Tekoälyn koodinhallinan ongelmista

Kun ajatellaan tietokoneen sekä ihmisen välistä viestintää, niin meidän pitää tietää se, että tietokoneet ymmärtävät kaikki asiat hiukan toisin kuin ihminen. Toisin kuin normaali henkilö, joka oppii sekä omaksuu automaattisesti tietoa, mitä hän saa ympäristöstään, niin tietokoneen rakentaminen aunomisesti oppivaksi on todella vaikeaa. Se minkä ihmisaivot oppivat ilman sen kummempaa ajattelua tai mallintamista on ajattelevalle tietokoneelle ohjelmoitava vaihe vaiheelta. Tämän takia me emme voi tehdä kovin helposti tietokonetta, joka oppii spontaanisti erilaisia asioita.

Tietenkin voimme luoda auton, joka ikään kuin äänittää liikkeensä, eli ajaja ajaa jonkun reitin ensimmäisellä kerralla manuaalisesti, mutta myöhemmin auto sitten osaa toistaa kaikki ajajan liikkeet nauhalta. Siitä kuitenkin on pitkä matka autoon, joka pystyy ajamaan liikenteessä ilman kuljettajan apua. Näet oikeasti kadulla ajettaessa pitää ottaa huomioon miljoonia erilaisia muuttujia, joiden mukaan auton keskustietokoneen pitää suorittaa ajo-operaationsa. Se että auto kiltisti jarruttaa jokaisen esteen edessä saattaa olla järkevää toimintaa, mutta tietenkin aseellinen hyökkäys pitää huomioida, jotta robottiauto olisi turvallinen. Ja se että ohjelmoija unohtaa kuvailla tietokoneelle esimerkiksi sateenvarjon tai kävelykepin , saattaa aiheuttaa sen, että auton turvamoodi menee päälle.

Toki tämä esimerkikki on ns. "rautalankamalli", mutta kuten olemme huomanneet, niin kadulla ei tällä robottiautolla kyllä varmasti ajettaisi kovin turvallisesti, koska niiden ohjelmointi on niin vaikeaa. Näet kun tällaista tietokoneohjelmaa rakennetaan, niin ohjelmoijan tulee silloin kuvailla sille jokainen mahdollinen esine, joka saattaa tulla tielle. Samoin erikoistilanne missä vaikka poliisi ohjaa liikennettä pitää huomioida kun tällaista robottia ohjelmoidaan, toisaalta se ei varmasti saa myöskään väistää jokaista karkkipaperia, mikä on kadulle pudonnut. Mutta se että auto osaa ajaa paikasta toiseen ei vielä tee siitä sen älykkäämpää kuin esimerkiksi kovakuoriaisesta.

Todella älykäs tietokone on vielä kaukana tästä laitteesta. Varsinaisesti älykäs tietokone olisi sellainen, että se oppisi kuten ihminen. Eli se hakisi sensoriensa kautta tietoa ympästöstään, ja soveltaisi tätä tietoa tuleviin käytösmalleihinsa. Tämä tapahtuma on ihmisen aivoissa automatisoitu. Mutta jos me haluaisimme rakentaa tietokoneen, joka oppii kuten ihminen, niin meidän pitää silloin luoda valtavan monimutkainen tietokoneohjelma, joka ottaa huomioon myös erilnäiset kielelliset omituisuudet. Ja se että tietokone oppii jotain asioita ei merkitse sitä, että se omaa tippakaan abstraktia ajattelua. Eli vaikka tietokone istuisi luokassa, ja osaisi toistaa jokaisen opettajan antaman sanan sekä ratkaista kaikki taululla esitetyt tehtävät, jotka muuten voidaan sille ohjelmoida, niin silti se ei osaisi luoda mitään uutta.

Vaikka voisimme tehdä auton, joka osaa ajaa pisteestä A piteeseen B turvallisesti, niin emme vielä osaa tehdä tietokonetta, joka pystyy tuotekehitykseen. Eli toki osaamme luoda CAD-ohjelman, joka voi Poincarén vättämän pohjalta luoda kaikki maailman geometriset muodot, joten toki tietokone voi periaatteessa rakentaa litteitä autoja, jotta ne olisivat aerodynbaamisesti mahdollisimman edullisia ratkaisuita. Mutta mitään uutta se ei osaisi vielä luoda. Eli abstrakti ajattelutapa jota mielikuvitukseksi kutsutaan mahdollistaa sen, että ihminen voi mallintaa asian päässään, ja siirtää tuon mallintamansa asian esimerkiksi CAD-piirrokseksi. Ja vasta tietokone, joka pystyy tähän voi ottaa komennon avaruusaluksessa, mikä lentää toiseen tähteen.