Nanotekniikka ja tekoäly

Mikroprosessorien teho riippuu siitä, että kuinka paljon transistoreja ne sisältävät. Tämän takia tekoälyä käsittelevissä tietokoneissa voidaan ehkä käyttää sellaista tekniikkaa, että nykyaikaisten tietokoneiden mikroprosessoreja valmistetaan valtavan suuressa koossa. Eli kun tämä nykyaikainen prosessori muutetaan vaikka neliömetrin suuriseksi, mutta sen komponenttien koko sekä latomatiheys olisi samanlainen, kuin nykyisten hyvin pienten Intelin uusimpien prosessorien, niin tietokoneen laskentateho kasvaa valtavaksi, mutta ongelmana tietenkin on prosessorin lämpiäminen.

Tämän vuoksi täm kaltainen prosessori on hankala asentaa kotitietokoneisiin. Mutta suoraan valtameren tai järven pohjaan upotettuna, tällainen tietokone olisi hyvin tehokas. Näet jos tuo superlaskin olisi täysin veden ympäröimä, ja sen läpi kulkisi jäähdytysvesi, niin silloin tuon laitteen lämmöt saadaan pidettyä aisoissa. Toinen tapa olisi tietenkin valmistaa tämä mikropiiri nanoteknologian avulla. Eli kolme kulta-atomia voisi muodostaa äärettömän pienen transistorin. Ja sitten noihin kulta-atomeihin voidaan kiinnittää hiiliketjut, jotka toimivat sähköjohtimina.

 Ja toki myös suurempiin mikropiireihin voidaan asentaa hiilijohtimet, joiden avulla tämän vanhemman mallisen prosessorin tehoa voidaan nostaa. Suprajohtavuuden avulla pystytään tavallistenkin tietokoneiden tehoja moninkertaistamaan jäähdyttämällä sen komponentteja absoluuuttiseen nollapisteeseen, jolloin niiden johtimiin ei tule vastusta, joten sähkövirta voi kiertää tuossa virtapiirissä ikuisesti, mikäli lämpötila vain on tarpeeksi alhaisena. Mutta kun lämpötila nostetaan ylemmäksi, niin silloin alkaa taas johtimen atomien värähtely, jolloin vastus pysäyttää elektronien liikkeen johtimessa.

Tällainen paikka, missä lämpötila laskee lähelle absoluuttista nollapistettä on Maapallon tai Kuun varjopuoli, koska kaasukehän ulkopuolella pääsee lämpö välittömästi karkaamaan avaruuteen. Joten tulevaisuudessa saattaa Maapallon tai Kuun varjossa leijua supertietokonekeskuksia. Kuun varjoon sijoitetun datasatelliitin toteuttaminen on melkolailla houkuttelevampaa, jos halutaan käyttää hyväksi atomivoimaa. Näet planeetan kääntöpuolelle ei pääse auringonvaloa, mikä tekee aurinkokennoista hyödyttömiä.

Mutta tuo datakeskus voi käyttää hyödyksi myös polttokennoja. Tällaisen Maapallon kiertoradalle sijoitetun datasatelliitin köyttövoima voidaan tuotaa siihen kiinnitettävien vety- ja happikäyttöisten polttokennojen avulla, ja tuo polttokennojärjestelmä voisi olla sellainen, joka voidaan tankata esimerkiksi datasatelliittiin telakoitavan AGENA-rakettivaiheen avulla.

Eli nämä telakoitavat rakettivaiheet pitäisivät sisällään sekä tuon datasatelliitin asemointimoottorit, että polttokennojen vaatiman hapen ja vedyn. Nämä aineet voidaan siirtää data-aseman ulkopuolelle asennettuihin säiliöihin erityisen tankkausmanipulaattorin avulla, ja kummalekin sekä hapelle että vedylle pitää olla oma kiertonsa.

Ja toki myös polttokennojen tulee sijaita data-aseman kuoren ulkopuolella mahdollisen räjähdyksen varalta, jotta aseman elektroniikka ei vaurioituisi. Samoin tietokoneen säädöt hoidetaan etäkäytön avulla Maasta käsin, ja asemalla olevat kauko-ohjattavat robotit tulevat hoitamaan komponenttien vaihdon. Nämä ehkä hiukan jotain Cylonia tai C3PO:ta, ja niiden ohjaaminen tapahtuu VR-lasien sekä datahanskojen avulla.