 |
| SS Ourang Medan Kuva I |
Tapaus SS Ourang Medan oli aavelaivatarinoista kammottavimpia Se tapahtui Hollanin Itä-intian saaristossa eli nykyistä Indonesiaa ympäröivällä merellä vuonna 1947, ja tuossa tapauksessa koko laivan miehistö oli kuollut, kun pelastusmiehistö nousi sinne. Sen radisti ehti lähettää useita hätäviestejä ennen kuolemaansa, ja tuon takia alusta lähdettiin pelastamaan. Tarinaan kuuluu tietenkin piirroksia tiettyihin asentoihin jähmettyneistä miehistön jäsenistä sekä muuta traumatisoivaa aineistoa. Kuin pisteenä "i":n päälle tulee sitten se, että tuo alus räjähti, kun sitä oltiin ottamassa hinaukseen, mikä tietenkin kiihottaa ihmisten mielikuvitusta, ja hirveydessään se on merihistorian shokeeraavin kertomus.
Mutta kun tuota tapausta katsotaan hiukan tarkemmin, niin voidaan olettaa tuon aluksen miehistön kuolleen ehkä hermokaasuvuotoon, jos SS Ourang Medan oli tuota ainetta kuljettamassa USA:n laivaston erikoissodankäynnin laitoksen määräyksestä esimerkiksi kiinan sisällissotaan. Toki toimeksiantaja olisi voinut olla myös Ranska, joka kävi veristä sotaa Indokiinassa, missä se yritti pitää siirtomaaansa omassa hallinassaan. Tai sitten tuota hermokaasua oli jostain syystä joutunut paperirulliin, ja jos noita rullia oli ensin pidetty kylmävarastossa, niin hermokaasu sitten olisi voinut jäädä niihin nesteenä, mutta lämpötilan noustessa se olisi alkanut höyrystyä.
Kun puhutaan siitä, että tuota lastia ei oltu merkitty kirjoihin saattoi johtua turvallisuussyistä, eli tuota hermokaasun toimitusta varmasti olisi peitelty tuolloin vuonna 1947, koska esimerkiksi Ranska ei varmasti olisi halunnut jäädä kiinni massatuhoaseiden käytöstä, eikä USA:n laivastokaan varmaan halunnut, jäädä kiinni siitä, että se olisi toimittanut hermokaasua kuten Sariinia, Tabuunia tai Somaania kiinan sisällissotaan. Joten saattoi olla niin, että tuo mahdollinen hermokaasu olisi voinut jäädä ilmoittamatta, ja jos se oli varastoitu esimerkiksi viinipulloihin, niin joku merimies oli saattanut vetää korkin irti jostain pullosta, jolloin seuraukset olisivat voineet olla kammottavia, jos alusta ei oltu suunniteltu tuon kaltaisen aineen kuljetukseen. Kun puhutaan aavelaivoista, niin niitä aina välillä löytyy meriltä.
Tällaisen kaasuaseen mahdollisen olemassaolon takia noihin aluksiin meneminen saattaa olla erittäin vaarallista, varsinkin jos tuo alus on ollut kylmässä ilmassa, jolloin tuo äärimmäisen vaarallinen taistelukaasu ei ole päässyt haihtumaan, ja suurin osa hermokaasuista on huoneenlämpötilassa nestemäisiä. Joten jos arktisella alueella olevassa laivassa on tapahtunut hermokaasuvuoto, niin tuo taisteluaine voi olla edelleen vaarallista, koska kylmässä ilmassa se ei pääse haihtumaan, ja esimerkiksi sariinin kiehumislämpötila on 158 astetta, jolloin sitä voi olla tuollaisen aluksen pinnoilla, ja jos joku menee sinne kävelemään, voi tuloksena olla hautajaiset.
Vaikka tämä saattaa kuulostaa oudolta, niin Toisen Maailmansodan lopulla sekä Kylmän Sodan alussa saattoi olla niin, että esimerkiksi johonkin troolariin oli siirretty tuollaisia aineita, ja aluksessa olevaan säiliöön oli sitten ehkä tullut vuoto. Tuolloin 1940-luvun puolessa välissä sekä 1950-luvun alussa ei ehkä kaikkia tällaisia kokeiluja muistettu kertoa esimerkiksi kongressin väelle, ja olihan tietenkin myös neuvostoliitolla omia vastaavia projekteja, joissa pohdittiin vakavasti esimerkiksi hermokaasulla tapahtuvaa yllätyshyökkäystä viholliseksi kaavaillun maan laivastotukikohtiin, koska tuolla tavoin olisi saatu vihollisen merivoimien iskukykyä lasketuksi. Tuohon iskuun piti tarinan mukaan käyttää radio-ohjattavia lennokkeja, jotka oli varustettu hermokaasun levitysjärjestelmällä. Toinen vaihtoehto sitten oli se, että satamaan ammutaisiin hermokaasuraketteja. Tai sitten vihollisen laivastotukikohtaan olisi solutettu ydinpommi, joka oli asennettu sukellusveneen tai troolarin rakenteisiin.
Comments
Post a Comment