1. Tutkimuksen moraalittomuus
Kun puhutaan massatuhoaseita koskevasta tutkimusesta, mitä tehtiin aikoinaan sekä Ison Britannian että Saksan ja USA:n laitoksissa, niin tietenkin julkinen mielipide vaikutti noihin tutkimuksiin, ja koska varsinkin kaasuasetta pidettiin kammottavana esimerkkinä brutaalista toiminnasta, niin nuo valtiot alkoivat pikku hiljaa siiryä tutkimaan huomaamattomampia sekä tehokkaampia aseita, joita kutsutaan nimellä "biologiset aseet". Noita aseita testattin myös ihmisillä, ja ainakin Ensimmäisen Maailmansodan aikaan varmasti sattui myös kuolintapauksia.
Samoin sastuneita henkilöitä ja varusteita joutui varmasti jonkin verran asiattomille tahoille, ja monia ihmishenkiä vaaranneettiin noissa kammottavissa tutkimuksissa, mitä tehtiin Iso-Britanniassa sekä Saksassa ja muissa maissa, jotka olivat kiinnostuneet massatuhonnan käytöstä esimerkiksi siirtomaasodassa. Nuo aseet ovat oikeastaan samanlaisia organismeja, joita elää luonnossa normaalistikin, mutta niistä tehtiin aseita yksinkertaisesti käsittelemällä kyseisiä organismeja infrapuna- tai ultraviollettivalolla, jotta vain geneettisesti parhaat organismit jäisivät henkiin. Näin luotiin tehokkaita aseita erittäin halvalla, ja kuten tiedämme niin esimerkiksi Toisen Maailmansodan aikana Iso-Britanniassa sekä Saksassa tutkittiin sekä pernaruttoa että viidakkotauteja, jotta vihollisen asevoimia saataisiin tuhottua mahdollisimman tehokkaasti.
2. Yksi tavoite noissa tukimuksissa oli antibioottien kehittäminen
Mutta kuten tiedämme, niin ongelma biologisessa sodankäynnissä on omien joukkojen suojeleminen noilta taudeilta, ja tarkoitus tietenkin olisi, että tuo suojaaminen ei tapahtuisi naamareiden tai tablettien avulla. Noiden antibioottien sijasta sekä PORTON DOWN että Kaiser Wilhelm-instituutissa alettiin kehittää rokotteita noita eritttäin vaarallisia taudinaiheuttajia vastaan. Biologisen aseen ongelmana on näet se, että nuo organismit ovat elävää materiaalia, eli ne sitten monistavat itseään. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi elävää biologista asemateriaalia kuten pernaruttobakteeria jää kaasunaamarin tai jalkinaiden pinnoille, niin tuo materiaali saattaa aiheuttaa epidemian vielä vuosien kuluttua, koska pernaruttobasilli voi mennä lepotilaan, ja säilyä hengissä jopa vuosisatojen ajan.
Ja tämän takia nuo aikoinaan asekokeissa levitetyt bakteerit ovat aiheuttaneet vielä nykyäänkin infektioita. Kun biologisen sodankäynnin tutkimus aloitettiin vuosien 1916 ja 1917 aikana, niin ajatus oli, että noiden organismien avulla saataisiin vihollisen armeijat tuhottua, sekä samalla tietenkin valmistettiin uusia suojavarusteita omille joukoille, jotta vihollisen kaashyökkäyksiltä voitiin viedä teho. Ja noissa kokeissa tietenkin kehitettiin esimerkiksi kloorikranaatteja, joiden tarkoitus oli saada vihollisen suojavarusteet hajoamaan. Kun noita kokeita tehtiin, niin miehille ei kerrottu mitään siitä, mitä varten noita kemikaaleja levitettiin heidän ympärilleen, ja ainakin muutaman kerran oli savukranaatteihin lisätty botksiinia, jota myöhemmin käytettiin myös VX-hermokaasun pohjana. Se että kuoliko miehiä noissa kokeissa, jotka jatkuivat vielä 1960-luvulla ei ole tiedossa. Mutta tietoja on saatavissa kuulemma vasta Toisen Maailmansodan jälkeiseltä ajalta.
3. Kaasuaseita on ehkä käytetty kapinoiden kukistamiseen Dublinissa sekä ehkä myös Suomessa
Ja esimerkiksi sitä, että käytettiinkö kaasuasetta esimerkiksi Irlannin Pääsiäikapinan kukistamiseen vuonna 1916 ei voida vahvistaa. Omasta mielestäni tuo kapina kukistettiin hiukan liian helposti, eli olikohan noilla Leffey-joella olleilla tykkiveneillä ehkä kaasukranaatteja käytössään?Samoin itseäni kiinnostaisi, että mitä noille kapinoitsijoille sitten oikeastaan tapahtui, kun britit olivat murskanneet tuon toiminnan. Samoin kiinnostavaa olisi tietää, miten heidän mahdollisesti rintamalla olevia sukulaisisaan kohdeltin, kun armeijan ohjesääntö kapinoita sekä häiriköintiä kohtaan vuonna 1916 ei ollut mikään erityisen humaani. Eli sovellettinko heihin brittiarmeijan kurinpitosääntöä, jonka mukaan kapinointiin yllyttäminen tai rikollisen toiminnan salaaminen toi kuolemanrangaistuksen myös henkilölle joka jätti ilmoituksen tekemättä. Eli oliko tuolla kapinalla yhteys Passhendalen tapahtumiin vuonna 1917? Mutta mikään turhan humaani ei tuolloin ollut käytäntö tuollaista toimintaa kohtaan. Ja olen kuullut tarinan, jonka mukaan noiden miesten, jotka palvelivat PORTON DOWN:ssa piti kirjoittaa ensin postikortti, jonka mukaan he olivat rintamalla.
Ja kuolintapauksia varmasti tuli, koskakaasusuojaimien sekä antibioottien taso oli surkea. Nuo kuolleet kuitenkin sitten merkittiin rintamaolosuhteissa kaatuneiksi. Saksassa ei Toisen Maailmansodan aikaan ollut puutetta "koekaniineista", eli SS:n lääkintähenkilkunta teki massoittain ihmiskokeita monissa kesktysleireissä, joista tunnetuin tietenkin on DACHAU, jossa testattiin sekä hermokaasuja, syöpää että kulkutauteja. Eli tämä tutkimus tehtiin erillään Mengelestä, ja se oli varmasti aivan yhtä kamalaa. Neuvostoliitto kehitti noita samoja aseita samoin menetelmin kuin Saksa ja Iso-Britannia.
Joidenkin ihmisten mukaan Saksan itämeren divisioona olisi käyttänyt kaasua muutamia kertoja myös Suomessa vuonna 1918 on myös näyttämättä toteen. Mutta itse olen sitä mieltä, että kenraalimajuri Rüdigen von der Golzin ajattelutapa sekä asenne punaisia kohtaan ei ollut mitenkään erityisen humaani. Ja hän ei varmasti kaasun käyttöä mitenkään epämiellyttävänä ajatuksena olisi pitänyt, jos tuollainen mahdollisuus olisi tullut eteen. Ja ainakin rintamalla tuo mies oli kaasua käyttänyt siinä missä muutkin komentajat.
Comments
Post a Comment