Tapaus Nokiasta taas vaihteeksi

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas illan ratoksi ajattelin pohtia hiukan Nokiaa, ja sitä miten taloutemme veturi ajettiin amerikkalaisten käsiin. Koko tapausta katsellessa pitää huomioida sellainen asia, että miksi Nokian hallintoneuvosto ei puuttunut Elopin toimintaan, ja sitä kautta yhtiön pörssiarvo putosi erittäin alas. Samoin tuolloin Nokian johto päätti, että se antaa ikään kuin signaalin pörssille, että Nokian suhteen ei mitään ole tehtävissä, ja tuo signaali oli sellainen, että yhtiö paikkasi tulostaan sillä, että sen johto myi kiinteistöjään sekä patenttejaan ulkopuolisille toimijoille, jotka sitten pääsivät hyötymään tuon yhtiön tuotekehityksestä. Kun ajatellaan tilannetta, missä esimerkiksi jatkuvilla lausunnoilla ensi vuonna tulevista paremmista puhelimista, niin silloin tietenkin on asia, joka yhtiön johdon pitäisi tehdä.


Eli tuollaisten puheiden avulla ei ainakaan asiakkaita yhtiön tuotteille saada, ja jos sitten halutaan tehdä sellaisia toimenpiteitä, että yhtiön asiakkaat vaihtavat puhelimensa toisiin merkkeihin, niin siitä sitten kannattaa myös muistuttaa jokaisen puhelimen olevan oikeastaan vain välimalli, ja sitten tuoda markkinoille puhelimia, joihin ei ehkä ole olemassa mitään sovelluksia. Tietenkin tässä tapauksessa ihmiset eivät ehkä tuollaista “puhumiseen tarkoitettua mallia” aivan kovin mielellään lähde ostamaan. Mutta kun Elop kerran oli saatu palkattua, niin silloin häntä täytyi koko ajan tukea. Se mikä yhtiön johtajilta on välillä unohtunut on se, että tietenkin johtaminen on hauskaa, mutta kuitenkin yhtiön johtajilla on vastuu työstään.


Jos joku yhtiössä tekee asioita väärin, niin silloin tietenkin on hänet erotettava. Nokian kohdalla voisi joku petoksia tutkivan ryhmän poliisi kysyä, että “miten näin huono sopimus on mennyt läpi?”. Ja miten jatkuvasti väärin tehty tiedotus ei ole aiheuttanut mitään reaktioita yhtiön johdossa, joka oli vakaasti päättänyt hankkia seuraavan johtajan Nokian pahimman kilpailijan eli Microsoftin riveistä, eikä kukaan edes ajatellut sitä, että hän saattaisi ajaa yhtiön Microsoftin syliin. Kun ajatellaan sitä, että yhtiö järjestelmällisesti ikään kuin alas ajettiin, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että Nokian osakkeet ikään kuin annettiin ilmaiseksi sen pahimmalle kilpailijalle, ja siitä tuli osakkeenomistajille tappioita melko paljon.


Tällainen teko aiheuttaa varmasti katkeruutta, ja jos voidaan todistaa, että Nokian johto olisi neuvotellut Microsoftin johtajien kanssa mahdollisista uusista työpaikoista, niin silloin voidaan juttu heitä vastaan aloittaa. Juristien tehtävänä on puolustaa päämiehensä etua, ja jos esimerkiksi voidaan jokun sähköpostin tai tapaamista esittävien valokuvien kautta esittää, että jotain on salattu, niin silloin voidaan tapausta lähteä selvittämään oikeudessa tai jopa poliisin tutkimukset voidaan käynnistää, jos voidaan todistaa kyseessä olleen yhtiön tahallinen alasajo, jotta siitä ei tarvitse maksaa mitään.


Se mikä muuten tapaus “Nokiassa” hiukan ihmetyttää liittyen yhtiön aikaisempiin toimiin on sen muutos yhdestä maailman innovatiivisimmista yhtiöstä ikään kuin sellaiseksi työpaikaksi, että sitä ikään kuin jotenkin arvostettiin hyvin vähän, vaikka kyseessä oli sentään talouden veturi. Oli muka jotenkin alentavaa olla insinööri, joka kehittää puhelimia, ja sitten muutenkin Nokia alkoi jotenkin oireilla sillä tavoin, että yhtiössä olisi pitänyt tehdä jotain ilmapiirin parantamiseksi.


Yhtiön kasvaessa siihen tuli tietenkin kaiken maailman keskijohtoa, ja sitten sen innovaatio alkoi hiipua, mikä näkyi kaikessa sen tuotannossa. IT-ala on yksi maailman innovatiivisimmista sekä nopeimmin muuttuvista toimialoista, jossa ei yksinkertaisesti voi jäädä makaamaan paikoilleen. Tämän asian ovat monet yhtiöt sekä niiden johtajat saaneet kokea. Eli kun yhtiö on saanut loistavan tuotteen markkinoille, niin seuraavassa kuussa tuo tuote ei sitten enää edes kelpaa ilmaislataukeksi.


Ja maksullisten pelien kohdalla taas ongelma on siinä, että lataaja on alaikäinen, joten sen takia näiden ohjelmien lataamista pitää aina valvoa. Lapsille kohdennettu markkinointi on aina todella vaativaa työtä, koska siinä pitää muistaa aina lapsen oikeudet, sekä se, että aikuisten pitää aina valvoa noita latauksia, ja vanhemmilla pitää aina olla oikeus estää maksullisten ohjelmien tai palveluiden lataaminen puhelimeen sekä perua lapsensa hankkima palvelu, jos se on vahingollista tai aiheuttaa kuluja liittymän haltijalle.


Kun puhutaan esimerkiksi kännykkään tarkoitetuista peleistä, niin tietenkin niiden kohderyhmä ovat lapset sekä nuoret, joten noita pelejä kannattaisi tehdä niin, että ne ovat optimoituja hiukan vanhemmille laitteille, mutta niiden markkinointi sitten on vaikeaa. Eli kukaan ei halua, että lapset laittavat puhelimiinsa netistä tuhansien eurojen edestä maksullisia ohjelmia, ja siksi lapsille tehty markkinointi on hieman arveluttavaa, eikä myöskään ole asiallista kaupata näitä tuotteita ihmiselle, joka ei käsitä tuotteen voivan aiheuttaa heille lisäkustannuksia


Kuitenkin kun ajatellaan Nokiaa yhtiönä, niin sen eteen tehtiin kaikki mahdollinen valtion puolesta. Eli säädettiin niin sanottu “Lex Nokia”, jonka toivottiin suojaavan Nokian patentteja sekä tuotekehitystä. Mutta kuitenkin kävi aivan toisin. Nimittäin jos esimerkiksi yhtiön työntekijä ei saa rahallista hyötyä kehittämästään innovaatiosta, niin silloin tuo ei kyllä paljoa innosta siihen, että kukaan omia ajatuksiaan mihinkään palaveriin tuo. Samoin yhtiöllä alkoi olla huono maine esimerkiksi sen kautta, että sen logon kehittäjää ei kuulemma ole mitenkään palkittu tuosta teostaan. Myös Nokian johtokunnan suhtautuminen Elopin edeltäjään Kallasvuohon oli omituista.


Se että hän ei saanut edes yrittää varmaan sai aikaan Nokian osakkeen heilumista. Nokian johtajan asemassa olevan miehen luulisi saavan hiukan tukea johtokunnasta, mutta kuitenkin jostain syystä hän ei tuota tukea saanut, ja esimerkiksi toisarvoiset seikat saivat kohtuuttoman paljon huomiota. Ja sitten tuo johtokunta päätyi Elopiin, joka ajoi sitten tuon yhtiön alas noiden johtokunnan jäsenten mitenkään puuttumatta tilanteeseen. Mutta se varmaan kuului jotenkin maamme yritysten kulttuuriin ja infrastruktuuriin, että oletetaan automaattisesti kaikkien antavan toisia mahdollisuuksia, jos sattuu sitten joku tekemään virheitä. Sitten kävi niin, että tällä kertaa ei toista mahdollisuutta tullut, ja virheitä ei saatu tekemättömäksi. Johtokunnan pitää puuttua sellaiseen toimintaan, mikä vahingoittaa yhtiön toimintaa sekä mainetta. Mikäli johtokunta ei toimintaan puutu, niin silloin sen jäsenet saattavat joutua jopa vankilaan, jos katsotaan heidän ajaneen tällaisessa tapauksessa omaa etuaan eli ottaneen lahjuksia kilpailijalta tai estäneen osakkaita saamasta oleellista tietoa yhtiön tilasta.


Joten se antoi tuolloin signaalin, että Nokialla ei kannata mitään ryhtyä kehittämään, koska mitään korvausta ei siitä ole luvassa. Tuon asian takia sitten lähdettiin ajamaan sitä linjaa, että yhtiön johto saa tehdä mitä hyvänsä, eikä se muille kuulu. Kuitenkin jos tuota asennetta ajatellaan siltä kannalta, että yhtiön johto saattaa toimia väärin, niin silloin tietenkin tuo tilanne saattaa johtaa erittäin suuriin vahinkoihin. Jos taas mietitään sitä, että jos Elop olisi ollut vaikkapa “Microsoftin agentti”, niin silloin hän olisi varmasti toiminut juuri näin. “Agent provocateur” tarkoittaa provokaattoria tai propaganda-agenttia, jonka tehtävänä on tuottaa aineistoa, jolla jotain tahoa mustamaalataan.


Tämä toimija ei välttämättä ole valtion palveluksessa, vaan myös yksityiset yhtiöt voivat tuollaisen henkilön palkata palvelukseensa. Hän saattaa olla mainosmies, joka tekee huonoja tai tuotetta mustamaalaavia mainoksia, joissa korostetaan esimerkiksi sitä, että yhtiö ei riko koskaan lakia, mutta valmistaa kaikki tuotteensa Bangladeshissa, missä ei ilmeisesti ole kovin paksua lakikirjaa. Ja jos vaikka ympäristölainsäädäntöä ei ole olemassakaan, niin silloin lakia on hiukan vaikeaa rikkoa. Tuolloin toki myrkyt saattavat joutua myös suomalaisen ruokailijan lautaselle, jos vaikka kalapuikot on valmistettu Bangladeshin edustalta pyydetystä kalasta.


Toinen tapa on korostaa sitä, että joku yhtiö ei palkkaa ollenkaan sen maan kansalaisia, jotka ovat kotoisin yhtiön kotimaasta. Nokia ei ainakaan mitenkään erityisen positiivisesti ollut suhtautunut esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden työharjoitteluihin, ja tietenkin työharjoittelua tai muuta työtä haettaessa olivat kaikki kaavakkeet englanniksi. Se että yhtiö joka väitti itseään suomalaiseksi ikään kuin häpesi suomalaisuuttaan ei ollut kenestäkään hyvä merkki. Ikään kuin maamme olisi ollut sellainen, että täällä ei voisi elää, koska me puhumme jotain vähän erilaista kieltä kuin muut kansat. Ja samaan aikaan media alkoi sitten kehittää kuitenkin “Fixit”-ohjelmaa, eli sitä kuinka maamme seuraa Britannian perässä pois EU:sta,


Mutta kuitenkin tuolloin unohdetaan, että “Fixit” olisi varmasti mahdollinen, jos maamme sattuisi sijaitsemaan  Britannian kohdalla maailman kartalla, mutta jostain syystä en usko että britit vaihtavat Suomalaisten kanssa maata. Nimittäin se että maamme talous perustui ennen transit-liikenteeseen, sekä siihen, että meillä oli hyvät suhteet Venäjään sekä länteen ei toimi enää. Tai tämä asia voidaan sanoa toisin. “Miksi kukaan ajaa Suomen kautta viemään tavaraa Venäjälle?”. Britannia saa sitä vastoin tuloja siitä, että laivat tuovat tavaraa Skotlannin sekä valtion muiden satamien kautta EU:n markkinoille, joten sen takia biteillä on niin paljon paremmat taloudelliset edellytykset erota EU:sta kuin Suomella.

Eikä myöskään esimerkiksi henkilövalintojen joukossa ollut enää yhtään suomalaista nimeä, vaan kaikki pomot olivat jotain ulkomaalaisia. Joten tietenkin yhtiö tällä osoitti, että se ei enää Suomessa aikonut pysyä, vaan lehdistössä spekuloitiin sen muuttavan jonnekin muuhun maahan. Joten silloin tietenkin pitää muistaa, että ne verorahat mitä yhtiö on tuonut olisivat kuitenkin menneet jonkun toisen valtion kassaan. Ja maassamme tietenkin oli tapana uskoa mediaa, joka jatkuvasti ikään kuin ajoi maamme talouden veturia ulos maasta. Samoin maamme lehdistö uskoi varmaan loppuun asti siihen, että Nokia osakkeet vain annetaan sen osakkaille takaisin. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kauppaa sitten purettu, vaikka sitä mediassa toivottiin.

Tekniikan kehitys määrää asevoimien tehokkuuden

Westfalenin rauha vuodelta 1648 on yksi Euroopan merkittävimmistä rauhansopimuksesta, joita milloinkaan on tehty siksi, että silloin tapahtui asioita, joita milloinkaan ennen ei ollut tapahtunut. Tuota rauhansopimusta ennen olivat sodat päättyneet siihen, että toinen sodan osapuoli oli vain liittänyt itseensä vastapuolen alueet, ja muutenkin sodat olivat yleensä kestäneet vain lyhyen aikaa, lukuun ottamatta satavuotista sotaa. 30-vuotisen sodan erityispiirre oli se, että vaikka hyökkäävä armeija kykeni tuhoamaan kaupunkeja, niin maaseudulla taas tilanne oli se, että hitaat kuormastot olivat alttiina hyökkäyksille, ja samalla se että kuningas oli kuollut ei vaikuttanut sodan kulkuun.

Kuitenkin tuo 30-vuotinen sota sai aikaan sen, että myös sellaiset henkilöt, joilla on eri näkemys uskonnosta mahtuivat samaan pöytään istumaan. Samoin 30-vuotisen sodan uusimmat välineet musketit sekä rihlattu kivääri, jota käyttivät lähinnä tarkka-ampujat, verottivat lähinnä upseeristoa, jolla oli tapana toimia ratsuväkenä. Samoin kranaattikiväärit yleistyivät, ja tuolloin tietenkin kävi selväksi sellainen asia, että jos armeija on jäänyt teknisesti jälkeen muista, niin silloin sillä ei paljoa tehnyt.

Ennen tuota sotaa oli tietenkin ollut käytössä käsikranaatteja, eli astioita jotka oli varustettu tulilangalla, ja jotka sitten heitettiin vihollisen päälle. Mutta kun kehitettiin musketti, missä oli kuppi kranaatteja varten, ja jossa sitten ruutipanos heitti ammuksen kohteeseen,niin käytössä oli varuste, jolla kuka tahansa mies sai kranaatin muurien ylitse. Tuo eliminoi sitten sen mahdollisuuden, että mies ei jaksanut heittää kranaattia tarpeeksi pitkälle, jolloin se putosi omien jalkoihin. Mekaanisten sekä muiden teknisten välineiden tarkoitus on eliminoida inhimillinen tekijä ympäristöstä, ja kranaattikiväärin tapauksessa tämä merkitsi sitä, että kipeytynyt käsi vaikuttaa tuon aseen käyttöön.

Tekniikan kehitys pitää aina huomioida silloin kun valtion turvallisuutta koskevia ratkaisuja tehdään. Jos valtio ei pidä silmällä esimerkiksi tietotekniikassa tapahtuneita edistysaskeleita, niin silloin saattaa käydä niin, että se jää ajastaan jälkeen. Tämän takia esimerkiksi USA:lla on RAND-yhtiön kaltaisia toimijoita, joiden avulla sen materiaalia suunnittelevat tahot voivat saada käyttöönsä mahdollisimman laaja-alaista innovaatiota sekä tietoa siitä, mitä esimerkiksi leluksi tarkoitetulla helikopterilla voidaan tehdä, jos se joutuu jonkun rikollisen käsiin. Tällä tarkoitan sitä, että nykyään myös Venäjällä sekä Kiinalla on käytössään Stealth-pommittajia, ja myös avaruussukkuloita on alettu hyödyntää pommitusoperaatioissa.

Tuo kehitys on tietenkin ollut arvattavissa jo pidemmän aikaa, ja tuota arvattavuutta voidaan perustella sillä, että lopulta suurimmatkin salaisuudet paljastuvat teollisuusvakoilun avulla. Valtion pitää jatkuvasti innovoida uutta, jotta se voi turvata kansalaistensa edun. Kuten tiedämme, niin nanohelikopterit on erittäin helppo muuttaa salamurhia varten optimoiduiksi  varusteiksi, ja ne voivat esimerkiksi huumerikollisten käsissä olla äärimmäisen vaarallisia välineitä. Tuolloin tarvitaan vain MAC-10 konepistooli sekä radiolla ohjattava vikasi, jolla sitten tuon aseen liipasinta vedetään taakse. Tai sitten siihen kiinnitetään dynamiittia, joilla tuo väline muutetaan tappavaksi aseeksi.

Tuollaisia uhkia pitää voida ennakoida, ja se että tällaisia välineitä voi jokainen ostaa kaupasta varmasti saa aikaan muutoksia erilaisiin strategioihin, jotka koskevat esimerkiksi kohteiden suojaamista. Kuitenkaan en usko, että rikolliset tai valtioon muuten vihamielisesti suhtautuvat tahot mitenkään mieluusti noita uusia tekniikoitaan esittelevät viranomaisille. Ja myös kotitekoiset EMP-pommit voivat vaikeuttaa esimerkiksi aivan normaalien vähittäistavarakauppojen työtä. Tuolloin kaupan tiloissa tai sen vieressä laukaistaan niin sanottu “radiopommi”, jolla tuon liikkeen valvontajärjestelmä lamautetaan, ja sitten rikolliset vain kävelevät liikkeeseen sisään, ja kantavat tavarat autoon.

Tuollaisen mikroaaltoon perustuvan aseen voi jokainen, joka tietää vähänkin tekniikasta modifioida vaikka omasta mikroaaltouunistaan. Tällöin voidaan myös valmistaa kotitekoinen versio USA:n asevoimien ADS:stä (Active denial System). Vaikka ADS on periaatteessa vain kohteen lamauttamiseen käytettävä väline, niin kuitenkin se on varsin helposti muutettavissa tappavaksi laitteeksi, eli tuohon ADS:ään pitää vain liittää muutamia stereovahvistimia, niin johan on tappava mikroaaltoase valmiina. Tällaiseen kehitykseen ei varmaan mikään maailman armeija tai poliisilaitos ole täysin varautunut, ja siksi valtiolla pitää olla keskustelufoorumi, missä eri alojen asiantuntijat sekä sellaisena itseään pitävät henkilöt voivat sitten keskustella vapaasti niistä uhista, mitä tällainen verraten yksinkertainen sekä helposti hankittava tekniikka voi aiheuttaa valtion turvallisuudelle.

Tuon takia mitään asiaa ei saa suoraan tyrmätä, kun puhutaan siitä ,että taktiikoita sekä uhkakuvia pitää aina välillä päivittää, jotta valtio sitten voi turvata itsensä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja tämän takia maallemme ei ehkä olisi edullista ryhtyä puolustusliittoon ainakaan Ruotsin kanssa, vaikka se ehkä ensin vaikuttaa todella hyvältä asialta. Näet meidän maamme on Ruotsin ja Venäjän välissä oleva puskurivaltio, jonka alueella sitten käytäisiin nuo taistelut, jotka mahdollisesti sitten  pahimmissa skenaarioissa alkaisivat Ruotsin ja Venäjän välillä. Ja kun puhutaan kansainvälisestä avusta, niin maamme on sen verran pieni toimija, että meidän on hankittava parasta mahdollista aseistusta, jolla voimme sitten itsenäisesti torjua hyökkääjän.

Se miksi me aina välillä keskustelemme NATO:sta johtuu siitä, että jos olemme aina poissa kansainvälisiltä kentiltä emmekä anna apua muille, niin silloin tietenkin käy niin, että myöskään Suomi ei silloin ehkä saa apua, jos maamme joutuu aggression kohteeksi. Ja vaikka kuuluisimme sotilasliittoon, niin silloin tietenkin meidän pitää edelleen nojata omaan sekä uskottavaan maanpuolustukseen, mutta samalla tietenkin pitää varutautua siihen, että hyökkääjä saattaa käyttää myös uusia, sekä ennen tuntemattomia välineitä, kuten nanohelikopteriparvia asevoimiamme vastaan, ja noita aseita voivat myös tavalliset rikolliset saada haltuunsa esimerkiksi valmistamalla niitä itse, ja tuolloin ei tarvita muuta kuin nanohelikopteri, johon kiinnitetään sähköllä toimivalla sytyttimellä varustettuja kiväärin patruunoita.

Tuollainen leluksi tarkoitettu helikopteri voi olla hyvin vaarallinen väärissä käsissä, koska vaikkapa huumekauppiaat voivat käyttää niitä omien “liiketoimiensa” turvaamiseen, ja silloin tietenkin esimerkiksi poliisi voi joutua vaaraan, jos huumekauppias havaitsee iskuryhmän tuollaisella helikopterilla. Tuolloin voi tilanteesta kehittyä ampumavälikohtaus tai panttivankitilanne, jos erikoisryhmä havaitaan liian aikaisin. Joten tällaisia uhkia varmasti täytyy aina välillä pohtia, kun viranomaistyötä kehitetään sellaiseksi, että se sopii myös moderniin yhteiskuntaan.

http://tekniikankehitys.webnode.fi

Innovaatiota voi hakea myös luonnossa tavattavista muodoista

Innovaation hakeminen luonnosta on meille kaikille melko outo kokemus. Kuitenkin esimerkiksi monesti kuva tai joku muu vastaava asia kuten maisema saa henkilön ajattelemaan jotain asiaa innovatiivisesti. Se tarkoittaa sitä, että visuaalinen muoto auttaa aivoja lämmintä maan jotain esinettä tai muuta muotoa. Kun pohditaan esimerkiksi pilviä, niin toki ne näyttävät varmasti monen ihmisen mielestä lentokoneesta tehdyltä kuvalta tai muulta vastaavalta tuotteelta, vaikka ensin emme varmasti tuota asiaa huomaa.

Tai emme yleensä ajattele noita asioita, kunnes tajuamme, että pilvet oikeasti näyttävät lentokoneilta tai helikoptereilta. Sen takia ne ovat olleet monien oikeiden lentokoneiden malleina. Kuitenkin esimerkiksi Donald Menzel ei koskaan julkisesti uskonut, että UFO:ja on oikeasti olemassa. Se miten tällaisia pilviä muodostuu on jäänyt kuitenkin mysteeriksi. Itse olen uskonut, että tuollaiset pilvet, jotka muistuttavat lentokoneita johtuvat ehkä niiden plasma-stealth-laitteista.

Syy miksi tuo suuri meteorologi oli kuitenkin päässyt Majestic-12-ryhmän jäseneksi saattaa kuitenkin johtua tällaisista pilvistä, jotka varmasti saavat aikaan mielleyhtymiä erittäin nopeisiin lentokoneisiin, jotka voivat lentää jopa tähtien välisiä matkoja, jos niillä sitten on vain on tarpeeksi polttoainetta sekä muita resursseja tällaista operaatiota varten. Kun mietitään sitä millaisen stimulantin tuollainen pilvi voi ihmiselle antaa, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että se selittää Menzelin mukanaolon tuossa huippusalaisessa ryhmässä. Mutta innovaatio on melko omituinen asia kaiken kaikkiaan. Se mitä kutsumme innovaatioksi tarkoittaa sellaista ideaa, jonka ihminen voi jalostaa toimivaksi tuotteeksi, mutta syntyäkseen vaatii innovaatio mielikuvan, jota aivot tai ihmisen mieli lähtevät sitten työstämään tuotteeksi.

Syntyäkseen mielikuva kuitenkin vaatii sellaista materiaalia, josta ihmisen aivot kykenevät muuttamaan jotain sellaista, mitä ne voivat käyttää tuotteen mallintamiseen. Ja mallinnuksen tuloksena on tietenkin jotain konkreettista, mutta voidakseen tehdä mitään todellista, täytyy aivojen saada sellaista informaatiota, mikä hyödyttää tuotantoprosessia. Samoin aivojen pitää saada syy laittaa tuota tutkielmassa esittelemäänsä asiaa paperille, jotta muutkin tietävät, että jollain henkilöllä on jokin uusi koje mielessään. On paljon ihmisiä, joilla on paljon ajatuksia, mutta he eivät noita mieleensä tulevia asioita koskaan tuo esiin missään mietinnössä.

Eli sen takia maailmassa on paljon keksintöjä, jotka jäävät hetkeksi mieleen, mutta myöhemmin sitten katoavat. Sen takia tuollaisia keksijöitä on todella vähän. Ja voidakseen tehdä ajatuksesta tuotteen, pitää ihmisen hallita silloin sellainen asia, mitä kutsutaan ajatus-synteesissä olemiseksi. Tuota tilaa kutsutaan nimellä “luomistyö”, ja siinä mielikuvitusta muutetaan synteettisten ajatus prosessien kautta piirustuksiksi sekä dokumentaatioksi, jonka mukaan tuote valmistetaan. Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin työpaikan pitää rohkaista henkilöä kertomaan ajatuksiaan muille, jotta hänen innovaationsa tulisi muiden ihmisten tietoon.

Kun puhutaan innovoinnin opettamisesta, niin monissa korkeakouluissa on yrittäjyyttä koskevia kursseja, mutta varsinaista tuotteen keksimistä sekä sen piirtämistä sekä suunnittelua opetetaan oikeastaan aika vähän. Ja sen takia tuotteita ei aina uskalleta lähteä kehittämään alusta asti. Tuo ongelma oli myös avaruusajan alussa, kun alettiin kehittää pitkän matkan raketteja. Tällöin USA:ssa luotiin eräänlainen tuotteistamisfoorumi, missä rakettitekniikan asiantuntijat sekä muut näihin projekteihin osaa ottavat henkilöt voisivat jakaa omia mielipiteitään tuotteista, joita USA:n armeija sekä ilmavoimat olivat heiltä tilanneet.

Tuo foorumi oli nimeltään RAND-corporation, ja sen tarkoitus oli saada sekä raketti- ydinase ja muut noista asioista perillä olevat henkilöt saman pöydän ääreen ja keskustelemaan asioista keskenään. Eli tarkoitus oli saada nuo ehkä hyvinkin omaperäiset ihmiset avautumaan toisilleen, ja puhumaan siitä, millainen olisi hyvä hyötykuorma raketille, jonka pitäisi viedä satelliitti radalleen.  Tuo sama ongelma tietenkin saa aikaan sen, että esimerkiksi mannertenvälisten ohjusten kärkien määrä on aina jonkinlainen kompromissi. Jos kärkiä on paljon, niin sen hyötykuorma kasvaa, mistä seuraa se, että ohjus voi lentää vain matalalla radalla.  

Mikäli hyötykuormaa on vähän suhteessa polttoaineeseen, niin silloin voidaan taistelukärki nostaa myös Maapalloa kiertävälle radalle. Jos taas suuri määrä kärkiä halutaan nostaa korkealle, vaaditaan myös raketilta suurta kokoa. Sen takia kaikki maailman raketit ovat oikeastaan kompromisseja, ja varsinkin taisteluvälineitä suunniteltaessa pitää huomioida sellainen asia, että niiden liikuteltavuus on myös hyvin tärkeä asia, kun taas siviilirakettien kohdalla hyötykuorman suuruus on tietenkin pääasiallinen suure, mitä käsitellään, kun rakettia lähdetään valmistamaan.

Toki erikoisaseet kuten FOBS (Fractional Orbital Bombardment System), joka on oikeastaan vain ydinaseilla varustettu satelliitti voidaan nostaa korkealle kiertoradalle siviili-raketilla kuten Atlaksella  tai sojuz-fregatilla. Tuolloin FOBS ase voidaan lähettää avaruuteen jo vuosia ennen konfliktin alkua, ja sen avulla voidaan uhata vihollista sekunnissa tapahtuvalla massatuholla. Mutta noita aseita vastaan on kehitetty tappaja-satelliitteja, joita kutsutaan nimellä MKV (Miniature Killing Vehicle).

Nämä muutamien senttimetrien pituiset välineet laukaistaan avaruuteen kantoraketilla, ja ne ovat oikeastaan vain kapseleita, joiden keskellä on konekiväärin luoti tai raketti. Noiden laitteiden tietojenkäsittelykyky on tietenkin rajallinen, mutta niitä tukee kiertoradalle laukaistujen datasatelliitien ryhmä, jotka ohjaavat noita laitteita. Nuo pienikokoiset mutta äärimmäisen tehokkaat välineet toimivat ryhminä, ja niiden torjuminen on erittäin vaikeaa. Yksittäinen MKV käyttää vain yhtä luotia, jolloin se on äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas. Nämä välineet voivat olla sellaisia, että niitä on kiertoradoilla miljoonia, ja ne voidaan aktivoida erittäin nopeasti. Ne ehkä on naamioitu avaruusromun kappaleiksi, jolloin kyseisiä tappolaitteita ei osata varmasti myöskään pelätä.

https://sites.google.com/view/innovaatiojapilvi/etusivu

Uhkapelit perustuvat todennäköisyyslaskentaan, ja siksi kasino voittaa aina

Kuinka varmistan voiton hedelmäpelissä, on kysymys, mihin kaikki maailman uhkapelurit haluavat vastauksen. Jos henkilö haluaa olla mahdollisimman varma voitostaan, niin silloin hänen pitää tietenkin tuntea rahapelien psykologia erittäin tarkasti. Tuolloin pitää muistaa sellainen asia, että uhkapelikoneiden säiliössä pitää olla rahaa, jotta sitä voidaan jakaa pois. Tuolloin pitää pelaajan seurata tuon raha-automaatin pieniä voittoja, koska silloin automaatti kerää rahaa sisäänsä. Ja kun takana on pitkään jatkunut pienten voittojen jono, niin silloin automaatti alkaa jossain vaiheessa jakaa rahaa ulos.

Tai oikeastaan tuohon rahan jakamiseen liittyy käsite “ennen purkausta hiljaisuus". Tuolloin automaatti pitää hetken taukoa, ennen kuin se antaa ison potin ulos. Pienten voittojen on tarkoitus kannustaa pelaajaa syöttämään siihen rahaa suuren voiton toivossa. Todellisuudessa automaateissa on sarja, josta joka tietynnes pelikerta antaa suuren potin rahaa. Tuolla suurella voitolla on tarkoitus taata automaatin kiinnostavuus, eli se että sillä pelataan ja sinne syötetään rahaa. Automaatin hakkerointi perustuu siihen, että sen kierroslaskuria saadaan manipuloitua niin, että se antaa sen suuren voiton ulos. Tuo tapahtuu johtamalla laitteen moottoriin sähköä tai pyörittämällä sitä mekaanisesti niin, että se antaa kaikki rahat pihalle.

Pajatso tietenkin perustuu todennäköisyyslaskentaan. Todennäköisyys saada tuosta perinteikkäästä koneesta voitto ulos on tuon aukon suhde pajatson halkaisijaan. Tuolloin voidaan pajatsoa käännellä niin, että rahaa menee aina reikiin, tai sitten hiukan kolikkoa suurempaa metallinpalaa voidaan liikuttaa magneetilla niin, että se jää tuon koneen käyttövivun päälle, jolloin luukku jää auki. Tai oikeastaan riittää se, että luukun avausvipua pidetään jollain tavoin auki, jolloin automaatti voidaan tyhjentää kolikoista.

Peliautomaattien ongelma on se, että ne aiheuttavat riippuvuutta varsinkin päihteiden käyttäjissä, joiden tavaksi tulee sitten pelata niihin koko omaisuutensa. Vaikka peliautomaatit ovat maassamme melko yleisiä, niin monopoli uhkapeleihin on maassamme raha-automaattiyhdistyksellä. Tuolla tavoin pyritään kitkemään pelaamista sekä siitä johtuvia yhteiskunnallisia ongelmia. Peliautomaattien ongelmana on se, että niistä saadaan kuitenkin rahaa kansanterveystyöhön. Kuitenkin RAY:n monopoliasema uhkapelejä kohtaan takaa sen, että mafian kaltaiset organisaatiot eivät kuitenkaan voi käyttää uhkapelejä rahanpesuun.

Tuo temppu tehdään muuten niin, että mafian velalliset tuovat rahat kasinoille, joka sitten on voittavinaan ne. Sen jälkeen mafian mies tulee kasinolle, ja “voittaa” järjestetyissä peleissä nuo rahat itselleen. Kyseisissä peleissä käytetään ennalta järjestettyjä pakkoja, joista sitten tuo mafian mies voittaa nuo rahat itselleen. Tällä tavoin pyritään peittämään se, että mafia saa nuo rahat huumekaupoista sekä muista rikoksista. Raha ikään kuin “luukutetaan” kasinojen kautta, jotta mafian ei tarvitse olla avoimesti tekemisissä katutason rikollisten kanssa, ja tuon takia raha käytetään kasinojen kautta, mutta ongelmana sitten on se, että todennäköisyys saada voitto on hyvin pieni. Silloin jos ihminen on "Hannu Hanhi", niin silloin hän varmasti myös herättää virkavallan huomiota, koska mahdollisuus saada herttareeti pakasta on 1/311875200 (1/52*51*50*49*48). Tuo lasku on kertolasku, koska kaikki kortit nostetaan "saman tapauksen sisällä".

Ensin katurosvo menee kasinoon, ja vaihtaa rahat pelimerkeiksi, jotka hän sitten “häviää”. Se mikä hänet usein käräyttää on juuri se, että hän voittaa aika usein, ja silloin poliisi huomaa kasinon harjoittavan rahanpesua. Sitten mafian mies käy muka pelaamassa nuo rahat mafialle, jonka pomot sitten tallettavat nuo rahat pankkiin, esimerkiksi tekaistujen autojen korjauslaskujen muodossa. Eli mafian mies ei koskaan suoraan käy laittamassa rahoja omalle tai pomonsa tilille, vaan tuo rahansiirto naamioidaan usein laskuksia, joka koskee vaikka autojen kolarontia tai jotain remontteja. Tuolloin huumerahasta tehdään näennäisen laillista virkavallan silmissä, jotta sen alkuperää ei tarvitse selitellä kenellekään poliisille. Kuitenkin aina välillä joku sitten kärähtää tällaisesta toiminnasta, ja se saattaa viedä poliisit suoraan mafian miesten ovelle.

Pienen kaupungin ei ole aina hyvä olla ison kaupungin vieressä, koska se lopulta imee kaikki ihmiset sekä palvelut sen alueelta

Jorvaksen rautieasema Kirkkonummella

Pienten kaupunkien kehityksestä voidaan ottaa esimerkiksi pääkaupunkiseudun ympäryskuntien ongelmat, missä korostuu sellainen käsite kuin "sosiaalinen vetovoima", mikä tarkoittaa sitä, että pääkaupunkiseutu on ikään kuin imuroinut niistä ihmisiä itselleen. Tällainen kaupunkien kasvaminen ei voi tietenkään jatkua loputtomiin, koska täältä loppuu tila, tai sitten pitää ruveta rakentamaan korkeampia taloja, sekä ryhtyä käyttämään tilaa muutenkin hyödyksi. Eli miksi talojen katoilla ei saa kasvattaa kasveja tai niissä ole esimerkiksi aurinkopaneeleita, on ikuisuuskysymys johon kenelläkään ei varmaan ole oikein hyvää vastausta olemassa.

Kun ihmisiä alkaa kerääntyä samalle alueelle, niin silloin tietenkin pitää jokaiselle löytyä tilaa tai sitten pitää tuota muuttoa ryhtyä karsimaan. Ja tietenkin ilmansaasteet ovat suurin syy siihen, että ihmiset ovat kaupungistumista vastaan, vaikka kaupungit ovat energiataloudellisempia sekä kuluttavat vähemmän luonnonvaroja kuin maaseutu, jos kulutusta mitataan esimerkiksi energian käytöllä asukasta kohti, mikä johtuu siitä, että isojen talojen lämmittäminen on henkilöä kohti ympäristöystävällisempää kuin esimerkiksi omakotitalojen olisi.

Yksi osa saastutusta ovat autot, joiden käyttö lisää ilmansaasteita, ja kaupungeissa käytetään muutenkin pienempiä ajoneuvoja sekä joukkoliikennettä enemmän kuin maaseudulla, joten siksi meidän pitäisi muuttaa kaupunkimme tiiviimmiksi sekä rakentaa suurempia taloja, jotta saisimme energiankulutuksemme pienenemään. Kaupunkeihin voidaan rakentaa tiiviimmin esimerkiksi sähköautojen latauspistokkeita, jolloin dieselöljyn tai bensiinin käyttö saadaan sitten vähenemään, ja sitä kautta esimerkiksi ilman hiukkasten määrä laskee.

Ihmiset eivät voi loputtomasti keskittyä muutamien kuntien alueelle, vaikka tietenkin on mukavaa, kun henkilöllä on käytössään hyvät joukkoliikenne sekä palvelumahdollisuudet. Vaikka tämä kuulostaa sydämettömästi  sekä valitettavan itsekkäästi valituilta sanoilta, niin me ihmiset emme voi kaikki asua samassa kunnassa, vai olisiko sittenkin järkeä siinä, että rakennetaan valtavan tiiviitä asutuskeskuksia, ja toisaalta taas jätetään valtavasti harvaan asuttua erämaata noiden asutuskeskusten välille, jolloin nuo asutuskeskukset eli tulevaisuuden megapolikset sitten olisivat ikään kuin keinotekoinen todellisuus ja toimisivat saarina asutuskeskusten väliin jäävässä erämaassa.

Kun ajatellaan nykyään vallalla olevaa kunnallista hallinta ja kehitys arkkitehtuuria, niin silloin tulee mieleen sellainen ajatus, että pienemmän kaupungin vieressä oleva isompi keskus toimii kuten suuri galaksi, joka imee sen lähellä olevista pienemmistä galakseista ainetta itseensä, jolloin niissä ei pääse syntymään uusia tähtiä eikä planeettajärjestelmiä. Kun puhutaan yhteiskunnasta, niin sama ilmiö koskee myös suurten asutuskeskusten lähellä olevia pienempiä keskuksia, joista iso kasvukeskus sitten imee ihmisiä pois, jolloin pienet kunnat sitten alkavat riutua.

Pahimmassa tilanteessa ovat tietenkin suurella pinta-alalla varustetut kunnat, joiden väkiluku on suhteellisen pieni pinta-alaa kohtaan. Noissa paikoissa sitten esimerkiksi vähittäistavarakaupan ongelmat ovat siinä, että tavaroiden kuljettaminen noihin liikkeisiin on niin kallista, ja henkilökunnan työmatka niin pitkä, että siellä pitää voida luvata parempaa palkkaa kuin kaupungin keskustoissa olevien liikkeiden täytyy työläiselle maksaa.

Tuon takia kaupungin keskustassa oleva liike pystyy pitämään matalampaa hintatasoa kuin pienet maaseutuliikkeet pitävät, jotta ne olisivat kannattavia. Ja tuolloin tietenkin tulee ilmi sellainen asia, että nuo ihmiset käyvät kaupassa kaupunkien keskustassa tai moottoritien varressa olevissa marketeissa, koska niissä sitten on halvemmat hinnat. Kyseinen kehitys aiheuttaa sen, että vähittäistavarakauppojen investoinnit noihin kuntiin alkavat hiipua, ja sitten eteen tulee se, että kunnassa olevien palveluiden taso alkaa laskea, koska vähittäistavarakauppoja kuten elintarvikeliikkeitä ei enää ole tarpeeksi, jotta kuntalaisten olisi helppoa käydä niissä. Tästä seuraa sitten poismuutto, joka saa aikaan sen, että kunnan asukasluku laskee.

Samoin esimerkiksi kylät autoituvat, ja asutus harvenee, ja tällöin juuri päivittäistavaroita myyvät liikkeet lopettavat, koska ne eivät pysty kilpailemaan hintatasossa esimerkiksi moottoriteiden varsilla olevien hypermarkettien kanssa, ja samalla myös esimerkiksi henkilökunnan rekrytointi vaikeutuu, koska bussit kulkevat harvoin, ja hankala työmatka sitten aiheuttaa sitä, että nimenomaan nuoret eivät enää halua tuollaiseen syrjäiseen kauppaan töihin. Sitten seuraa tilanne, missä voidaan esittää kysymys: "kuka haluaa sijoittaa kauppoja korpeen?". Jos kunnan väkiluku on laskussa, niin silloin sinne on vaikeaa saada vähittäistavarakauppoja, ja niiden palvelut ovat tärkeitä, jos kuntaan halutaan houkutella korkean teknologian yrityksiä. Vai luuletteko että akateemisesti koulutettu insinööripariskunta haluaa tarpoa viisi kilometriä umpihangessa postilaatikolleen?

Tai ehkä nuori äiti haluaa sitten seisoa pari tuntia bussipysäkillä odottamassa bussia, jotta saisi lapsensa terveyskeskukseen tai päiväkerhoon. Kun puhutaan kunnan väkiluvusta sekä korkean teknologian tuotteista tai korkeasti kolutettujen antamasta palvelusta, niin juuri korkean teknologian tuotteet ovat niitä, missä sitten liikkuu "se iso raha". Ja jos kuntaan halutaan korkean teknologian yrityksiä tai lakialan firmoja, joiden tuotto on erittäin suurta, ja joista saadaan sitten paljon verorahoja, niin silloin tietenkin olisi järkevää ajatella, että tuossa kunnassa sitten olisi myös palveluita, jotta nuo lakimiehet tai insinöörit sekä lääkärit muuttaisivat sinne pysyvästi. Näet jos kunnassa ei ole veronmaksajia, niin se jää sitten ilman verotuloja, joita tarvitaan infrastruktuurin kehittämiseen.

Jos kunnalla ei ole rahaa esimerkiksi kirjastoihin, niin ei sinne sitten kukaan halua jäädä, koska nimenomaan 15-17-vuotiaat ovat sikäli avainasemassa infrastruktuurin kehittämisessä, että he menevät tuolloin ensimmäistä kertaa opiskelemaan kodin ulkopuolelle, ja samalla muodostuu tietenkin kuva kunnasta, ja jos sitten tuolloin saadaan kunnasta kovin huono kuva, niin se varmaan vaikuttaa myös tämän henkilön tuleviin päätöksiin, jos hän joskus ekonomina tai lääkärinä sitten päättää valita asuinpaikkansa. Eli tuolloin mahdollisten korkeakouluopintojen jälkeen olisi hyvä perustaa perhe sekä löytää oma paikka yhteiskunnasta, ja arvatkaa lähteekö tuollainen vastavalmistunut huippuosaaja johonkin korpeen sitten asumaan, jos hänellä ei edes kesätyön kautta ole kokemusta kunnasta.

Jos yhtiöitä ajatellaan, niin varsinkin aluksi on yhtiön sijainnilla sellainen merkitys aloittelevalle yrittäjälle, että ennen kuin liiketoiminta alkaa kannattaa, niin esimerkiksi matkakulut ovat iso menoerä henkilölle, joka on juuri aloittanut liikkeen pitämisen. Yhtiölle on sama missä se sijaitsee, mutta jos se sijaitsee esimerkiksi Helsingissä, niin silloin tietenkin sen verotulot menevät Helsinkiin, mikä merkitsee sitä, että yhtiö ei muille kunnille maksa voitoistaan veroja.

marxjatalous.blogspot.fi

Hollywoodin tähdillä sekä yrittäjillä on samat ongelmat, eli niiden pitää saada oikean tyyppisiä verkostoja, jotta nämä toimijat saavat solmittua sopimuksia, jotka edistävät heidän uraansa

Kevin Bacon on muuten hollywoodin verkostoitunein näyttelijä, ja hänen mukaansa on nimetty sellainen matemaatikkojen kehittelemä tietokone-ohjelmisto, jota kutsutaan ”Kevin Bacon-peliksi”, jossa voidaan tutkia sitä, että kuinka monen elokuvan päässä kukin näyttelijä on toisistaan. Eli tuolla sanahirviöllä ”elokuvan päässä” tarkoitetaan sitä, että kuinka näyttelijä ikään kuin verkostoituu Hollywoodissa, ja tuossa pelissä mitataan sitä, että kuinka suurelle todennäköisyydellä näyttelijä näyttelee jonkun kanssa, joka on ollut jonkun tähden kanssa samassa elokuvassa. Tuo tieto on tärkeää silloin, kun näyttelijä luo verkostoa, jossa hänelle sitten aletaan tehdä rooleja, ja se että joku vihjaisee hänestä jollekin suurelle tähdelle, joka tekee vaikka suutelukohtauksen tuon aloittelevan tähtösen kanssa saattaa nostaa tuon henkilön uraa.

Yhtiöt ovat samalla tavoin riippuvaisia verkostoista, ja aloittelevan yrittäjän pitää päästä ikään kuin alihankkijaksi jollekin suurelle yhtiölle, koska jos aloitteleva yritys saa suuren toimijan vakuuttuneeksi osaamisestaan, niin silloin se voi saada loistavia suosittelijoita tulevaa liiketoimintaa varten, Verkostojen maailma on sikäli hyvin erikoinen, että maailman tunnetuimmat virtuaaliset verkostot ovat sosiaalisen median verkostoja, joissa ihmiset verkottuvat toistensa kanssa kuten he oikeassakin elämässä tekevät.

Ja tuossa virtuaalisessa verkostossa on sellainen ulottuvuus, että me kaikki maailman ihmiset olemme toisistamme viiden ihmisen päässä. Sen takia kannattaa vähän miettiä, mitä facebookissa kertoilee, koska varsinkin netissä toimivia tiedusteluagentteja varmasti kiinnostaa se, paitsi se miten ihmiset puhuvat esimerkiksi yhdysvaltojen harjoittamasta politiikasta, mutta samalla yksityisellä sektorilla toimivat agentit valvovat sitä, että mitä heidän työnantajastaan tai sen työntekijöistä puhutaan. Noista agenteista käytetään usein titteliä yksityisetsivä, jotta heitä ei kukaan sekoittaisi valtiollisiin toimijoihin.

Kuitenkin tuo sana ”tiedusteluagantti” tarkoittaa tässä yhteydessä paljon muutakin kuin vain valtiollisia toimijoita eli se voi olla myös yksityisetsivä tai lakimies. Yrittäjiä kyllä kiinnostaa se, että mitä heidän yhtiöistään vaikka sosiaalisessa mediassa puhutaan, sekä heidän tehtävänään on kalastella verkosta asiakkuuden esiasteita joista käytetään nimitystä liidi, eli oikeushenkilöitä joilla olisi tarvetta tuon yhtiön tarjoamille palveluille. Ja tietenkin se tieto mitä yrittäjän pitää saada on oikea tieto.

Eli jos hänen alaisensa sitten toimivat asiattomasti työpaikalla, niin siitä pitäisi tulla tieto yhtiön johdolle, koska jos siellä kentällä sitten aletaan uhkailla, niin yritys saattaa menettää asiakkaitaan todella nopeasti. Kuten tiedämme niin verkostojen luominen on liiketoiminnalle erittäin tärkeää, jotta yhtiö saisi sitten niitä tarpeellisia suosittelijoita itselleen ja tuotteelleen. Jos yritys toimii esimerkiksi kiinteistönhoitoalalla, niin silloin tietenkin sen pitää saada työmaita jotta se voisi toimia kannattavaa liiketoimintaa harjoittavana yhtiönä, ja tuolloin tietenkin pitää olla hyvät suhteet ihmisiin, jotka ovat liiketoiminnan kannalta kiinnostavia.

Eli yhtiöiden toiminnassa on samat ongelmat kuin esimerkiksi näyttelijöillä, jotka työskentelevät Hollywoodissa, niiden pitää saada sellaisia suosittelijoita, jotka esittelevät heitä muille näyttelijöille, jotka ehkä sitten mainitsevat tuosta henkilöstä studion pomoille. Joten tämän perusteella voi sitten olla edessä sellainen ajatus, että näyttelijän kannattaa hakeutua Kevin Baconin seuraan, koska vaikka tuo mies ei ehkä ole hollywoodin suurin tähti, niin hän kuitenkin voi tuolloin mainita tuosta aloittelevasta näyttelijästä jollekin tähdelle. Mutta kuten tiedämme, niin kiinteistönhoitoalan yhtiöiden ongelma on sama kuin tuolla näyttelijällä on, eli sen pitää saada suosittelijoikseen isännöitsijöitä, jotka sitten kehuvat sitä taloyhtiöille. Taloyhtiöt haluavat pihojaan siivoamaan sellaisia toimijoita, jotka osaavat työnsä ja pitävät paikat puhtaina.

Ja saadakseen isoja rahakkaita kohteita, pitää tuollaisella yhtiöllä olla näyttöä siitä, että sen kanssa kannattaa lähteä sopimusta tekemään, ja tuo varmasti sitten on varsinkin pienten yhtiöiden kohdalla melko kiusallinen ongelma, koska jos niillä ei ole työvoimaa sekä koneita käytössään, niin kohde jää tekemättä. Kuitenkin työväelle pitää olla töitä tarjolla, jotta he sitten tulisivat yhtiön palvelukseen. Nimittäin silloin kun joku iso kohde alkaa vaihtaa kiinteistöpalveluiden tarjoajaa, niin silloin yleensä eteen tulee tilanne, missä muiden yhtiöiden ”vinkkimiehet” kertovat omille pomoilleen, että heidän taloyhtiöllään on vaihtumassa huoltoyhtiö. 

Tuo "vinkkimies" voi olla vaikka toisen huoltoyhtiön työnjohtaja tai hänen serkkunsa, joka mainitsee asiasta tälle yhtiölle, jotta he voivat sitten kirjoittaa sellaisen tarjouksen, että siitä voidaan myös tilaajan päässä lähteä neuvottelemaan. Tuolloin kätevä keino on käyttää hiukan liian korkeaa hintaa, jota voidaan liikeneuvotteluissa sitten pudottaa, jotta liidi tuntee itsensä tärkeäksi. Ja silloin tietenkin alkaa taloyhtiöiden isännöitsijöiden sekä hallitusten puheenjohtajien postiluukuista tipahdella tarjouksia, jotka koskevat huoltosopimuksia. Ja tuolloin olisi todella hyvä asia, että tuolla tarjousten tekijällä olisi sitten työvoimaa tarjolla, jotta se ehtii tehdä työtään kaikissa kohteissaan.  Kuitenkin työläisten pitää olla sellaisia, että he sopivat kohteisiinsa, ja ovat luotettavia sekä asiallisia, jotta asiakaspalvelusuhde sitten voi jatkua, niin että se tyydyttää molempia osapuolia. 

Innovaation ongelma on siinä, että taidot eivät kohtaa, ja aloittavalta yrittäjältä puuttuu oikeanlaisia kontakteja muihin yhtiöihin

Yhtiötä perustettaessa kaikkein tärkein asia, mikä pitää olla täysin mietitty, on idea siitä mitä lähdetään myymään. Tuotteen pitää olla valmiiksi mietitty, kun sitä lähdetään markkinoimaan erilaisille business-enkeleille. Samoin pitää olla selvillä sellainen asia, kuin millaista ammattitaitoa tuon tuotteen toteuttaminen vaatii. Vaikka kyseessä olisi kuinka SOAP (Service Oriented Application) niin silloin kuitenkin pitää miettiä, että tarvitaanko silloin esimerkiksi jotain tiettyä kielitaitoa muiden taitojen lisäksi, tai mahdollisesti jotain muita erikoistaitoja, kuten asentajia joilla on suurjännitelaitteiden asentamiseen oikeuttava lupa.

Aloittavan yrittäjän ongelma on liike-elämän suhteiden puuttuminen, eli vaikka työkokemusta olisi todella paljon, niin tuolla yrittäjällä ei ehkä ole niitä suhteita, joilla tehdään asiakkuuksia. Toki hänellä voi olla monia työsuhteita, mutta niihin henkilöihin ei ole tullut solmittua tuttavuuksia, jotka vastaavat alihankkijoiden palveluiden ostamisesta, eli hän ei ehkä tunne sitten oikeita ihmisiä. Liike-elämässä pitää tuntea niitä ihmisiä, jotka vastaavat yhtiön suhteesta muihin yhtiöihin eli ulkoisista suhteista vastaavia johtajia, jotka sitten pitää vakuuttaa, että oma yhtiö olisi varteenotettava alihankkija jollekin toisen yhtiön toiminnalle, joka voi olla vaikka logistiikka tai mikrotuki.

Tai jos kyseessä on esimerkiksi mikrotukea antava yritys, niin silloin pitää omien ATK-taitojen olla sitä luokkaa, että henkilö osaa tehdä työnsä kunnolla. Tietenkin se yhtiö voisi olla vaikka remonttipalvelu tai muu vastaava, mutta ideana on se, että asiakkaiden pitää löytää tuo yhtiö, ja siksi olisi hyvä tehdä hiukan pohjatyötä oman liikeidean kanssa, eli käydä katsomassa vastaavia yhtiöitä, ja mennä vastapäiseen kahvioon istumaan, sekä katsoa että käykö siellä ylipäätään yhtään ketään. Eli onko kyseessä ehkä sosiaalinen yritys, joka ei toimi normaalien liike-elämän lainalaisuuksien mukaan.

Kun perustetaan yhtiötä, niin sopivien partnereiden löytäminen on todella vaikeaa. Yhtiöllä pitää olla tuote, mitä se myy eteenpäin, lainopillista asiantuntemusta jolla selvitetään erilaisia patentteja sekä käyttöoikeuksia koskevia asioita sekä muita vastaavia taitoja. Ja varsinkin aloittavan yrittäjän tai yrityksen on hyvin vaikea löytää itselleen sopivia osaajia, joilla on taitoa tutkia sopimuksia sekä erilaisia käyttäjälisenssejä, eli on paljon tietokoneohjemistoja, jotka ovat yksityiselle käyttäjälle tai toiminimen turvin yksin toimivalle yrittäjälle ilmaisia, mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että yrittäjä toimisi osakeyhtiössä, niin silloin saattaa eteen tulla vaikeuksia, koska tuolloin saattaa lisenssimaksu nousta hyvin korkeaksi. Kun ihminen lähtee perustamaan yritystä, niin olisi parempi, että hän hakisi siihen heti liikekumppaneita, jotka ovat tuolloin sitoutuneempia toimimaan yhtiön hyväksi.

Toki lakipalveluita saa ostaa erilaisista lakifirmoista, mutta ne ovat todella kalliita. Joten se että tuollaisia ihmisiä olisi liikekumppaneina olisi todella upeaa, koska jos he toimisivat palkallisina työntekijöinä, niin silloin motivaatio yhteen hiileen puhaltamiseen voi olla huonompi, kuin silloin jos ryhmässä toimittaisiiin liikekumppanuusperiaatteella. Samoin tuolloin eivät kaverit karkaa yhtiöstä, jos sillä ei heti lähde kaikki vetämään. Kun yhtiössä on monta tai ainakin enemmän kuin yksi vastuunalainen toimija, niin silloin ainakin on olkapää jota vasten voi nojata, ja samoin ryhmässä voidaan puhua myös vaikeista asioista, joita ei palkatun työvoiman kanssa kehtaa ottaa puheeksi. Jos yhtiötä johtaa työryhmä, niin silloin toiset voivat antaa ideoille aitoa kritiikkiä, ilman pelkoa siitä että tulee potkut.

Eli se mahdollistaa tasa-arvoisen keskustelun yhtiön sisällä. Mutta ongelma tietenkin on sellainen, että osaamiset eivät kohtaa. Joka päivä vastaamme kävelee ihmisiä "joilla on idea", ja kuitenkaan me emme koskaan puhu noiden ihmisten kanssa. Aloittavan yrittäjän kanssa ongelma on siinä, että kenelle hän sitten menee esittämään omaa ideaansa, ilman pelkoa siitä, että toinen heittää hänet ulos, tai sitten varastaa hänen ajatuksensa. Miljoonat ihmiset maailmassa saavat "flow":eja päivittäin, mutta ne ikään kuin lähtevät lentämään tuulen mukana pois. Ihmisen pitäisi pitää aina muistivihkoa mukaanaan, jotta häön voisi kerätä omaan mieleensä tulevia "flow":eja, joista hän sitten voisi alkaa työstää ideaa, mitä sitten esitellään muille.

Mutta ongelma on se, mikä Helsinki Think Company alla olevassa videossa esittää, eli miten tuollainen ihminen, joka on päässään luonut idean alkaa sitten työstää siitä innovaatiota, eli toteuttamiskelpoista hanketta joka sitten pitää vielä muuttaa todelliseksi hankkeeksi. Ja tuolloin on vaikeuksia usein etsiä sellaisia ihmisiä, joille tuota hanketta voisi esitellä, ja jotka sitten kuuntelisivat tuota esittäjää, sekä panisivat aikaansa siihen, että tuotteesta saadaan hyvän näköinen, ja sille ehkä sitten haetaan patenttia tai vastaavaa. Eli miten saadaan nuo ihmiset kohtaamaan? Liike-elämä tai elämä yleensä on asia, missä jokaisen on ihmissuhteessa annettava jotain, jos haluaa saada jotain. Ja liike-elämän suhteet ovat myös ihmissuhteita. Ja tuolloin pitää löytää oikea foorumi, missä tuota liike-ideaa voidaan esitellä, ilman pelkoa siitä, että henkilö joutuu petetyksi tai hänen ideoitaan varastetaan. Eli tuossa foorumissa he voisivat sitten kohdata toisensa eli verkottua keskenään, jotta he voivat sitten muodostaa luottamuksellisen liikesuhteen keskenään.

Helsinki Think Companyn video tästä aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=2CAGmr6YRzI


vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Oikeusvaltion tai oikeuden toteutuminen EU:ssa ei välttämättä ole aivan selvää esimerkiksi tekijänoikeuksien kohdalla, jos työn tai tuotteen tekijänä on vaikka lapsi tai autisti

Oikeusvaltio ei ehkä toteudukaan  euroopassa niin kuin sen pitäisi toteutua, koska esimerkiksi viranhoito voi asettaa ihmisen eriarvoiseen asemaan muihin ihmisiin nähden. Eli jos vaikka poliisi tai sotilas joutuu laittoman tarkkailun kohteeksi, niin hän ei ehkä pääse samalla tavoin tekemään asiasta rikosilmoitusta kuin normaali ihminen. Tuossa tapauksessa hänet voidaan pakottaa allekirjoittamaan asiakirjoja, joiden mukaan tuo henkilö sitoutuu pitämään kotiinsa kohdistuvan tarkkailun salaisena, ja tuollaista asiaa kuin virka-asema voidaan käyttää helposti siihen, että henkilö ei edes saa nähdä omaa juttuaan käsitteleviä asiakirjoja.

Tuossa tapauksessa usein vedotaan siihen, että asiakirjoissa näkyy esimerkiksi sisäistä tutkintaa hoitavien poliisien nimiä, ja tuolloin sitten vedotaan noiden poliisien turvallisuuden puolesta. Samoin asianajajien puhelimiin tulleiden puheluiden kuunteleminen on hiukan kiusallista. Eli asiakkaan ja lakimiehen väliset keskustelut ovat luottamuksellisia eikä niitä saa kuunnella. Mutta jos poliisi epäilee lakimiehen salaavan rikoksia tai osallistuvan rikolliseen toimintaan, niin silloin hänen puhelintaan saa kuunnella, koska lakimiehen asema ei vapauta syytteistä suoraan missään oikeusasteessa. Kun keskustellaan esimerkiksi oikeusvaltion toteutumisesta alaikäisten kohdalla, niin mielestäni juuri täysi-ikäiseksi tulleen henkilön kohdalla on olemassa suuri vaara siitä, että häntä johdetaan harhaan esimerkiksi esimiehen toimesta, ja tuolloin eteen tulee sellainen asia, kuin se ketä uskotaan ja osaako tuollainen nuori mies koskaan edes ajaa omia asioitaan mikäli häntä ei noissa asioissa edes olla neuvottu.

Tuolloin esimerkiksi syytteitä voi jäädä nousematta siksi, että henkilö ei tiedä oikeusturvaansa loukatun. Ja varsinkin nuorta henkilöä voidaan neuvoa painamaan asioita villaisella, tai sitten eteen tulee seuraamuksia kuten erottaminen työpaikasta, jos henkilö vie tapauksen lakimiehille tai hiiskuu esimerkiksi kokemastaan syrjinnästä tai eriarvoistamisesta kenellekään. Tai sitten häntä kielletään kertomasta tapauksesta kenellekään, jotta työpaikan maine ei pilaannu. Tuolla tarkoitan esimerkiksi tilannetta, missä määrä-aikaisella työsopimuksella tai vuokratyöpaikalla työskentelevältä henkilöltä on esimerkiksi YouTube videot estetty tai hänen on pitänyt leimata esimerkiksi kahvitaukoja. Tuolloin tietenkin hänen mieleensä tulee se, että mielistelemällä esimiestä voi hän ikään kuin ostaa työpaikan itselleen.

Tai sitten työnantaja on voinut määrätä Facebookin suljettavaksi, jotta hän ei siellä joutuisi kohtaamaan totuutta. Toisaalta työnantajien oikeusturva murenee sikäli, että esimerkiksi työpaikkakohtainen sopiminen lisääntyy, ja kuten olen sanonut niin on olemassa työpaikkoja, jotka eivät saa koskaan käsiinsä osaavaa työvoimaa. Eli jos vaikka joku pienen tai keskisuuren yrityksen tuote on siitä kiinni, että sen pitää saada osaavaa työvoimaa vaikkapa prototyyppiä varten, niin silloin voi käydä niin, että yhtiö ei tuota työvoimaa saa rekrytoitua, koska varsinkin pienen sekä keskisuuren start-up-yhtiön kohdalla voi käydä niin, että se ei saa rekrytoitua ketään projektiin. Toisaalta työpaikkakohtainen sopiminen varmasti suosii nimen omaan suuria yrityksiä, joilla on varaa kilpailuttaa työvoimaa, ja joilla on kaiken maailman optioita kuten ilmaisia kuntosaleja myös rivityöntekijöille tarjoilla.

Mutta suurilla yhtiöillä on myös lakimiesten armeija käytössään, eli niillä on varaa maksaa maamme huippujuristeille sopimusten laatimisesta, kun taas pienillä yhtiöillä ei ehkä tuota lakimiestä ole palveluksessaan. Ja sitten tietenkin seuraavaksi voidaan miettiä, että mitä jos tuo palkattu lakifirma tekee töitä myös jollekin kilpailijalle, joka ehkä on suuri yhtiö, ja sitten ikään kuin siirtää tuon pienen yhtiön tuotekehityksen tuloksia tuolle suurelle yhtiölle, eli tuossa taas tulee eteen sellainen vaihtoehto, että "ketä uskotaan, jos omat luomukset valuvat jonkun toisen taskuun".  Miten tuossa sitten voidaan todistaa se, että kuka on tehnyt ja mitä. Jos tuotteista tulee sitten kina, niin tuolloin voidaan mennä oikeuteen, mutta näyttö teollisuusvakoilusta pitää saada.

Joten esimerkiksi noita raportteja voidaan väittää tekaistuiksi tai päivätyn väärälle päivälle. Isolla toimijalla on aina suuri volyymi, millä se kykenee toimimaan mediassa, ja silloin se kykenee tietenkin esiintymään vakuuttavasti, eli ilmoittamaan että sen tekemistä sopimuksista on olemassa vaitiolovelvollisuus ja asiat on sitä kautta sovittu, ja "tämä nyt oli vain tämä ainoa kerta", tyyppinen latteus varmasti kuulostaa radiossa hyvältä.

Kuitenkin noita tapauksia saattaa sitten paljastua todella paljon, ja silloin ei patenttiviranomainen sekä poliisi voi muuta kuin aloittaa tutkimukset siitä, onko yhtiö hakenut tuotesuojaa muiden tekemille tuotteille. Joskus saattaa olla niin, että esimerkiksi rahan tarpeessa oleva opiskelija on joutunut myymään ideoimiaan asioita tai tavaroita esimerkiksi työharjoittelupaikkaa vastaan jollekin työnantajalle tai sitten suunnittelija on saanut noista tekemistään logoista vain kädenpuristuksia tai kahveja, kun yhtiö on niiden avulla tienannut miljoonia tai miljardeja. Tuolloin voidaan vedota sopimukseen, missä työntekijä sitoutuu työskentelemään yhtiölle tiettyyn hintaan.

Tai sitten joku opettaja voi varastaa lasten kuvaamataidon tunnilla piirtämistä kuvista dídeoita tai kokonaisia kuvia kaupalliseen käyttöön, ja jättää asian mainitsematta lapsille. Tuolloin on kyse siitä, että pitääkö lapselle maksaa noista töistä, ja pitääkö hänen saada esitellä työnsä noille ihmisille, jotka sitä haluavat käyttää omissa tuotteissaan? Kyseisestä asiaa pohditaan monissa paikoissa, missä tehdään kuvataiteeseen liittyvää työtä. Eli onko rajoittuneesti oikeustoimikelpoisen henkilön kuten lapsen tai savant-autistin työ ja siitä saatava tulo yksin hänen vain hänen sekä tuon henkilön perheen omaisuutta? Toki työn tekee tuo lapsi, joten itse olen sitä mieltä, että hänen pitää aivan itse saada päättää siitä, mitä noilla rahoilla tehdään. Ongelma on siinä että mitä jos hänen tuotteensa kysyntä loppuu ennen kuin tuo henkilö saavuttaa täysi-ikäisyyden, ja vanhemmat ovat laittaneet nuo rahat asioihin, mistä lapsi ei ehkä edes pidä.

Esimerkiksi monet savant-autistit ovat erittäin lahjakkaita piirtäjiä, ja siksi heidän tekemiään töitä halutaan esitellä myös ns. "kaupallisissa julkaisuissa". Sen tähden noiden ihmisten oikeusturva on erittäin tärkeä asia, koska tuollainen asia voi aiheuttaa hyväksikäyttöä. Eli heitä voidaan pyytää tekemään vaikka tauluväärennöksiä, ja silloin voidaan kysyä että miten rangaistuksen kanssa sitten on? Istuuko tuo ehkä hyvinkin yksinäinen sekä sosiaalisesti eristäytyvä ihminen vankilassa, koska joku sitten pyysi häntä tekemään tuon teon, vai pitäisikö vain noita pyytäjiä sitten rangaista? Kas siinä on sellainen pulma, että siitä voidaan tehdä valtavan pitkiä seminaareja, eli onko tuollainen periaatteessa aivan normaali henkilö vastuussa teostaan, jonka pyytäjä on käyttänyt hyväkseen esimerkiksi sitä, että hän ei ehkä käsitä mitä on tekemässä.

Video aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=a8YXZTlwTAU

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Tietoturva ja fyysiset laitteet joiden ei koskaan saa vain olettaa olevan turvallisia

Nykyiset verkkopalvelut ovat aiheuttaneet sellaisen paradoksaalisen tilanteen, että koskaan ennen ei tietojenkäsittely ole ollut samalla niin turvallista sekä turvatonta. Verkossa oleva tieto on tietenkin tehnyt muistitikuista sekä muista mukana kannettavista fyysisistä tallennusvälineistä tiedon kannalta tarpeettomia, koska tieto itsessään pysyy pilvipalvelimella, ja tuon takia noita fyysisiä tallennusvälineitä tarvitaan vähemmän, mutta tietenkin USB-muistilla oleva valokuva voi toimia esimerkiksi tietokoneen avaimena, ja sama kuvan vertailuun perustuva avain voisi toimia myös Androidilla, mikä tarkoittaa sitä, että tuo puhelimen avaustiedosto voidaan asentaa SD-kortille, ja sitä käytetään kuin Windowsin kuva-avainta. Tietenkin fyysinen tunnistus voi tapahtua myös sormenjälkien tai kamerakännykkään integnoidun retinatunnistimen avulla.

Mutta kun puhutaan fyysisen laitteen katoamisesta seuraavasta tietoturva-ongelmasta, niin silloin tietenkin voidaan huomauttaa, että esimerkiksi matkapuhelimen katoaminen ravintolassa voi aiheuttaa erittäin vakavia ongelmia, eli henkilön Facebook-tili voidaan irtisanoa tai häntä mustamaalata tuon laitteen avulla, ja myös mahdollisia henkilökohtaisia salasanoja yms. saattaa päätyä tuolloin vääriin käsiin. Tietoturva on monisyinen ongelma, ja esimerkiksi SD-kortilla oleva tunnistuskuva saattaa aiheuttaa ongelmia, jos kortti katoaa. Tuolloin saattaa tietenkin eteen tulla hyvin vakavia tietoturva-ongelmia, mikäli puhelinta ei tuolloin saada auki. Eli sen takia esimerkiksi SIM-kortilla olevaa kansalaisen tunnistuspalvelua voidaan alkaa hyödyntää myös matkapuhelimen käyttöönotossa.

Tietoturva-ongelmia aiheuttavat myös nurkkaan lojumaan jääneet Windows- tai muut vastaavat tietokoneet, joita ei ehkä olla päivitetty kuukausiin. Tuollainen nurkkaan unohtunut kakkoskone varmasti aiheuttaa sellaisen ongelman, että siihen on saatettu asentaa esimerkiksi vakoilu- tai muita vastaavia ohjelmia koneen omistajan tietämättä, eli jos kone on maannut varaston nurkassa pitkän, niin silloin joku on voinut sen kanssa viettää erittäin pitkiä aikoja. Ja tuolloin hän on saattanut asentaa sinne megatavujen verran ohjelmistoja esimerkiksi USB-tikulta.

Nykyiset verkkotyöympäristöt mahdollistavat esimerkiksi ohjelmoinnin Internetin yli, eli nämä verkossa käytettävät ohjelmointityökalut toimivat samoin, kuin esimerkiksi World 365, eli niitä käytetään selaimella, ja se tietenkin mahdollistaa tabletilla sekä jopa älypuhelimella tapahtuvan koodaamisen, ja tuo tietenkin takaa sen, että näitä hyvinkin hintavia ohjelmistoja tai niillä tehtyjä tuotteita ei lähde mihinkään asiattomiin osoitteisiin, vaan niillä tehty hyöty jää vain yhtiön itsensä käyttöön. Ja siinä kaupallisuudessa on kysymys: yhtiön pitää saada voittoa voidakseen rahoittaa toimintaansa.

Mutta tietoturvan kannalta ongelmallisia "kakkoskoneita" ei kannata pitää asennettuna jossain kaapin perällä, vaan ne kannattaa aina palauttaa perustilaan, jotta kukaan ei sitten luule niitä turvallisiksi. Tämä kakkoskone saattaa syntyä siten, että kun perheessä on kaksi erilaista tietokonetta, niin toinen niistä tietenkin on mieluisampi kuin toinen, ja siksi tämä "vähemmän mieluisa" kone jää sitten ehkä lojumaan nurkkaan. Oletusasetusten palauttaminen on sikäli kannattavaa toimintaa, että se vapauttaa myös koneen ohjelmistolisenssit muiden koneiden käyttöön, ja tuo säästää varmasti myös yhtiön rahaa.

Se että tuo uudelleen asentaminen kestää hiukan ei kuitenkaan merkitse mitään, jos sillä taataan se, että yhtiön tai yksilön tietoturva pysyy kunnossa, ja kaikkein pahin tilanne syntyy silloin, kun joku vain olettaa asioiden olevan niin kuin niiden pitäisi, ja tuolloin kakkoskoneen kanssa voi käydä niin, että sen virustorjunta on poistettu tai siihen on asenettu jotain sopimatonta. Tuon takia kone mitä ei käytetä kannattaa asettaa suoraan perustilaan, jotta kukaan ei sitten vain oleta, että se non turvallinen.

Simputus voi olla keino yrittää avata yhtiön ovet soluttautujille kuten teollisuusvakoilijoille.

Simputus on hyvin ikävä asia sekä normaalissa työpaikassa että puolustusvoimissa. Yleensä sen ymmärretään kohdistuvan lähinnä varusmiehiin, joita joku alikersantti juoksuttaa pihalla tuntikausia. Kuitenkin simputtamista tapahtuu työelämässä aivan yhtä paljon kuin paraatikentillä, ja työelämässä se on yleensä erittäin ikävää toimintaa. Yleinen tapa simputtaa alaisia on antaa tehtäviä vähän liian myöhään. Eli viisi minuuttia ennen työajan loppumista annettava tiketti eli huoltopyyntö  pelastaa mikrotukihenkilön päivän joka kerran, kun se sattuu putoamaan sähköpostilaatikkoon tai pomppaamaan ruudulle. Mutta tällainen toiminta on tietenkin sellaista, mihin voidaan puuttua hyvin helposti.

Ikävämpi tapaus on sellainen, missä työtehtäviä ei jaeta ollenkaan jollekin työryhmän jäsenelle. Tuo ehkä saattaa olla muuten mukava asia, mutta jos tuo tapaus sattuu sitten työryhmän pomolle, niin silloin koko ryhmän tehtävät jäävät hoitamatta.  Ja tietenkin tuolloin on edessä jäätävä tunnelma. Tämä esimerkki koskee jokaista esimiesasemaa, mitä maailmasta löytyy. Kun esimies simputtaa toista esimiestä, niin silloin käytössä ovat usein sellaiset temput, joita on hyvin vaikea osoittaa todelliseksi simputukseksi. Ne ovat hienovaraisempia sekä kollektiivisempia kuin yksittäiseen alaiseen kohdistuva painostaminen. Eli se saattaa olla sellaista toimintaa, missä koko työyhteisö saa sitten seurauksia kyseisen esimiehen takia. Ja tekniikka on hyvin ikävästi joka kerran samanlainen.

Eli joka kerta kun tulee loma tai pidempi vapaa, niin "Miettisen" projektiryhmä jää istumaan työpäivän lopuksi, koska se ei ole saanut työtehtäviä. Ja tietenkin myös kaikille osoitetaan se, että "Miettisen" kanssa ei kannata työskennellään esimerkiksi siten, että tuon ryhmän tunnukset tehdään aina viimeiseksi tai sitten muuten selvitetään se, että hän on esimies, jonka alaisena ei kannata olla, koska siitä ei pääse kohoamaan. Toisin sanoen tuosta ryhmästä sanotaan työhaastattelussa se, että "oikea"  pomo ei tuohon ryhmään hakisi. Ja muutenkin osoitetaan sitä, että nuo miehet ovat olemassa vain siksi, että heitä nyt vain on pakko sietää työpaikalla. Tai että he ovat muuten jotenkin halpa-arvoisempia toimijoita työyhteisössä.

Työyhteisön asenne on hyvin tärkeä asia, kun luodaan viihtyisää työympäristöä, jossa voidaan ylipäätään työskennellä. Jos työnjohtaja simputtaa alaisiaan, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että miten hän uskaltaa tuota tehdä? Mikäli työtehtäviä ei olla todistettavasti annettu, niin silloin varmasti syy ei ole alaisessa. Kun mietitään sitä, että millainen johtaja sitten syyllistyy tuollaiseen simputukseen, niin silloin tietenkin täytyy aina miettiä, että millainen työura hänellä ylipäätään on ollut. Ja miten hänet on työpaikkaan ylipäätään otettu?

Jos hän sitten on useammassa työpaikassa tällaista tehnyt, niin silloin voi kyseessä olla tapaus, joka on ehkä tuotu yhteisöön sabotoimaan sen toimintaa. Eli raivaamaan yhteisössä tilaa jollekin ulkopuoliselle toimijalle, ja varsinkin silloin kun työpaikkaan vasta tullut ylempi johtaja alkaa simputtaa alaisenaan olevia johtajia, niin silloin pitää tarkastaa se, miten hän on edellisessä työpaikassaan tehnyt työtä. Mikäli tuollaista sitten on tehty monissa paikoissa, niin kyseessä voi olla ammattilainen, jonka tehtävänä on tehdä työpaikan ilmapiiristä ikävän, koska tuolloin voidaan tuo yhtiö pakottaa ottamaan tiettyjä henkilöitä työpaikkaan. Ja jos kyseessä on vaikkapa verkkopalveluita tuottava yhtiö, niin silloin tietenkin nuo sisään päästetyt soluttautujat voivat ujuttaa omia koodinpätkiään tuon verkkokaupan ohjelmistoihin, ja urkkia asiakkaiden pankki- tai muita henkilökohtaisia tietoja tuon palvelun kautta.

Talouden sekä IT-infrastruktuurin muutoksen arviointia "We believe in bright future"

Talouden tukkeutuminen on asia, josta olen kirjoittanut monta kertaa. Se tarkoittaa sitä, että aina nousukautta seuraa lama. Lama ei kuitenkaan johdu siitä, että talous ikään kuin tukkeutuu tai markkinat eivät vedä, eli joku tuote menettää kiinnostavuutensa tai sitten se korvautuu uudella sekä tehokkaammalla tuotteella. Tämä tarkoittaa sitä, että tietenkin megatrendien muutokset aiheuttavat talouden aaltoliikettä. Mutta talouden aalltoliike ei synny siitä, että joku tietty ala alkaa tukkeutua, vaan siitä että talouden veturina toimivien yhtiöiden tuotteet eivät enää kiinnosta ihmisiä.

Se että joku tietty tuoteperhe on ollut sellainen, että se on tuonut ikään kuin varmoja voittoja, sekä nostanut sitä valmistavien yhtiöiden tasetta ei tarkoita, että tuo tuote ei voisi korvautua uudella ja kiinnostavammalla tuotteella, joka sopii paremmin asiakkaiden tarpeisiin. Tämän ovat monet entiset tietokonevalmistajat saaneet kokea, kun markkinoille on tullut tabletteja sekä muita mobiililaitteita, joiden käyttäminen on mukavampaa sekä turvallisempaa kuin perinteisten PC-tietokoneiden, jotka vaativat virusturvaa sekä erilaisia päivityksiä, jotka sitten tulevat kun henkilöllä on kiire johonkin.

Tuon takia esimerkiksi yritysten IT-infrastruktuuri on muuttunut todella dramaattisesti viimeaikoina. Eli toisin kuin perinteisten paikallaan olevien sekä kannettavien tietokoneiden aikaan, jolloin henkilön piti kuljettaa mukanaan fyysisiä laitteita, niin verkkotyökalut sekä Internetissä toimivat tallennusympäristöt ovat tehneet sekä perinteisestä PC:stä, Macista ja USB-tikuista historiaa. Eli kuka hyvänsä voi käyttää verkossa toimivaa toimisto-ohjelmistoa sekä kännykkänsä saumattomasti kodin sekä työpaikan välillä. Mutta se että tähän on päästy, on vaatinut sitä, että mobiili-internetistä on tullut yhtä nopea kuin WLAN:ista, ja että 4G:n avulla laitteet voivat kommunikoida saumattomasti verkon yli ilman hidasteita. Vasta tuo on tuonut ns. "true mobilen" ihmisten ulottuville. Eli tämä tarkoittaa sitä, että nämä "true mobile"-laitteet toimivat sekä kaupungeissa että metsissä ja muualla, missä ei olla rakennettu toimivia WLAN yhteyspisteitä eli "hot spotteja", joita tietenkin on esimerkiksi kirjastoissa sekä yhtiöiden toimitiloissa ja ihmisten kotona.

Toisin sanoen henkilön ei enää tarvitse kuljettaa fyysistä laitetta mukanaan, kun hän luo dokumentteja sekä muita toimisto-ohjelmistoilla luotavia asioita, ja kun puhelimissa on sähköpostiominaisuus, niin niitä voi käyttää vaikka kävelylenkillä tai busseissa istuessa, eli henkilö kirjoittaa muistiinpanonsa sähköpostilla itselleen, ja sitten muokkaa ne kotonaan tai jollain muulla koneella tyköistuvaan muotoon. Tai tietenkin hän voi ne suoraan tehdä tuolla puhelimella, mutta muistiinpanojen jakamisen yhteydessä pitää muistaa se, että muotoilu on tietenkin erittäin tärkeää, jotta teksti olisi luettavaa.

Mutta kuten sanoin, niin nykyään tietojenkäsittelyssä megatrendinä ovat erilaiset mobiililaitteet, kuten halvat chromebookit sekä kännykät ja tabletit. Ainoa asia mikä pitää huomioida noissa älypuhelimissa on se, että niissä pitää olla sellainen PIN-lukko, mikä toimii myös silloin kun SIM-kortti on otettu puhelimesta pois. Jos tuota laitekohtaista PIN-koodia ei ole, niin silloin puhelimella pääsee verkkoon sekä sen avulla voidaan käyttää toisen henkilön auki jääneitä sosiaalisen median sovelluksia, jos tuo SIM-kortti on otettu pois. Eli tämän takia noissa mobiili-älylaitteissa on tiettyjä tietoturvaa koskevia asioita, joita pitää huomioida.

Toki esimerkiksi Android-puhelimen saa kloonattua toiseen laitteeseen, niin että sen avulla voidaan toisen henkilön tietoturva murtaa melko tehokkaasti. Mutta toisaalta Android-puhelimen voi kytkeä pois tilistä etäohjauksella, jolloin esimerkiksi pöydälle unohtuneen puhelimen tietoturva ei vaarannu. Samoin puhelimen voi kuka hyvänsä paikallistaa itse, jos hän on huomannut kotonaan, että se ei ole taskussa. Tuo ominaisuus löytyy puhelimen kanssa käytetyltä Google-tililtä sen laitehallintaa käsittelevästä kohdasta.

Tämä asia ei ehkä ole muuten tärkeä, kun että jos puhelin viedään, ja sen laitehallinta on vaikka jollain hämärämiehillä, niin he voivat tuon puhelimen paikantaa. Samoin sen avulla voidaan kuka tahansa henkilö paikallistaa, jos hänellä on tuo puhelin. Eli syy miksi esimerkiksi dementikot eivät tätä voi käyttää, on se että he voivat unohtaa puhelimen pöydälle. Mutta muuten tämä työkalu sopii myös viranomaisten sekä vartiointiliikkeiden käyttöön, kun he seuraavat työntekijöiden liikkumista.

Emme voi koskaan tietää, mikä tulevaisuudessa myy, on ennakoivan innovaation pääasiallinen ongelma

Kun yhtiö rakentaa tuotetta, niin se kehittää innovaatiota. Mutta kun innovaatiota kehitetään, niin silloin ongelmana on megatrendien kehittymisen ennustamisen vaikeus. Eli jossain vaiheessa tapahtuu niin, että perinteinen tuote vanhenee, ja sen pitää uudistua. Mikäli tuote ei uudistu, niin silloin kysyntä lopahtaa, ja juuri tämän takia esimerkiksi uusia kännyköitä tai kännykkämalleja lanseerataan jatkuvasti markkinoille. Näin pidetään sitten huolta siitä, että tuote säilyy kiinnostavana sekä uusia ostajia löytyy. Ja että uskolliset käyttäjät päivittävät sitä tarpeen mukaan, mikä on tärkeä osa asiakkaan sitouttamista varten luotua prosessia.

Kuitenkin ongelmana ei ole se, että tuota innovaatiota ei voisi kopioida muilta, vaan se että saadaan aikaan sellainen innovatiivinen palvelun ja tuotteen muodostama kokonaisuus, että sitä tullaan ostamaan vähän pidemmänkin matkan päästä. Kun mietitään sitä mikä on hyvä innovaatio, niin silloin voidaan mittarina käyttää sitä, että tulevatko ihmiset ostamaan tuota tuotetta 5, 10 vai 100 km:n päästä, ja miksi he näin tekisivät, on kysymys joka pitää tuolloin asettaa työryhmälle.

Jos oma tuote on kopio muiden toimijoiden vastaavista tuotteista, niin silloin se, että asiakkaat valitsevat tuotteen on arpapeliä, eli he varmasti silloin valitsevat sen tuotteen, mikä löytyy lähimpänä olevasta liikkeestä, kun tuotteistamisen tarkoitus on se, että kehitetään tuote, jota ihmiset lähtevät ostamaan vähän kauempaakin, ja joka herättää yleistä kiinnostusta yhtiötä kohtaan.

Kun tuo yhtiö kehittää tuotetta, niin sen täytyy huomioida sellainen asia, että "tuote" ei terminä tarkoita pelkästään fyysistä esinettä tai jotain tietokoneohjelmaa sekä lisenssien jälleenmyyntiä, kuten yleensä ajatellaan. Termi "tuote" voi tarkoittaa myös palveluiden myymistä ihmisille. Ja kuten varmaan arvaatte, niin sen palvelun ei tarvitse olla mikään kovin upean näköinen ollakseen innovatiivinen sekä menestyvä.

Kun mietitään sitä, että millainen palvelu voisi esimerkiksi pääkaupunkiseudulla menestyä saattaisi olla esimerkiksi maamme leveyspiireillä harvinaisiin kieliin erikoistunut mikrotukipalvelu, joka voisi asentaa esimerkiksi arabiankielisiä käyttöjärjestelmiä tabletteihin sekä tietokoneisiin. En tiedä että toimisiko tällainen palvelu oikeasti, ja millaisia jo olemassa olevia palveluita löytyy markkinoilta.

Mutta toki tuollaisen palvelun ylläpitäjällä pitää olla korkea moraali sekä osaava henkilökunta, jotta he eivät käytä asemaansa väärin, jos antavat tuota palvelua maahanmuuttajille, joiden kielitaito on huono. Se miksi kirjoitan näin, johtuu siitä, että noissa tapauksissa, missä toinen on vedättänyt sellaista henkilöä joka ei sopimusta ymmärrä, voidaan kauppa purkaa ja silloin myös yhtiön maine voi mennä, jos sen palvelu on ostettu joltain seurakunnalta.

Tällöin se ei ehkä sitten saa uusia asiakkaita ollenkaan. Näet tuollaisen palvelun käyttäjäkunta on verraten kapealla pohjalla. Tuotteiden pitää aina välillä uusiutua, jotta yhtiö saa niitä kaupaksi. Mutta se että myykö tuote vai ei on se liiketoiminnan ydinkysymys, mikä sitten joko tietää yhtiön epäonnistumista tai sen nousemista kukoistukseen.

Eli vaikka tuote olisi kuinka loistava hyvänsä, mutta sitä markkinoidaan väärin, niin silloin se ei varmasti menesty. Tuolla tarkoitan sitä, että jos markkinoija sitten kertoo, että jokainen markkinoille tuleva tuote on välimalli, niin se ei sitten varmasti menesty. Ihmiset haluavat ostaa lopullisia malleja tuotteista, joihin he laittavat ehkä hyvinkin paljon rahaa.

Ja valmis tuote on kallis, koska se vaatii kovan luokan panostusta kehittämiseen sekä testaamiseen. Jos tuo markkinointi hoidetaan väärin, niin isokin yhtiö voi mennä konkurssiin, kuten kävi NOKIA:lle. Tuosta tapauksesta sitten tulee mieleen sellainen asia kuin johtajien taustojen tutkimus. Jos johtaja haluaa, niin hän voi sabotoida tuotteita todella pahasti.

Hän voi esimerkiksi väittää tuotetta välimalliksi tai muuten tehdä yhtiöstä sellaisen, että sinne ei enää voida rekrytoida ihmisiä. Ja tuolloin sen arvo voi pudota murto-osaan siitä, mitä se voisi olla. Tuolloin yhtiön tuotekehityksen tulokset päätyvät toisten käsiin ehkä hyvinkin alhaisella hinnalla verrattuna siihen, mikä niiden arvo todellisessa elämässä olisi.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Kyllä isä opettaa: ravintolan omistaja antoi huonosti käyttätyneelle pojalleen potkut

Tänään oli mediassa juttu siitä, kuinka eräs isä antoi tarjoilijana toimineelle pojalleen potkut, kun tämä oli kirjoittanut laskuun sanan "läski". Tässä sitten on sellainen asia, että kyseinen toiminta vaaransi koko ravintolan maineen, ja takuulla aiheutti haittaa liiketoiminnalle. Monissa nimen omaan SOAP eli Service Oriented Application-yrityksissä nimenomaan asiakkaan saama kuva yhtiöstä on äärimmäisen tärkeä. Nämä yhtiöt ovat sellaisia, että niiden tulonlähteen muodostavat asiakkaat, joille se myy jotain palveluita, kuten remonttityötä tai aterioita. ja noissa yhtiöissä asiakkaan saama kuva palvelusta on äärimmäisen tärkeä.

Jos työmailla käyttäydytään asiakasta kohtaan huonosti, niin silloin se tekee varmasti hallaa tuon yhtiön liiketoiminnalle. Eli oikeastaan myös ravintola lasketaan palveluorientoiduksi yritykseksi sikäli, että asiakas saa ainakin osan tuosta kokemuksestaan palvelun kautta, joten sen on oltava hyvää tai ainakin siedettävää. Jos palvelu on epäystävällistä tai surkeaa, niin silloin asiakas ei kyllä tuohon ravintolaan palaa. Usein tarjoilija saa potkut, jos hän kirjoittaa kuitteihin jotain, mitä ei niihin saisi kirjoittaa, mutta tietenkin on olemassa pieni ryhmä ihmisiä, joita eivät koske työpaikalla samat säännöt kuin muita. He ovat usein omistajien sukulaisia, jotka ovat tietenkin hyvin läheisiä ihmisiä näille henkilöille.

Vaikka toinen ihminen on yrittäjälle hyvin tärkeä, eli hänen oma poikansa tai tyttärensä, niin jos yrittäjä ei puutu tuollaisen henkilön väärään käytökseen, niin silloin tästä saattaa seurata jopa yrityksen sulkeminen, koska asiakkaat sitten lähtevät pois. Jos asiakkaat saavat ravintolassa huonoa tai epäystävällistä palvelua, niin he siirtyvät muiden ravintoloiden asiakkaiksi. Ja tässä on sellainen aspekti, että jos henkilö on yksin ravintolayrittäjä, niin hän sitten tietenkin selviää konkurssilla. Mutta jos hänellä on muita toimijoita eli osakkaita yhtiössään, niin seurauksena on varmasti korvausvaateita sekä kalliita oikeusjuttuja, kun hänen liikekumppaninsa sitten hakevat sieltä korvausta toisen aiheuttamiin vahinkoihin. Joskus on ainakin ulkomailla paljastunut sitä, että joihinkin ravintoloihin on "luukutettu" tahallaan tuollaisia töykeitä asiakaspalvelijoita, jotta se saadaan menemään konkurssiin.

Eli tässä on sitten ollut tarkoitus raivata kilpailijoita pois markkinoilta, jotta esimerkiksi mafia saa perustettua oman pizzeriansa jollekin alueelle. Mafia siis tarkoittaa tässä epäeettisesti toimivia yhtiöitä, joiden toiminta perustuu siihen, että muille yhtiöille tehdään vahinkoa, jotta ne saadaan lopettamaan toimintansa. tähän kategoriaan kuuluvat kuljetusyhtiöt, joiden työntekijät puhkovat toisten renkaita sekä ravintoloiden portsarit, jotka eivät päästä asiakasta sisään. Näistä surkeita toimijoista on muuten miljoonia variaatioita, ja toiminnan tarkoitus on monesti ollut häätää kilpailijoita joiltain  alueelta, jotta sitten voidaan oman tuotteen hinta hinata ylös. Markkinatalous toimii siten, että kilpailu pitää hinnat alhaisina. Mutta jos toimijoita on alalla vain yksi, niin silloin tietenkin hän voi monopoliasemaansa hyväksi käyttäen sanella tuotteen hinnat tiettyyn rajaan asti, jolloin sitten käy niin, että asiakkaan kannattaa alkaa tilata palveluita kauempaa, tai hankkia itse oma kuljetuskalusto.

 http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/tarjoilija-haukkui-asiakasta-laskiksi-tama-oli-lopputulos/5963224

pseudotiedetta.blogspot.fi

Miksi kaikkea ei aina tarvitse kertoa toisille?

Olisiko hauskaa kertoa vastustajille etukäteen että he ovat saaneet suoraan kuolemantuomion? Se varmasti näyttäisi jossain suuren luokan propagandajulkaisussa hyvältä, mutta muuten kyseessä on taktisesti hiukan ikävä toimenpide. Näet tuollainen toiminta varmasti miellytti vastapuolen johtoa, ja kun entisajan linjataisteluissa sitten vastaan tuli vihollinen, joka ilmoitti suureen ääneen että palkkasoturit mestataan taistelun jälkeen, niin siinä varmasti sitten tavoiteltiin kansansuosiota. Eli kuten tiedämme, niin turha tiedon levittäminen varmasti sai aikaan myös hiukan masennusta omissa joukoissa, koska itse ainakin uskoisin, että pelko kuolemantuomiosta sai nuo henkilöt taistelemaan loppuun asti.

Mutta kun sitten taistelukentälle lähdettiin, niin vastapuolen johtaja varmisti sen, että hänen palkkasoturiensa merkki myös oli näiden suurten oikeudenjakajien tiedossa. Ja sitten kun nämä armeijat kohtasivat kentällä, niin suoraan kuninkaallisen muodon edessä lepatti se hyvin ikävä pääkallolippu, joka tarkoitti sitä, että kyseisen muodostelman edustajat olivat vastapuolen mestauslistalla. Joten motivaatio taisteluun oli varmasti silloin taattu. Siksi kaikkia asioita ei tarvitse koskaan kertoa vastapuolelle myöskään normaalissa elämässä, ja jos sattui käymään niin, että joku koulukiusaaja ei ehkä kaikkea uhreistaan tiedä, niin hänen vääriä kuvitelmiaan ei tarvitse lähteä korjaamaan.

Eli jos koulukiusaaja luulee uhrinsa asuvan vaikka jossain laitoksessa, niin sitä todellista osoitetta ei hänelle tarvitse kertoa. Kuten varmasti kaikki ymmärtävät, niin sama asia mikä koskee sotilaita koskee myös yhtiöitä. Eli liike-elämä on sotaa, missä kilpailijoita raivataan tieltä melko ikävillä tavoilla. Ei ole vain yksi kerta, kun historiassa on käynyt niin, että toinen yhtiö on maksanut liikeneuvotteluja varten kaupunkiin saapuneille johtajille hiukan "seuraa", eli ilotyttöjä urkkimaan toisen yhtiön varallisuutta koskevia tietoja, jotta oma puoli saisi tuotteesta parhaan mahdollisen hinnan.

Jos toinen yhtiö tai sen johto on maksuvaikeuksissa, niin silloin tuo kilpailija voi kiristää sellaisen sopimuksen, mikä on toiselle epäedullinen. Tämän takia pitää aina muistaa se, että kaikkien ihmisten aikeet eivät ehkä ole aivan niin viattomia, kuin miltä näyttää. Jos toinen osapuoli on pakkotilanteessa tehdessään sopimusta, niin silloin saattaa seurauksena olla se, että tämän yhtiön edustaja toimii vastoin yhtiön eli sen osakkeenomistajien etua. Tämän takia esimerkiksi yhtiön heikko taloudellinen asema ei välttämättä kuulu jokaiseen neuvottelupöytään. Eli jos yhtiöltä tilataan tuotteita, niin sen edustajien ei tarvitse kuitenkaan ruveta sanomaan, että "meidän on pakko tehdä tämä kauppa".

Tuollainen tieto voi kuulua osakekauppoihin, mutta tuotteen toimittamiseen ne eivät vaikuta mitenkään. Ja kun puhutaan yhtiön tilinpätöksestä, niin ennen julkaisupäivää tuota asiakirjaa ei tarvitse näyttää, eli jos tuo neuvoteltava toimitus nyt sitten korjaa saldoja parempaan suuntaan, niin silloin ei tarvitse tuota uhannutta konkurssia ehkä mainita ollenkaan. Ja sitten taas saa yhtiön johto suitsutusta osaamisestaan, vaikka kauppa olisi ollut vähällä kaatua syliin. Eli mitään mistä muut eivät tiedä ei ole tapahtunut, joten siksi tiedon jakamista kannattaa aina vähän miettiä.

Yhtiön oikeuksista sekä velvollisuuksista

1. Yhtiöllä ei ole velvollisuutta valvoa asiakkaidensa toimia

Kuten panamalainen lakitoimiston edustaja sanoo, niin yhtiöllä ei ole mitään velvollisuutta valvoa asiakkaidensa toimintaa. Mutta voidaan kyllä kysyä sitä, että eikö tuon kaltaisessa tapauksessa, että ulkomainen toimija tulee markkinoille, ja haluaa selvästi perustaa veronkiertoyhtiön, niin huomautettava siitä tuota toimijaa? Tuossa tapauksessa kyseessä lienee "paikalliseksi agentiksi" kutsuttu taho, joka on noissa ulkomaisissa yhtiöissä oltava toimijana.

Joten eikö noita lakimiehiä pelota, että noissa heidän kanssaan perustetuissa yhtiöissä pestään esimerkiksi huumerahaa? Tuolla paikallisella agentilla tietenkin on velvollisuudet myös Panaman tai Neitsytsaarten viranomaisiin nähden, joten itse kyllä ihmettelen että eikö noita lakimiehiä kiinnosta se, että heidät voidaan vetää mukaan esimerkiksi huumekauppaan, jos he eivät koskaan kysy mitään kysymyksiä sijoitettavan valuutan alkuperästä? En usko että DEA tai paikallinen huumepoliisi aivan purematta nielee selityksiä siitä, että henkilö on toiminut "vilpittömin mielin", jos hän on vuosia ollut mukana liiketoiminnassa, mikä perustuu rikoksella hankitun rahan pesemiseen.

2. Noiden toimijoiden ahneudesta

Täällä Suomessa on lama, ja esimerkiksi koulutusta vaaditaan maksulliseksi. Mutta samalla nuo isot kihot, jotka vaativat talouden tasaamista sekä koulutuksen leikkaamista itse perustavat veronkiertoyhtiöitä jonnekin tuonne Panamaan. Eli ei ole ihmisen ahneudella rajoja, kun samaan aikaan selitellään, että maamme talous vaatii yliopistojen elitistämistä sekä ylimmän koulutuksen varaamista vain hyvätuloisille henkilöille. Samoin nämä superrikkaat sitten kuitenkin vaativat muita leikkaamaan omia etujaan sillä perusteella, että tuo teko lisää työllisyyttä.

Mutta samalla tehdään selvästi veronkiertoon sekä keinotteluun tähtäävää myyräntyötä, ja toki tuo toiminta on olevinaan laillista. Samaan aikaan kuitenkin eräät maamme toimijoista näemmä haluavat laillistaa lahjonnan, ja toki tuolla tavoin voidaan tietenkin saavuttaa nollatoleranssi esimerkiksi korruptiossa. Jos viranomaisen lahjominen on maassamme laillista, niin tietenkin tuolloin tietenkään se ei näkyisi missään tilastoissa. Ahneus tietenkin on hyvä tekosyy laillistaa tuollainen toiminta, mikä ei varmasti ole aivan vallitsevan moraalin mukaista.

3. Mistä nuo veronkiertoon käytetyt rahat ovat peräisin?

Itseäni on pistänyt silmään se, että poliisin oikeutta kuunnella puhelimia sekä soluttautua rikollisjärjestöihin ja suorittaa huumeiden sekä aseiden valeostoja ja käyttää sosiaalista mediaa tiedon hankintaan halutaan rajoittaa. Eli poliisi ei saisi noiden oikeuksien menetyksen jälkeen edes tutkia mitään pidemmälle vietyä organisoidun rikollisuuden toimintaa, kuten rahanpesua sekä huumekauppaa. Veronkierto kuitenkin on sikäli mahdollista, että yritys rekisteröidään johonkin veroparatiisiin, mutta se mistä tuo toimija saa rahat on varmasti mielenkiintoista luettavaa. Näet itse kyllä pidän tuota toimintaa tärkeänä, jotta esimerkiksi huumemaailman rahoittajiin päästään käsiksi, mutta samalla on huomioitava se, että noista veronkierroista ei ole koskaan ennen puhuttu kovin suureen ääneen.

Mutta kuitenkin pitää miettiä, että miksi noita ehkä hyvinkin suuria rahaeriä ei olla ilmoitettu asianmukaisesti? Tai jos ne on ilmoitettu, niin asia tietenkin on täysin laillista, mutta noiden rahojen alkuperä pitää sitten selvittää. Eli en tässä nyt ketään syyttele, mutta voisi olla hiukan aika katsoa peiliin, kun jatkuvasti kuitenkin muilta vaaditaan vyönkiristystä, mikä sitten tietenkin herättää vihaa tavallisissa ihmisissä. Se että verottaja juoksee jonkun muutamia kymppejä tienaavan kirvesmiehen perässä ei varmasti herätä kuin vihaa, jos esimerkiksi joku on selvinnyt miljoonien veroista kuin koira veräjästä.

Harmaata taloutta on kohdeltu ikään kuin se olisi joku muutaman kirvesmiehen kuutamokeikka, joka sitten on lähinnä pikkujuttu. Toki kaikki tietävät, että kuutamourakointi on siitä merkillinen asia, että jos rakennusta tai tarkemmin sanoen työmaata ei ole, niin mistä yhtiö saa sitten rahaa toimintaansa? Tämä kysymys minkä lakimies oikeudessa esittäisi on se, että "mikä on yrityksenne ansaintalogiikka", eli onko yhtiön tulo sen asiakkaiden maksamaa tuloa, vai onko se peräisin jostain muualta? Joten olisi mukava tietää keitä muita toimijoita noissa yhtiöissä olisi suomalaisten lisäksi, ja onko ollut niin, että mahdollisen huumekaupan ollessa kyseessä, olisi suomalainen toimija ollut mukana ehkä hyvässä uskossa. Eli he siis todella saattoivat uskoa rahan olevan laillisista  liiketoimista peräisin.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Miksi yhtiöt eivät saa toimia kuin T-rex toimi jurakauden luonnossa?

Darwinin julma maailma

Evoluutiotieteitä pidetään yksinomaan esimerkiksi organismien kehityksen tutkimisena, mutta Darwinin luoma oppi toimii myös yhteiskunnassa sekä taloustutkimuksessa. Perusdarwinistinen näkökulma luonnollisten olentojen kehittymiseen on se, että eloonjäämisen taistelussa ainoastaan elinvoimaisimmat lajit jäävät henkiin. Kuitenkin tuo lajiston suuri määrä johtuu siitä, että petoeläimet eivät voi verottaa liikaa noita kasvissyöjiä, koska silloin niiden oma ravinto loppuu. Samoin kasvissyöjien liika määrä johtaa siihen, että lopulta kasvit loppuvat, joten jos jotain eläinryhmää tulee jollekin alueelle liikaa, niin seurauksena on lopulta ravinnon loppuminen, kuten on joissain tapauksissa käynyt esimerkiksi Tyrannosaurus rex:ille eli T-rex:ille, joka aikoinaan oli erittäin tehokas liki ylivoimainen saalistaja, joka söi myös muita petoliskoja. Kuitenkin jos tuo valtava petolisko joutui esimerkiksi saarelle, niin se sitten söi ikään kuin omat eväänsä.

Ja sen lempiateria oli ilmeisesti sorsalisko, joka kuitenkin oli muidenkin petoliskojen ruokaa. Joten T-rex sitten verotti ankarasti sekä sorsaliskoja että muita eläimiä, joten lopulta se sai yksin vaeltaa läpi Jurakautisen tasangon, jonka se metsästi tyhjäksi, kunnes meteoriitti sitten lopulta päätti tuon eläimen vaelluksen lajina. Toki sitä ennen nimen omaan T-rex-kanta oli laskenut, koska syynä olivat sekä ruuan puute, että uusien nisäkkäiden sekä lintujen omaksuma saalistustapa, joka perustui siihen, että T-rexin munia voitin rosvota jatkuvasti. Nämä pienet liskot sekä käärmeet ja linnut veivät tuon matelijan munat sen silmien edestä ilman, että se edes havaitsi niitä.  Samoin keskenkasvuinen T-rex manetti saaliitaan muille liskoille, ja samoin noin 2 metrinen liskonpoikanen saattoi sitten kuvitella pärjäävänsä esimerkiksi Velociraptorille tai alkukissalle tappelussa. Tuo jälkimmäinen oli eräänlainen jaguaarin tai gepardin kaltainen peto, joka oli oikeastaan melko paljon samannäköinen kuin pantteri, ja toki sen kotikissan kokoinen sukulainen surmasi myös pienempien liskojen poikasia juuri kun ne näkivät päivänvalon. Syntyessään T-Rex oli kanan kokoinen rääpäle, jonka elinpäivät olisivat luetut, mikäli se kohtaisi minkään muun eläimen, mitä jurakauden metsissä käveli.

Miten T-rex sekä yritystoiminta liittyvät yhteen

Tämän takia T-rexin päivät lajina alkoivat sitten olla luetut, koska sen poikaset eivät edes ehtineet valoa nähdä, kun esimerkiksi alkukurki puhkaisi noiden pehmeäkuoristen munien kuoren ja ryösti sikiön sen edestä. Mutta kuten kerroin, niin evoluutiotieteet pätevät myös liike-elämässä sekä eräin edellytyksin myös valtiotieteissä. Liike-elämässä tuo darwinin oppi toimii niin, että vain ne yhtiöt, joilla on edellytyksiä toimia jollain alalla jäävät henkiin. Eli se riittääkö yhtiön rahoitus, ammattitaito sekä markkinointi ja muut asiat siihen, että se saa asiakkaita ja voi kehittää liiketoimintaansa, vai ajautuuko se konkurssiin. Jos yhtiö on liian iso sekä hierarkinen sekä omaa liian jäykän organisaation, niin se voi joutua samaan tilanteeseen kuin T-rex, eli pienemmät sekä ketterämmät toimijat sieppaavat tuon yhtiön asiakkaat ja projektit sen silmien edestä, jolloin tuo tilanne alkaa muuttua sellaiseksi, että tuolla yhtiöllä ei ole enää projekteja.

Jos yhtiö jää polkemaan paikoillaan, niin sen tuotteet alkavat vanhentua, jolloin asiakkaiden kiinnostus niihin katoaa. Samoin jos yhtiö ei enää löydä alihankkijoita, niin silloin sen mahdollisuus hoitaa jättiprojekteja vaarantuu, ja tällöin tietenkin tuota projektia joudutaan tarjoamaan jollekin toiselle toimijalle, ja jos tuo toinen toimija sitten toimii hyvin, niin tuloksena saattaa olla, että markkinoita alkaa siirtyä tuon uuden toimijan käsiin. Vaikka yhtiö toimisi kuin T-rex, ja söisi kilpailijat markkinoilta viimeiseen kilpailijaan saakka, niin se voi silti joutua konkurssiin, koska jos sen tuotteet eivät kehity tarpeeksi, niin ne menettävät kiinnostavuutensa, jolloin tietenkin tuon yhtiön liikevaihto putoaa, ja jos liikevaihto putoaa, niin silloin tuon yhtiön saama tuotto putoaa. Tuo johtaa tilanteeseen, että yhtiö menee konkurssiin, vaikka se dominoisi koko markkinakenttää. Ja jos yhtiön palvelukseen ei hakeudu luovia ihmisiä, niin silloin ei mikään lainsäädännöllinen tukitoiminta auta, kun tuo yhtiö kadottaa innovaationsa sekä tuotteiden kiinnostavuuden samalla kertaa.

hkimmo.blogspot.fi