Alaskan ostamista pidettiin kaikkien aikojen huonoimpana kauppana

Kun USA:n ulkoministeri Seward osti Alaskan Venäjältä vuonna 1867, maksaen siitä 7,2 miljoonaa dollaria, niin hänelle varmasti naurettiin takanapäin. Kuitenkin ulkoministeri Frederick Sewardilla oli varmasti syytä tähän ostoon, koska hän saattoi näin saada Kanadassa olevat Britit kahden rintaman väliin, jos USA:lle tulisi konflikti kuningaskunnan kanssa. USA saattoi kuljettaa joukkoja Alaskaan laivoilla ohi Kanadan, jos sen välit Britannian kanssa olisivat alkaneet kiristyä, ja samalla USA eliminoi yhden sellaisen uhan, mikä ei ehkä tule kaikille mieleen.



Kun Venäjä myi Alaskan, niin silloin Britannialla ei enää ollut maarajaa sen kanssa, ja tuolloin eivät britit voineet salaa tapailla tsaarin edustajia ainakaan Pohjois-Amerikassa, vaan tuon jälkeen heidän piti tapailla joko Euroopassa tai jommankumman valtion alueella, mikä saattoi aiheuttaa jännitteitä, varsinkin jos noissa tapaamisissa keskusteltiin esimerkiksi yhteisistä sotatoimista jotain kolmatta valtiota vastaan sekä muista asioista, jotka eivät ehkä kestäneet päivänvaloa.  Tuollaisia "ei julkisia" tapaamisia kutsutaan "salaiseksi diplomatiaksi", ja niistä on yleensä tapana olla hiljaa.


Mutta pääasiassa Seward ajatteli silloin sitä, että USA voisi kehittää Alaskan avulla valmiiksi kahden rintaman sodan, jos Kanadassa olevat britit sitten olisivat alkaneet  osoittaa aggressiota USA:aa vastaan. Mutta tietenkin Alaskasta löydettiin sitten kultaa ja öljyä, joiden avulla tuo osavaltio sitten kattoi melko nopeasti kaupoista johtuneet kustannukset. Mutta pääasiassa syy tuohon "maailman huonoimpaan kauppaan" oli yksinkertaisesti se, että Seward tai USA:n asevoimien silloinen  johto kenraali Ulysses S. Grantin johdolla halusivat alueen, mille he saattoivat keskittää joukkoja, jos Britannia haluaa osoittaa aggressiota USA:aa vastaan, ja tietenkin Amerikkalaiset halusivat tuon alueen, koska heillä oli syytä pelätä Brittejä, jotka olivat rakentamassa imperiumia niin, että heidän pääasiallinen kiinnostuksensa kohdistui Aasiaan, Intiaan sekä Afrikkaan, joten tietenkin Brittien elinehto oli se, että se kykeni kuljettamaan sotilaita ympäri imperiumiaan.


Tuolloin tietenkin sillä oli sellainen vaihtoehto, että brittisotilaita kuljetettaisiin Kanadan erämaiden läpi rakennetun rautatien kautta Tyynenmeren rannikolle, missä sitten heidät laivattaisiin Intiaan, Australiaan sekä Siinaille ja Etelä-Afrikkaan, jos Britit tunsivat tarvetta vahvistaa jonkin alueen puolustusta tai käydä hyökkäyssotaa jossain päin maailmaa. Tuon kuningaskunnan pääasiallinen kilpailija oli tuolloin Ranska, mutta tietenkin se piti Venäjää myös uhkana, ja vasta 1890-luvulla alkoi Saksa sitten myös kilpailla Brittien kanssa siirtomaista. Ja siksi oli tärkeää, että Briteillä oli kaksi merireittiä, jota pitkin he kykenivät viemään sotilaita siirtomaihin sekä alueita, missä se voi kouluttaa sekä varustaa joukkojaan. Ja tietenkin USA:n armeijan johdon mielessä oli tuolloin se, että mitä jos Brittien päähän tulee ajatus siitä, että se hyökkäisi USA:n kimppuun Kanadasta käsin, joten siksi oli tärkeää saada tuollainen strateginen alue, mihin USA kykeni rauhan aikaan sijoittamaan joukkoja, ja niiden joukkojen avulla Grant aikoi lyödä Brittien armeijan taistelussa, jota ei kuitenkaan koskaan tullut.


Ja nykyään sitten tietenkin Alaskan eteläpuolella olevat Aleutit tarjoavat loistavan sijoituspaikan nykyaikaisille tiedustelulaitteille sekä tutkille, joilla valvotaan USA:n ilmatilaa sekä hankitaan tietoja siitä, mitä Venäjällä sekä Kiinassa tapahtuu, ja varsinkin Ohotan mereltä tapahtuvat ohjuslaukaisut ovat noiden tutkien pääasiallinen tarkkailun kohde, ja samalla myös seurataan Venäjän sekä Kiinan laivaston viestintää, jota verrataan sen toimintaan, jolloin NSA voi sitten pyrkiä saamaan tietoja siitä, millaista viestintää laivasto käyttää ennen kuin ohjuksia aletaan virittää, ja silloin tietenkin ydinaseita koskevaa viestintää sekä GLONASS-laitteita, joiden avulla sukellusvene paikantaa itsensä jotta ohjusten suuntaus saadaan kohdalleen voidaan häiritä. Saadakseen ohjukset lentämään kohteeseen täytyy laukaisijan antaa niille kaksi pistettä lähtöpisteen sekä maalin, ja jos noita tietoja ei ole, niin ohjus ei voi silloin osua maaliinsa.


Ja tietenkin ydinaseiden laukaisuun tarvitaan koodi, joka annetaan sukellusveneelle satelliittien välityksellä, ja jos tuota viestintää häiritään, niin silloin sukellusveneet eivät voi laukaista aseitaan eikä muutenkaan keskitetystä taistelun johtamisesta tule yhtään mitään, jos koodattuja radioita ei voida käyttää, niin silloin perinteisen VHF-viestintä on ainoa, mitä voidaan käyttää, ja se on erittäin häiriöaltista sekä epäselvää, koska silloin kaikki hengitys ja muut häiriöt kuuluvat läpi, ja tietenkin myös vihollisen laitteille antama radiohäirintä sekä se, että VHF:t kuuluvat toistensa läpi aiheuttaa vaikeuksia viestinnässä. Koodatut radiot perustuvat samaan tekniikkaan kuin GSM-puhelimet, eli ne voivat limittää viestinsä niin, että niillä ei voida  puhua toisten päälle, ja samalla tietenkin niissä olevat ohjelmistot suodattavat hengityksen sekä muun turhan melun pois.


Kun tässä sitten puhutaan koodiradioista, niin ne kiinnitetään yleensä tavalliseen VHF-radioon, ja kyseessä on itseasiassa pelkkä tietojenkäsittelylaitteisto, joka liitetään perinteiseen lähettimeen. Mutta jos tuota laitteen lähettämää digitaalista koodia häiritään, niin silloin eivät viestit mene läpi. Tuolla binäärikoodin muodossa lähetetyllä viestillä estetään vihollista saamasta selvää sotilaiden viestinnästä sekä silloin voidaan lähettää myös kypäräkameran ottamaa kuvaa tilanteesta sekä karttatietoja voidaan vaihtaa kenttäryhmän sekä päämajan välillä. Tuolloin operaation johto saa kaiken tarpeellisen tiedon siitä, millainen vihollinen hänellä on vastassaan.


Samoin omien miesten biometristä tietoa annetaan päämajan tietoon aktiivisuusrannekkeiden avulla, jotta sotilaita voidaan komentaa esimerkiksi juomaan tai pitämään taukoja, niin että heidän taistelukykynsä olisi mahdollisimman hyvä kaiken aikaa. Ja silloin operaation johtaja voi myös suunnitella lepopaikat sekä muut tauot tarkemmin, ja noihin paikkoihin missä miehet lepäävät voidaan tietenkin silloin toimittaa varusteita kuten lisäpatruunoita sekä tarvittavia erikois-aseita, joita ei kuitenkaan kannata muuten kannata raahata mukana, ja yksi tällaisista aseista joita ei kannata mukana kantaa on Barrett 50 kivääri, joka voi olla erittäin hyvä tarkka-ammunta kivääri, joka voi kuitenkin olla loistava väline, kun tuhotaan vihollisen lentokentille sijoitettuja lentokoneita sekä helikoptereita.


Jos tuollainen kivääri toimitetaan kommandoryhmälle, joka on soluttautunut vihollisen lentokentän lähelle, niin he voivat silloin ampua hävittäjiä tai muita tukikohtaan sijoitettuja koneita esimerkiksi "Rufus"-luodeilla tai olkapäältä ammuttavilla panssarintorjunta-aseilla. Ja jos esimerkiksi tuollaisen materiantuhoantaan tarkoitetun kiväärin luoti osuu pommikoneeseen, niin silloin se tuhoutuu melko varmasti. Ja yksi NATO:n uhista on se, että SPETSNAZ-ryhmä soluttautuu lähelle sen lentotukikohtaa, ja ampuu raskailla kivääreillä esimerkiksi B-52:n alla olevia risteilyohjuksia, ja samoin tietenkin voidaan tehdä myös Venäläisille pommikoneille. Jos ristelyohjukseen ammutaan panssarintorjunta-aseella, niin pahin tilanne tietenkin on sellainen, että tuossa ohjuksessa olisi ydinkärki, jolloin plutoniumia leviää pitkin tukikohta, ellei sitten HEAT-panos laukaise ydinaseen alkupanosta, niin että syntyy ydinräjähdys. Nykyään ollaan kehitetty myös laser- ja mikroaaltoaseita, joilla vihollisen lentokoneiden siivet voidaan leikata poikki tai niiden polttoaine sytyttää palamaan, ja tietenkin esimerkiksi Stinger-ohjuksilla voidaan tuhota myös isoja pommikoneita.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Oliko Bermudan kolmion "Lento-19" kohtalona ehkä staattinen sähkö, joka sai koneet sulamaan ilmassa?

Bermudan kolmio on asia, mikä on kiehtonut sekä pelottanut ihmisiä vuosisatojen ajan, ja yhtenä parhaista todisteista tästä ilmiöstä pidetään “Lento-19”-tapausta, missä viisi laivaston Grumman TBF “Avenger”-torpedokonetta ja 13 miehistöön kuuluvaa sekä yksi etsintöihin osallistunut Martin Mariner-lentovene katosivat Joulukuun 5. päivänä vuonna 1945. Tuota lentokoneiden eriaikaista katoamista pidetään sikäli erikoisena, että tuo lentovene oli lähtenyt etsimään tuota laivuetta, jonka yhden koneen miehistöstä puuttui yksi henkilö, joka ei jostain syystä lähtenyt tuona päivänä tehtävään. Kun kyseistä tapausta analysoidaan, niin erittäin tärkeitä yksityiskohtia ilmenee noista radion välityksellä jaetuista viesteistä, jotka lentue lähetti tukikohtaansa.

Niissä on sitten ne kaikki “UFO-sieppausten” sekä Bermudan kolmio-tarinoiden kulmakiveksi muodostuneet tarinat yllättävästä sumusta,  kompassien sekoamisesta sekä ohjainten jäykistymisestä, mikä panee miettimään, että kyseessä olisi ehkä jonkinlainen sähköinen ilmiö, joka voisi olla esimerkiksi staattisella sähköllä varautunut pilvi, jonka synty voisi aiheutua esimerkiksi vedenalaisesta vulkaanista. Tuossa mallissa vulkaani eli vedenalainen tulivuori sylkee hohkakiveä eli tulikuumaa vulkaanista pölyä, niin että se nousee pilviin asti. Ja tuolla pilvessä oleva suihkuvirtaus saa aikaan sen, että pölyhiukkaset sitten alkavat kehittää staattista sähköä pyöriessään pilven keskellä.

Se miten nuo hiukkaset pääsevät nousemaan niin korkealle johtuu siitä, että ne ovat tulikuumia. Tämä kova kuumuus aiheuttaa sen, että vesi irtoaa niiden pinnasta, jolloin nuo hiukkaset ovat itse-asiassa kuivia tuhka-hiukkasia, ja ehkä tuo saari olisi sitten nouseva vulkaanisen pölyn patsas. Kun lentokone lentää tuollaiseen staattisella sähköllä varautuneeseen pilveen, niin siihen saattaa iskeä useita salamoita, jotka saattavat hajottaa hydraulisia osia, tai magnetisoida rautapitoisia kappaleita.

Tuolloin tämä ohjaus tietenkin muuttuu jäykäksi, ja jos konetta ympäröi silloin voimakas sähköinen ilmiö kuten magneettikenttä, niin se saa nuo kompassit sekoamaan. Ja kuten tiedämme, niin silloin koneen rungon ympärille saattaa muodostua valokaaria, jotka saavat sitten ehkä polttoaineen räjähtämään. Tai sitten tuohon pilveen olisi suunnattu valtavan voimakas radioaalto, joka olisi saattanut aiheuttaa voimakkaan plasman muodostumisen. Plasma on ionisoitunutta kaasua, joka hohtaa pimeässä, ja esimerkiksi vesipisara voi muuttua “pallosalamaksi’ eli hohtavaksi plasma-palloksi, joka seuraa lentokonetta, jos se on varautunut vastakkaisella sähkövarauksella, kuin mitä plasmapallon ionit ovat.

Itseasiassa plasmaattisella pallolla on aina sekä pohjois- että etelänapa, jolloin staattisesti varautunut lentokone voi ikään kuin vetää tuota palloa puoleensa. Ja jos lentoryhmä olisi sitten lentänyt tuollaiseen vulkaanisesta purkauksesta syntyvään pilveen, niin lentäjät eivät ole ehkä tajunneet sitä, että vaikka tuo pilvi olisi viattoman näköinen, niin se olisi hyvin tiheä. Ja jos kyseessä olisi merenpohjassa tapahtuva rakopurkaus, jonka pituus voi olla satoja kilometrejä, niin silloin lentäjät ovat voineet menettää suuntavaiston  ja kadota tuonne pilveen, ja alkoivat lentää ympyrää tuollaisen plasmapallon ympärillä.

Mikään ei ilmakehässä kuitenkaan estä esimerkiksi kokonaisen pilven muuttumista plasmaksi, ja tuollainen sähköisesti varautunut pilvi voi muutenkin olla erittäin kirkas, jolloin lentäjät eivät ehkä erota sitä auringosta, vaan alkavat sitten kiertää tuota pilveä, kun he yrittävät suunnistaa auringon mukaan. Tässä kuitenkin voin sanoa, että tuo “Lento-19”-tapaus on vielä nykyäänkin hämärän peitossa, ja kun mietitään sitä, mikä tapauksesta tekee niin kiehtovan, on juuri se, että kukaan ei tuolloin ollut nähnyt mitään sen ihmeellisempää pilveä tai vulkaanista toimintaa kuin yleensäkään. Toisten ihmisten mukaan tuo lentue joutui keskelle sähkömagneettista tornadoa, tai hyvin lähelle tuollaista ilmiötä, joka saattaa olla joko luonnollinen.

Luonnollisessa mallissa tuollaisen magneettisen tornadon saa aikaan vulkaani, joka sylkee taivaalle rautapitoista tuhkaa, joka sitten alkaa ilmpyörteen ansiosta pyöriä, jolloin syntyy samanlainen ilmiö, kuin mitä “Die Glocken” tapauksessa syntyisi, jos tuo koje mikä kehittää nostovoimansa vastakkaisiin suuntiin pyörivien rengasmaisten magneettien avulla. Ja tuo sitten varmaan saa aikaan sen, että joidenkin ihmisten mielestä tuo lentue joutui UFO-sieppauksen kohteeksi, jonka takana oli joko Pentagon tai humanoidit, jotka tulevat “Zeta Reticulista”. Jos kyseessä on oikeasti pieleen mennyt asekoe, niin silloin kyseessä saattaa olla ase, joka perustuu yksinkertaisesti kahteen samaa aallonpituutta käyttävään tutkaan, joiden lähettämät radiosäteet laitetaan leikkaamaan ilmassa samassa kohdassa, johon syntyy valokaari.

Tapaus olisi ollut yksinkertaisesti sellainen, että Pentagon olisi kokeillut välineitä, joilla se ajatteli houkutella esimerkiksi Neuvostoliiton lentokoneita ansaan. Siihen olisi saattanut kuulua voimakkaita pystysuunnassa olevia magneettikenttiä, joiden tarkoitus olisi ohjata vastapuolen lentokoneita väärään suuntaan. Samoin noiden koneiden tuhoaminen olisi sitten tapahtunut samaan pisteeseen “X”-kirjaimen muodossa suunnattujen radioaaltojen avulla, ja ehkä joku sitten vain unohti laittaa lapun tuon konsolin päälle.

Tämän jälkeen tutkaupseeri olisi luullut laitteistoa tutkaksi ja käynnistänyt sen. Ehkä osa noista laitteista olisi sijoitettu “Loran-laitteiden” kanssa samaan huoneeseen, ja jos niissä ei ollut lappua päällä, niin silloin voisi tapahtumien kulku olla sellainen, että laivasto olisi kokeillut tuota magneettikentän muodostamaa pilaria, joka olisi toiminut kuten oletettu oli. Sitten laivaston olisi vain pitänyt käynnistää “Loran-laite”, jolla sitten nuo koneet olisi voitu paikantaa. Ja ehkä noissa koneissa oli sitten kauko-ohjattavat transponderit, joilla ne voidaan tuossa tilanteessa tunnistaa.

Kun laivaston suuntimo-aseman  mies sitten käynnisti nuo laitteet, niin hän ei ehkä tajunnut käyttävänsä asetta, ja sitten nuo koneet vain räjähtivät valtavan voimakkaan radiosignaalin voimasta, ja valokaaret polttivat sitten nuo koneet olemattomiin. Ja ehkä sitten tuo Martin Marinerin tapaus aiheutui, siitä kun kone pyysi paikantamaan itsensä sekä samalla alkoi mitata “Loran-signaalia”, jolloin sitten taas tapahtui tuo kammottava erehdys. Tuossa kokeessa näet testataan laitteiden kalibrointia, ja silloin koneen omaa paikkatietoa verrataan suuntima-asemien antamiin tietoihin.

Koneen operaattorin  sitten pyytäessä “ristimerkkiä”, jotta operaattori saattoi verrata kartalla olevia oletus-tietoja todellisiin tietoihin, niin silloin tietenkin olisi saattanut “pamahtaa”, jos valokaari olisi syttynyt tuon koneen kohdalla.. Eli tämä sitten varmaan olisi aika hyvä selitys tälle tapaukselle, joka on pitänyt yllä ihmisten uskoa Bermudan kolmioon ja sen outoihin tapahtumiin.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

"Foo-hävittäjät" ja muita outoja valoja taivaalla sekä merellä

“Foo-hävittäjä” on eräänlainen valoilmiö, joka ikään kuin seuraa lentokonetta sen lentäessä pimeällä. Havaintojen mukaan kyseessä on pienikokoinen plasmapallo tai jonkinlainen valokaari, joka pyörii lentokoneen ympärillä. Sitä pidetään joissakin piireissä meteorologisena tai fysikaalisena ilmiönä, jossa lentokone ensin varautuu staattisella sähköllä, ja sitten se peittyy plasmakerroksella. Tuo ilmiö saisi sitten aikaan sen, että salamoiden tuhansien asteiden läpötilaan kuumentama vesipisara, joka on muuttunut plasmapalloksi alkaa ikään kuin seurata tuota lentokonetta.

Kyseinen ilmiö on sikäli erikoinen, että siitä on melko paljon kuvia, ja tätä epäillään sähköiseksi häiriöksi, koska tuon ilmiön aikana eivät lentokoneiden viestijärjestelmät toimi kunnolla. Toisin sanoen kyseessä olisi ilmailuun liittyvä “elmon tuli”-ilmiö, jollainen tavataan joskus laivoilla. “Elmon tuleksi” kutsutaan siis laivan mastojen väliin ilmestyvää valokaarta, joka hohtaa erittäin kirkkaana, ja koska ukonilmalla laiva varautuu sähköllä, niin esimerkiksi “lentävää hollantilaista” pidetään yksinkertaisesti sähköisen ilmiön aikaansaamana hohteena laivojen rungossa, jolloin kyseessä ei sitten ole mikään kovin yliluonnollinen ilmiö.

Kuitenkin Toisen maailmansodan aikana “Foo-hävittäjiä” alettiin tutkia tarkemmin, koska tuolloin ilma-ase alkoi olla yksi sodan ratkaisijoista. Tuolloin myös vihollisen teknistä osaamista hiukan liioiteltiin, ja siksi näihin ilmiöihin alkoi tulla kaiken maailman mystiikkaa. Liittoutuneiden piireissä alkoi kiertää huhuja siitä, että Saksalla olisi ollut käytössään valtava “Zeppelin-ilmalaiva”, joka olisi kyennyt vetämään B-17 pommikoneen sisäänsä, ja kaappaamaan sen miehistön.

Tuolloin huhut liikkuivat noiden pommikoneiden miehistöjen parissa, että nämä “valopallot” olisivat muistuttaneet taskulamppuja, ja että koneiden ulkopuolella olisi ollut miehiä. 1940- ja 50-luvuilla alkoi ilmailu tulla kaikille tutuksi, joten tuo legenda jättimäisestä “Zeppelinistä” alkoi muuttaa muotoaan, ja “Kylmän sodan versio” tästä laitteesta on tarina siitä, että Neuvostoliitolla tai Venäjällä on käytössään valtava “Backfire”-pommittaja, joka pystyy ottamaan lentokoneen jonkinlaiseen kammioon.

Tämän legendan takana on muuten sellainen ilmalaiva tyyppi, jota kutsutaan lentäväksi lentotukialukseksi. Näitä illaivoja, joiden nimet olivat “USS Akron” sekä “USS Macon”, joka kykeni huoltamaan hävittäjäkoneita, ja tuota “Maconia” pidetään maailman ensimmäisenä lentävänä lentotukialuksena, ja se itse on innoittanut monia tieteistarinoita. Ne oli varustettu viidellä Curtiss F9F “Sparrowhawk”-hävittäjällä, ja kuten varmaan arvaatte, niin noiden ilmalaivojen kohtaloksi koitui se, että niiden tullessa käyttöön ei tekniikka ollut aivan sitä, mitä sen olisi pitänyt olla, jotta projekti saataisiin viedyksi kunnialla läpi, joten nuo ilmalaivat sitten tuhoutuivat tuulenpuuskan takia.

https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Macon_(ZRS-5)

Mutta monet ihmiset eivät tiedä, että muissakin ilmalaivoissa oli lentokoneita, joiden tehtävänä oli viedä viesti ilmalaivan saapumisesta maihin. Ja esimerkiksi “Hindenburgissa” oli yksi Heinkel -kaksitaso tätä tehtävää varten, joten liittoutuneet pelkäsivät tätä välinettä osittain aiheesta. Kun tässä puhutaan seuraavaksi Saksan aseista, niin tietenkin vastaavia huhuja kulki myös akselivaltojen puolella. Kun puhutaan iskusta New Yorkiin, niin silloin 1940-luvulla ajateltiin, että joku ilmalaiva olisi vienyt “Ju-87 Stuka” syöksypommittajia allaan lähelle esimerkiksi jotain USA:n telakkaa, ja sitten nuo koneet olisivat tehneet iskun tuohon kohteeseen. Ideana olisi ollut se, että tuollaisen korkealla lentävän ilmalaivan alle olisi ripustettu syöksypommittajia, ja kun alus olisi tullut iskuetäisyydelle kohteestaan, niin miehistö olisi siirtynyt noihin koneisiin, ja suorittanut tehtävänsä.

Tuossa “Zeppelinissä” olisi ollut remmiahtimella varustetut dieselit, sekä paineistettu gondoli, joka olisi suojannut noita miehistöjä tehtävän ajan. Pommit olisi voitu ripustaa Stukiin jo valmiiksi maassa, ja sitten koneet olisi vain pudotettu operaatioon. Nuo syöksypommittajat olisi voitu varustaa ilokaasulaitteistolla, joka olisi sitten antanut niille hyvin suuren lentokorkeuden, ja tietenkin miehistöjen palauttaminen olisi ollut mahdollista joko niin, että syöksypommittajat olisivat lentäneet ilmalaivassa oleviin koukkuihin, jonka jälkeen miehistö olisi siirtynyt takaisin kuljetusvälineenä toimivaan ilmalaivaan.

Tai sitten he olisivat voineet hypätä Stukista mereen, josta U-veneet olisivat noutaneet heidät takaisin. Samanlaisia suunnitelmia epäiltiin Neuvostoliitolla olevan USA:n suhteen, ja tietenkin myös länsimailla ajateltiin olevan vastaavia välineitä. Ja joissakin tarinoissa tuo ilmalaiva olisi ollut amerikkalainen, ja koneena olisi “Helldriver” sekä kohteena joku tarkoin valittu kohde Saksassa tai Japanissa. Kuten tiedämme, niin legendat elävät edelleen, ja aina välillä tuollaisia “Foo-Hävittäjiä” nähdään ilmassa. Uusin versio noista koneista on sellainen, että lentokoneeseen kiinnittyy kolme kauko-ohjattavaa “dronea”, jotka on varustettu superliimaan perustuvalla kiinnittimellä, joiden avulla ne sieppaavat kohteen hallintaan.

Kyseinen liima on sellaista, että se kuivuu myös tyhjiössä, ja nuo “dronet” olisivat oikeastaan maalilennokkien muunnoksia. Tarinoiden mukaan niiden toiminta olisi sellaista, että ne laukaisevat lentokoneeseen erittäin voimakkaan sähköiskun, joka saa sen elektroniikan pettämään, ja sitten ne vain peittävät kohteidensa turbiinien ilmanotot, jolloin moottorit saadaan sammumaan, ja sitten vain yksi noista koneista asettuu “uhrin”päälle tai sen alapuolelle,  ja muut ottavat siivistä kiinni, ja vievät sen “pikku lennolle”.

Niissä tietenkin pitää olla kääntyvät suihkuputket, jotta ne voivat ohjata tuota “uhriaan”. Eli nuo koneet toimivat “remoran” eli laivakalan tapaan, ja tämä telakoituminen sitten saisi aikaan sen, että ohjaimet tuntuvat jäykiltä. Ja ehkä tuollaisia koneita olisi joillakin ilmavoimilla käytössään sellaista tilannetta varten, että sen koneita vaurioitetaan lennon aikana, jolloin nämä välineet saadaan pelastettua sekä lentäjien yritys loikata estetään. Mutta tietenkin teorioita tästä asiasta voidaan hyvällä omallatunnolla esittää vaikka kuinka paljon, joten tietenkin nämä asiat varmaan kiehtovat kaikkia ihmisiä, jotka haluavat näistä asioista jotain tietää.


https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Venus eli UFO:jen kuningatar sekä muita ilmakehän ilmiöitä.

Venus-planeetta

Tänään taas kävelin kohti kotia, ja muistelin sitä, että Venus-planeettaa sanotaan UFO:jen kuningattareksi. Silloin tällöin olen miettinyt tuota Arthur C. Clarken kirjassa olevaa mainintaa, ja kysynyt itseltäni, että miten joku voisi pitää planeetta Venusta eli ilta- ja aamutähteä UFO:na? Jokainen meistä tuntee tuon planeetan sen kirkkaudesta sekä siitä, että se näkyy nimenomaan aamulla sekä illalla, koska kyseinen kappale on meistä aurinkoon päin.

Kuitenkin aina silloin tällöin voidaan sanoa, että myös luonnolliset meteorit voivat käyttäytyä erittäin erikoisesti ja muutella suuntaansa, jos niiden koostumus olisi sellainen, että tuo meteoriitti olisi koostunut kahdesta eri kovuusarvon omaavasta aineesta. Tuolloin voisi käydä niin, että kun kyseinen kivipala saapuu maapallon ilmakehään, niin siitä palaa esimerkiksi pieni kulma pois, koska se koostuu ehkä jäästä, joka sitten sulaessaan muuttaa meteorin aerodynaamisia ominaisuuksia. Tuolloin voi pieni kivenkappale muuttaa suuntaa saapuessaan ilmakehään.

Mutta kuitenkin osa noista meteoreista käyttäytyy todella oudosti, ja yksi erikoisimmista ilmakehän ilmiöistä ovat tietenkin tulipallot, joita näkyy varsinkin talvella. Syy näihin tulipalloihin on usein pieni pala jäätynyttä ammoniakkia, joka sitten räjähtää saapuessaan maapallon kaasukehään. Tai sitten kyseessä on itseasiassa avaruuspölyn peittämä lumipallo, joka syöksyessään kaasukehään räjähtää palasiksi, Toki tuollaisen avaruuskiven sisään voi jäädä vettä tai jotain muuta helposti höyrystyvää jäätä , ja kun tuo kivi saapuu ilmkehään, niin silloin tuo sulavan jään laajetessaan aiheuttama murtuma repii meteorin kappaleiksi. Eli nämä ovat niitä luonnollisia selityksiä erilaisille oudoille kaasukehän ilmiöille, mitä me ihmiset  monesti ihastelemme.

Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että noista tulipaloista lähtee viheltävää tai rätisevää ääntä, niin tietenkin jos tuollaisen kosmisen kiven sisään on jäänyt kaasua, niin silloin se purkautuu ulos samalla tavalla kuin höyry purkautuu painekattilasta. Tai sitten kyse on ilmakehän yläosissa olevan pilven aiheuttama, ja tuolla pilvessä tapahtuu silloin se, että sen pienet jääkiteet varautuvat hangatessaan toisiaan, minkä jälkeen pilvessä  alkaa salamoida. Tuon sähköilmiö on sitten sellainen, että sitä tehostaa ilmakehän yläosiin suunnattu radiosäteily, joka varaa tehokkaasti pilviä sähköisesti. Eli vaikka tutkat sekä radiot eivät suoraan aiheutakaan kaikkea ilmakehässä olevien pilvien varautumista tai pilven sisäistä salamointia, niin ne takuulla tehostavat tuota ilmiötä.

Sähköisesti varautuneita pilviä on ajateltu joskus käyttää aseina, jolloin tuo toiminta olisi sellaista, missä vihollisen pommikoneiden reitille tehtäisiin keinotekoisia pilviä suihkuttamalla ilmakehään nestemäistä kaasua, mikä saa aikaan okluusiorintaman. Ja sitten noihin pilviin suunnataan parin megawatin radiolähetin, mikä varaa nuo pilvet sähköisesti. Tuolloin pilviin voidaan suunnata kaksi radiolähetintä, joilla saadaan aikaan se, että pilven hiukkaset kuumenevat jopa tuhansiin asteisiin, jolloin syntyy sitten plasmaa, mitä voidaan ohjata magneettikentän avulla kohti noita lentokoneita. Tai sitten voidaan valmistaa keinotekoinen ”stratocumulus”, mitä myös ukkospilveksi kutsutaan, jolloin tietenkin esimerkiksi laskuvarjojoukkojen operointi vaikeutuu.

Mikäli keskustellaan siitä, mitä esimerkiksi sähkömagnetismi voi saada aikaan ilmakehässä, niin radioaallot aiheuttavat joskus sellaisen ilmiön, että ilmaan syntyvä plasma saa aikaan sen, että radiosignaali ikään kuin imeytyy tuohon plasmakerrokseen, eikä tuolloin voi kimmota ionosfääristä, mikä sitten tietenkin estää GPS-laitteen toiminnan. Kuitenkin voidaan ajatella, että vihollisen päälle muodostetaan kemikaalien avulla keinotekoinen ukkospilvi, jonka avulla heidän toimintaansa vaikeutetaan. Voimakas salamointi sekä vesisade sitten aiheuttavat sen, että vihollinen sitten hukkuu mutaan, ja salamat voivat haitata esimerkiksi radiolaitteiden toimintaa.  Kun puhutaan vanhoista tutuista chemtraileista, niin vaikka lentokonetta ei näy, niin niitä voi silti muodostua.

Korkealla lentävä suihkuhävittäjä tai siitä lähtevä ilmakartio voi aiheuttaa sellaisen ilmiön, missä alailmakehään muodostuu tuollainen nauhamainen pilvimuodostelma, joka saa aikaan paljon spekulaatioita äänettömistä lentokoneista, mutta toisinaan myös tutkat aiheuttavat tuollaisia säteittäisiä pilvimuodostelmia, ja sitten nuo chemtrail-pätkät syntyvät usein siitä, että hävittäjä tai joku muu kone lisää pieneksi hetkeksi tehoa, jolloin ilmaan jää ohut nauhamainen tiivistymisvana. Mutta jos palataan siihen, kuinka Venusta joku luulee UFOksi, niin silloin kyllä on mielestäni kyse esimerkiksi huumaantumisesta. Jos henkilö on yllättäen saanut huumausaineita tietämättään, niin hän saattaa kadottaa tilan havaitsemiskykynsä. Näet yleensä tuota planeettaa ei luulla miksikään lentäväksi esineeksi, koska se on niin kauhean tunnettu kohde taivaalla.

marxjatalous.blogspot.fi

Buk-ohjus sekä ilmatorjuntaohjusten kehittyminen, ja ehkä hyvinkin pian ilmatorjunnassa tapahtuva osittainen siirtyminen suoranenergian aseisiin

ADS Active Denial System

Maamme ilmatorjuntamuseo on saanut sitten haltuunsa "Buk"-ohjuksen, joka on surullisen kuuluisa siitä, kun sillä ammuttiin alas hollantilainen matkustajakone Ukrainan ilmatilassa. Buk jonka NATO:ssa käytettävät nimet ovat SA-11 "Gadfly" ja SA-17 "Grizzly" perustuu kuuluisaan SA-6 "Gainful"järjestelmään, joka aiheutti Israelin ilmavoimille suuria tappioita Jom Kippurin sodassa, ja jota pidettiin aikoinaan maailman kehittyneimpänä IT-ohjuksena. "Gainfulin" teho perustui usealla aaltopituudella samanaikaisesti  toimivaan tutkaan, mitkä tekivät ohjuksen häirinnän melko vaikeaksi, koska tuolloin 1970-luvulla ei elektroniikka ollut niin kehittynyttä, että vastaohjusten sekä vastaradiojärjestelmien käyttö tuota asejärjestelmä vastaan olisi ollut mitenkään tehokasta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Buk_missile_system

 Ja juuri tuo kyky operoida useilla taajuuksilla samaan aikaan teki tuosta aseesta immuunin "Shrike"-tyyppisille tutkamaaleihin hakeutuville ohjuksille. Eli tuolloin riitti se, että jos tuota ohjuspatteria vastaan ammuttiin vastaohjuksia, niin silloin riitti se, että tuo taajuus, mitä tuo vastaohjus havainnoi kytkettiin pois päältä, jolloin ohjus menetti kohteensa. Sen jälkeen kehitettiin uudempia sekä tehokkaampia tutkamaaleihin ammuttava ohjuksia kuten AGM-88 HARM, joka muistaa kohteensa, ja sitten tukan kääntäminen pois päältä ei sitten riittänyt ohjuksen harhauttamiseen.

Mutta kuten tiedämme, niin sotilastekniikka on kilpajuoksua hyökkääjän sekä puolustajan välillä, ja noita kohteensa muistavia ohjuksia vastaan kehitettiin taktiikoita, joissa IT-tutkia sijoitettiin kauaksi tuosta ohjuksesta, jotta vaikka tutka tuhottaisiin, niin silloin saatiin välittömästi käyttöön uusi lähetin. Samoin verkottuneet järjestelmät, joissa jopa satoja tutkia on liitetty toisiinsa ovat mullistaneet ilmatorjunnan, ja samoin GPS-hakeutuvat pommit sekä ohjukset ovat tehokkaita myös tutkia vastaan, eli tuolloin tutka paljastetaan kolmiomittauslaitteella jonka jälkeen tuo piste asetetaan GPS-hakeutuvaan pommiin tai ohjukseen, jolla sitten isketään tuohon kohteeseen. Tämän takia osa maailman tutkalaitteista käyttää niin voimakasta radiosignaalia tai siirtyy taistelutilanteessa käyttämään mikroaaltoja, jolloin ohjukset tai pommit räjähtävät ennen kuin ne osuvat tutkaan.

Yleensä noita supertehokkaita tutkia käytetään nimenomaan ABM-järjestelmissä, missä niiden avulla voidaan toteuttaa polttovyöhyke, jonka läpi ei juuri mikään pääse läpi. Kyseessä on usein yli megawatin teholla toimiva tutkalaite, joka saa aikaa EMP-ilmiön, mikä ainakin tuhoaa ohjuksen elektroniikan, jos tuo laite käyttäisi mikroaaltoa, niin se grillaisi linnut lennosta. Nuo suoran energian aseet kiinnostavat varmasti kaikkia maailma sotilaita, ja tuollaisten supervoimakkaiden tutkalaitteide avulla voidaan esimerkiksi vihollisen sotalaivoja tuhota merellä erittäin tehokkaasti. Tuolloin "Loran-X"-laite suunnataan johonkin kohteeseen, ja sitten nuo toisiinsa synkronoidut sekä samalla taajuudella toimivat radioaallot vain laitetaan leikkaamaa toisensa.

 Kyseinen väline toimii myös OTH (Over The Horizon)-tutkien kanssa, jolloin vihollisen kaupunkeja voidaan polttaa poroksi. Jo käytöstä poistetun COBRA MIST-laitteen epäillään olevan tämän kaltaisen aseen prototyyppi, joka toimisi siten, että kaksi toisistaan erillään olevaa supervoimakasta tutkaa suunnataan tiettyyn pisteeseen, ja siihen sitten muodostetaan valokaari, mikä tuhoaa tuon laivan. Kun puhutaan noista radioaaltoon perustuvista aseista, niin niiden käyttö voisi tapahtua siten, että kahdessa laivassa on tuollaiset hyvin voimakkaat tutkat, jotka sitten voidaan synkronoida keskenään, niin että ne voivat sitten haarukoida esimerkiksi väliinsä tulevia sota-aluksia, ja tuolloin tuo alus voisi olla esimerkiksi troolarin tai pienen kauppa-aluksen näköinen, ja siinä ei ehkä sitten muita aseita olisikaan. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Cobra_Mist

Tämän kaltaiset laitteet perustuisivat siihen, että käytössä olisi kaksi alusta, jotta niiden käyttö ei paljastuisi, ja ne olisivat myös turvallisia, eli niitä ei voitaisi käyttää ilman lupaa, mutta toki ne voivat toimia myös niin, että käytössä olisi vain yksi alus, jolloin ehkä käytettäisiin mikroaaltoja, joilla sitten kohdetta lämmitetään tehokkaasti. Tuollainen mikroaaltolähetin voidaan naamioida tavalliseksi tutkaksi, joka asennetaan esimerkiksi troolariin, ja jos se kohdistuu esimerkiksi laivan kylkeen, niin siihen palaa hyvin nopeasti reikä. Ja tietenkin esimerkiksi Gungipien tykkejä voidaan korvata tuollaisella välineellä, jolla voidaan tehokkaasti tuhota sähkökaapeleita, ja raivata miinakenttiä.

Mikroaalto on erittäin vaarallinen, koska se voi aiheuttaa syviä palovammoja, ja kuumentaa metallia hyvin nopeasti. Joten ehkä sabotöörejä varustetaan tuevaisuudessa kanettavilla mikroaaltolähettimillä, joita sitten jätetään johonkin tilaa, ja joilla sitten aiheutetaan tulipaloja. Kannettava ja  paristokäyttöinen mikroaaltolähetin voisi muistuttaa esimerkiksi taskulamppua, joka jätetään johonkin ammusvarastoon, ja kytkeä siellä päälle, jolloin se kuumentaa ammukset hyvin nopeasti. Tällaiset välineet eivät sisällä räjähteitä, joten ne voidaan helposti soluttaa esimerkiksi ammusvarastoon tai komentokeskukseen, jolloin niiden avulla voidaan tuhota tai vaurioittaa esimerkiksi tietokoneita. Ja pahimmissa skenaarioissa joku soluttaa sellaisen välineen lentokoneeseen, ja seurauksena voi olla kammottava tulos. 

Laser-aseita käsittelevä filmi

https://www.youtube.com/watch?v=bz85WpSB6JM

Radio-aseita käsittelevä filmi ADS eli Active Denial System ei välttämättä ole kuolettava, mutta pelkkä tehon lisäys tekisi siitä tappavan.

https://www.youtube.com/watch?v=jT9-Z_p84b0

marxjatalous.blogspot.fi

Alistair Macleanin "Jääasema Zebra" (Ice station Zebra, 1963) on kirja, joka on hieman vanha, mutta se herättää tiettyjä ajatuksia siitä, mikä voisi olla todellinen syy tuollaisen aseman perustamiseen.

"Jääasema Zebra" on niitä huonojen romaanien perikuvia, joista kaikki ihmiset eivät satu ehkä koskaan pitämään. Toiset taas rakastavat noita kirjoja yli kaiken, ja itse olen tuon opuksen lukenut pariin kertaan. Kyseessä on eräänlainen vakoiluromaani, missä eräälle Britannian tiedustelun vakoiluasemalle, joka sijaitsee polaarisella ajojääpeitteellä on sattunut tulipalo, ja tuo asema on sitten tuhoutunut. Kyseisen aseman sijaintia ei tunneta, ja siksi pohjoisen napajäätikön alle lähetetään sukellusvene etsimään tuota jääasemaa. Kyseisen aseman tehtävänä on ollut tutkia Neuvostoliiton signaaleita, jotka se on siepannut yläilmoihin nostetun säähavaintopalloon kiinnitetyn kuparisen piiska-antennin avulla, joka nousee todella korkealle.

Tuo piiska-antenni on ilmeisesti ainakin Macleanin päässä ollut ohut kuparinen johdin, joka on ikään kuin virvelin kelassa kiinni. Ja sitten se kykenee ottamaan vastaan hyvinkin heikkoja radiosignaaleja, joita käytetään Venäjän laivaston viestinnässä, ja toki tuollainen laite voisi myös häiritä tuota viestintää. Tulloin se estäisi sitten myös ydinsukellusveneitä saamasta ydinaseiden laukaisukoodeja, ja tuolla välineellä voidaan myös sokaista OTH-tutkia, joilla Venäjä valvoo alueitaan, jotta sinne ei tehtäisi yllätyshyökkäystä. Tuolloin se voisi myös äänittää tutkien signaaleja, jotta DIA:n (Defence Intelligence Agency) virkailijat sitten tekevät sen vasta-algoritmin.

 Mutta kun itse pohdin tuota asemaa, niin en oikein usko, että tuota "Zebraa" olisi tarkoitettu pelkästään radiosignaalien sieppaukseen, eikä myöskään kyseessä olisi ollut SAS:n tukikohta, vaan ehkä tuollaisen aseman avulla olisi todellisuudessa kokeiltu sellaista asiaa, kuin, että miten tuo asema voitaisiin sitten salata tuolla Pohjoisella jäämerellä? Eli mistä tuo kirjailija oli muka idean tuohon romaaniinsa napannut? Tuossa romaanissa lisäjännitystä elämään tuo Venäläinen vakoilusatelliitti, joka oli kuvannut molempien supervaltojen tukikohtia.  Olisiko hän oikeasti mitenkään voinut ajatella itsenäisesti tuollaisesta asiasta, että Neuvostoliitto olisi sitten esimerkiksi pudottanut jonkun filmikapselin tuonne pohjoisnavalle.

Tämä kirja on ikään kuin saman tyyppinen kuin "Firefox", missä tiedustelu kaappaa venäläisen hävittäjän. Eli tuossa romaanissa Maclean varmaan on tarkoittanut, että tuo asema olisi huijannut tuota tiedustelusatelliittia pudottamaan filmikapselin pohjoiselle napakalotille. Kuitenkin tuollainen  kuviteltu "Zebra"-tukikohta olisi helppo naamioida esimerkiksi lakanoille ja lumella niin, että Neuvostoliiton tiedustelukoneet eivät sitä löytäisi, ja itse olen joskus ajatellut, että olisiko tuollaisella asemalla myös ehkä oikeassa elämässä vastikkeensa. Tiedetään että USA ja Neuvostoliitto ovat kylmän sodan aikaan osoittaneet kiinnostusta tuollaisian jääasemia kohtaan, koska niiden ysinsukellusveneet partioivat ainakin joskus polaarisen jääpeitteen alla, ja jään läpi pudotetuilla sonarlaittella sekä hydrofoneilla voidaan tehokkaasti kuunnella jään alla tapahtuvaa toimintaa.

Mutta noilla asemilla voisi olla myös esimerkiksi "Lance"-ohjuksia käytössään, ja tuollaisten lyhyen matkan taktisilla ydinaseilla voitaisiin iskeä tehokkaasti esimerkiksi Murmanskin laivastotukikohtaan, tai noilta asemilta voisivat esimerkiksi SAS tai muut erikoisjoukot suorittaa operaatioitaan pohjois venäjällä tai soluttautua Alaskan kautta Pohjois-Amerikkaan. Kun puhutaan nykyaikaisista aseista, niin esimerkiksi CLUB-K.n kaltaisia asejärjestelmiä voitaisiin sitten sijoittaa tuollaiselle asemalle, eli sen kontti voidaan naamioida esimerkiksi kemikaalijätevarastoksi tai muuksi vastaavaksi hätätilamajoituskontiksi, jolloin eivät nuo asemalla työskentelevät ihmiset huomaa ehkä mitään. Ja kun tuo laukaisukäsky sitten tulee, niin nuo kontit vain aukeavat, ja sitten risteilyohjukset lähtevät lentoon. Tai tuollainen kontti voidaan vaikka jättää yksinään napajään päälle tai kaivaa sen sisään.

Mikäli laukaisukäsky tulee, niin ensin käynnistyvät sen kannessa olevat lämpövastukset, jonka jälkeen nuo ohjukset sitten nousevat pystyyn, ja muistakaa että Venäjä ei ole ainoa maailman maa, jolla on nopeasti liikuteltavia taktisia ohjusjärjestelmiä, joita on sijoitettu esimerkiksi puoliperävaunurekkojen kontteihin. Ja jos tuollainen autonominen ohjusasema sijaitsee napajään sisällä, niin se voisi saada energiansa esimerkiksi RTG-generaattoreista. Tai toki sellainen voidaan soluttaa myös johonkin venäjän sadoista ydinjätekaatopaikoista, ja tuolla sitten nuo ohjukset voivat olla valmiina iskuun, ja kukaan ei niitä noista luolista tule varastamaan.

Club- K https://www.youtube.com/watch?v=mbUU_9bOcnM


kirjabloggaus.blogspot.fi

Kiertoradalle sijoitettujen avaruusasemien muodostama sotilaallinen uhka voi olla todellinen jo lähivuosina

Taitelijan näkemys aikoinaan
Neuvostoliiton suunnittelemasta
avaruusasemasta, jossa
voisi olla tykki

On olemassa ammattikunta, jonka etua ei palvele absoluuttinen valtion valta-asema tai rauhantila, koska rauha vie heiltä työpaikan. Tuo ammattikunta on kyseisen valtion kenraalikunta, jonka olemassaolon perustana on se, että heidän korkeaa sotatieteellistä koulutustaan tarvitaan valtion suojelemiseksi. Jos kehitetään esimerkiksi joku kuolemantähden kaltainen väline, jolla planeettaa tai valtiota voidaan uhata, niin silloin kenraalikunta menettää merkityksensä, koska tuolloin ei tarvita mitään kovin suurta taktista osaamista, jotta tuo kuviteltu taistelu- tai pikemminkin massatuhoväline sitten voisi iskeä kohteeseensa.

Tuolloin voisi syntyä dystopiaelokuvista tuttu kauhukuva, jossa planeettaa hallitaan kiertoradalla olevien avaruusasemien avulla. Kyseisessä mallissa maapallon kiertoradalle on lähetetty avaruusasemia, joiden avulla sitten maassa olevia hallituksia sitten uhataan esimerkiksi magneettisten ratatykkien avulla, joilla sitten voidaan tuhota esimerkiksi yksittäisiä taloja erittäin täsmällisesti niihin ammutuilla kineettisen energian projektiileilla.

Kun me ensin rakennamme valtavia avaruusasemia, ja sitten avaamme myös avaruutta vapaalle kilpailulle, niin silloin meidän pitäisi miettiä myös tällaista vaihtoehtoa, missä joku yhtiö sitten päättää ryhtyä maailman hallitsijaksi. Se miten tuo maailman haltuunotto voisi kauhuelokuvissa tapahtua, on sellainen malli, että tuo yhtiö sitten rakentaa nimellisesti vaikka avaruushotellin, johon se kiinnittää huomaamattomasti magneettiradan, eli kuten me tiedämme, niin tuollainen avaruuteen sijoitettu ratatykki ei tarvitse mitään fyysistä putkea, vaan pelkkä sarjaan liitettyjen magneettien jono riittää siihen, että voidaan kehittää toimiva ratatykki. Tuon tykin läpi ammutaan esimerkiksi rautanaulojen muotoisia flechette-ammuksia, joiden nopeus on ehkä noin 20 000 km/h luokkaa, ja osuessaan esimerkiksi taloon, niin niiden kineettinen energia räjäyttää sen kappaleiksi. Avaruudessa ei näet ole tulta, joka saisi ammuksen poikkeamaan radaltaan.

Tuon takia yksityisten yhtiöiden harjoittama avaruuteen suuntautuva rakennusprojekti voi olla hyvin vaarallinen. Eli kuten varmaan tiedämme, niin nuo magneettiradat voivat saada energiansa myös aurinkokennoista. Mutta avaruuteen sijoitetut konventionaalisetkin tykit voivat olla äärimmäisen vaarallisia. Kuten Neuvostoliiton ALMAZ-ohjelmassa osoitettiin, niin avaruuteen sijoitettu normaalikin tykki voi vaarantaa ihmisiä myös maan pinnalla. Jos avaruusasemaan sijoitetaan vaikkapa 20 mm konetykki, niin silloin sen avulla voidaan aiheuttaa suurta sekä täsmällistä tuhoa myös maan pinnalla oleviin kohteisiin, koska tuolla maata kiertävällä radalla on lähtöpanoksen aiheuttama paine-ero valtava. Vaikka monet sanovat, että esimerkiksi tykin ammukset tulevat palamaan ilmakehässä, niin siitä ei varsinaisesti ole mitään haittaa, koska jos halutaan rakentaa kineettisen energian penetraattoriammus, niin silloin riittää se että tavallinen tykin ammus täytetään sementillä.

Se mikä hajottaa ammuksen ilmassa on nimenomaan räjähde, ja jos sitä ei ole, niin se sulaa eräänlaiseksi metalliseksi pisaraksi, joka osuessaan kohteeseen siirtää siihen valtavan määrän kineettistä energiaa. Kuten varmasti tiedämme, niin noiden kiertoradalle sijoitettujen tykkien ongelma on niiden putkesta lähtevä kaasupurkaus, joka toimii kuten rakettimoottori, ja heiluttaa tuota satelliittia. Kuitenkin tällaiset sähkömagneettisiin ratoihin, ja avaruuteen sijoitettuihin tykkeihin sekä kineettiseen energiaan perustuvat täsmällistä tuhoa aiheuttavat FOBS-aseet varmasti kiinnostavat nykyaikaista kenraalikuntaa sikäli, että niillä voidaan tehokkaasti tukea myös taistelukentillä olevia joukkoja, sekä tuhota laivoja ilman, että paikalle leviää radioaktiivista saastetta.

Kyseisten aseiden kehittäminen on houkuttelevaa sikäli, että niiden toteuttamiseen ei tarvita minkäänlaisia ydinohjelmia eikä eikä mitään uraanin- tai plutoniumin tuotantolaitoksia, vaan kyky ampua satelliitteja radalle riittää. Aseen kohdennus voi tapahtua esimerkiksi kaukoputken avulla, eli tuo väline varustetaan ikään kuin kiikaritähtäimen kautta.  Ja noiden ehkä pari senttiä paksujen flechette-ammusten torjuminen on todella vaikeaa. Toki jos tuollainen asema paikallistetaan kiertoradalta, niin sitä vastaan voidaan hyökätä esimerkiksi MASER- tai Laseraseilla, sekä ASAT-aseilla, jotka ovat oikeastaan tavallisia ballistisia ohjuksia, joiden kärkien paikalla on esimerkiksi laakerinkuulia.

Nuo kuulat laukaistaan tuolloin aseman kiertorataa vastaan, jolloin se sitten kohtaa myös nuo kineettisen energian välineet. Jos nuo ”tappolaitteet” ovat pelkkiä pieniä metallinkappaleita, niin niiden torjunta olisi varmasti melko vaikeaa, eli tuolloin tietenkin se voidaan hoitaa elektromagneettisella suojakilvellä, eli tuolloin käytetään mikroaaltoihin perustuvaa kenttää, jolloin kaksi sisäkkäistä, vastakkaisiin suuntiin pyörivää mikroaaltokupua ikään kuin lyö nuo kappaleet palasiksi, ja nuo kuvut voidaan luoda pyörivillä magnetroneilla. Sähkömagneettisten kenttien ongelma on se, että vaikka ne ovat teoriassa ihmiselle vaarattomia, niin ne voivat aiheuttaa sellaisen ilmiön, että esimerkiksi ihmisen päälleen pukemat metallikorut alkavat kuumeta punahehkuiseksi. Tuolloin voi uhri saada hyvin vakavia palovammoja, jos hän ei pysty noita esineitä irrottamaan päältään. Toisaalta elektromagnetismi aiheuttaa esimerkiksi taistelukentällä sellaisia ongelmia, että aseet, patruunat ja muut metalliesineet alkavat sitten kuumeta, jolloin seurauksena voi olla erittäin vakavia vaurioita.

Mikroaaltojen ongelma asetekniikassa on se, että ne saavat ihmisen sisällä olevat nesteen kiehumaan, jolloin sitten saattaa käydä, kuten jossain huonossa ”splatterpunk”-elokuvassa. Eli kohteena oleva henkilö räjähtää kappaleiksi. Tuon takia magnetronit eli mikroaaltotykit ovat erittäin vaarallisia, jos niitä kohdistetaan ihmisiin. Toinen hyvin vaarallinen tilanne syntyy, jos kaksi erimerkkistä eli vastakkaisilla sähkövarauksilla varustettua radioaaltoa osuu samaan aikaan johonkin kohtaan ilmassa, niin silloin syntyy hyvin voimakas valokaari, joka voi polttaa jopa reikiä metalliseinään.

Tuon takia arvellaan, että esimerkiksi ihmisen itsesytyntä voi johtua siitä, että johonkin henkilöön suunnataan joko tahallaan tai vahingossa erittäin voimakkaita sekä hyvin suunnattuja radioaaltoja, jotka saavat aikaan sen, että hänen sisäänsä syttyy valokaari, ja radiomaserien eli radioaaltoja lähettävien suuritehoisten DEW (Direct Energy Weapon) eli suoran energian aseiden teho perustuu siihen, että nuo radioaallot läpäisevät tehokkaasti erilaisia rakenteita, ja niiden avulla voidaan esimerkiksi ihminen tai joku tietokone eliminoida jostain huoneesta, tai tuo sähkömagneettinen ase voidaan kohdentaa vaikka mikropiirivarastoon, jonka sisältämä elektroniikka voidaan tuhota tehokkaasti, jolloin esimerkiksi lentokoneiden tai panssarien mikropiirejä ei voida vaihtaa.

Eli tuo elektroniikka tai mikropiirit formatoituvat tuolloin, jolloin niistä tulee hyödyttömiä, eikä niistä ole tuolloin hyötyä varaosina. Tuolloin kohteeseen suunnataan ”X” -radiosignaali, joka muodostaa tuohon kohtaan valokaaren, ja näin voidaan esimerkiksi tiettyjä välineitä tuhota hyvin täsmällisesti myös talojen sisältä. Noiden aseiden käyttö olisi tehokasta myös esimerkiksi nanokoneita vastaan, koska ne saavat noiden molekyylin kokoisten välineiden atomisidokset aukeamaan, eli se tekee noista supermolekyyleistä tehottomia. Samoin nanohelikopterien toimintaa voidaan estää sekä vaikeuttaa EMP-pulsseilla, joiden avulla niiden elektroniikka tuhotaan sekä keskinäinen kommunikaatio voidaan estää.  

Almaz-ohjelman wikipediasivu https://en.wikipedia.org/wiki/Almaz


pimeakronikka.blogspot.fi

"Brahmos" (BrahMos) -ohjus on osoitus siitä, että Intia on nykyään otettava vakavasti myös laivaston osalta

Brahmos asennettuna taktisen SU-30-  hävittäjän alle.

Intialais-Venäläinen "Brahmos" (BrahMos) risteilyohjus, jonka huippunopeus on Mach 3 ja taistelukärki on noin 500 kg luokkaa on yksi osoitus siitä, että myös Intia hallitsee yhä tehokkaampien aseiden sekä sotalaivojen rakentamisen, ja sen uuden KOLKATA-luokan ohjushävittäjät käyttävät hyväkseen häivetekniikkaa, ja niitä pidetään yhtenä osoituksena siitä, että nykyään yhä useampi valtio saa käyttöönsä huippunykyaikaisia asejärjestelmiä, joista osa on jopa parempia kuin perinteisten supervaltojen käyttämät aseet. Brahmos voidaan asentaa maalla oleviin ajoneuvoihin, nopeisiin taktisiin rynnäkköhävittäjiin sekä Intian uusiin ydinsukellusveneisiin.

 Kun mietitään "Brahmosta" sekä sen turkkilaista kilpailijaa SOM:ia (Stand Off Missile) pidetään erittäin kehittyneinä sekä vaarallisina aseina, joiden muotoilussa on otettu huomioon STEALTH-teknologian antamat edut hyökkääjän kannalta. Varsinkin SOM:in nokan muotoilu sekä siinä oleva ikkuna kielivät siitä, että aseen maaliin hakeutuminen tapahtuu esimerkiksi IIR eli Imaging Infra Red eli kohteen tunnistavan infrapunalaitteen tai LIDAR:in eli lasertutkan avulla, jolloin vihollinen ei sitä pystyisi havaitsemaan perinteisillä ESM (Electronic Surveillance Measure) laitteilla, jotka hälyttävät, kun esimerkiksi alusta valaistaan tutkan avulla. Eli LIDAR sekä IIR-laitteet ovat sellaisia, että ne eivät hälytä tutkanpaljastimissa, ja noiden ohjusten kärjet on muotoiltu siten, että tutkan radiosäteily heijastuu niistä pois.

Kolkata-luokan hävittäjä

Puhuttaessa siitä, millaiset moottorit noissa välineissä on, niin uskoisin että tavallinen suihkumoottori antaisi enemmän kapasiteettia kuin rakettimoottori, koska sen tehoa voidaan säädellä ja samalla myös ohjuksen infrapunajälki on mahdollisimman pieni, eikä suihkumoottori jätä yhtä selvää valojälkeä taivaalle kuin rakettimoottori, ja sen avulla voidaan ohjuksen nopeutta säädellä niin, että lennon alkuvaiheen  aikana se lentää alisoonisella alueella, jolloin ohjuksen jättämä äänijälki on mahdollisimman pieni, eli tuolloin ei synny yliäänipamausta, joka varoittaisi kohdetta.

Ja kun ohjus sitten  lähestyy kohdettaan, niin se alkaa lisätä tehoa, jolloin sen torjunta muuttuu vaikeammaksi. Nykyaikainen tietokoneohjelmointi mahdollistaa sen, että esimerkiksi ohjuksen tietokoneeseen ohjelmoidaan parametreja, joiden avulla se esimerkiksi huomaa, että onko sitä kohti ammuttu vastaohjuksia, eli se havaitsee kohti tulevat IT-ohjukset infrapunan avulla, ja samalla myös ohjuksen tietokone havainnoi sitä, että kuinka kaukana se on esimerkiksi muista vastustajan laivoista, ja sen datalinkki vaihtaa tietoja jatkuvasti esimerkiksi tutkavalvontakoneiden kanssa, jotta se voi sitten alkaa oikealla hetkellä lisätä tehoa, jos se satutaan havaitsemaan.

SOM Stand Off Missile
Turkin ilmavoimien
F-16 hävittäjän alla

Nuo uuden sukupolven maaliinhakeutumislaitteet myös tekevät mahdolliseksi sen, että ohjus voi valita kohteen laivasto-osaston  alusten joukosta tai sitten se voi iskeä erittäin tarkasti esimerkiksi tiettyyn konttiin maalla. Ja varmasti ainakin osa noista kyseisten aseiden kehittämiseen osallistuneista maista haaveilee siitä, että niissä olisi tulevaisuudessa myös ydinkärkiä, koska varsinkin Intia on alkanut osoittaa maailmalle, että sillä on omat etunsa valvottavana, ja tuon maan asevoimat ovat uudistaneet itseään todella pelottavilla aseilla, joita ovat mannertenväliset ohjukset sekä ehkä myös FOBS-ja ASAT (Anti Satellite) aseet, uudet rynnäkkökoneet, STEALTH-sotalaivat sekä risteilyohjukset, joiden kehittämiseen venäjä on ottanut osaa.

YouTube-Video tästä aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=ORfzJA1Q8XY

pseudotiedetta.blogspot.fi

Infrastruktuurin tuhoutumisen riski sekä aktiivisten suojakenttien ongelma ajaa todennäköisesti myös asevoimat käyttämään maalämpöä

Aktiiviset mikroaaltoon perustuvat suojakentät ovat erittäin käyttökelpoisia kohteen puolustamisessa, koska mikään materiaa oleva ase ei niitä läpäise, mutta ongelmia tulee sitten siinä, kun tuollaisen suojakentän vaatimaa energiaa pitäisi tuottaa. Silloin ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin tuottaa energiaa ydinvoimalla tai maalämmön avulla. Jälkimmäinen vaihtoehto on sikäli parempi kuin ydinvoima, että se ei tarvitse mitään erityistä radioaktiivista komponenttia toimiakseen, mutta aurinkovoiman käyttö sotilasvälineissä on sikäli hiukan ongelmallista, että vihollinen voi pimentää taivaan luomalla sinne keinotekoisen pilven, joka estää auringon valoa pääsemästä aurinkopaneeleihin asti.

Samoin maalämpövoimala on huomaamaton, eli se voidaan sijoittaa maan sisään rakennettaviin tunneleihin, eikä tuollainen laite näy mitenkään päälle. Eli oikeastaan ydinreaktoreita tarvitaan enää vain ydinaseohjelmiin, ja maalämpö toki tarjoaa ehtymättömän energianlähteen ainakin niin  kauaksi aikaa, kuin Maan sydän on sulassa tilassa. Toisin kuin ydinvoimala, niin maalämpövoimala ei tarvitse mitään erityisiä turvavälineitä, ja se voidaan sijoittaa rakennusten sekä asujaimiston keskelle, ja jos esimerkiksi vihollinen suorittaa hyökkäyksen jotain maata vastaan, niin sen tarkoitus on tietenkin estää ensisijaisesti sen komento- ja paikannusjärjestelmiä toimimasta. Tuon takia esimerkiksi komentokeskuksissa voisi olla maalämpöön perutuva energian tuotanto, jossa keskuksen voimantuottoon tarvittavia  turbogeneraattoreita käytetään maalämmön avulla.

Joten tuollainen hyökkäys alkaa skenaarioissa massiivisella raketti- ja ohjustulella, mikä kohdennetaan nimen omaan voimaloihin, sotilaallisiin ammus- ja polttoainevarastoihin sekä muuntajiin, joilla pyritään estämään automaattista tietojenkäsittelyä tarvitsevien tukivälineiden kuten GSM-tekniikkaan perustuvien hälytysten toiminta. Samoin polttoainevarastoihin suunnataan bunkkerintuhoojapommeja, joiden tarkoitus on tuhota nimen omaan varmuusöljyvarastot sekä öljynjalostamot, jotta asevoimat eivät saa tarvitsemaansa polttoainetta operaatioihinsa. Samoin voimalinjoita ryhdytään katkomaan laserien sekä grafiitt- että lankapommien, ja nuo viimeksi mainitut pitävät sisällään erittäin ohuita metallilankoja, joiden tarkoitus on oikosulkea valtakunnan sähköntuotantovälineet. Eli kuten voimme arvata, niin mikää väline ei sodassa ole ikuisesti paras.


Tämän ovat saaneet monet suuret johtajat kokea nahoissaan, kun esimerkiksi panssarivaunu oli Toisen Maailmansodan alussa täysin ylivoimainen väline, mutta sitten kehitettiin sinkoja, sekä maataistelukoneita, jotka pystyvät tehokkaasti niitä torjumaan. Sitten keksittiin IT-tankki, jolla voitiin noita maataistelukoneita torjua, mutta tietysti kehitys toi tullesaan täsmäohjukset sekä täsmäpommit, joilla lentokone voi tuhota tankkeja 10 000m korkeudesta, ja sitten tietenkin alettiin rakennella suurikokoisia IT-ohjuksia ja laser-aseita, joilla tämä väline saadaan alas.

Toki STEALTH-teknologia tuli vähäksi aikaa muuttamaan tilanteen hyökkääjälle suotuisaksi, mutta myöhemmin on kehitetty lasertutkia, sekä tutkia, jotka havaitsevat STEALTH-koneiden turbulenssin, ja tuon turbulenssivanan avulla voidaan it-aseet kuten laserit sekä mikroaallot suunnata kohteeseen. Ja DEW  (Direct ENergy Weapon)- eli suoran energian aseet omaavat erittäin suuren kapasiteetin, kun puhutaan STEALTH-koneiden torjunnasta.

Eli taivaalle suunnataan mikroaaltokeiloja, joilla sitten harotaan noita koneita taivaalta, Samoin käytetään erittäin suurta määrää ohjuksia, mutta koska ohjus on materiaa oleva ase, niin jos niitä kauheasti ammutaan kerrallaan, niin silloin saattaa patteri jäädä ilman ammuksia, ja muutenkin tuolloin hyötysuhde on erittäin huono, koska STEALTH-koneet hyökkäävät hajautetuissa muodostelmissa, eli ne lähestyvät kohdettaan eri suunnilta, ja sitten hyökkäysmuodostelma yhdistetään kohteen päällä, niin että koneet iskevät joka suunnalta.

Tuo hajamuodostelman käyttö hajottaa IT-tulta tehokkaasti, ja koska nuo koneet lentävät yksinään tai pareittain, niin ohjuksilla on erittäin huono tappoprosentti, vaikka yksi noista ryhmistä havaittaisiin. Tuoloin kohde kannattaa sujata mikroaaltoon perutuvalla "majakalla", joka sitten pyyhkii taivasta, ja pudottaa kohti tulevat koneet. Mutta silloin eivät myöskään omat koneet voi operoida tuolla alueella, mikä tietenkin estää esimerkiksi maassa olevien erikoisjoukkojen etsintää. Eli tästä asiasta voidaan kirjoittaa kokonaisia kirjoja, joten tämä tietenkin on vain tällainen mietelmä aamun ratoksi.

charelesfort.blogspot.fi

Ateenan pitkä muuri eli miksi aina rakennamme korkeampia muureja?

Kun Sparta kohtasi Ateenan suuressa Peloponnesolaissodassa, niin sen turvana olivat korkeat muurit, joiden takana kaupunki oli turvassa. Ja Ateena luotti tietenkin laivastoonsa, joka oli sen pelastanut Salamiin taistelussa. Mutta Ateenan ongelmana oli se että Sparta hallitsi sen ympärillä olevia alueita, ja vaikka Ateena oli tietenkin loistava merivalta, niin missään nimessä se ei tullut toimeen ilman viljaa. Ja Peloponnessolaissodassa Ateena eli tuontiviljan varassa. Kun sitten Ateena oli hyvin varautunut ulkoisiin vihollisiin, niin se joutui kansankiihottajien valtaan, ja sitten tukehtui sisäisiin ristiriitoihin.

Mutta tuo muuri aiheutti sen, että vaikka Ateena oli näennäisesti turvassa, niin Sparta hallitsi sen peltoja. Spartan ei tarvinnut kuin etsiä ne valtiot, jotka olivat toimittaneet viljaa Ateenaan, ja sitten pelotella ne lopettamaan nuo toimitukset. Maalla Sparta oli vahvempi, ja myöhemmin se oppi myös merisodan taitoja. Ja kehittyi sitten Ateenan veroiseksi laivaston käyttäjäksi, vaikka alkuun Ateena oli parempi. Mutta Ateenan ongelma oli se, että tuo valtio käyttäytyi tyrannimaisesti muita valtioita kohtaan, mikä johtui osittain sen demokratiasta. Eli jos tuohon kaupunkivaltioon tuli uusi rakennuskohde, niin silloin se siirsi nuo kustannukset suoraan alamaisinaan pitämilleen liittolaisilleen. Ja vaikka tuo järjestely sitten sopi Ateenalaisille, niin se ei muille ollut mieleen, vaikka esimerkiksi Perikles sai tuolla tavoin paljon ääniä, niin ne jotka nuo rakennukset joutuivat maksamaan eivät niistä paljoa hyötyneet, eivätkä he edes koskaan nähneet noita suuria muureja, joita he kustansivat selkä ruvella.

Samoin kaupunki oli ylikansoitettu, ja siellä puhkesi rutto tai kolera. Kaupungin ilmapiiri myös myrkyttyi, koska parakeissa elävät pakolaiset elivät hyvin surkeissa oloissa, ja heitä kohdeltiin toisen luokan kansalaisina. Kuitenkin myös muuri teki sellaista, mitä kukaan ei silloin tajunnut. Ateenalaisten pahin vihollinen oli se, mitä he eivät nähneet, eli yksipuolinen ruoka sekä liikunnan puute tekivät heidän olostaan tukalan, ja lopulta seurasi kulkutauti, joka surmasi suuren osan sen asukkaista. Toki kaupunki oli tehty kestämään jopa vuosien piiritystä, mutta tuo vuosikymenten sota oli vienyt sen viimeiset voimat. Mutta kun puhutaan muureista, niin ne ovat aina koituneet rakentajiensa kohtaloksi, ja kuten tiedämme niin viimeinen muuri, mikä on ohitettu on tutkamuuri. Jos käytetään pelkkää IT-muuria, jossa tykit ampuvat kaiken aikaa, niin ammuskulutus on kamala.

Tämän takia tulta johdetaan tutkalla, mutta STEALTH-koneet läpäisevät tuon  tutkamuurin helposti. Tämän vuoksi on kehitetty uusia sähkömagneettiseen säteilyyn perustuva muuri, jossa ylöspäin suunnatut vierekkäisistä lähettimistä lähetettävät mikroaallot muodostavat läpäisemättömän muurin kaupungin ympärille. Kuitenkin nuo aktiiviseen säteilyyn perustuvat suojamuurit on yhtä helppo ohittaa kuin normaalikin muuri, eli lentokoneen pitää vain lentää mahdollisimman korkealla, jotta se välttää mikroaaltosätelyn. Karrikoidusti voidaan sanoa, että tuollainen pommittaja voi ottaa vauhtia vaikka Kuuta kiertävältä radalta, ja syöksyä sen jälkeen tuohon mikroaaltokoriin, ja jos mikroaallot muodostavat kupolin, niin toki silloin ei mikään materiaa oleva esine pääse sen läpi. Eli tuollainen suojakenttä voi toimia jopa vuosikaudet, jos kohdealue on omavarainen ravinnon ja muiden aineiden suhteen. Mutta kuten olen sanonut, niin tämä on vain muurien karrikatyyri, eikä mikään todellinen esitys.

Nykyään muurit pyritään tekemään sellaisiksi, että niiden läpi päästään tuhoamaan viholliset, jotka ovat ryhmittyneet tuon alueen läheisyyteen, ja nyt sitten voidaan miettiä tätä asiaa siinä valossa, että kohta varmaan alamme rakentaa muuria EU:n ympärille, ja se saattaa olla virhe. Eli kuten ennenkin niin muuri estää myös vihollisen alueelle jatkuvan takaa-ajon, ja Ateenan muuri sekä myöhemmin Hadrianuksen ja Kiinan muuri sekä Atlanninvalli aiheuttivat sen, että muutin rakentajien viholliset pääsivät ryhmittymään tuon muurin ulkopuolella, ja nuo viholliset lopulta kukistivat koko valtion. Muurit ovat kiinteä puolustuslaitteisto, mihin on helppo kohdentaa tulitus. Ja kuten Sparta toimi Ateenaa vastaan, niin tietenkin voidaan sanoa, että mikä muu valtio toimisi samoin. Eli jos valtio sotii vihollista vastaan, joka on jostain tuontitavarasta riippuvainen, ja sen tarvitsee vain etsiä vastustajan liittolaiset ja uhkailla ne lopettamaan vastustajansa tukemisen. Eli sama taktiikka mikä puri peloponnessolaissodassa puree vielä nykyäänkin vaikka välineet ovat tietenkin muuttuneet noista antiikin ajoista melko paljon.

charelesfort.blogspot.fi

Lentämistä ulkoisen voimanlaitteen avulla

Väitetty kuva Venäjällä pudonneesta lentävästä lautasesta
Kuva I

Kun puhutaan esimerkiksi UFO-kuvista, joissa alus on jäänyt ikään kuin pystyyn maahan, ja pysynyt ehjänä, niin niitä usein pidetään pelkästään surkeina väärennöksinä. Niiden väitteiden tukena esitetään näkemyksiä siitä, että tuon aluksen olisi pitänyt räjähtää osuessaaan maahan. Samoin se että nuo alukset ikään kuin sojottavat maasta aiheuttavat tietenkin hymyjä monen ihmisen kasvoille. Kuitenkaan monille ihmisille ei varmaan ole koskaan tullut mieleen, että nuo lentävät lautaset voivat käyttää ulkoista voimanlaitetta, eli niissä voi olla esimerkiksi laserilla käytettävä reaktio- eli eräänlainen rakettimoottori, jonka avulla tuo lentolaite voi lentää käytännössä ilman sisäistä voimanlaitetta.

Laservoimanlaite perustuu siihen ajatukseen, että aluksen pohjaa kuumennetaan laserilla, niin että se toimii kuin keittolevy, mikä kuumentaa kammiossa olevaa vettä, jota voidaan käyttää lentämiseen kuten rakettimoottoria. Tai sitten laserilla luodaan kuumasta ilmasta eräänlainen ilmatyyny, jonka avulla tuo alus sitten saadaan lentämään. Toinen tapa on käyttää energian pumppaamiseen radioaaltoja, joiden avulla tuo lentolaite saadaan lentämään niin, että siihen suunnataan äärettömän voimakas radioaalto, millä sen sähköinen työntöjärjestelmä saadaan toimimaan.

Laser-käyttöisen avaruuslentolaitteen kaavio
Kuva II

Tuo sähköinen työntöjärjestelmä tarkoittaa tässä plasmaionimoottoria, joka perustuu samaan asiaan kuin roottoriton tuulettaja, mutta siinä käytettävä sähkövaraus on vain suurempi. Tai sitten kyseisessä lentävässä lautasessa on ydinreaktori, jolla se luo moottorin tarvitseman jännitteen. Kaikkein utopistisimmassa vaihtoehdossa  ilmakehän ulkopuolelle voidaan lähettää energiasateliitteja, jotka lähettävät sille tarvittavan sähkövirran radiomasereilla, eli kyseessä on oikeastaan eräänlainen äärimmäisen voimakas sekä hyvin suunnattu radioaalto, millä tuohon lentolaitteeseen saadaan pumpattua sähkövirtaa. Toki myös VTOL-avaruussukkula voi nousta ilmaan roottorin avulla, eli tuossa lautasen muotoisessa  lentolaitteessa on ehkä puhallin, jolla se nousee ilmaan, ja pysyy leijunnassa. Kun sitä halutaan liikuttaa sivuttain, niin silloin sen reunoilta suunnataan ulospäin suihkut, joiden tarkoitus on aluksen liikuttaminen sivuttain. Tuollaisia välineitä kokeillaan jatkuvasti esimerkiksi KAPUSTIN JAR:in tukikohdassa Venäjällä sekä AREA-51:llä USA:ssa.

Laser-käyttöisen avaruusaluksen mock-up malli,
mitä on käytetty lentokokeissa
Kuva III

Eli tämän hypoteesin mukaan siis nuo maahan pudonneet lentävät lautaset olisivat todellisia. Uskotaan että Venäjä sekä USA kehittelevät tällaisia jopa kuukausia kerrallaan, ja joita ei tarvitsisi tankata välillä. Nuo lautasmaiset lentolaitteet voivat olla oikeastaan sellaisia prototyyppejä, joiden avulla kehitellään avaruuslentoon kykeneviä helikoptereita, eli eräänlaisia tiedustelukoneita, jotka voivat liikkua ilmakehässä kuin jojot.

Ulkoinen voimanlaite, missä tuo lentokone saisi energiansa esimerkiksi radiomaserin välityksellä ratkaisisi tukun ongelmia, mitä tuollaisen välineen suunnittelijat sekä tekijät kohtaavat, ja yksi niistä on se, että tuollainen liikehdintä vaatii sitten valtavan määrän polttoainetta. Ja myös sivulle eli horisontaalisesti tapahtuva lentäminen onnistuu säteittäin asetettujen suihkumoottorien avulla. RPV:ltä eli kauko-ohjatulta lentolaitteelta onnistuu myös 50 g:n käännös, joka murskaisi ihmisen välittömästi, ja joissain tapauksissa aluksen kiljuva ääni voi johtua yksinkertaisesta turbogeneraattorista. Laserilla vauhditettavan aluksen kokeista voitte katsoa filmin alla.

Vanha kuva AREA 51:ltä
Kuva III

Toisin sanoen ne voisivat sitten liikkua rajattomasti Maapallon kiertoradan eli LEO:n Low Earth Orbiter-radan sekä alhaisen lentokorkeuden välillä. Toki tavallinenkin raketti voi tämän tempun tehdä, mutta se tarvitsee siihen valtavasti polttoainetta. Samoin ydinkäyttöisen mallin ongelma on sen tarvi sekä huolto, ja tietenkin ydinvoimalaa käyttävä lentolaite voi olla tietenkin olemassa, mutta se on erittäin painava, sekä vaatii korkea-aktiivista ydinpolttoainetta, mikä tekee niistä melko riskialttiita lennettäviä. Näet jos tuollainen ehkä Einsteiniumia polttoaineenaan käyttävällä reaktorilla varustettu lentolaite törmää johonkin lentokoneeseen, niin silloin saattaa edessä olla Tshernobylin veroinen onnettomuus, missä laajat alueet joutuvat radioaktiivisen laskelman alle.

Toki nuo lentävät lautaset tarjoavat täydellisen STEALTH-muodon, ja niitä tutkittiin jo 1950-luvulla Avro Aviocar-projektissa, missä USAF sekä Avro-yhtiö rakensivat kokeellisen lentävän lautasen, joka kuitenkin osoittautui vaikeasti hallittavaksi, mutta nykyään tietokoneistetut hallintajärjestelmät ovat tehneet myös tuollaisen lentävän lautasen rakentamisen mahdolliseksi, ja uudessa mallissa saattaa olla esimerkiksi ilmatyyny, mikä estää jälkien jäämisen maahan. Eli vaikka normaalissa helikopterissa ei noita ilmatyynyjä ole, niin lautasmaisessa helikopterissa voi tuollainen laahus olla, jotta se voisi leijua alustan yläpuolellla.

Kuva IV

Mutta kun puhutaan siitä mahdollisuudesta, että nuo lentävät lautaset olisi lavastettu oikeasti, niin onko tuo lavastus tehty siksi, että sekä Venäjän että USA:n ilmavoimat on vienyt jotain tuolta alueelta pois. Eli osassa kuvista kyllä on asepukuisia miehiä, joten onko tuolla alueella sitten salattu jotain? Mutta mitä tuo salaaminen oikeastaan on, eli miksi tuollaista salailua sitten harjoitetaan näiden  vale-UFO:jne avulla? Onko tuossa paikassa sitten ehkä pudonnut jokin tiedusrelusatelliitti vai miksi noita asioita salataan? Jos puhutaan noista mahdollisista aluksissa olevista kehittyneistä tietokoneista, niin ehkä niiden avulla kokeillaan sitten myös suoraan aivoihin kytkettyä hallintajärjestelmää, jossa nuo lentäjät on asetettu makuulleen, jotta he eivät muskautuisi aluksen tehdessä noita nopeita liikkeitä, eli ehkä tuo nopean kääntymisen ongelma on ratkaistu kääntyvillä istuimilla, jotka kääntyvät sen mukaan, mihin alus on matkalla. Eli lentäjä on aina selkä kohti sitä suuntaa, mihin G-voimat häntä painavat.

Alla linkki aiheesta kertovaan videoon
https://www.youtube.com/watch?v=XhUasBcoj-Q

ilmailukokeiluja.blogspot.com

Tuulitykki sekä sen modernit sovellukset

Kuva I

Yksi maailman epäonnistuneimmista aseista on ilmeisesti saksan tuulitykki (Kuva I), jonka toiminta perustui siihe, että kohteeseen suunnattiin erittäin voimakas paine-isku. Tuulitykin käyttövoimana oli tuolloin yleensä eetteri tai jokin muu herkästi syttyvä, hapetettu hiilivety, joka sitten räjäytettiin sähkökipinällä. Yleensä kohde selvisi siksi, että tuo painerintama kulki sen takaa. Tuon asian korjaaminen ei sodan lopulla onnistunut, ja pitkän putkensa takia tuo tuulitykki oli itse hyvä maali liittoutuneiden lentokoneille.

Tuulitykkiä eli paineimpulssiasetta käytettiin lähinnä lentokoneita vastaan, ja toki Saksa ei ole ollut ainoa tuollaisen aseen kehittäjistä. Näet jos paineimpulssiase saadaan toimimaan, niin silloin tietenkin voidaan kehittää huokea IT- sekä myös esimerkiksi panssaroimattomien ajoneuvojen tuhoamiseen tarkoitettu tykki, joka ei tarvitse mitään ammuksia toimiakseen tehokkaasti, joten kyseisen välineen kehittämistä jatkettiin sodan jälkeen, ja silloin huomattiin, että tuulitykin ongelma oli liian myöhään tapahtuva sytytys, sekä tarvittavan hiilivedyn kuljettaminen paikalle.

Hylätty ABM-tutka USA:ssa
Kuva II

Kuitenkin tuulitykki sinällään nähtiin melko paljon kapasiteettia omaavana ratkaisuna esimerkiksi IT-tykkinä, jos se vain saataisiin toimimaan. Yhteen aikaan Dungway-alueella testattiin asetyleeniliekkiin parustuvaa IT-liekinheitintä, jossa asetyleenihitsausliekki palaa putken takana, ja siihen suunnataan apuliekkejä sivuilta, jolloin kyseessä olisi eräänlainen tulenliekkiin perustuva laser-ase. Mutta myös puhtaaseen paine-iskuun perustuvia tuulitykkejä kokeiltiin, eli nämä kiinteään räjähteeseen kuten RDX:ään perustuvat paine-impulssiaseet ovat sellaisia, että niistä lähtevä paine on paljon korkeampi, kuin näiden hiilivetyyn perustuvien laitteiden.

Esimerkiksi joskus on ajateltu käyttää pelkkiä RDX-räjähteeseen perustuvia tavallisia tykin ammuksia, joissa ei ole kranaattia. Se miten tehokas tuollaisen RDX:llä ladatun kranaatin kehittämä paineaalto on, näkyy kuvissa, missä RDX:ää on räjäytetty esimerkiksi ajoneuvon vieressä. Tuon räjähteen palonopeus on valtava, mikä aiheuttaa sen, että ilma puristuu kasaan, ja tuo paine eli pakkautunut ilma etenee ilmassa kovempana kuin teräs . Eräässä Clive Cusslerin kirjassa esiteltiin eräänlainen moderni versio tuulitykistä, mikä perustui valtavaan stereokaiuttimeen. Kuýseinen kaiutin olisi niin valtavan tehokas, että se kehittäisi ääniaallon, joka olisi kovempi kuin terässeinä.

Kuva III

Tuolla tavoin voitaisiin luoda tehokas aluepuolustusjärjestelmä, mikä torjuisi lentokoneita  sekä ohjuksia iskemällä niihin paineiskuja, joihin törmätessään ohjus tai lentokone murskautuu. Kyseinen järjestelmä voisi muistuttaa ulkoisesti kuvan kaksi (Kuva II) ABM tutkaa, jossa valtavan voimakas kaiutin olisi naamioitu esimerkiksi tutkaksi. Tuo kuvassa oleva laite on vain vuoden verran toiminnassa ollut "safeguard" tutka, joka kuitenkin hylättiin vasta vuoden kokeilun jälkeen. Tuulitykki kuitenkin on pohjana mm. laser- ja mikroaalto-ammuksille, joissa on yleensä kirkkaasta sokerista tehty laser-elementti, jonka päissä on sitten kaksi peliä, joista toisessa on reikä. Ja tuo laser sitten saa voimansa salamavalojauheesta. Laser-ammuksia on sekä tykki- että kivääri-ja pistoolinkaliiberisena.

Mikroaaltoammus taas perustuu siihen, että ammuksessa on magnetroni sekä kondensaattori, joka antaa virtaa magnetronille, joka antaa mikroaaltosykäyksen kohteeseensa. Toinen versio taas perustuu siihen, että akkua tai paristoa puristetaan voimakkaalla räjähteellä, jolloin tuo ammus lähettää erittäin kovan mikroaaltosykäyksen kuten mikroaaltopommikin (Kuva III tekee. Eli mikroaaltokranaatti tai mikroaaltoon perustuva ohjuksen taistelukärki ovat oikeastaan sama väline kuin tuossa kuvassa oleva pommi, mutta niiden erona on vain pienempi koko sekä erilainen kuljetusjärjestelmä.