"Käyttääkö urheilija dopingia vai eikö käytä" eli kilpaileeko hän reilusti vai turvautuuko hän lääkkeisiin, ja riskeeraa terveytensä? Kas siinä vasta pulma

Kuva I

Urheilussa menestyminen on kaikki kaikessa, ja se asettaa myös urheilijan sekä hänen taustavoimiensa moraalin  koetukselle. Eli kuten ylhäällä olevassa kuvassa oleva "Hamlet hahmo" kysyy, "niin ollako vai eikö olla" eli haluaako urheilija riskeerata elämänsä siksi, että hän käyttää dopingia, joka voi aiheuttaa esimerkiksi sydänkohtauksen, koska lihaskudos kasvaa liian suureksi sydämen kokoon nähden? Tai kun epäpätevät lääkärit tai ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta antavat urheilijoille eläimille tarkoitettua kasvuhormonia, jotta hän saavuttaisi paljon jo nuorena. Ja hormonit tietenkin aiheuttavat raivokohtauksia, joiden takia urheilija saattaa muuttua aggressiiviseksi. Samoin nuo steroidit aiheuttavat ehkä syöpää, vaikka ne tuotettaisiin biologisin menetelmin, mikä sitten lisää tietenkin noiden aineiden saatavuutta, koska soluviljemien avulla tuotettavat hormonit sekä steroidit mielletään vaarattomiksi, ja tuolla tavoin voidaan noita hormoneja tuottaa hyvin halvalla.

Kun puhutaan urheilusta, niin tietenkin nyt mieleen tulee tämä Shaprovan doping-käry, mikä varmasti herättää keskustelua noista asioista. Kuten tässä tapauksessa olemme huomanneet, niin tämä doping-aine on peräisin laillisesta lääkkeestä, joka ilmeisesti on myös laillistetun lääkärin määräämästä purkista peräisin. Ja tämä tietenkin panee miettimään, että kuinka monta tuollaista lääkäriä on tuolla maailmalla, jotka pystyvät tällaisia valmisteita määräämään? Eli kun puhutaan maailman pienenmisestä sekä Internetistä, niin mieleen tulee sellainen vaihtoehto, että joku tilaa dopingia vaikka Afrikasta tai jostain kaukoidän maasta.

Temppu tehdään siten, että Suomessa asuva lääkäri tutkii tuon potilaan, joka haluaa hankkia doping-aineita. Sitten lääkäri kirjoittaa lääkkeen määräämisohjeet jollekin Mosambikissa asuvalle lääkärille, joka kirjoittaa tarvittavat reseptit, ja käy hakemassa lääkkeet paikallisesta apteekista. Nuo lääkkeet voidaan sitten lähettää lentorahtina Suomeen, josta tuo asiakas tai potilas ne sitten hakee postista, ja temppu muuten toimii nimen omaan dopingin kanssa, koska huumekoira ei ehkä niitä osaa etsiä. Tämä maailma on siitä erikoinen, että vaikka eurooppalainen virkamies ei itse lahjuksia ota, niin on maita, joissa virkamiehiä ei edes yritetä valvoa.

Ja sitten tietenkin seuraavana mieleen tulevat kaiken maailman kopiolääkkeitä tehtailevat lääkeyhtiöt, joiden toimintaan ei edes monillakaan afrikan mailla edes ole kykyä puuttua. Ja biologisin menetelmin tuotettavaa lihastenkasvuhormonia tai oikeastaan suoraan lihaskudokseen vaikuttavaa hormonia ei edes voi havaita, mikäli se tuodaan maahan soluvilhjelmän muodossa. Eli noita hormoneita tuottavia kantasoluja voidaan viljellä tetrimaljoissa, ja tuolla menetelmällä voidaan tuottaa noita hormoneita esimerkiksi pienlaboratorioissa, jotka sijaitsevat ehkä jonkun kotona, tai tuolaisia soluja voidaan tuottaa geenimenipulaation avulla, eli otetaan tavallisia eläinmen- tai ihmisen soluja, ja noita hormoneita tuottavia soluja voidaan luoda keinotekoisesti vaihtamalla niiden tumassa sijaitseva solujen perimäaines.

Mutta tietenkin myös geeninsiirrolla voidaan kehittää urheilijan lihasmassaa. Eli tuolle urheilijalle annetaan pistoksena genimanipuloituja viruksia, joilla hänen perimäänsä siirretään vaikka gorillan lihassoluja tuottavia geenejä. Tai sitten häneen ruskutetaan hormonia tuottavia soluja, jotka kehittävät esimerkiksi ainoastaan sydänlihasta.Tuollainen käsittely antaa hänelle valtavan etulyöntiaseman muihin ihmisiin nähden. Ja tietenkin tuollainen hormonikäsittely voidaan antaa myös kantasoujen muodossa, jotka on valmistettu henkilön omista soluista, ja niissä olevan geneettisen materiaalin manipuloinnilla voidaan tehdä niin, että nuo mahdolliset kasvuhormonit eivät näytä testeissä keinotekoisilta aineilta. Ja nuo kehitysmaissa sijaitsevat lääketehtaat ovat tietenkin sellaisia toimijoita, että niiden johtoa ei edes kiinnosta noiden kasvuhormonien tai muiden tuollaisten aineiden tai tekniikoiden valvontaan.