Mitä ei Internetistä juurikaan kerrota? Ja mitä tarkoittaa sitä, että kotisivu on "bad stand"?

Kaikki ihmiset jotka ovat seuranneet MC-kerhojen toimintaa lukemalla niistä lehdistä tietävät, että niissä joku henkilö voidaan asettaa “bad stand” asemaan, missä häntä saa vetää turpiin, jos sen joku jengin jäsenistä katsoo aiheelliseksi. Mutta tiedättekö mitä tarkoittaa tuo ilmaus “bad stand” Internetissä. Se tarkoittaa sellaista kotisivua, joka on jotenkin provokatiivisesti tehty, ja sitten siinä saattaa olla vielä tekijän yhteystiedot tai vielä parempaa: sellainen tekstikenttä, mihin voidaan jättää palautetta noista sivuista. Kun sitten joku henkilö antaa sellaista hiukan väkivaltaista palautetta tuolle sivulle, niin silloin tuon sivun pyörittämiseen käytettävä “honey pot” serveri kopio tuon palautteen antajan sähköpostin sekä IP-osoitteen tuolle palvelimelle. Itseasiassa tuo kotisivusto on oikeastaan “honey pot”, minkä tehtävänä on vetää tietynlaisia ihmisiä antamaan sinne palautetta.

Jos kyseinen “honey pot” on valtiollisen toimijan ylläpitämä, niin silloin he voivat tarkistaa kaikki tuon henkilön käyttämät mobiililaitteet sekä tietokoneet muutamassa minuutissa. Tuolloin he voivat sitten katsoa, että missä tämä henkilö oikeasti istuu, ja että mitä muuta hän on esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tehnyt. Kuitenkin on olemassa myös muita vastaavia “bad stand”-sivustoja, joissa saatetaan käyttää muitakin kuin vain noita IP-osoitteiden kopiointeja, eli jos joku moottoripyöräkerho on olevinaan rikollista toimintaa harjoittava ryhmä, niin silloin saattaa käydä niin, että joku sen kadonneista jäsenistä alkaa muka pitää tuollaista kotisivua, ja sitten katsotaan miten tuo jengi tai sen johtajat reagoivat tähän toimintaan.

Tuolloin sitten tutkitaan sitä, että aletaanko tuon jengiläisen olinpaikkaa koskevista tiedoista esimerkiksi tarjota rahaa, tai ollaanko tuolla heidän kerhotilassaan kovin raivona tällaisten asioiden takia, ja silloin tietenkin saattaa joku alkaa epäillä jengiä rikollisesta toiminnasta, jos käy niin että siellä heidän keskusteluryhmissään alkavat tunteet kuumeta. Yksi kaikkein parhaista “honey pot:eista” ovat tietenkin jonkun ryhmän sisäisinä esitetyt keskusteluryhmät, joissa sitten voidaan kirjoittaa avoimesti niistä asioista, jotka askarruttavat mieltä.

Tuollaiset keskusteluryhmät saattavat olla paikkoja, missä joku sitten avautuu omista mielipiteistään sekä ennakkoluuloistaan. Noissa Internetin sisällä olevissa paikoissa voi olla jäseninä esimerkiksi vankilassa olevia skinheadeja, joiden mielipiteitä sitten on “hyvä” lukea. Noissa ryhmissä jäseniä kannustetaan avautumaan esimerkiksi ampuma-aseista tai siitä, mitä heidän vihaamilleen henkilöille pitäisi tehdä, jotta muutkin saavat tietää sen, kenellä on aseita hallussaan. Ja tietenkin viranomaiset voivat lähettää sitten poliisin hakemaan noita aseita pois.

Ehkä joku sitten aloittaa tuollaisessa paikassa avautumisen siitä, miten Suomen on hyvä olla valkoinen. Ja samalla hän voi kertoa siitä, kuinka tuliase tekee ihmisestä sellaisen, että hän sitten voi käydä kenelle vain kertomassa mitä häntä huvittaa. Kuitenkin on olemassa sellaisia “bad standeja” että niissä käytyään ihminen varmaan miettii kahdesti jatkaako hän edes Internetin käyttöä. Niissä yleensä markkinoidaan jotain moraalittomia asioita, ja sitten seurauksena voi olla se, että mentyään johonkin tapaamiseen, katoaa henkilö mystisesti maan päältä. Eli varokaa oikeasti sellaisia palveluita, joissa kaupataan asioita, jotka eivät ole moraalisesti tai juridisesti hyväksyttäviä.

Hyvä tapa toimia olisi sitten tietenkin välttää vaikkapa pimeiden urakoiden tekijöitä, jotka pyytävät maksua käteisenä. Jos tällaisesta tapauksesta sitten tulee poliisijuttu, niin silloin henkilöllä saattaa olla onni matkassaan. Näet jos pimeän työtarjouksen tehnyt yrittäjä pyytää kovin vähän esimerkiksi juuri remontista, niin silloin pitää kyllä kysyä, että maksaako hän edes palkkaa tuosta työstä. Yksi noista inhottavimmista tapauksista voisi olla sellainen, että henkilön kotiin tullaan tekemään remonttia, ja kaikki tavarat revitään alas, minkä jälkeen remontti-yhtiö on sitten ilmoittanut tahtovansa lisää rahaa, jotta asiat saadaan taas toimimaan.

Yleensä ihmiset soittavat poliisille tällaisessa tapauksessa, mutta mitä silloin voidaan tehdä, kun työn teettäjä on tehnyt sopimuksen pimeästä työstä, eli hän jättää arvonlisäveron ja muut työläisen sosiaali- ja vakuutusmaksut maksamatta, ja ehkä tuo keikan välittäjä sitten vielä kynii noita työläisiään matkoista sekä asumisesta, niin että heillä ei ole oikeasti mitään tuloja. Tuollaiset orjatyön teettäjät eivät kovin pidettyjä ole, ja kun henkilö lähtee maksamaan käteisellä, niin hän saattaa joutua tilanteeseen, jossa joku päättää ottaa kaikki rahat. Ja tuolloin sitten saattaa puukko heilahtaa tai pistooli pamahtaa. Sama koskee myös esimerkiksi “rumia naisia” välittävien seuralaispalveluiden käyttöä.

Jos noiden palveluiden takana on sarjamurhaaja, niin tietenkin hänen pitää valita sellaisia uhreja, jotka raivostuttavat häntä itseään. Ja tietenkin tuollainen toisia ikään kuin pilkkaava palvelu varmasti antaa hänelle ikään kuin syyn surmata muita. Tai sitten tuollainen sairas yksilö voi sitten myös käyttää “mielellään” tällaisia palveluita, koska hän ajattelee, ettei noita ihmisiä kukaan osaa edes  kaivata. Sama koskee myös esimerkiksi asunnon ryöstäjiä. Tietenkin maailmassa on monia taloja, mutta heidän pitää tietenkin löytää sellainen, että sen ryöstäminen on heidän mielestään jotenkin hyväksyttävää.

Eli heidän on saatava ryöstön uhri vaikenemaan, sekä samalla varmistuttava siitä, että tällä on paljon käteistä rahaa käytössään. Tuolloin ryöstöstä tulee helpompi, ja tietenkin jos esimerkiksi ryöstön kohde ovat rikoksella saadut rahat, niin silloin saattaa olla niin, että poliisi ei edes saisi tietää tuosta teosta. Eivätkä nuo ryöstetyt sitten ehkä kertoisi totuutta rahoista poliiseilla, jotka eivät tuolloin osaisi ehkä mitenkään etsiä oikeita epäiltyjä. Silloin kun vain yksi asunto ryöstetään, niin se panee miettimään, että mitä siellä oikeastaan on ollut, koska usein tuollaiset liigat tekevät tällaisia tekoja sarjassa.

Tuo tarkoittaa sitä, että noita ryöstöjä tapahtuu silloin paljon, joten jos vain yksi tuollainen teko, missä asunto ryöstetään haulikot käsissä, haalareissa sekä kasvot peitettyinä kommandopipolla tulee ilmi, niin silloin täytyy miettiä, että onko kyseessä alamaailman kurinpitotoimi, joka voi liittyä kovan luokan järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Samoin jos vain yksi henkilö on murhattu, niin silloin ei ole yleensä ilmeisesti ole sarjamurhaaja. Tuolloin motiivina voisi olla mustasukkaisuus tai ryöstö. Tai ehkä tuollainen henkilö sitten vaiennettiin koska hän tiesi jostain asioista liikaa. Toki kyseessä voi olla henkilö, joka vain vierailee maassamme, mutta tuo asia sitten pahentaa sitä kuvaa, mikä viranomaisilla on tuollaisesta teosta. Näet jos ulkomailta asti on tuollainen palkkamurhaaja pitänyt hakea, niin silloin kyse on vakavasta asiasta kuten suuren luokan huumeiden salakuljetuksesta.

Ja jos iso “muuli” jää poliisille kiinni, niin silloin hän voi kertoa vahingossa pomonsa nimen. Siitä sitten ei seuraa kuin pitkä vankeustuomio, jos virkavalta saa henkilön kiinni esimerkiksi huumeiden valmistamisesta. Ja tuolloin sitten tulee eteen se, että tuon huumeiden valmistajan elämä on lopullisesti pilalla, koska hän joutuu vähintään elinikäiseen liiketoimintakieltoon sekä myös istumaan pitkään vankilassa. Eli mitään asianajajan tointa ei hän kykene mitenkään enää harjoittamaan, ja aina kun hän kävelee jossain, niin vastassa on huumausaineita koskeva syyte sekä mahdollisesti myös pahoinpitely- ja myös henkirikoksiin liittyvä menneisyys, joka näkyy asiakirjoista.

Myöskään tuollaisen ihmisen entiset asiakkaat eivät häntä ehkä hyvällä katso, ja sitten tietenkin vankilasta vapautuvaa huumepomoa on odottamassa kostajien ryhmä, jolla saattaa olla todella vähän asioita elämässä jäljellä. Kun puhutaan kiristyksestä, niin silloin tietenkin pitää kysyä sellainen asia, että miksi kiristettävä sitten maksaa noille kiristäjilleen kiltisti. Tuolloin pitää muistaa se, että rikoksen salaaminen on rikollista. Eli kun joku alkaa kiristää toista, niin hänen pitää olla varma, ettei joudu syytteeseen rikoksen salaamisesta tai suosimisesta. Jos yrittäjä jää kiinni siitä, että hän teettää pimeää työtä eikä välitä maksaa veroja tai sosiaalimaksuja on tilanne paha hänen kannaltaan.

Mutta se tekee tällaisesta toiminnasta erittäin tuomittavaa, jos tuo henkilö on itse ensin jyrissyt ja salamoinut pimeää taloutta vastaan tai ilmiantanut muita pimeistä remonteista. Silloin tuo henkilö on paitsi kaksinaamainen niin myös rehentelijä, joka mielellään sallii itseltään kaiken maailman asioita, mitä hän muiden tekemänä pitää rikoksena. Eli hän ei tunne mitään sosiaalista omaatuntoa tai näe itsessään mitään pahaa, jos tuo henkilö vaikka joskus jättää veroja maksamatta, niin se vain tekee hänestä jotenkin älykkään, kun hän on osannut huiputtaa veroviranomaisia.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Sipilän hallituksen suosiosta sekä siitä, millaiseen ryöpytykseen hän heti uransa alussa joutui

Sipilän hallitukseen ollaan tietenkin hyvin tyytymättömiä, koska ihmiset odottivat siltä liikoja. Eli häneltä odotettiin sitä, että tuo ”yrittäjien ja perussuomalaisten” hallitus korjaisi kaikki yhteiskunnalliset epäkohdat käden käänteessä. Siltä odotettiin sitä, mikä on mahdotonta, eli eroa EU:sta ja muuta vastaavaa toimintaa, jolla työttömyys olisi silloin pudotettu puolella. Kuitenkin tämä asia on jotenkin ollut tälle hallitukselle erityisen hankala aihe, koska esimerkiksi suuryrityksiä palvelee erityisen paljon tämä EU:n tarjoama työvoiman vapaa liikkuminen tällä yhteistalousalueella, ja tietenkin myös Kreikkaan maksettuja varoja käytettiin mediassa siihen, että maamme hallitus olisi irtaantunut tuosta yhteistalousalueesta, ja muutenkin Sipilää painostettiin todella voimakkaasti irroittaman maamme tuosta unionista.

Samoin tietenkin valuutan sekä tavaran vapaa liikkuminen palvelee nimenomaan suuria yrityksiä, joiden toiminta perustuu korkean teknologian tai jalostusasteen tuotteiden myymiseen ulkomaille. Ja samoin esimerkiksi perussuomalainen liike sai sellaisen opetuksen poliittisesta päätöksenteosta, mitä se ei varmaan koskaan tule unohtamaan. Nimittäin on helppoa arvostella muiden tekemiä päätöksiä, mutta missään nimessä niiden tekeminen ei ole  mitenkään kovin mukavaa eikä helppoa, varsinkin kun kaikilla on vähän oma näkemys noista asioista.

Kun puhutaan siitä, että tulemmeko eroamaan EU:sta vai emme, niin silloin taas ryhdytään puhumaan sellaisista asioista, kuin että mitä jos vaikka saisimme tuolla tavoin luotua työpaikkoja ”ihan oikeille suomalaisille”, mutta mitään muuta sitten ei ihmisille ole tarjoilla. Jos me eroamme EU:sta, niin toki silloin voimme taas luoda muutamia työpaikkoja rajavartiostoon mutta se tuskin meidän talouttamme mitenkään auttaa. Näet työttömien suuri määrä ei ole valtiolle mikään ongelma, vaan se että heidän elättämisensä maksaa rahaa, jota valtiolla ei loputtomiin ole. Se että esimerkiksi nuo työttömyyskorvaukset muutetaan eläkkeiksi, on todella vastuutonta, koska tuolloin ei työttömällä ole sitten edes teoreettista mahdollisuutta työllistyä, ja jos taas työttömyyskorvaus muutetaan sellaiseksi, että sillä ei edes kukaan elä, niin se sitten tuo eteen rikosaallon mahdollisuuden.

Jos työpaikan ottaminen on pakollista aina, kun työvoimatoimisto sitä ehdottaa, niin tietenkin silloin mennään oikeaan suuntaan, mutta silloin eteen tulee ongelmia sellaisesta asiasta, että jos ihminen ei omaa mitään motivaatiota työhönsä, niin silloin hän saattaa ryhtyä hajottamaan työpaikalla paikkoja, jotta pomo sitten potkii hänet pihalle. Tuolloin saattavat rahalliset vahingot nousta moninkertaiseksi, kun työläinen saapuu töihin juovuksissa tai muuten hajottaa paikkoja, kun hän hutiloi koneen kanssa tai sitten muuten paiskoo tavaroita. Ja jossain vaiheessa sitten jokainen meistä saa tarpeekseen työpaikasta, jossa työpäivä merkitsee jatkuvaa huutamista sekä ylenkatsetta muiden taholta.

Lopulta ihminen vain jättää tulematta töihin, vaikka suomen laki sanoisi asioista mitä hyvänsä. Kun puhutaan Sipilän hallituksesta, niin se joutui, välittömästi virkkaan astuessaan todella kovan mediaryöpytyksen kohteeksi, missä sitä painostettiin eroamaan EU:sta sekä sitä myös painostettiin asettamaan korkeakoulut maksullisiksi, ja toki media ajoi tuolloin voimakkaasti sitä kantaa, että tuo korkeakoulujen maksullisuus olisi jotenkin pelastanut maamme talouden. Eli jokaisessa uutisessa sitten jaettiin sellaisia numeroita, kuinka paljon korkeakoulutus maassamme tulee veronmaksajille maksamaan.

Myös esimerkiksi tiedotusta hoidettiin siten, että ihmisille kerrottiin, että kuinka paljon lukukausimaksut sitten helpottaisivat opiskelijoiden elämää. Toki silloin otettiin aseeksi se, että kaikkialla muuallakin on tapana periä lukukausimaksuja yliopistoista. Ja mitään muuta kantaa ei asioissa voinut olla, kun erilaisia maistereita marssitettiin median eteen kertomaan, kuinka paljon voisi yliopisto pyytää noilta opiskelijoiltaan rahaa, ja silloin tietenkin kerrottiin myös, että ”insinöörejä on maassamme hiukan liikaa”, ja että kaikille ei riitä sitten töitä, kun he valmistuvat, mutta se oli kuitenkin ainutkertaista, että maassamme otettiin voimakkaasti sellainen kanta, että kaikki yliopistot tulisivat maksulliseksi, ja mitenkään pienistä summista ei ollut kysymys, vaan 36 000 euron maksusta lukukaudessa.

Mutta kuten huomasimme, niin silloin kuitenkin alettiin miettiä, että jos vain valtiollisia työpaikkoja olisi tarjolla, niin silloin se vain lisäisi talouden alijäämää. Kun mietitään kuntouttavaa- tai tuettua työtä, jossa teetetään ihmisille ikään kuin orjatyötä, niin se varmasti on joillekin syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden työkyvyn kannalta upea asia. Mutta samalla esimerkiksi kaupunkien polkupyöräkorjaamot, joissa sitten joku ihminen tekee työtä alle kympillä päivässä varmasti vie samalla työpaikkoja oiekasti kannattavilta polkupyöräkorjaamoilta, vaikka kaupunkien työsaleilta ei saa tavallinen ihminen hakea polkupyörää, vaan jos tuo mielellään romuosista kasattu pyörä halutaan antaa pois, niin sitä varten pitää olla sosiaaliviraston lupa, että tuon pyörän saa sitten luovuttaa.

 Kuitenkin kyseessä on mielestäni sellainen asia, että se vie kyllä tyäpaikkoja niin sanotuilta ”oikeilta” polkupyöräkorjaamoilta, joiden pitää kilpailla asiakkaista. Polkupyörän korjaajia ei varmaan maassamme kauheasti ole, koska moni ihminen suorittaa nuo pyörän huoltoa koskevat toimenpiteet itse. Tuollainen vakavasti sanoen kaupungin sosiaaliviraston ylläpitämä tekemällä tehty työpaikka ei varmasti ole sellainen, mikä motivoi ketään oikeasti hakemaan työtä.

Vaikka tietenkin siellä pitää olla selvin päin, jolloin työkyky pysyy jotakuinkin hyvänä. Mutta valtion talouden kannalta noista työpaikoista ei juurikaan verorahoja tule, joten niistä ei varmasti tule ”pelastavaa enkeliä ” maamme taloudelle. Kun puhutaan siitä, että jokaisella peruskoulun käyneellä on mahdollisuus hakea ammattitutkinto itselleen, niin ihmettelen sitä, miksi nuoret sitten ovat koulut jättäneet kesken? Onko niin paljon helpompi lähteä sitten ilman koulutusta hakemaan töitä, kun ei muka noille ihmisille tarvitse maksaa palkkaa? Eli tietenkin työnantajien on mukava teettää ihmisillä töitä, mutta myös palkka pitäisi pystyä maksamaan.

Jos maassamme toimiva yhtiö haluaa sitten tehdä työntekijän kanssa sopimuksia, joilla se varmistaa esimerkiksi sen, että joku tulkki tai lakimies on aina sen käytettävissä, kun se hänen palveluksiaan tarvitsee, niin silloin pitää tehdä sellainen työsopimus, mikä takaa lakimiehen tai muun sellaisen henkilön saatavilla olon silloin, kun häntä tarvitaan. Kuten olen miljoona kertaa kirjoittanut, niin kukaan meistä ei elä millään lupauksilla tai sopimuspapereilla, vaan myös rahaa on mukava saada omasta  työstä.

Näin sitten saa tuollainen työntekijä haettua vähän ruokaa kaupasta, ja se tietenkin on asia, mikä oikeassa elämässä maksaa melko paljon. Eli kun puhutaan palkasta sekä omaan napaan tuijottamisesta, niin voin kertoa kaikille, että mikään nollatuntisopimus ei ketään elätä, eikä sellainen sopimus takaa sitä, että henkilö on siloin käytettävissä, kun häntä kaivataan työhön. Näet hän voi sitten ottaa muitakin vastaavia sopimuksia, joista ehkä on sitten myös töitä luvassa. Ja mikään nollatuntisopimus ei kuitenkaan ole työttömien määrää vähentävä asia.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Maksullisten tietoturvaohjelmien käyttö tietokoneessa tai mobiililaitteessa ei välttämättä ole mitenkään tarpeellista, ja viranomaisia ei netissä voida koskaan paeta

Tietoturva on suuri business, jossa ratsastetaan ihmisten pahimmilla peloilla, eli noiden markkinointimiesten teemana on se, että "jos et tätä ohjelmaa käytä, niin silloin joku saa tietää, että et ole täydellinen". Kun puhutaan tästä netissä tapahtuvasta vakoilusta sekä tiedustelutyöstä yleensä, niin silloin tällöin väitetään, että lataamalla tiettyjä ohjelmia internetistä, niin voidaan välttyä esimerkiksi NSA:n harjoittamalta nettitiedustelulta.

Ja tuo asia kuitenkin on pelkkää harhaa, koska viranomaisten kyky valvoa ihmisten netin käyttöä on melkein rajaton. Eli toki telehallinto- tai televalvontaviranomaiset voivat ohjata ihmisen kaiken internetliikenteen omien reittitimiensä sekä palvelimiensa kautta, jos nämä haluavat niin tehdä. Syy miksi tietoturvaa markkinoidaan ihmisille on se, että jos he hankkivat tietoturvaohjelman, niin "Supo-setä" ei saa tietää, millä kotisivuilla he aikaansa viettävät, mikä ei varmaan ole kenenkään mielestä edes realistinen vaihtoehto.

Kun puhutaan nettitiedustelusta niin silloin aina keskustellaan siitä, että millä tavoin ihmiset saisivat sitten käyttää Internetiä vapaasti, ilman että kukaan puuttuu esimerkiksi keskustelujen sisältöön mitenkään, mutta samalla unohdetaan sellainen aspekti, että mitä ihmiset sitten netissä tekisivät, jos valvontaa ei olisi. Vaikka netin valvontaa voidaan pitää ihmisten yksityisyyteeen kohdistuvana loukkauksena, niin kuitenkin voidaan kysyä, että olisiko mukavaa, että siellä saisi esittää mitä hyvänsä trollaamista, väkivaltaan yllyttämistä tai esimerkiksi jengin tekemiä pahoinpitelyitä? Eli toki on hienoa että tästä valvonnasta keskustellaan, varsinkin nyt kun johtavia poliiseja on jäänyt kiinni kähminnästä, ja Turkissa on yritetty sotilasvallankaappausta.

Toki nämä asiat ovat sellaisia, että niiden takia teleliikennettä kannattaa sitten valvoa, vaikka uudet sananvapauden airuet tietenkin haluaisivat valvonnan pois kaikesta siitä, mitä netissä kirjoitetaan. Ja samoin ei voida myöskään sivuuttaa huumeiden myyyntiä harjoittanutta nettikauppaa, joka oli lähettänyt ilmaisnäytteitä lapsille. Kyseinen toiminta on melko törkeää, ja samalla hyvin huolestuttavaa. Eli myös aseita on myyty Internetissä siten, että jollain kotisivulla on ollut kuvia muka "splatteriaseitsa", mutta jos henkilö on tiennyt oikean sähköpostiosoitteen, niin silloin on postiluukusta tullut esimerkiksi AK-47 kiväärejä, joita on valmistettu jossain Pakistanilaisessa pajassa ilman lupaa. Toki tuo "sananvapaus" on noiden ihmisten mielestä hyvin subjektiivinen käsite, joka koskee vain heidän omia kirjoituksiaan tai mielipiteitään, ja muille sitten huudellaan sitä mitä sylki suuhun tuo.

Ja jos joku sitten uskaltaa kohottaa äänensä kyseisiä tahoja vastaan, niin silloin tietenkin vastauksena on väkivaltaa sekä uhkailua. Vaikka kaikki me tiedämme, miten paljon ihmiset rakastavat sitä, että he saavat julkaista toisia ihmisiä koskevia uhkailuja sekä kirosanoja, niin kuitenkin voidaan sanoa, että sananvapauden takia on varmasti muutamia kouluampujia jäänyt kiinni, kun he ovat esittäneet aseita netissä, eli sen takia internet on loistava keskustelupaikka. Jos puhutaan siitä, miten esimerkiksi yhteiskunta on reagoinut siihen, miten ampuma-aseisiin suhtaudutaan, niin noista aseista käytävään keskusteluun on liittynyt hyvin erikoinen aspekti, missä joidenkin ihmisten tunteet tuntuvat kuumenevan heti, kun  aselupien myöntämismenettelystä keskustellaan.

Jos ihminen menettää malttinsa heti, jos joku puhuu vaikkapa rynnäkkö- tai automaattiaseiden lupakäytännöstä, niin silloin voidaan miettiä ihan oikeutetusti sitä, että onko tuollaisen henkilön sitten hyvä omistaa mitään aseita? Jos hänellä ei ole aseiden kanssa mitään salattavaa, niin miksi hänen pitää sitten hermostua? En tässä tietenkään vastusta sitä, että maassamme omistetaan aseita, vaan sitä että joku vastuuton henkilö sitten saa käsiinsä aseen, jota hän ei kykene valvomaan esimerkiksi päihteiden  käytön tai jonkin sairauden  takia. Kysymys ei ole silloin yksilön vapaudesta, vaan siitä että henkilö saattaa ajattelemattomuuttaan luovuttaa aseita ihmisille, jotka eivät niitä osaa tai halua käyttää kuten lainsäätäjä on niitä halunnut käytettävän. Jos keskustellaan alamaailman miesten tai "liivijengien" haltuun päätyneistä aseista, niin periaatteessa ne varmasti on haettu ihan asiallisilla perusteluilla.

Eli urheilu- tai reserviläisammunta on ollut aseen hankkimisen perusteena, joka on kirjoitettu aseenkantolupaan, mutta sitten tuo ase on siirtynyt jostain syystä katujen auktoriteetiksi, joko varkauden tai aseen omistajan oman toiminnan kautta. Ja tietenkin laillisen aseen kautta voidaan patruunoita "luukuttaa" omille kavereille. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi nettiä työssään käyttävät poliisit voivat "trollata" eli houkutella ihmisiä puhumaan noista asioista esimerkiksi netin keskusteluryhmissä. Ja jos sitten "kaverilla on tykki, jonka hän haluaa myydä", niin silloin varmasti kyseinen ase kannattaa takavarikoida, jotta se ei päädy väärään käyttöön.

Vastapuolen toiminnan ennakoiminen on politiikassa erittäin tärkeää, ja se teki esimerkiksi Caesarista niin tavattoman hyvän poliitikon

Retoriikka on tekstien sekä puheen tuottamisen taitoa, ja se mikä tekee esimerkiksi roomalaisesta sotapäälliköstä julius  Caesarista loistavan retoriikan osaajan, on se että hän osasi tulkita toisten puhetta. Se mitä tämä tarkoittaa oikeasti on jäänyt monilta ihmisiltä kuitenkin vähän pimentoon eli jos rooman valtakunnan jokapäiväisessä politiikassa halusi menestyä, niin silloin tietenkin piti osata ennakoida ihmisten toiminta, tai poliitikko päätyi keisarin lempileijonan kitaan.

Tuo vastapuolen toiminnan ennakoiminen on itseasiassa melko helppoa, koska ennen kuin joku sitten lähti hyökkäämään tuota poliitikkoa vastaan, niin tietenkin hyökkäävän poliitikon piti olla sen verran vakavasti otettava, että hänen tekemänsä hyökkäys saisi aikaan sellaisen ilmapiirin, että tuo poliitikko sitten joutuisi vaikeuksiin. Mutta ennen kuin huippupoliitikko sitten pystyi hyökkäämään toista poliitikkoa vastaan, niin tietenkin piti yleistä mielipidettä muokata sellaiseksi, että tuo huippupoliitikko ei sitten itse joutuisi vaaraan, kun hänen kauttaan kutsutaan keisari tekemään "päänkatkaisurituaalia". Toki Caesar kerran arvioi tilanteen väärin ja joutui murhan uhriksi senaatin edessä, mikä osoittaa sen, että hänkään ei ollut täydellinen.

Ja ennen tuota ratkaisevaa hyökkäystä, on ensin edessä "proskiptio" eli esitoiminta, millä muita ihmisiä sitten kannustettiin luopumaan tuosta poliitikosta sekä panettelemaan häntä kaikelle kansalle, ja hävittämään esimerkiksi häneltä saamansa kirjeet sekä muut lahjat. Tuolla sitten osoitettiin tukea keisarille sekä niille, jotka olivat valinneet "oikean puolen".  Tietenkin keisaria oli helppo hakea oman politiikan tueksi, mutta jossain tapauksissa saattoi käydä niin, että vastapuolella oli tuolle rooman ylimmälle päättäjälle enemmän annettavaa, ja muutenkin keisarin tuki saattoi olla häilyväistä. Eli varsinkin vanhan keisarin kuollessa saattoi käydä niin, että hänen poikansa surmasi nuo edeltäjänsä lähimmät miehet ikään kuin vallan puhdistamiseksi. Tai sitten keisarille valehdeltiin, että tuo poliitikko oli punonut juonia häntä vastaan.  Kaikki mitä roomassa sanottiin keisaria vastaan tulkittiin valtiopetokseksi, ja silloin seurauksena oli kuolemantuomio. Mutta ensin tietenkin piti keisarin antaa muille mahdollisuus pettää entinen toverinsa, jotta hän ei saisi mitään ongelmia kenestäkään kansalaisesta, joka ehkä oli paljastanut asioita, mitä ei keisari halunnut tuoda muiden tietoon. Ja siksi nuo henkilöt, jotka olisivat epäilleet tulevaa tuomiota piti vaientaa.

Tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että ensin tuli lavalle esipuhujia, jotka ikään kuin lämmittivät ihmisten mielipidettä tuota keisarin vihat päälleen saanutta poliittista vaikuttajaa vastaan. Eli tuolla pohjustettiin sitä, että tietenkin keisari tarvitsi jonkin syyn lähteä heittämään poliitikkoa Colosseumille leijonien ruuaksi.

Tuo sama malli tietenkin on olemassa myös nykypäivän retoriikassa. Eli ennen kuin jotain tunnettua poliitikkoa tai liikemiestä vastaan lähdetään hyökkäämään, niin lehtiin tai lehtitalojen kotisivuille ilmestyy usein uutisia, millä pohjustetaan ihmisten mielipidettä tuota henkilöä vastaan. Yleensä hänen tekemäänsä työtä nimitetään hutaisten tehdyksi, ja muutenkin tuon trollauksen kohteen ulkoasua sekä muuta esiintymistä arvioidaan tai niitä arvostellaan ikään kuin alakanttiin, eli silloin kyseessä on pikaisesti hutaistu kirjoitelma tms. .
Tuon trollaamista varten tehdyn tekstin ulkoasu on sellaista, että kun henkilön ulkonäköä kuvaillaan, niin silloin hänen hiuksensa saavat sellaisia liitteitä kuin "pehko", eli tuossa tekstissä puhutaan "hiuspehkoista" sekä "homssuisesta" ulkonäöstä, ja samoin kaikki mitä tuo henkilö on tehnyt leimataan lähinnä "huomion etsinnäksi". Se ei mitään merkitse, missä asemassa tuo henkilö oikeasti on, tai merkitseekö hänen työssään joku sellainen asia kuin "homssuinen ulkonäkö" yhtään mitään. Noilla teksteillä sitten ohjataan ihmisten "mielipidettä" tuota kohdetta vastaan.

Samoin kun puhutaan ulkopolitiikasta, niin tietenkin jokainen itseään kunnioittava suomalainen muistaa sen, että ulkopoliittinen johto on arvostelun yläpuolella oleva instituutio, jonka arvosteleminen on sellainen asia, mikä varmasti aiheuttaa sen, että tuon arvostelijan sotilasarvo viedään. Ja tietenkin jokainen ihminen muistaa sen, että maamme ulkopolitiikan on nojattava "paasikiven-kekkosen linjaan", ja jos joku on muuta mieltä tuosta asiasta, niin silloin presidentti tietenkin päättää tuon henkilön uran reservin upseerina. Armeijan käyminen sekä aliupseerin tai upseerin arvo reservissä oli ennen edellytys siihen, että henkilö pääsi "piireihin" eli virallisen kirjoituksen mukaan hankki johtamistaitoja.

Näet maamme virallisesti hyväksyttyihin  tapoihin ei takuulla kuulu ulkopoliittisen johdon arvostelu. Ja joskus joku uskaltaa sanoa sellaista, mikä on tuon virallisesti hyväksytyn mallin vastaista, niin toki häntä sitten ojennetaan. Ja pahin rikos virallista kantaa vastaan tietenkin on kannattaa esimerkiksi NATO-jäsenyyttä, niin silloin ensin lehtii tulee "Jenkkiuutinen", minkä jälkeen sitten ihmisiä aletaan ohjata puhumaan trollaajan kannalta oikeista asioista, ja kannustimena siihen, että henkilö puhuisi asioista trollaajien haluamalla tavalla tietenkin on joukko uutisia, missä ihaillaan venäjän iskuvoimaa. Ja tuolla tavoin ihmisille annetaan ikään kuin mahdollisuus perääntyä omassa NATO-kannassaan, koska Venäjä uhkaa ikään kuin uhkaa meitä aseella. Tuolloin ei kukaan juurikaan ole miettinyt, sellaista asiaa että kiristyksen edessä ei koskaan saisi antaa periksi, koska se rohkaisee sitten muita tekemään vastaavia asioita.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Sosiaalinen media on tehnyt meistä ajattelemattomia

Eräs nainen sanoi tässä että sosiaalinen media on tehnyt meistä kusipäitä, ja varmaan kaikki ymmärtävät sen, että miksi hän on noin sanonut. Itse en uskoisi tätä todeksi, mutta sosiaalinen media on kaiken jännittävyytensä sekä kehittävyytensä lisäksi osoittanut sen, että kaikki ihmiset eivät edelleenkään ajattele omilla aivoillaan. Voitteko kuvitella sellaista tilannetta, että toista haukutaan julkisesti lihavaksi, tai sitten joku laittaa Facebookiin kuvia upeista sukujuhlista miettimättä ollenkaan sitä, että joku hänen sukulaisistaan on saattanut esimerkiksi asua jossain sairaalassa, eikä hänelle edes ole viitsitty kutsua lähettää noihin kyseisiin juhliin. Samoin esimerkiksi terrori-iskuista otettujen kuvien lähettäminen paikan päältä osoittaa harvinaisen huonoa arvostelukykyä.

Näitä upeita tapoja saada toinen itkemään on miljoonia, ja toki Facebook on kuitenkin avannut monille sulkeutuneille ihmisille tilaisuuden saada mielipiteitään kuuluviin, mutta kuitenkin voin sanoa kaikille, että tällainenkin paikka kuin sosiaalinen media vaatii toisten huomioon ottamista. Kun puhutaan siitä, että kirjoitettu sana vaikuttaa pahemmin kuin puhuttu puhe, niin sosiaalisessa mediassa kirjoitettu asia sitten vaikuttaa samalla tavoin kuin kirje, vaikka sitä ei ole ehkä siksi tarkoitettu. Kuitenkin kun puhutaan siitä, että joku sitten ei yhtään ajattele sitä, että sosiaaliseen mediaan kirjoitetuissa asioissa pitäisi noudattaa samoja sääntöjä kuin kirjeiden tai pikemminkin mainosten kirjoittamisessa. Kun mietitään sitä, että monille nuorille tai vähän vanhemmillekin ei koskaan tule mieleen se, että lihavien ihmisten haukkuminen tai jostain muusta asiasta nälviminen ei ehkä ole kaikista kovin mukavaa.

En usko että on kovin mukavaa ajatella sitä, että esimerkiksi kuntosalin työntekijä nälvii itseä sosiaalisessa mediassa, vaikka tietenkin hän on tuon nimen poistanut kirjoituksistaan. Kun mietitään sitä, että joku on todella sydämetön, ja alkaa esiintyä toisena henkilönä Facebookissa saadakseen hänen maineensa mustattua, niin silloin voidaan puhua aivan ääritapauksesta, millä ei kyllä mitään oikeaa järjenjuoksia ole. Ja itse en kyllä oikeastaan ymmärrä sitä, että miksi jotkut leikkivät toisen kavereita tuolla Facebookissa, sekä soittelevat esimerkiksi jonkun SETA:n eli Seksuaalisen Tasa-Arvoisuuden nimissä, ja keräävät sitten aseita omaa kiusaamissuoritustaan varten. Tässä tapauksessa voisin huomauttaa siitä, että tuollainen kyllä on hiukan omituista, koska siitä voi saada syytteen tai tukuttain muita ongelmia, jos tuollaisen järjestön nimissä aletaan esiintyä. Joten tällaisia temppuja sitten voidaan käyttää hyväksi, jotta joku kaveri saadaan itkemään koulussa tai työpaikalla.

Eli onko jotenkin pakko aina saada joku itkemään koulun pihalla? Mitä järkeä tuossa nyt sitten on? Mikäli joku sitten pakotetaan kymmenen kaverin avulla juomaan pullosta virtsaa tai syömään koiran ulostetta, niin silloin ei ole kysymys mistään muusta kuin voimalla pakottamisesta. Sosiaalisen median tuomitseminen julkisessa sanassa saattaa johtua siitä, että esimerkiksi vanhemmat voivat sen kautta katsoa sitä, mitä heidän nuorensa tekee kaveripiirissään, joten joillakin toimittajilla on ehkä asian kanssa vähän salattavaa.  Mutta kun puhutaan nettikiusaamisesta, niin onko aivan pakko ruveta kiusaamaan toista sosiaalisessa mediassa? Toki siellä tapahtuvasta kiusaamisesta jää varmasti sitten kirjoitettu jälki, joka kelpaa todisteeksi oikeudessa, ja mikäli viranomaiset tai muut vaitiolovelvolliset tahot sitten levittelevät Internetissä toisten asioita, niin silloin siitä voi lähettää viestin sekä kuvaruutukaappauksen (alt+printscreen) suoraan poliisille.

Tiedottamisen linjasta eli miksi täällä lietsotaan vihaa ja pelkoa?

Punainen uhka idästä on usein pelastanut
maamme päättäjät pukasta
Kuva I

Kun mistään tiedottamista onnettomuuksista sekä väkivallasta, niin voidaan miettiä sitä, mikä vaikutus sillä on, että joku asia tapahtuu valtion rajan toisella puolella, ja että tuo tapaus sattuu ikään kuin luonnonvoimien takia, kun taas toinen tapaus sattuu maamme rajojen sisällä, ja siinä käytetään tarkoituksellisen väkivaltaa, niin totta kai tuo tarkoituksellinen väkivalta ikään kuin myy paremmin. Eli tästä järkyttävästä poliisimiehen surmasta kirjoitetaan yhtä suurilla otsikoilla sekä palstatilalla, kuin naapurimaissa tapahtunutta suuronnettomuutta.

Mutta kuitenkin pitää huomioida sitä, että esimerkiksi Afrikassa tapahtunutta kumpaakaan uutista vastaavaa tapausta ei edes olisi huomioitu mediassa mitenkään. Toki on hyvin surullista, että tällaista voi tapahtua missään päin maailmaa hyvänsä, mutta esimerkiksi USA:n kohdalla voidaan puhua hyvin ikävästä ilmiöistä. Näet siitä että USA:n poliisiin kohdennetaan täysin vastakkaista julkisuutta, eli heidät kuvataan aina ampumassa jotain pikkulapsia.tai aseettomia mustia. Samaan aikaan maamme vähemmistöihin kuitenkin suunnataan vihaa, esimerkiksi julistamalla maailmalle, kuinka mustat miehet raiskaavat naisia, ja venäläiset pommittivat siviilejä talvi- ja jatkosodassa. Eli miksi meidän lehtemme ovat alkaneet antaa  vihakirjoittajille palstatilaa?

Tämä kyllä varmasti on sellainen asia, että siitä voidaan hyvinkin keskustella hiukan pidempäänkin, koska esimerkiksi myös Venäjän poliisi on hyvinkin virkavaltainen monissa asioissa. Jos puhutaan turhasta voiman käytöstä, niin muistakaa että Venäjällä ei noista asioista tiedoteta mitenkään, ja muutenkaan OMON-joukkojen voimankäyttö jossain tapauksissa ei olisi sopivaa toimintaa länsimaisille poliisivoimille. Mutta kun puhutaan tiedottamisesta yleensä, niin maamme lehdistö kovin helposti lähtee ikään kuin myötäilemään Venäjää.

Ja kun tuo vanha taistolainen kanta nostaa päätään, niin silloin alkaa lööpeissä ilmaantua erilaisia "jenkkiuutisia", joita seuraa erittäin kovasanaista Venäjää puolustavaa tekstiä,  jossa ihannoidaan hyökkäyksistä, ja samalla myös unohdetaan kokonaan se, että myös Venäjä pommittaa Syyriaa. "Jenkkiuutista" sitten seuraa tuutin täydeltä kertomuksia siitä, kuinka surkea maa se oikeastaan on.  Mutta samalla kuitenkaan ei Venäjän lainsäädännöstä sekä presidentin valtaoikeuksista mainita mitään. Samoin venäläisiä syyllistetään asioista, jotka ovat tapahtuneet ennen heidän syntymäänsä, eli sama asia on sekä SS:n että partisaanien kanssa. Ne jotka eivät tuolloin olleet vielä syntyneet eivät tuosta julmasta sodasta  eli siviilien tappamisesta vastuuta voi kantaa. Eli nuo asiat olisi voitu ottaa joskus koiviston tai Kekkosen aikaan puheeksi, jolloin päätekijät eli osastojen päälliköt olisi saatu vastuuseen, nyt on sitten vähän myöhäistä, kun nuo henkilöt ovat sitten kuolleet vanhuuteen tai makaavat Altzheimerin taudissa paareilla oikeudessa.

Nanuchka luokan korvetti
Kuva II

Mutta kun puhutaan meidän maamme lehdistön viljelemästä kuvasta, missä "venäjä murskaa NATO:n Baltiassa olevat joukot tunnissa", niin silloin kyllä on jossain vikaa. On eri asia puhua maamme ulkopolitiikasta, ääriryhmistä ja terroristeista, kun suoraan nimetä Venäjää seuraavan suursodan voittajaksi. Näitä uutisia kyllä voidaan seurata todella huolestuneena, koska tässä maamme lehdistö ikään kuin lietsoo paniikkia, ja luo uhkakuvia siitä, että Venäjä on hyökkäämässä länteen, mutta samalla unohdetaan, että myös suomalaisia joukkoja voidaan ampua noilla kauhistuttavilla aseilla. NATO-keskustelu on tietenkin ihan hyvä asia, mutta itse olen huomannut, että maassamme sanoilla "NATO-kriittisyys" sekä "EU-kriittisyys" tarkoitetaan ilmeisesti sitä, että noihin laitoksiin tai instituutioihin suhtaudutaan aina ehdottoman kielteisesti.

Kun puhutaan tunteiden tai järjen avulla tehdyistä päätöksisistä, niin tietenkin pitää muistaa se, että ulkopolitiikkaa pitää johtaa järjellä eikä tunteella, ja aina välillä pitää ihmisiltä kysyä sitä, että onko EU tai NATO-kanta heille mieleinen, vai täytyykö meidän välillä tarkastaa suhdettamme kumpaankin järjestöön, liittoon tai instituutioon, miksi näitä valtioliittoja halutaankaan sanoa. Siinä pitää pohtia sitä, että onko meille viisasta ottaa oma raha käyttöön, ja jos eroamme EU:sta, niin millaisella aikataululla se tapahtuisi. Vai riittääkö että otamme oman rahan käyttöön ja aloitamme rajatarkastukset uudelleen, mihin tietenkin meillä on oikeus.

Mutta itseäni kuitenkin ihmetyttää se, että miksi Venäjän asevoimaa ikään kuin käytetään pelotteena,  ja onhan esimerkiksi Nanunchka-luokan korvetissa (Kuva II) käytössään ydinkärjillä varutettuja ohjuksia, ja noita aluksia on runsaasti juuri itämeren laivastolla. Eli noissa taktisissa aseissa ei mitään uutta kuitenkaan ole itämeren voimatasapainoa ajatellen. Vanhoissa malleissa ydinisku itämerellä tapahtuu joko laivaston taktisella ohjuksella tai maasta ammuttavilla taktisilla aseilla, joten nuo nopeasti liikuteltavat aseet ovat aina olleet tärkeä osa itämeren voimatasapainoa. Mutta paras tapa saada ihmiset johtajan taakse on tarjota heille ulkoinen uhkakuva, jota vastaan valtion pitää puolustautua. Eli silloin voidaan kutsua reserviläisiä aseisiin ja vaientaa soraäänet yhteiskunnasta, perustellen noita toimia kuten lehdistön aineiston takavarikkoja, kotisivujen sulkemisia  sekä poliittisten vastustajien pidätyksiä  ulkoisen uhan torjumisella.

pseudotiedetta.blogspot.fi

SU-24 Rynnäkköhävittäjien suorittamista ohilennoista

SU-24  "Fencer"
Kuva I

1. Ohilentoja käytetään moniin asioihin

Eilen Venäjän ilmavoimien SU-24 "Fencer" rynnäkköhävittäjä lensivät erään USA:n sotalaivan ohitse Itämerellä, ja tietenkin tuo asia sai aikaan näyttäviä otsikoita. Näihin ohilentoihin on montakin syytä, joista vain yksi on Venäjän halu osoittaa aktiivisuuttaan Itämerellä. Muut asiat liittyvät tiedusteluun sekä muuhun erikoisvalmiuteen.

Eli noiden läheltä tapahtuvien lentojen aikana nuo lentokoneet keräävät elektronista tiedustelutietoa tuon kohteena olevan laivan järjestelmistä kuten tutka-algoritmeistä sekä sen muusta toiminnasta tuon operaation aikana. Monet eivät ehkä tiedä, että myös SU-24:stä on olemassa elektronisen sodankäynnin versio, joka myös voi äänittää noita tutkasignaaleja. Mutta toki muitakin tiedusteluun liittyviä tarkoituksia noilla melko näyttävillä toimenpiteillä on.

2. Tarkoitus on myös  "trollata" esiin vastapuolen "haukkoja"

Kun nämä lentokoneet lentävät lähellä esimerkiksi NATO:n sotalaivoja, niin silloin tietenkin median huomio on erittäin intensiivistä. Tuollaiset uutiset tarjoavat sitä dramatiikkaa, mitä lehtimiehet tarvitsevat myydäkseen julkaisujaan. Ja siksi nuo ylilennot antavat poliitikoille hyvän alustan, minkä avulla he voivat ilmoittaa oman kantansa esimerkiksi asevarusteluun sekä turvallisuuspolitiikkaan ylipäätään.

Joten näiden asioiden avulla sitten voivat Kremlin asiantuntijat muodostaa näkemyksen siitä, mitä tuleva USA:n presidentti tulee asioista ajattelemaan. Samoin tuollaisen toiminnan tarkoitus on se, että Venäjän johto voi sitten ennakoida sitä, mihin suuntaan esimerkiksi Suomi tai muut NATO-maat sitten ovat lähdössä. Näyttävillä ylilennoilla Venäjä tietenkin haluaa myös näyttää olevansa vakavasti otettava kumppani myös puolustusliittoja sekä asehankintoja ajatellen.

3. "Mare Russiacum" eli venäläinen meri

Mutta tietenkin mukana on myös presidentti Vladimir Putinin tukeminen. Eli tuolla toiminnalla halutaan osoittaa Itämeren olevan "Mare Russiaticus" eli venäläinen meri, jossa johtavana valtiona edelleen on supervalta Venäjä. Eli samalla halutaan sanoa, että Venäjän iskuvoima on palautunut täysin Neuvostoliiton ajoille, ja se on valmis valvomaan etujaan myös laajemmalla alueella, kuin vain omilla lähialueillaan. Syyrian operaation tarkoitus lienee ollut toimia eräänlaisena "pilottihankkeena", jolla Venäjä laajentaa sitten tukikohtaverkostoaan ympäri maailman, jotta se voisi turvata etunsa myös eteläisellä pallonpuoliskolla.

Syyrian operaatio on ollut näyte siitä, että Venäjä kannattaa kyllä ottaa vakavasti,ja maailmanpolitiikassa ei Kremlin yli enää kävellä. Ja pitää muistaa että huonosti menneet Kaukaasian operaatiot johtuvat siitä, että siellä Venäjän armeijalla on ollut vastassaan itse asiassa omia joukkojaan. Joten nämä vastustajat ovat kyllä tunteneet Venäjän armeijan taistelutavat sekä heillä on ollut sama koulutus kuin Kremlin joukoilla. Joten toki tuota taustaa vasten voidaan olettaa, että nuo operaatiot eivät anna täyttä kuvaa Venäjän osaamisesta.

Eikä voimankäyttö tuolla Kaukaasian kaistalla varmasti ollut niin avointa kuin mitä se olisi voinut olla. Joten Venäjä kannattaa ottaa ihan vakavasti, ja ehkä tuo turkkilaisten suorittama, tuohon konetyyppiin kohdistuva alasampuminen ei anna oikeaa kuvaa SU-24:n kapasiteetista, koska epäilen tuon laukauksen tulleen hiukan yllättäen,ja ehkä venäläiset olettivat Turkin hyväksyneen ilmaoffensiivin terroristeja vastaan,

pseudotiedetta.blogspot.fi