Voiko robotti tai tietokone olla älykkäämpi kuin ihminen?

Robottien ja ihmisen älykkyyttä verrataan joskus melko yleistävällä sekä epätarkalla tavalla toisiinsa. Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan ole täysin sama asia. Se että tietokone voi olla erittäin tarkasti numeroarvoja sekä muuta dataa käsittelevä laite, ja kuten tiedämme, niin kaikki merkit ovat ASCII-taulukossa numeraalisessa muodossa. Eli kun käsitellään tietokantoihin syötettyä tietoa, kuten vaikkapa jotain maantien pituuksia tai ihmisten ostosten arvoja, ei ihminen koskaan voita tietokonetta. Tietokone on korvaamaton apu esimerkiksi kun pidetään varastokirjanpitoa tai muuta vastaavaa suurta tietomäärää prosessoidaan sellaiseen muotoon, että sen avulla voidaan suorittaa tilauksia tukkuliikkeistä.

 Mutta ongelmia sitten tuottavat järjestelmään tietoja syöttävät ihmiset, jotka saattavat tehdä jotain virheitä esimerkiksi syötettäessä numeraalista dataa. He voivat olla väsyneitä, tai heillä on huono päivä, jonka takia saattaa syötteessä olla ongelmia. Ja vaikka tuotteet olisi merkitty RFID- tai viivakoodeilla, niin niihin saattaa tulla silti ongelmia. Eli viivakoodi saattaa vioittua tai RFID-lastu formatoitua magneettikentässä. Tämän takia on todella vaarallista olettaa, että tietokone hoitaa kaiken automaattisesti, vaan jatkuvasti valvomossa tarvitaan ihmisiä, jotka seuraavat monitoreilta sitä, mitä esimerkiksi teollisuuhallien tuotanto-osastolla tai varastojen liukuhihnalla tapahtuu. Näet ongelma tietokoneissa on se, että ne eivät osaa itse korjata virheitä luovasti. Toki avaruusluotaimissa on sellaisia komponentteja, että ne pystyvät itse löytämään esimerkiksi viallisen piirilevyn tai vastaavan käymällä lävitse tietyt testaustoimet, joihin kuuluu se, että piirin errorlevel-tasoa seurataan kaiken aikaa.

Näin sitten havaitaan, että onko mikropiirissä vikaa, jolloin tietenkin tietokone vaihtaa tilalle varapiirin, ja toimenpide tehdään niin, että piirin  kytkentäkiskosta katkaistaan virta, ja sitten varapiiri otetaan käyttöön. Nämä avaruusluotaimet tai robotit saavat tulevaisuudessa pintaansa ohuista sähköjohdoista tai valokaapelista tehdyn verkon, joka reagoi vähintään siihen, että joku johtimista katkeaa. Tällöin alus tai laite tunnistaa sen, että jos sen pintaan tulee reikä. Toisaalta tuon luotaimen pinta voidaan peittää pietsokiteillä, joiden avulla tuo laite saa keinotekoisen tuntoaistin. Tämä pietsokiteiden avulla tehty keinotekoinen tunto voidaan toteuttaa myös valokaapelin avulla, jossa tuon valo-optisen kuidun venymistä mitataan erittäin tarkasti, jotta aluksen tai kojeen ulkopinnan taipuminen aiheuttaa, jos jokin koskettaa sitä. Mutta se miten älykäs robotti on, ei korreloi välttämättä kuitenkaan sen minkään sensorin kanssa. Shakkia käytetään usein apuna tekoälyn kehittämisessä, koska tuon peli on niin helposti mallinnettavissa sen selkeän laudan ja nappuloiden yksinkertaisten liikeratojen takia. Mutta shakkia paljon vaikeampi suoritus robotilta olisi esimerkiksi käynti supermarketissa täyttämässä perheen ruokakoria, sen omistajan antaman komennon perusteella. Ennen kuin tämä malli tulee kauppaan, niin siihen pitää tietenkin kehittää sellaiset ohjelmat, joilla estetään esimerkiksi omistajaa käyttämästä robottiaan pankkiryöstöissä.

Vaikka robotti osaisi koko sanakirjan ulkoa, niin silti se ei olisi muuta kuin erittäin kallis magnetofoni. Se että robotti osaa esimerkiksi puhutun käskyn jälkeen nostaa laatikon maasta perustuu sille annettuun sanaan ja sitten sana "nosta" aiheuttaa sen, että tietokone yhdistää ensin puhutun sanan tietokantaan, minkä jälkeen kone sitten hakee aliohjelmat, joiden avulla se tunnistaa laatikon, sekä osaa myös suorittaa määrätyn työsuorituksen, mikä olisi ollut tietenkin laatikon nostaminen maasta. Mutta mitään kovin luovaa tuo robotti ei sitten tee, eli komento maalaa kuva jää robotilta suorittamatta, mutta jos robottia käsketään piirtää näkemänsä kuva, niin se toimii niin, että kone ensin ottaa näkemästään kuvasta "ftamen", ja sitten se alkaa tehdä tuota kuvaa, kuten printteri niitä tekee tavallisessa toimistossa. Toisin sanoen robotti ei omasta päästään osaa käydä kaupasta hakemassa yhtään mitään, vaan se tarvitsee tarkat ohjeet siihen, mitä tuotteita tällainen laite sitten laite sitten hakee kaupan hyllyiltä.

ja robotti etsii tuotteen hyvin järjestelmällisesti käymällä kaikki hyllyt kerrallaan läpi. Ja se tekisi tämän operaation jokaisen tuotteen kohdalla, mikä sen tietokantaan on tallennettu. Ohjelmoinnin lineaarisuudesta johtuen robotti ei voi hypätä yhdenkään tuotteen yli itsenäisesti, ja jos tuota tuotetta, mikä tietokannoista löytyy ei löydy hyllystä, niin robotti saattaa jäädä loppuviikoksi kauppaan pyörimään, jos ohjelmoija ei ole muistanut asettaa etsinnän suorittamiselle takarajaa, niin silloin robotti suorittaa operaatiotaan vaikka sata vuotta. Näet nämä lineaariset ohjelmat eivät osaa "hypätä" tietokannan minkään kohdan yli, ellei sitten ohjelmoija ole muistanut laittaa ohjelmaan parametriä, jonka mukaan tietokone saa hypätä tuon täyttämättömän tehtävän ylitse, ja siirtyä seuraavaan esineeseen, mikäli tuota tehtävää ei saada täytetyksi reaaliajassa. Näin estetään robotin jääminen jumiin tähän mahdottomaan kohtaan, vaan se voi siirtyä seuraavaan tehtävään, jotta sen saama tehtävä saataisiin edes päällisin puolin tehtyä.