Koskaan ei kannata kilpailijaan luottaa työmarkkinoilla

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Kannattaa ensin miettiä se, kannattaako esimerkiksi työnantajan tarjota korkeaa palkkaa, jos se saa tekijöitä halvemmalla? Ja koska työnantajien palkkatietojen saannissa on sellainen asia, että palkkoja koskevista tilastoista ei näy se, kuinka kauan henkilöt ovat noissa tehtävissä, eli yhtiön johto voi kertoa, että muut saavat paremman palkan, koska he ovat olleet niin pitkään talossa, mutta he voivat jättää myös muiden palkat kertomatta. Eli heillä ei ole mitään velvollisuutta tuota asiaa kertoa. Työhaastattelussa kannattaa osoittaa rohkeutta. Mutta se saattaa vaarantaa tuon työpaikan saamisen, koska saattaa olla niin, että työhaastattelija kokee liian rohkeuden uhkana itselleen. Ja se kysyykö hakija paikasta puhelimella haastattelun jälkeen on asia, joka riippuu monesta asiasta. Nimittäin jos työpaikasta kysellään sähköpostilla, voidaan tuota postia käyttää todisteena oikeudessa.


Kun puhutaan suosittelijoista, niin pitää muistaa se, että yhtiöt kilpailevat keskenään. Mutta myös sitä kannattaa ajatella, että tuo suosittelija saattaa olla myös hakemassa samaa paikkaa. Tuo tekee hänestä kilpailijan, joka hakee tuota paikkaa. Eli muistakaa, että suosittelija saattaa olla myös työttömänä, ja hakea samaan paikkaan. Jolloin saattaa käydä vähän huonosti, jos tuolta ehkä samaa paikkaa hakevalta työnhakijalta pyydetään suosituksia tätä paikkaa kohtaan. Samoin suosittelijan kummipoika voi hakea samaan paikkaan, jolloin tuon henkilön pitää valita ehkä kummipojan tai entisen työkaverin välillä. Työhaastattelijan ongelma on siinä, että hän ei ehkä voi kaikkia hakijoita ottaa töihin, ja siksi hänen pitää tuo valinta jollain tavoin tehdä. Joten tuolloin saattaa eteen tulla sellainen tilanne, missä suosittelija sanoo, että hän ei muista tuota  työnhakijaa.


Moderneilta työmarkkinoilta töitä haettaessa pitää olla tarkkana siitä, mitä hakemukseen laittaa. Nimittäin se mikä toimii avoimilla työmarkkinoilla ei ehkä ole suoraan johdettavissa piilossa olevien työpaikkojen hakemiseen. Kun haetaan piilossa olevaa paikkaa, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että keneltä tai mistä hakija on tuosta paikasta kuullut, ja jos vaikka hakija on saanut tiedon paikasta joltain yhtiön työntekijältä, niin tarkoi n kohdennetun hakemuksen lähettäminen saattaa paljastaa tietolähteen. Tuolloin pitää huomioida se, että onko tuolla henkilöllä, jolta tieto paikasta on tullut lupa kertoa tuosta paikasta muille. Kyseistä asiaa kannattaa tuolta lähteeltä tiedustella, jos hän puhuu tehtävästä suoraan.


Mutta mikäli tieto tulee esimerkiksi salakuuntelun avulla, niin silloin kannattaa varoa paljastamasta tuota asiaa. Ja tällä tarkoitan sitä, että vaikkapa jossain vessassa on kopin läpi kuulunut keskustelu, missä mainitaan tuo työpaikka. Eli tuolloin kannattaa tarkoin tuota työpaikkaa haettaessa miettiä kannattaako tuota tietolähdettä paljastaa. Tuolloin voi hakea jotain muuta paikkaa tuosta yhtiöstä, mutta kohdentaa hakemus tuohon piilotyöpaikkaan. Tuolloin voidaan korostaa sitä osaamista, mitä piilotetussa työpaikassa vaaditaan, mutta tuolloin voidaan kysyä, että välittääkö tuo hakemusta lukeva virkailija tämän hakemuksen piilotyöpaikkaa koskevasta rekrytoinnista vastaavalle virkailijalle.


Eli onko tuo piilotyöpaikka edes tuon julkista paikkaa käsittelevän vrkalijan tiedossa, tai ehtiikö hän tuota paikkaa miettiä taistellessaan hakemuspinon kanssa. Ja kun puhutaan "ystävästä", niin kannattaa muistaa, että tuo henkilö on työpaikkaa haettaessa kilpailija. Joten tuosta tehtävästä kysyminen ei ehkä ole tuolloin niin järkevää, koska tuo ystävä ei ehkä tiedä tuosta avoinna olevasta tehtävästä. Yksi vaihtoehto on tietenkin avata vessan ovi ja esittäytyä tuolle päällikölle, joka ehkä kiinnostuu tuosta hakijasta ja kutsuu haastatteluun, koska hakija on osoittanut rohkeutta tuossa tilanteessa.  Mutta tietenkin voi olla että pomo ei aivan ole niin positiivinen tätä ajatusta kohtaan, kuin mitä hakija itse olettaa. Ja sitten tietenkin jos palataan tuohon ystävään, niin ehkä hänellä ei ole oikeutta saada tietoja tuosta paikasta.

Ihmisten syyllistäminen ei ole mitenkään järkevää, eikä pitkäaikaistyöttömyyttä kannata salata ainakaan haastattelussa

Syyllistämisen kulttuurista ei olla koskaan kirjoitettu tarpeeksi, ja kun ollaan varmaan paljon puhuttu esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyydestä, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen, että onko se oikeastaan ihmisen oma vika ollenkaan? Eli kuten varmasti kaikki tietävät, niin joissakin paikoissa on koetettu saada työtön salaamaan sitä, että hän on tuollainen tapaus, joka kuuluu niin sanotusti vaikeasti työllistettävien henkilöiden kastiin, jos näin kuvainnollista sanontaa voidaan käyttää. Toki se että hän kertoo työnhakutilanteessa totuuden voi vaikuttaa todella vaikealta päätökseltä, mutta silloin ei ainakaan tarvitse pelätä sitä, että totuus tulee ilmi, kun henkilö on koeajalla työpaikassaan.

Silloin on joskus sanottu, että esimerkiksi sitä asiaa pitäisi jotenkin hävetä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaista asiaa ei tarvitse työhaastattelussa mitenkään peitellä, vaikka se jotenkin voi tuon työpaikan saantiin vaikuttaa. Miksi joku pitkäaikaistyötön menee valehtelemaan työhaastattelussa olevansa työtön, tai käyvänsä jossain työttömien työkeskuksessa, kun hän tietää asian joka kerran kuitenkin tulevan ilmi? Jos ihminen on rehellinen näiden asioiden kanssa, niin silloin tietenkään häntä ei niillä voi kiristää, ja tuolloin ei tarvitse pelätä esimerkiksi nimetöntä puhelinsoittoa työpaikoille.

Mikäli henkilön ei tarvitse työkykyään hoitaa, niin silloin hän voi etsiytyä lähimpään kapakkaan, ja siellä voi sitten päästellä mistään välittämättä aamuun asti, kunnes sitten terveys pettää lopullisesti tai rahat loppuvat. Ikävä kyllä maksakirroosien sekä alkoholista johtuvien sosiaalisten ongelmien hoito on todella kallista, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että työttömiä pitäisi motivoida siihen, että he pitäisivät vähän parempia elämäntapoja yllä, jotta heidän terveytensä ei menisi ainakaan päihteiden takia.

Jos hän menee sitten valehtelemaan jotain työpaikkoja, niin seurauksena voi olla ilmoitus KELA:aan tai työvoimatoimistoon, joten siksi tuosta työttömyydestä ei kannata kuitenkaan vaieta, eikä mitään CV:ssä olevaa aukkoa koskaan kannata mitenkään peitellä millään kauniilla koruteksteillä tai "kurssituksilla", vaan aina kannattaa puhua totta. Ja kun tässä tänään kuuntelin radiota, niin siellä ikään kuin kehotettiin pitkäaikaistyöttömiä hakeutumaan eläkkeelle, mikä ei mielestäni kuitenkaan ole sellainen oikea tie, vaikka tuo eläkkeelle pyrkiminen voi vaikuttaa jotenkin paremmalta vaihtoehdolta kuin työttömänä oleminen.

Työttömän ja eläkeläisen ero on siinä, että työttömän työnhakijan kohdalla täytyy hänen kohdata työnantajansa sekä pitää yllä työkykyään, mutta jos henkilö on työkyvyttömyyseläkkeellä, niin hänen ei tarvitse mitenkään hoitaa työkykyään. Toki se että hänet ikään kuin "siivotaan" pois arkistoista varmasti saa aikaan sellaisen asian, että tuo arkisto alkaa vaikuttaa todella upealta, ja se tietenkin myös kaunistaa tilastoja, jos joku pitkäaikaistyötön sitten siirtyy työkyvyttömyyseläkeläisten "klubiin", niin hänen kanssaan ei kenenkään työvoimavirkailijan tarvitse tehdä työtä hänen kanssaan.

Ja toki silloin nuo virkailijat saavat sitten annettua itsestään oikein tehokkaan kuvan, kun heidän ei sitten enää tarvitse mitenkään hoitaa pitkäaikaistyöttömien asioita. Eikä myöskään kenenkään työnantajan tarvitse sitten katsella sellaista työntekijää tai työnhakijaa, jota on jossain muussa paikassa kohdeltu huonosti. Tuolloin myös huono kohtelu jossain työpaikalla jää tuolloin selvittämättä, kun henkilö siirretään suoraan eläkkeelle, niin ei kummankaan osapuolen tarvitse sitten mitään todellisuutta kohdata. Eikä kenenkään koskaan tarvinnut myöskään olla virkailija, joka sitten ei löydä asiakkaalleen työtä. Samoin itse kyllä ihmettelen sitä, että kuinka sellainen työpaikka on jollekin löytynyt, missä saa koko päivän istua kahvilla kavereiden kanssa, eikä mitään todellisia työtehtäviä tunnu ollenkaan olevan?