Miksi punaisia naissotilaita vihattiin vuonna 1918?

Hennalan vankileiri 1918
(https://yle.fi/uutiset/3-8775599)

Viha punaisia naissotilaita kohtaan oli jostain syystä hyvin yleistä varsinkin valkoisten parissa, ja kun keskustellaan esimerkiksi rotuhygieniasta, niin tietenkin sillä oli oma vaikutuksensa tähän toimintaan. Kuitenkin kun keskustellaan näiden naisten kohtalosta, niin silloin pidettiin ongelmallisena sitä, että valkoiset sotilaat olisivat alkaneet lähennellä noita punaisia naisia, jotka olisivat sen ajan käsityksen mukaan päässeet levittämään propagandaa valkoisten joukkoon.


Tuon takia punaisia naisia kutsuttiin esimerkiksi "susinartuiksi", ja esimerkiksi housut saattoivat merkitä sitä, että nainen laitettiin seinää vasten ja ammuttiin. Samoin valkoisten joukkojen sekaan laskettiin huhuja, joiden mukaan nuo naiset olisivat olleet säälimättömiä murhaajia, ja leikanneen esimerkiksi vangiksi joutuneilta valkoisilta sukuelimiä irti.  Heidän myös väitettiin levittävän tahallaan sukupuolitautia sekä tappaneen lapsia, jotta valkoiset saataisiin vihaamaan heitä. Ja tuo vihan levittäminen johti sitten siihen, että naiset joutuivat usein vihateloitusten kohteeksi. 

Tietenkin tuolloin maamme sisällissodassa tapahtui asioita, jotka eivät varmaan ketään imarrelleet, ja tietenkin oli voittajan edun mukaista se, että kaikki valkoiset olisi eristetty punaisista. Se mikä pätee valkoisiin pätee tietenkin myös punaisiin, ja varsinkin molemmilla puolilla olleiden “lentävien” joukossa oli miehiä, jotka eivät laukaustakaan rintamalla ampuneet, vaan lähinnä teloittivat vankeja. 

Se miksi naiset katsottiin erittäin ongelmalliseksi johtui siitä, että jos joku olisi alkanut sitten seurustella noiden ihmisten kanssa, niin silloin olisi “puhtaan valkoinen” käsitys tuosta sodasta saattanut tärveltyä. Silloin tietenkin pidettiin asiallisena sellaista seikkaa, että valkoisten ja punaisten välille ei saanut tulla yhteiskuntarauhaa, jotta tietyistä asioista ei olisi puhuttu julkisesti. 

Eli tuota sotaa tietenkin aina traumatisoitiin, ja sen takia myös presidentti Kekkosen roolia teloituksissa suurennettiin kaikin tavoin. Se mitä Kekkonen oikeastaan teki saattaa liittyä enemmän ruumiiden hautaamiseen, ja tuolloin Suojeluskuntien “Keskus” halusi myös kerätä noiden vainajien henkilöllisyyspapereita sekä muita asiakirjoja, jotta vastustajien “napamiehet” saadaan kiinni. 

Kun mietitään sitä miten tämä toiminta liittyy pahamaineisten “Kalmin miesten” toimintaan, niin heidän harjoittamansa järjestelmällinen väkivalta johtuu ilmeisesti siitä, että sillä haluttiin sulkea muutamia suita. Tuolloin vuonna 1917 ja -18 oli tilanne sellainen, että myös meidän maassamme sotaan liittyi ihmisiä, joiden motiivit olivat hieman kyseenalaisia. Ja noiden kyseenalaisten motiivien joukossa oli myös puhtaasti ryöstö-aikeissa liikkuvia henkilöitä, jotka saattoivat kantaa mukanaan molempia nauhoja. 

“Punaista terroria” eli lähinnä talon omistajiin kohdistuvaa väkivaltaa käytettiin tekosyynä sille, että suuri joukko punaisia suljettiin sodan jälkeen vankileireille, joissa olot olivat hirvittäviä. Osaa noista “punaisen terrorin” aikaan tapahtuneista murhista epäillään kuitenkin tehdyn anastusmielessä. Eli noiden ampumisten takana olisi ollut lähinnä ryöstö-motivaatio, ja tietenkin tuollaiset asiat olivat sellaisia, joista ei sopinut puhua. 

Kun puhutaan siitä, kuinka esimerkiksi punaisia kulttuurivaikuttajia kohdeltiin, niin silloin tietenkin mieleen tulee tapaus, missä kirjailija Ilmari Kianto ammuttiin ennen kun hänet olisi teloitettu Suomenlinnassa. Noilla kulttuurivaikuttajiin kohdennetuilla teloituksilla haluttiin tuhota “punainen sielu”, kuten tämä asia voidaan ilmaista. Samasta syystä Saksan esikunta määräsi 1940-luvulla niin sanotut “Einsatzgruppen” toimintaryhmät ampumaan säälittä valloitettujen alueiden väestöä, ja pääasiallinen kohde tälle toiminnalle olivat musikantit sekä akateemisesti koulutetut. 

Näissä toimintaryhmissä tietenkin komentajilla oli tohtorin pätevyys, mutta miehistöllä ei ollut mitään varsinaista siviiliammattia. Tuolloin voidaan puhua siitä, että kyseessä oli lähinnä hyväksikäyttö, missä koulutetut esimiehet syyttivät noita ammuttuja esimerkiksi propagandan levittämisestä, ja sitten alaiset tekivät mitä SS-komentajat määräsivät. Miksi tässä vertaan Kalmia sekä “Einsatzgruppen-ryhmää”, niin se johtuu siitä, että molemmilla oli samanlainen maine. 

Eli heidän tehtävänsä oli tuhota vastustajan “sielu”, kuten asia tuolloin ilmaistiin. Valittu  toimintamalli on muuten “Esisatzkommandoilla”  sama, kuin Kalmin ryhmällä, eli ammuttavat tuotiin jostain talosta pihalle, ja sitten kun heidät komennettiin riviin, niin pyövelit avasivat tulen. Kun tuota Kalmin ryhmää sekä sen toimintaa mietitään tarkemmin, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että antoiko nuo tappokäskyt Kalm itse, vai tekikö sen joku muu?

Kalm itse oli luontaislääkinnän asiantuntija, ja kun ajatellaan tilannetta, missä joku olisi saanut tuossa komppaniassa lautaselleen vaikkapa sieniä, niin hän olisi varmaan tuolloin miettinyt, että olisiko siinä sitten ollut vaikkapa Valkokärpässieniä, joten tällainen asia teki Kalmista pelätyn. Jos hän olisi myrkyttänyt ruuan, niin silloin olisivat kaikki kuolleet, joten sen takia häntä ei uskallettu vastustaa.  

Ja tässä muuten huomataan sellainen asia, että esimerkiksi Himmler vihasi ylioppilaita sekä koulutettuja ihmisiä, vaikka itse ylioppilas olikin. Nämä henkilöt olivat nimittäin vaikeasti hallittavia. Tarinan mukaan Kalmin komppania oli ikään kuin syntipukiksi valittu, ja heidät määrättiin ampumaan nimenomaan punaisia naisia, koska sitten myöhemmin heitä olisi syytetty näytöksen vuosi järjestetyissä oikeudenkäynneissä siviilien surmaamisesta ilman syytä. 

Lähteet:

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkija-punaiset-naissotilaat-haluttiin-tieten-tahtoen-tappaa-hennalan-leirilla-1918-rotuhygienia-vaikutti-hyvin-paljon/6805656#gs.nYncmEk

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

https://pimeakronikka.blogspot.fi/p/miksi-punaisia-naissotilaita-vihattiin.html

Lehdistön moraali sekä journalismin vapaus voivat riippua myös päätoimittajan tai toimittajan itsensä näkemyksestä

Lehdistön vapaa toiminta on länsimaisen demokratian tunnusmerkki, mihin kuitenkin aina välillä puututaan hyvin ikävällä tavalla. Lehdistö on nimittäin mediatalojen omistama, ja ainakin ennen myös lehtiä painavat kirjapainot olivat erittäin suuressa osassa, kun journalismia harjoitettiin. Tästä sitten on seurannut "hupaisia" asioita, kuten sellaisia että painatusvaiheessa on puolet toimittajan kirjoittamasta artikkelista kadonnut kuin tuhka tuuleen. Samoin vaikka kyseessä on periaatteessa sananvapauden vastainen toiminta silloin, kun päätoimittajat eli toimituksen esimiehet komentavat alaisiaan ruotuun uhkaamalla erottaa heitä silloin, kun heidän tekemänsä juttu ei sitten miellytä häntä tai lehden omistajaa.

Nykyään voidaan toki sanoa että sanan "lehti" paikalla voisi olla sana "mediatalo", mutta samat lainalaisuudet pätevät myös näiden nykyaikaisten web-julkaisuihin liiketoimintansa perustuvien mediatalojen kanssa. Toki voidaan aina sanoa niin, että syy sensuuriin ei aina ole varmasti ollut lehtitalon omistajassa, vaan kyllä päätoimittajat ovat sitä omin päin tehneet, ja varsinkin joissain maakunnissa on lehden päätoimittaja saattanut poistaa osia lehtijutuista, jotka ehkä käsittelevät esimerkiksi kunnanjohtajien tai kunnanvaltuuston jäsenten toimintaa.

Olen kuullut siitäkin, että 1960-luvulla, kun politiikka oli "vakavaa" toimintaa, niin joissakin pienemmissä lehdissä oli esimerkiksi vaaliehdokkaiden numeroita ikään kuin töhritty, tai jotkut lehdet ovat ikään kuin jättäneet tiettyjen vaaliehdokkaiden ilmoituksia julkaisematta. Toki noita tiettyjen ehdokkaiden ilmoitussivuja on ikään kuin "koristeltu" törkeillä vihjauksilla siitä, että "mitä saunan takana tulee tapahtumaan", kun aito suomalainen ottaa vallan maassamme ja itse kyllä pidän sitä vastenmielisenä, että, esimerkiksi tietyn maakuntalehden sivuilla on vaaliehdokkaiden sivuilla esitelty sitä, "mitä maanpettureille" tullaan tekemään. Eli vaikka valtakunnallinen media on suomessa yllättävän siisti lukuunottamatta muutamia pieniä "sammakoita", niin näitä maakuntalehtiä kyllä hiukan voidaan katsoa vähän toisesta vinkkelistä.

Toisin sanoen monissa noista lehdistä on ikään kuin muistutettu, siitä että jos "tätä henkilöä ei äänestetä, niin puukosta tulee", mikä kyllä ei mikään kovin mukava asia ole. Samoin esimerkiksi painotuotteiden jakamatta jättäminen on kyllä sensuuria, eli sillä tarkoitan sellaista toimintaa, että esimerkiksi kilpailevan puolueen lehtien tai joissain tapauksissa myös niiden jäsenten äänioikeusilmoituksia on jätetty jakamatta, kun ei ole heidän kantansa miellyttänyt "postiljoonia", ja jälkimmäinen asia sitten on oikeastaan vaalirikos, mistä voi sotilasarvo mennä. Toisaalta myös toiselle ihmiselle osoitetun postin lukeminen on kiellettyä, joten sen verran kyllä pitää tietää noista asioista. Samoin toimittajat ovat kyllä välillä harrastaneet kiitettävästi itsesensuuria sekä kritiikitöntä toimintaa, kun käsitellään esimerkiksi sosiaalista mediaa sekä sellaisia asioita kuin puolustusvoimia ja varsinkin siviilipalvelusta ja muita vastaavia toimia, joita jostain syystä pidetään ikään kuin yhteiskunnan horjuttamisena.

Maamme media on yleensä ollut erittäin tasokasta, mutta tähän on nyt tullut sellainen ikävä ilmiö, että jostain syystä valtakunnallinen mediatalo on ikään kuin alkanut tukea ääriliikkeitä, sekä puhtaasti rikollista toimintaa. Samoin maamme "virallinen" media oli vähän aikaa sitten ristiretkellä sosiaalista mediaa vastaan, ja toki sosiaalinen media saattaa olla sellainen, että kaikkea siellä kirjoitettua ei voida mitenkään pitää todistettavana asiana. Mutta kun puhumme esimerkiksi Tatu Vanhasen kirjasta, missä todisteltiin että mustat ihmiset ovat vähemmän älykkäitä kuin valkoiset, ja tuo kirja sitten sai kustantajan "Terra Cognitasta", niin silloin tuo yleensä melko laadukkaita kirjoja julkaiseva kustantamo teki kyllä flopin. Kuten tiedämme niin tuo kirja on sellainen kirjoitelma, joka voidaan merkitä esimerkiksi  hyvin vaarallisesta  lukemistosta, koska siinä esitetään tieteellisenä tosiasiana asioita, jotka on vuosia sitten todistettu täydelliseksi valheeksi.

Tuollainen käsitys siitä, että mustat ihmiset sekä psykiatriset potilaat olisivat jotenkin muiden alapuolella perustuu 1930-luvun natsien oppeihin, joista monet on on myöhemmin todistettu vääriksi. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että psykiatriset potilaat olisivat muka jotenkin lapsellisempia kuin muut, johtuu siitä että heitä voitiin käyttää ennen aikaan ilmaisena työvoimana. Samoin tuo vähättely johtuu siitä, että monet noista potilaista olivat aikoinaan ja ovat vieläkin huonoista perheistä, ja tuollainen ryyppääminen sekä muuten välinpitämätön asenne tietenkin olivat perheelle vähemmän mairittelevia asioita, joten silloin tällöin joku asiamies sitten päätteli, että nuo alkoholistit sitten saisivat ikään kuin "synninpäästön", jos heidän lapsensa todistettaisiin mielenvikaisiksi.

Tuon psykiatristen potilaiden aseman vähättelyn tarkoitus oli luoda "muuria" noiden ihmisten sekä normaalin yhteiskunnan väliin, jotta noiden perheiden ongelmat eivät sitten leviäisi muualle. Samoin mustien ihmisten nimeäminen ali-ihmisiksi, johtuu siitä, että haluttiin salata se, mitä afrikassa todellisuudessa tehtiin. Kun puhutaan siirtomaa-ajoista, niin silloin oli kuulemma järjestetty jopa "ihmissafareita", joissa alkuasukkaita metsästettiin kuin eläimiä. Ja tietenkin tuollainen toiminta piti varmasti salata kotipuolessa, kun konekivääreillä sitten ammuttiin kokonaisia heimoja kuoliaaksi, Mutta kuten tiedämme, niin älykkyys ei riipu rodusta. Mutta jos kansanryhmiin kohdistuvaa halveksuntaa aletaan perustella "tieteellä", niin silloin tietenkin eteen tulee tarunhohtoinen "kolmas valtakunta", jonka periaatteisiin kuuluu sellainen asia, kuin juutalaisten nimeäminen "alemmaksi roduksi". Kuten tiedämme, niin kyseessä on oikeasti uskonto eikä varsinaisesti mikään rotu.

Mutta jostain syystä maassamme välillä on sellainen asenne, että natsismissa oli jotain upeaa. Ja joskus toimittajilta ikään kuin pettää arvostelukyky, ja siitä osoituksena on ollut se, että englantilainen historioitsija John Irwing oli aikanaan erittäin siteerattu kirjoittaja maamme mediassa, koska hän kiisti natsien harjoittaman kansanmurhan. Kuitenkaan Irwing ei koskaan huomioinut sitä, että esimerkiksi kaasukammioita oli jokaisella keskitysleirillä, ja että pääosa tuosta murhaamisesta tapahtui kuitenkin hiilimonoksidilla, ja myös esimerkiksi alipainekammioita käytettiin jossain vaiheessa. Tuo Irwingin tuominen näkyvästi esiin kuitenkin näytti maailmalle sen, että myös toimittaja voi olla rasistinen.

Samoin tässä vähän aikaa sitten nimen omaan ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset ovat olleet todella hyvin esillä eräässä maamme mediassa, joka oli vähän aikaisemmin osoittanut suurta aktiivisuutta aloittaessaan ristiretken sosiaalista mediaa vastaan, leimaten somen pelkäksi rasistien paratiisiksi, mutta sitten he kuitenkin itse syyllistyivät vihakirjoitteluun. Eli tämäkin asia vaatii hiukan keskustelua median asemasta yhteiskunnassa, joka on muuttunut erittäin paljon juuri sosiaalisen median sekä Internetin takia. Ja siksi myös median olemusta on hyvä pohtia, ja samalla muistaa se, että me olemme nyt suuremman tietomäärän edessä kuin koskaan ennen, ja se vaatii lukijalta enemmän sekä osaamista että arviointikykyä kuin koskaan ennen, ja toivon että maamme media jatkaa edelleen moniulotteista sekä kaikkia osapuolia kuuntelevaa journalismia, mistä se on yleensä tunnettu kautta koko maailman.

hkimmo.blogspot.fi