittinen päätöksenteko tehtiin kabineteissa, ja noista kabineteissa käydyistä keskusteluista ei ollut tapana puhua ollenkaan. Mutta nyt sitten ulkopoliittinen päätöksenteko kuuluu joka tapauksessa myös hallitukselle kokonaisuudessaan. Ja liittoutumisessa tai liittoumien ulkopuolella pysymisessä pitää kysyä kansan mielipidettä, vaikka tietenkin kyseessä on vain "neuvoa antava kansanäänestys". Eli lopullisen päätöksen liittoutumisesta NATO:n kanssa tekee Eduskunta yhdessä tasavallan johdon kanssa, mutta kuten tiedämme, niin kansanäänestys on tietenkin melko varmasti edessä, ja vaikka se on juridisesti pelkästään neuvoa-antava, niin silti Eduskunta ei voi jättää tuota äänestyksen tulosta huomiotta, vaikka se ei ehkä vastaisi edustajien kantaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Uhkakuvista ja niiden käytöstä

Uhkakuvat eli poliittiset trollit ovat oikeastaan aina olleet hallitsijoiden käyttämiä tehokeinoja, kun he ovat perustelleet kovia otteita omaa kansaansa kohtaan. Uhkakuvaksi kelpaa jokainen henkilö tai yhteisö, joka on muista poikkeava jollain tavoin..Samoin trollaukseen liittyy usein asevoimien käytön ylikorostaminen nimen omaan kriisin lopullisessa ratkaisussa. Ulkoinen vihollinen on erittäin hyvä sekä selkeä uhkakuva, joka on hyvin helppo esitellä ihmisille, ja jonka avulla voidaan ihmisiä kutsua sitten aseisiin.  Ja toki ulkoisiin vihollisiin voi hyvin vedota, kun joku haluaa tehdä ikäviä tutkimuksia, joiden tarkoitus saattaa olla esimerkiksi armeijassa tapahtuvien väärinkäytösten tutkiminen, eli tuolaisten tutkimusten estäminen on varmasti monen simputtajan etu kaikissa maailman asevoimissa. Esimerkiksi kun puhutaan "Kuuden päivän sodasta", niin tuo sota on oikeastaan lähtölaukaus Israelin militarismille, joka on nykypäivän Gazan tilanteen pääasiallinen aiheuttaja.

Kyseinen sota lähti käyntiin Israelin yllätyshyökkäyksellä, jossa sen ilmavoimat hyökkäsivät ympäröivien arabimaiden kimppuun. Israel on oikeastaan sellainen valtio, joka on malliesimerkki maasta, jonka yhteneväisyys luodaan ympäröivien vihollisten demonisoinnilla,sekä jatkuvilla hyökkäyksillä nimen omaan palestiinalaisten kimmppuun. Se ovatko hyökkäyksen kohteet terroristeja, kuten Israelin tiedustelu tai asevoimat väittää, on kuitenkin sivuseikka, koska niissä käytetään Hellfire-ohjuksia, joiden takia myös kohteen ympärillä olevia siviilejä kuolee samalla kerralla.

Se että kohde on Israelin vihollinen tai terroristi on länsimaiselle medialle aivan sama, koska  noissa iskuissa kuolee lähes aina viattomia ihmisiä, joilla ei ole oikein mitään tekemistä terroristien kanssa. Tuossa toimintamallissa on Israelin johdon kannalta yksi hyvä puoli, nimittäin se että näin he voivat väittää Israelin olevan vihattu valtio, joka tarvitsee sen armeijaa, ja jonka kenraalikunta tarvitsee omat valtuutensa hoitaakseen tehtäviään. PLO tai sen seuraajat kuten Aksan marttyyrit on tarkoitettu nimenomaan Israelin sisäiseksi uhkakuvaksi, jonka tarkoitus on vain pelottaa ihmisiä sekä tukea sen asevoimien keskeistä asemaa yhteiskunnassa. Mutta kun puhutaan yhteiskunnista, niin myös Suomessa on sisäinen uhkakuva, eli se on Venäjän antama ulkoinen uhka, jolla perinteisesti on maamme ulkopoliittista johtoa tuettu.

Mutta kun puhutaan Venäjän sisäisistä uhkakuvista, niin kansa ei tee niiden kanssa mitään eroa ulkoisiin uhkakuviin nähden. Eli he ovat täysin Putinin tiedonantojen varassa, muodostaessaan kuvaa maansa suhteista länsimaihin, Joten he tietenkin uskovat ainakin teoriassa länsimaiden olevan todella vakava uhka Venäjän turvallisuudelle, joka sitten tietenkin johtuu siitä, että Kremlin valvoma televisio lähettää jatkuvasti tuota asiaa tukevia uutisia, joiden mukaan Venäjän uhkaaja on aggressiivinen länsi. Se että olemmeko oikeasti mukana NATO:ssa vai ei on noille ihmisille yhdentekevää. He vain kertovat maamme maaperällä harjoittelevien amerikkalaisten joukkojen osallistuvan NATO-harjoituksiin, ja sitten ihmiset vetävät sen johtopäätöksen, että maamme on liittynyt NATO:oon jollain salaisella sopimuksella.

Samaa ovat tehneet myös muut suuret kansanjohtajat, joiden pelastukseksi on usein koitunut ulkoinen vihollinen, jonka takia heidän toimiaan ei ole sitten koskaan ryhdytty tarkastelemaan kriittisesti. Ja jos vielä palataan tuohon legendaariseen World Trade Centeriä vastaan tehtyyn terrori-iskuun vuonna 2001, niin voidaan kyllä sanoa,  että Osama Bin Laden teki elämänsä suurimman virheen, koska tuo isku teki USA:n epäsuosituimmasta presidentistä koko kansan johtajan, ja samalla esimerkiksi Floridan äänestyslippusotku, mikä johti siihen, että George W. Bush itse asiassa tuli valituksi yhden piirikunnan tai äänestysalueen äänillä presidentiksi jätettiin tutkimatta, ja myös USA:n aseteollisuus sai varmoja tilauksia terrorismin vastaisen sodan nimissä, ja se tietenkin teki noiden yhtiöiden taloudelle hyvää, koska kylmän sodan loppu oli tietenkin aiheuttanut asetilausten supistumista. Mutta varma tapa saada ihmiset johtajan taakse on luoda heille vihollinen, jota vastaan voidaan taistella asein, ja samalla esitetään asevoimia kriisin ratkaisijaksi. Se tarjoaa ihmisille loistavan sekä yksinkertaisen toimintamallin, joka näyttää hyvältä televisiossa.

Joten Osama Bin Ladenin isku takasi sen, että kukaan ei vähään aikaan arvostellut Pentagonia, vaikka mitään muuta yhteyttä Valkoiseen taloon ei ole. Kuitenkin myös Telebanin johto varmasti hyötyi kriisin jatkumisesta, koska sen brutaaleihin otteisiin oli alettu kyllästyä myös Afrganistanissa. Mutta myös meidän maassamme osataan trollata uhkakuvia ilmaan, kun halutaan kääntää ihmisten huomiota pois vaikkapa veropetosoikeudenkäynneistä, ja väkivalta on se mikä varmasti kääntää ihmisten katseet pois ikävistä asioista, kuten erään vuorineuvoksen oikeudenkäynnistä, jota peiteltiin upeilla uutisilla kaiken maailman skinheadien katupartioista, joilla esitettiin olevan yhteyksiä poliisiin, sekä kasvavasta ulkomaalaisvastaisuudesta, joka on paljastunut kuitenkin hiukan pienemmäksi ilmiöksi, kuin mitä lehdet esittivät.

pseudotiedetta.blogspot.fi