Vähältä piti ettei neuvostoliittolainen kosmonautti ollut Kuussa ottamassa amerikkalaisia vastaan.

N-1 Raketti laukaisualustallaan
Kuva I

Neuvostoliiton Kuu-ohjelma on pääpiirteissään esillä montakin kertaa, mutta pääpiirteissään sen voisi tässä sitten vielä esitellä. Eli kun Sojuz-ohjelma oli käynnistynyt pääpiirteissään melko onnistuneesti, lukuunottamatta kosmonautti Vladimir Komarovin kuolemaa, kun hänen Sojuz-1 avaruuskapselinsa syöksyi maahan laskuvarjon pettäessä muuten onnistuneen lennon päätteeksi. Jos neuvostoliiton avaruusohjelmassa olisi toimittu, kuten USA:n vastaavassa ohjelmassa, ja avaruuskapseli olisi palautettu veteen, niin Komarov olisi jäänyt henkiin tuossa operaatiossa. Näet vesi olisi pehmentänyt maahansyöksyä sen verran, että tuo avaruuskapselin matkustaja olisi selvinnyt hengissä laskuvarjon pettäessä. Mutta koska Sojuz osui aavikolle, niin silloin tärähdys surmasi Komarovin välittömästi aluksen osuessa maahan.

N-1.n räjähdys vuonna 1969
Kuva II

Kuuohjelma sitten perustui tähän Sojuz-kapseleihin niin, että kuuraketti olisi ammuttu erikseen Maapallon kiertoradalle, minkä jälkeen tuon kuualuksen piti telakoitua siihen. Kuuohjelmassa Sjuz-raketin rinnalla käytettiin jättimäistä N-1 rakettia, jonka kaltaisesta välineestä ei pääsuunnittelija Sergei Koroljovilla (1906-1966)joka tunnetaan myös nimillä S.P Korolev tai "Pääinsinööri"(Kuva VI) ollut mitään kokemusta, kuten ei kellään muullakaan ihmisellä koko maailmassa ollut mitään käytännön näkemystä siitä, miten kuuohjelma olisi pitänyt toteuttaa. N-1 oli paljon suurempi kuiin aikaisemmat Neuvostoraketit olivat. Kuitenkin hän tiedosti Neuvostoliiton rakettien ongelmat, eli suuuntausjärjestelmän sekä myös kemikaalien valmistukseen liittyvät vaikeudet, ja samalla hän päätti lähestyä tuon aluksen suunnittelussa rakettien lämpöongelmia siten, että tuon raketin alaosaan liitettiin suuri määrä pieniä rakettimoottoreita, joiden avulla sitten pyrittiin kiertämään sitä, että hyvin suuret sekä tehokkaat moottorit olisivat voineet sulaa lähdön aikana lätäköksi.

Sojuz 7M-LOK kiertolaisalus
Kuva III

Tuota miehitettyä kuulentoa varten kehitettiin Sojuz 7K-LOK kiertolaisalus sekä LK-laskeutumisalus. Noiden kapselien piti lähteä erillisillä raketeilla, koska samalla Neuvostoliitto alkoi pohtia mahdollisuutta myös miehitettyyn Mars-lentoon. Tämän takia tuon Kuu-tehtävän piti simuloida myöhempää Mars-lentoa mahdollisimman tarkasti, ja tuohon lentoon piti sitten kuulua myös ydinreaktorin lähettäminen Maata kiertävälle radalle, ja sitten tuo väline olisi liitetty NERVA-vaiheeseen. Neuvostoliitto halusi pitää tuon operaation melko monimutkaisena, jotta nimen omaan nuo huippusalaisen Mars-ohjelman välineet saataisiin turvallisesti kiertoradalle. Eli ensin avaruuteen ammuttaisiin tyhjä ydinreaktori, ja sitten sen polttoaine lähetettäisiin prään pienissä erissä, koska jos tuo jättimäinen raketti tuhoutuisi, niin silloin ei tuo ydinreaktori levittäisi saastetta ympäriinsä.

Taitelijan näkemys LM- laskeutumisaluksesta kuun pinnalla
Kuva IV

Eli Korolev ajatteli tuota Kuulentoa käytännössä ainoastaan välietappina matkalla Marsiin. Kuitenkin Korolev kuoli vuonna 1966, joten hän sitten joutui pakosta eroon tuosta ohjelmasta. Neuvostoliitto oli kuitenkin vuonna 1969 valmiina tuon jättimäisen N-1-Raketin koelaukaisuun, joka kuitenkin aiheutti avaruushistorian pahimman onnettomuuden, missä kuoli useita Neuvostoliiton avaruusohjelman avainhenkilöitä, joiden rooli tuossa ohjelmassa oli ratkaiseva. Tuon onnettomuuden takia Neuvostoliitto menetti parhaat insinöörinsä, joiden osaamista se ei voinut koskaan korvata. Samoin erään mailman omaperäisimmän rakettiohjelman loppu oli tuo räjähdys, mitä jotkut pitävät oikeutetusti sabotaashina.

LM-laskeutumisalus museossa
Kuva V

Näet oli paljon ihmisiä, joiden mielestä oli parempi, että Neuvostoliitto ei olisi vienyt läpi avaruusohjelmaansa, joka toki jatkui paljon vaatimattomampien Saljut-sekä Mir-asemien merkeissä. Samoin Neuvostoliitto toi Maahan Kuukiviä Luna-16 aluksella, ja suoritti ensimmäisen Kuurobotin kokeilun Luna-15:ta avulla. Mutta Kololevin kuoltua erään leikkauksen aiheuttamiin komplikaatioihin katosi avaruusohjelmasta innovaatio. Hän menehtyi syöpäleikkauksen yhteydessä heikon sydämen pettäessä. Eli tuo suuri suunnittelija oli saanut vuonna 1960 ensimmäisen sydäninfarktin, ja myöhemmin sitten hän sai syöpädiagnoosin. Vaikka toki tuon ohjelman yhteydessä kehitettiin esimerkiksi kauko-ohjattavia robotteja sekä muita välineitä, niin se kuitenkin muuttui harmaaksi ja ikäväksi, kun sotilaat ottivat siinä avoimen komennon.

Kuva VI
S.P Korolev
1906-1966

charelesfort.blogspot.fi