Professoreista sekä kirjoittamisesta ja siitä, että mittalaitteiden kehittyminen saattaa muuttaa muuttumattomina pidettyjä suureita radikaalisti

"Don't you mess with traveling stars"

Kun puhutaan professorien suhteesta kirjoihin, niin on toki hienoa, että yliopistoilla on paljon kirjoja, mutta toki voidaan hyvin olettaa, että professorien tehtävän yliopistoissa on tuottaa tietoa, eikä vain kopioida muiden ihmisten kirjoituksia. Jos esimerkiksi Nikolaus Kopernikus olisi aikoinaan tyytynyt vain kopioimaan muiden ihmisten kirjoituksia, niin silloin saattaisi vallitseva näkemys maailmankaikkeudesta olla edelleen sellainen, että Maa olisi kaikkeuden keskipiste. Eli yliopistojen olisi tuotettava tietoa ihan itse, jotta opiskelu niissä tuntuisi mielekkäältä.

Ja tieteellisesti hyväksyttävissä oleva  tieto tietenkin muodostuu havainnoista, joita tehdään kaukoputkilla sekä muilla laitteilla. Samoin noiden havaintojen pitää olla toistuvia ja koejärjestelyjen identtisiä sekä ne pitää tehdä useiden toisistaan riippumattomien toimijoiden toimesta, jotta niistä tulee tieteelliset normit täyttäviä asioita, eli ensin on väittämä, mistä sorvataan teoria, sitten kun teoriaa lähdetään todistamaan oikeaksi tai vääräksi, niin teoriaa seuraa normaalisti konjektuurivaihe, ja jos tuo teoria sitten todistetaan oikeaksi, niin siitä tulee tieteellinen tosiasia.

Toki Kopernikus oli vain yksi modernin maailmankuvan luojista, ja Galileo Galilei, Johannes Kepler sekä moni muukin ihminen on ollut mukana tuossa maailmankuvan työstämisessä, ja tietenkin tieteen sekä tekniikan kehitys muovaa käsitystämme tieteestä sekä sen harjoittamisesta kaiken aikaa. Osa noista miehistä maksoi tuosta asiasta hengellään ja osa taas koki voimakasta pilkkaa ja pannaan julistamisia, mutta nykyään heitä pidetään tieteen harjoittamisen suurina edelläkävijöinä. Ja esimerkiksi mittalaitteiden sekä laskimien kehittyminen saattaa merkitä sitä, että joku suure muuttuu todella paljon, kuten on tapahtunut valon nopeudelle.

Kun puhutaan esimerkiksi Einsteinin suhteellisuusteoriasta, niin silloin kauan sitten tuota teoriaa pidettiin fysiikan huipentumana, mutta myöhemmin on havaittu se, että on olemassa erikoistilanteita, missä tuo valtavan upea kaava, E=mc²:een ei pidäkään paikkaansa. Tarkalleen ottaen noita suhteellisuusteorioita on kaksi, eli toinen teoria on yleinen teoria, jossa olevat merkit merkitsevät sitä, että energia on massa kertaa valon nopeus potenssiin kaksi. Tuo teoria pätee suoraan avaruuteen, ja erityinen suhteellisuusteoria sitten on tehty suurimassaisten kappaleiden lähellä tapahtuvien liikeratojen laskemiseen. Mutta yksi syy siihen, miksi Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ei pidä paikkaansa on sellainen, että hänen elinaikanaan ei valon nopeutta voitu mitata tarpeeksi tarkasti.

Ja nykyään valon nopeutta ei enää pidetä vakiona, vaan on havaittu sellainen asia, että painovoima taivuttaa valoa, sekä myös mittalaitteiden kehittyminen muuttaa tuon suureen suuruutta, ja Einsteinin aikaan varmaan oletettiin, että valon nopeus olisi tasan 300 000 km/s, mutta nykyään valonnopeus on 299 792 458 m/s. Tarkalleen sanottuna valonnopeus on tuon suureen nimi, ja erikseen kirjoitettuna sanat  valon nopeus taas tarkoittaa fotonin nopeutta kullakin hetkellä. Ja nykyisin mittaustekniikka kehittyy valtavan nopeasti, joten tuo suure sitten muuttuu kaiken aikaa, mikä tietenkin muuttaa mittausarvoja sekä niiden verrannollisuutta suhteessa teoreettisiin  eli laskennallisiin tuloksiin. Ja samoin monissa suurta tarkkuutta vaativissa  ei olla otettu huomioon sitä, että valon nopeus tyhjiössä on eri kuin kaasupilvissä, koska tuo ero on merkityksetön esimerkiksi, kun rakennustyömailla määritellään seinän pituutta.

Mutta kun puhutaan jopa miljoonien valovuosien pituisesta muodostumasta, niin silloin tuosta erosta tulee merkityksellinen. Eli vaikka mittausten epätarkkuustekijä olisi vain 0,5 mm luokkaa, jos etäisyys olisi aurinkokuntamme säteen verran, eli tällä tarkoitan etäisyyttä auringosta Plutoon, mutta jos tuo mittavirhe jatkuu saman suuruisena jopa miljoonien valovuosien kokoisissa muodostelmissa kuten galakseissa, niin tuolla virheellä on silloin aivan toinen merkitys. Ja se sitten on tietenkin teoreettisen tieteen ero käytännön työhön nähden. Kun tutkitaan esimerkiksi universumia, niin silloin kohdataan valtavia muodostumia, joiden takia pienikin mittausvirhe voi olla ratkaiseva.

Eikä Einsteinin aikaan myöskään ollut käytössä lasermittauslaitteita eikä atomikelloja, vaan kaikki mittaukset tehtiin mekaanisilla kelloilla sekä kolmiomittausmenetelmällä, mikä tietenkin aiheutti epätarkkuutta tuossa mittauksessa, joka koski putkea, jonka avulla Michelson aikoinaan määritti valon nopeuden. mutta nykyään on myös otettu huomioon sellainen asia, että kun valo syöksyy mustaan aukkoon, niin silloin sen syöksymisnopeus tuohon aukkoon tai suurimassaiseen kohteeseen tapahtuu tuon mustan aukon pakonopeudella. Eli kun Einstein puhui mustista aukoista, niin hän pohti ajatusta siitä, että on olemassa kappale, jonka painovoima on niin valtavan suuri, että valo ei pääse pakoon sen pinnalta, ja toki Newtonin muistiin merkitsemät mekaniikan sekä dynamiikan  lait ovat edelleen voimassa. Joten tuolloin voidaan ajatella, niin että musta aukko syöksee materiaa johonkin, koska jos näin ei käy, niin tuo valtavan voimakkaalla painovoimakentällä varustettu kappale laajenisi loputtomasti.


pimeakronikka.blogspot.fi