Hindujen sekä buddhalaisten elämänpyörän merkitys nykyiselle tieteelle, eli rinnakkaisen universumin teoria on kehitetty tuon mallin pohjalta

Kun ajatellaan tuota hinduismiin ja buddhismiin olennaisesti kuuluvaa elämänpyörää sekä sielunvaellusta, niin silloin usein tuota asiaa pohditaan vain teologian kannalta. Mutta tuo teologinen käsite on poikinut upean fysikaalisen teorian rinnakkaisista ulottuvuuksista, joiden välillä voisi ihminen matkustaa. Tuo teoria on kuitenkin vielä pelkkä kyseenalainen kirjoitelma, ja ehkä emme koskaan voi sitä todistaa oikeaksi. Kun puhutaan tieteellisen tai siksi katsottavan teorian empiirisestä todistuksesta, niin voidaan sanoa, että tämä teoria on edennyt hypoteesi, eli teoriavaiheesta konjektuurivaiheeseen, jossa sitä yritetään todistaa tieteellisten koesarjojen avulla.

Mutta kun puhutaan siitä, että tuosta konjektuurista syntyy havainto, mikä osoittaa rinnakkaisten universumien olemassaolon, niin silloin saamme ehkä odottaa sitä, että pääsemme lentämään mustaan aukkoon tai supernovan lähelle, jotta saisimme sitten aikaan tarvittavan energialatauksen. Mutta kuten olen sanonut, niin siihen asti olemme tämän teorian kanssa pysähtyneet konjektuurivaiheeseen, missä tuo tiedeyhteisö odottaa todisteita siitä, että saadaan konkreettisia havaintoja siitä, että onko noita viereisiä universumeita olemassa vai ei.

Ja se että sinne saataisiin lähetettyä luotain, joka kulkee valonnopeudella ei tarkoita että matkaan noihin galaksijoukkoihin kuten Abell 2029.ään kestäisi vähempää kuin 1,2 miljardia vuotta. Eli todella pitkästä matka-ajasta on tuolloin kysymys. Ja toiseen maailmankaikkeuteen ei voida matkata matkassa, vaan tarvitaan valtavasti energiaa, jotta alus voisi sitten pudota pois omasta universumistamme, ja siirtyä samalla seuraavaan eli ehkä käänteiseen universumiin. Tuon energian saa alus vasta, jos se lentäisi mustaa aukkoon.

Me emme näet Maapallolla pysty tuottamaan niin paljoa energiaa, että voisimme ampua luotaimen rinnakkaiseen universumiin. Tuota teoriaa kutsutaan nimellä "parelliuniversumi" tai rinnakkaisuniversumi (Parelled universe) teoria. Se perustuu ajatukseen siitä, että on olemassa toinen universumi, joka kuitenkin sijaitsee muussa kuin meidän kolmiulotteisessa maailmassa, eli ehkä jossain viidennessä ulottuvuudessa.

Oikeastaan tuo parelliuniversumia koskeva teoria tarkoittaa sitä, että on olemassa joukko sisäkkäisiä universumeja kuin helmiä helminauhassa, ja niiden välillä voisi matkustaa, jos vain saadaan aikaan tarpeeksi voimakas energiapurkaus, jotta kappale voidaan syöstä toiseen universumiin. Se kuitenkin vaatisi jopa kaikkein optimistisimpienkin arvioiden mukaan supernovan tehon syöttämistä johonkin alukseen, joka ehkä putoaa tuonne rinnakkaiseen maailmankaikkeuteen. Rinnakkainen maailmankaikkeus ei kuitenkaan ole meille mikään turvallinen paikka, koska siellä saattaa olla esimerkiksi vallitsevana aineena antimateria, joka koskettaessaan meidän normaalia ainettamme räjähtää valtavalla voimalla.

Tai oikeastaan molemmat kappaleet muuttuvat energiaksi. Tämä rinnakkaista universumia koskeva teoria on erittäin kyseenalainen, ja sen mahdollinen todistus kuitenkin saattaa jäädä siihen, kun ihmiskunta ensimmäisen kerran kohtaa lähietäisyydeltä supernovan, jonka me saatamme muodostaa joskus peittämällä tähden valtavilla peileillä, jotka sitten heijastavat sen säteilytehon takaisin tähteen. Ja tuo peilipinta voidaan tehdä miljoonien peiliä kuljettavien satelliittien avulla, jotka sitten ajavat yhteen, ja sitten peittävät tuon tähden peilien avulla. Ehkä tulevaisuudessa käytetään tuota tekniikkaa, jos halutaan luoda madonreikiä eli mustien aukkojen muodostamia "pikateitä" läpi universumin. Mutta muuten emme pysty tuottamaan energiatasoa, mikä tuohon operaatioon tarvitaan.

Tuo rinnakkaisen universumin teoria tuo eteen erään hazadin joka ehkä pitäisi mainita. Se liittyy siihen ajatukseen, että maailmankaikkeus on eräänlainen galaksien superjoukkojen superjoukko. Ja jos jostain toisesta universumista kuitenkin etsiytyisi jokin kappale meidän galaksiimme, niin se voi aiheuttaa sellaisen tilananteen, että koko galaksimme voi räjähtää valtavana kvasaarina. Tämä ajatus perustuu siihen, että esimerkiksi noin Jupiterin kokoinen kappale puhdasta antimateriaa syöksyy omaan galaksiimme, niin se voi vapauttaa niin paljon energiaa, että koko galaksi tuhoutuu. Onneksi tällainen törmäys on hyvin pienellä todennäköisyyydellä varustettu asia. Fred Hoyle joskus kirjoitti kirjan siitä, että Linnunradan keskus räjähtäisi kvasaarina, mutta itse en tuota kirjaa nimeltään Inferno, mutta en tiedä puhutaanko siinä antimateriaa olevan kappaleen törmäyksestä toiseen planeettaan.

Antimateriaa olevan planeetan olemassaolo on tietenkin häviävän pieneen todennäköisyyteen perustuva asia, mutta kun ajatellaan sitä, että meidän materiamme on syntynyt tilanteessa, missä universumissa on ollut hiukan enemmän materiaa kuin antimateriaa, ja annihilaation seurauksena sitten jäljellä on vain tätä meidän materiaamme. Ja jos oletetaan että on olemassa toinen universumi, niin siellä tilanne on saattanut olla vastakkainen, eli siellä vallitsevana aineena on antiaine, missä protoni on negatiivisesti varautunut hiukkanen, elektroni on positiivisesti varautunut eli antielektroni on nimeltään positroni, ja antineutroni taas ainoastaan pyörii eri suuntaan kuin antineutroni.

Ja koska kaikilla hiukkasilla on käänteis- tai peilikuvahiukkasensa, niin siten voidaan olettaa että on olemassa myös antimateriasta koostuvia galakseja. Ja jos tuosta oletetusta antimateriagalaksista irtoaa planeetta, joka voi ehkä päätyä linnunrataan, niin silloin tuloksena voisi olla tilanne, missä koko galaksi on vaarassa, koska niin suuri antimateriankappale osuu johonkin planeettaan, niin silloin gravitaatioaallot sekä tähtienvälinen iskuaalto sekä törmaäysessä syntyvä musta aukko tuhoavat varmasti suuren osan linnunradasta. Toki tuon kappaleen torjuminen on melko yksinkertaista, eli sitä päin ajetaan vain meteoriitti, joka sitten saa aikaan annihilaation, mikä tuhoaa sen välittömästi. Mutta kuitenkin tuo operaatio pitää suorittaa erittäin kaukana omasta galaksistamme, jotta emme sitten joudu sen takia vaaraan.

Eli tuon kappaleen tuhoamisen vaikeutena on se, että sen luokse pääseminen on hyvin vaikeaa, ja löytäminen työlästä, koska antimaterian antama spektriviiva on identtinen nomraalin materian kanssa. Mutta toki tuon kappaleen luokse pääseminen on todella vaikeaa, ja oletetaan että avaruudesta tulee noin 20 gramman painoinen antimaterian kappale, joka osuu Maahan, niin silloin voimme sitten sanoa planeetallemme hyvästejä, ja avaruudessa on antimateriaa. Sitä tulee välillä Maahan asti, jolloin tuo antimateria-ionin törmäys voidaan havaita Maassa olevilla sensoreilla. Se että noita hiukkasia tulee maahan on joskus selitetty sellaisella teorialla, että ne ovat peräisin antimateriasta rakentuneiden tähtien räjähdyksestä.

hkimmo.blogspot.fi

Olemme siirtymässä yhteen totuuteen pyrkivästä tutkimuksen mallista monen ratkaisun malliin, jossa ei ole olemassa selkeästi oikeaa tai väärää ratkaisua

Maailma on muuttunut monisäikeisen totuuden kodiksi, jossa ei enää pyritä tai edes voida pyrkiä yhteen absoluuttiseen totuuteen. Ei ole enää mahdollista väittää jotain totuutta suoraan oikeaksi tai vääräksi.Tässä kirjoitelmassa sana "totuus" kattaa myös hypoteesit, ja muut asiat, joita yleisesti pidetään totuutena.  Eli aina pitää muistaa se, että jonkun ilmiön takana saattaa olla useita asioita, jotka saavat aikaan saman tuloksen. Ja toki on olemassa se malli, missä ei samoilla välineillä saada samoja tuloksia, jolloin kokeen sarjoittaminen sekä sitä kautta empiirisyys kärsii. Eli tämän takia tieteen tekijät ovat uusien haasteiden edessä. Kun puhutaan siitä, että ennen oli tapana esittää kaikista asioista yksi, ja ainoa oikea teoria, niin tästä ollaan onneksi päästy eroon. Tämän huomaa silloin kun keskustellaan esimerkiksi oman aurinkokuntamme synnystä.

Ennen oli tärkeää esittää teoria, jonka mukaan planeetat saivat alkunsa Auringon ympärillä olevan kaasu- ja pölykiekon osien tiivistyessä, mutta nykyään hyväksytään se, että vaikka kaikki maailmankaikkeuden planeetat syntyvät kaasu- ja pölypilvien tiivistyessä, niin esimerkiksi muutamien  aurinkokuntamme ulompien planeettojen syntyminen saattaa toisen tähden ympärillä, josta Aurinko sitten on siepannut sen omaksi kiertolaisekseen. Eli ohittaessaan esimerkiksi punaisen kääpiötähden, niin aurinko on siltä ryövännyt ehkä Neptunuksen, Pluton sekä mahdollisesti Uranuksen. Mutta pääosin planeetat sitten ovat syntyneet Auringon ympärillä, tai kaikki planeetat ovat peräisin toisten tähtien ympäriltä. Sitten tietenkin voidaan saivarrella siitä, onko Pluto planeetta vai kääpiöplaneetta, ja tuosta asiasta voidaan sitten pitää erittäin pitkiä symposiumeja.

Esimerkiksi CERN:issä työskennellään erittäin pienten partikkelien sekä suurten energiatasojen parissa, että sitä on vaikea käsittää, mutta samalla tarvittava mittaustarkkuus on niin suuri, että teoriassa jopa kuun asema maahan nähden saattaa vaikuttaa mittaustuloksiin. Samoin supernovien räjähdysten aiheuttamat gravitaatioaallot saattavat täristää maapalloa niin, että ne vaikuttavat suurta tarkkuutta vaativiin mittauksiin.  Eli siksi pitää muistaa, että tuossa tapauksessa ei tietenkään kaksi koetulosta ole täysin yhteneviä.

Kuitenkin koe sinällään voi olla täysin oikein tehty. Mutta tuo kuvitteellinen tutkija ei kuitenkaan vain ottanut kuun asemaa taivaalla huomioon, tai sitä että joku tähti räjähtässään lähettää gravitaatiopulssin läpi universumin, mikä sitten taivuttaa CERN:in kiihdytinputkea niin, että koetulokset eivät ole vertailukelpoisia silloin, kun tarvitaan äärimmäistä tarkkuutta. Ja samalla voidaan kysyä, että olisiko hänen tämä asia pitänyt huomioida? CERN sijaitsee maan sisällä olevassa luolassa, jotta se olisi mahdollisimman turvallinen. Ja kukaan ei ole miettinyt esimerkiksi gravitaatioaaltojen vaikutusta tuon synklotronin asemaan vaikutusta tutkimukseen. Jos joku supernova on tuon tärinän aiheuttaja, niin silloin kyseessä on ainutkertainen tutkimusasetelma, joka saattaa antaa ainutkertaisen tuloksen, tai ainakin tutkija saattaa niin väittää, jos yksi tässä mielikuvituksen tuottamassa kokeessa saatu tulos poikkeaa merkittävästi muista koesarjan tuloksista

 Eikä tuota aina huomata tutkimusryhmän taholta. Joten tämä asia pitää aina huomioida tutkimustuloksia arvioitaessa, vaikka se ei toki tee tuosta ainutkertaisesta tapauksesta sellaista, että sitä voidaan pitää empiirisen tutkimuksen kriteerejä täyttävinä asioina. Ja toista supernovaa ei ehkä räjähdä samassa suunnassa koskaan, joten tämän taakse voi jokainen tutkija aina vetäytyä. Eli hän voi sanoa, että tuon poikkeaman aiheutti joku tietyllä suunnalla ja tietyllä teholla räjähtänyt supernova, mitä ei ehkä aivan pian tapahdu uudestaan. Tähän voi sitten vedota myös väitöstilaisuudessa, kun joku kiinnittää huomiota tuohon poikkeavaan mittaustulokseen.

Mietintä kenttätutkimuksen ongelmista sekä tutkimuksen suoritustavasta, mikä vaikuttaa väistämättä tutkimustulokseen

Kuvituskuvaa
Kuva I 

Tutkimuksen sekä tutkimusongelman käsittelystä kannattaa mainita sen verran, että missään nimessä tehtävää ei kannata jättää pelkkien teemahaastattelujen varaan, koska ihmiset saattavat muistaa myöhemmin sanoneensa jotain muuta, kuin mitä haastattelija on merkinnyt muistiin, ja silloin tietenkin tehtävässä vaadittava tutkimuksellisuus kärsii. Hyvin tehty tutkimustyö tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa käytetään sellaisia lähteitä, joiden kiistäminen on vaikeaa. Ratkaistaessa tutkimusongelmia tärkeitä on muistaa se, että tutkimuskohde ei välttämättä ole mikään moraalisesti hyväksyttävä asia, eikä oikea elämä ole mikään ”Korkeajännitys”-sarjakuva , jossa on selkeästi hyvä ja paha puoli. Eli kuten tiedämme, niin saattaa olla niin, että mitään ”oikeaa” puolta ei edes löydy, kun jotain ongelmaa lähdetään käsittelemään. Ja aina pitää muistaa se, että tutkijoille kerrotaan paljon sellaista, mikä ei ole edes totta. Toisin sanoen oletteko koskaan kuulleet sellaisesta tilanteesta, että esimerkiksi Iranin SAVAK:in eli valtiollisen poliisin virkailija soittaa liittymästä, mistä puhelun vastaanottaja saa puhelimeensa tekstin "SAVAK soittaa" puhelun ,missä kysytään vastaanottajalta, että luottaako tämä SAVAK:in rehellisyyteen sekä oikeudenmukaisuuteen, ja samalla ilmoitetaan, että puhelu äänitetään. Mitä vastauksia kuvittelette saavanne, jos tuollaisen tempun teette? Uskaltaako kukaan siellä sitten sanoa muuta kuin sanan "kyllä"? 

Tutkimusongelmissa pitää aina kysyä, että miksi joku toimija toimi, juuri niinkuin silloin toimittiin, mistä sitten seurauksena saattoi olla vaikkapa uutisjuttu jostain kauheasta asiasta. Samoin kaikkia asioita mitä tutkija oikeasti sattuu ajattelemaan ei tarvitse laittaa paperille. Eli tämä tarkoittaa sitä, että tutkimusraportissa ei tarvitse käydä jokaista maailmassa tapahtunutta villieläimen hyökkäystä tai kuulusteluhuoneessa tapahtuvaa ylilyöntiä läpi yksityiskohtaisesti, koska se sitten tuo eteen sellaisen asian, että noiden tutkielmien pitäisi olla helposti luettavia, ja siksi kannattaa myös välttää yksityiskohtaisia kuvauksia esimerkiksi lääketieteellisistä traumatologiaan kuuluvista asioista, vaan tuollaiset kuvaukset voi jättää raportin liitteeksi, koska niiden kuunteleminen saattaa olla hyvin raskasta sekä järkyttää perheen pienimpiä.Tutkija ei koskaan myöskään saa antaa muiden tehdä tekstejää, koska se voi aiheuttaa sen, että tutkimus hylätään tai että kirjoittaja sitten kirjoittaa tekstin vääristellen totuutta tai kaunistellen omaa näkemystään.  

Kun puhutaan raskaasta esityksestä, niin tietenkin liian pitkä esitys saattaa olla hyvin ikävä asia, ja samoin tilanne missä esimerkiksi pyydetään toista kertomaan itsestään viisi hyvää tai huonoa asiaa vierustoverille saattaa tehdä muuten tehtävästä kammottavan. Vai kuvitteleeko kukaan, että esimerkiksi joku koulukoti- tai muun laitosmenneisyyden omaava kuuntelija haluaa noita asioita käydä läpi. Enkä usko että kenetäkään ihmisestä on mukavaa selittää täysin vieraalle ihmiselle, mikä on itsessä hyvää tai huonoa.

Tämä tarkoittaa sitä, että joidenkin ihmisten kertomus omista hyvistä puolista saattaa toisesta vaikuttaa rurhalta kehumiselta, ja tietenkääm kenellekään tuntemattomalle ei kukaan halua paljastaa itsestään asioita, joita hän muutenkin salaisi. Joskus tietojenkäsittelijät paneutuvat niin omaan erikoislaansa kuuluvaan termistöön, että unohtavat täysin sen, että normaali ihminen ei ehkä jaksa kuunnella listaa alan termejä, joista monet tuovat raporttiin punaista viivaa. Mutta kun puhutaan erittäin hyvästä tavasta saada normaali ihminen vaivautuneeksi,on lähteä suoraan haukkumaan jotain ihmisryhmää kuten adoptiolapsia, koska nämä henkilöt eivät mitenkään ole vastuussa omasta kohtalostaan, vaan päätöksen tuosta asiasta on tehnyt kunnan sosiaalitarkastaja.

Myöskään missään tutkimusongelmissa ei koskaan mennä sellaiseen paikkaan, missä tutkimuskohde pääsee vaikuttamaan muistiinpanojen sisältöön. Eli kuten varmaan kaikki ymmärsivät, niin jos tutkija menee poliisiautoon missä tahansa maailman maassa tekemään tutkimuksia, niin hän näkee vain sen, mitä hänelle halutaan näyttää. Sama tietenkin koskee mitä hyvänsä asiaa, eli totta kai esimerkiksi teollisuuslaitoksen työntekijät ovat täysin tyytyväisiä työoloihinsa, kun vieressä seisoo laitoksen omistajan edustaja, joka saattaa erottaa työntekijän, koska tämä vaarantaa liiketoiminnan sekä toimii yhtiön etua vastaan.

Ja toki myöskään itseä ei tarvitse saattaa tilanteeseen, että joutuu sitten esimerkiksi jossain rajoilla vaikeuksiin tai pidätetyksi,kun on tutkija sattunut kysymään vääriltä ihmisiltä heidän mielipidettään jostain asioista. Tutkimuskohdetta ei koskaan saisi myöskään vaarantaa sillä, että tutkija julkaisee heidän nimensä tai yhteystietonsa, jos näiden henkilöiden haastattelu koskee valtion johdon kannalta ikäviä asioita, kuten esimerkiksi valtion tai sen edustajien harjoittamaa mielivaltaa. Sama koskee tietenkin myös vaikkapa erilaisia yrityksiä ja muita organisaatioita, jotka eiivät aina ole valtiollisia Samoin on hyvä muistaa se, että konflikteissa on aina kaksi puolta, josta kumpikaan ei ehkä puhu täysin totta.

Eli kun puhutaan sellaisista sotarikosten klassikoista, kuten Santiagon tai Shanghain palo- sekä kaasupommeilla tapahtuneista pommituksista, niin silloin pitää miettiä sitä, että tiesivätkö lentäjät pudottaneensa terroripommeja pitkin kaupunkia. Eli espanjan sisällissodassa tuhotun Santiagon sekä Madridin kaupungin kohdalla voidaan kysyä, että vaihdettiinko nuo Heinkel 5i:n pudottamat pommit eletronetallia siältäviin räjähteisiin ilman, että lentäjille kerrottiin tätä. Eli kuvittelivatko Kondori-legioonan sotilaat, että he pudottivat normaaleja palopommeja, mutta elektronmetalli teki pommista niin kuuman, että syntyi tulimyrsky, jossa koko kaupungin väki kuoli. HE 51 käyttämä verraten pienikokoinen pommi saattoi olla tarkoitettu kemiallisen aseen kuljettamiseen, mutta saattaa olla niin, että sitä ei ehkä uskallettu käyttää, joten pommit piti täyttää elektronilla, jotta niiden tarkoitus olisi voitu salata. Sama koskee Shanghain pommitusta.

HE-51 Kondor-legioonan väreissä
Espanjan sisällissodaan aikaan
Kuva II

Toisin sanoen kysymys kuuluu, että tiesivätkö nuo ”Betty” pommikoneiden lentäjät heidän napalm-pommien sisältävän todellisuudessa tappavaa kemikaalia. Sotarikos eroaa normaalista rikoksesta vain sen tapahtumaympäristön sekä laajuuden osalta. Eli niitä koskee sama metodologia kuin niin sanotttuja normaalejakin rikoksia. Tuolloin tutkijan pitää tietenkin kysyä sitä, että ketä tuo teko sitten hyödytti, eli hyödyttikö noiden kohteiden terroripommitus enemmän Francoa vai kansainvälistä rykmenttiä? Ainakin teko sai aikaan kansainvälisen arvosteluryöpyn, joka kohdistui Francoon ja hänen miehiinsä, joita syytettiin sitten erittäin vakavasta rikoksesta, vaikka ketään ei tuosta teosta koskaan tuomittu. 

Samoin pitää miettiä sitä että onko tuossa rikoksessa mitään näyttöä siitä, että teko on tahallinen, tai että onko olemassa mitään todellisia todisteita siitä, että esimerkiksi jonkun verilöylyn teki se, mikä on tekijäksi mainittu? Eli onko alueelta otettu kiväärinhylsyjä sekä niistä sormenjälkiä sekä DNA-testejä sekä onko ruumiista kaivetuista luodeista otettu rihlakuvaa, joka todistaa sen, että jotain tiettyä asetyyppiä on käytetty näissä teoissa. Eikä ketään suoraan tarvitse lähteä tuomitsemaan yhtään mistään, koska noiden tekojen käskijät istuvat usein muualla kuin tekopaikalla, jotta he eivät sitten saa pahaa mainetta noista hyvin ikävistä asioista.

kimmonsivu.blogspot.fi