Ne voivat vaania missä vain

Kun puhutaan elämää jäljittelevistä koneista, niin tulevaisuuden vakoilulaitteet muistuttavat hyönteisiä tai roskia. Niiden suunnittelussa käytetään sellaista tekniikkaa, joka estää ihmistä vahingoittamasta sitä. Eli hyönteisen käyttö tilavalvontalaitteen mallina on ehkä vähän absurdi, koska jos huoneessa lentelee esimerkiksi kärpäsiä, niin silloin ihmiset saattavat lyödä sitä todella kovaa.

Tämä merkitsee sitä, että kääpiörobotti saattaa tuhoutua. Mutta jos robotti lentää ikkunaruutujen väliin,  ja alkaa leikkiä kuollutta kärpästä, niin siihen ei varmasti kovin moni ei siihen kiinnitä huomiota. Ja tämä vakoilurobotti ei ehkä edes ole mitenkään naamioitu, vaan se asettuu sellaiseen paikkaan, että tämä koje voi tehdä tarvittavat äänitykset ja poistua tilasta ennen kun se purkaa äänitteensä. Samoin elektroninen valvontalaite voidaan kiinnittää esimerkiksi taistelukoneeseen magnesiumsoihdun paikalle, tai se voi itse hivuttautua koneeseen ja pudottautua operaatioalueelle ilman, että lentäjä edes tietää tästä laitteesta mitään.

Se voi ulkonäöltään muistuttaa hämähäkkiä, jonka seutti on oikeastaan kokoontaiteltava paraboliantenni. Nanoteknologia tekee niistä erittäin pienikokoisia mutta samalla niiden teho on samaa luokkaa kuin vanhanaikaisten isojen kojeiden. Mutta nämä luontoa jäljittelevät kojeet voivat esimerkiksi olla kuin pieniä kovakuoriaisia, jotka etsiytyvät esimerkiksi mikropiireille, ja välittävät kaiken niiden kautta kulkevan datan kolmannelle osapuolelle. Eli ne esimerkiksi kaluavat jostain  GSM-piiristä komponentin irti, ja asettavat itsensä tuon piirin tilalle. Ja tuo pieni kone sitten manipuloi RFID-tunnisteita, että se päätyy varmasti niiden puhelinten sekaan, joita annetaan valtion ylimmälle johdolle.

Näin ne voivat valvoa näiden henkilöiden puhetta sekä kaikkea datan käyttöä. Myös helminauhamaisia polyboteja voidaan tulevaisuudessa lähettää tutkimaan esimerkiksi kriisialueita tai luonnonkatastrofeja. Ne muistuttavat ulkonäöltään matoja tai tuhatjalkaisia, ja ne voivat hajottaa sekä liittää itsensä yhteen, jotta nämä koneet voivat kattaa mahdollisimman suuren alueen tai selviytyä mahdollisimman tehokkaasti esimerkiksi virtaavasta joesta.

Nämä robotit sekä valvontalaitteet ovat mahdollisia tehokkaiden voimanlaitteiden, nanoteknisten komponenttien sekä kehittyneen tietokoneohjelmoinnin takia, mikä takaa niille mahdollisuuden autonomiseen toimintaan. Eli operaattori määrää vain alueen, jonka hän haluaa tutkia, ja nuo robotit sitten lähtevät tehtäväänsä esimerkiksi klusteri- eli rypälepommin kuoren sisällä, ja ne sitten pudotetaan kohdealueelle lentokoneista tai helikoptereista.