Älykkäät robottikoirat sekä erikoisvarutellut lennokit ihmisten turvana epidemioiden sekä katastrofeissa että maailmankaik keuden tutkimuksessa ja sodissa

(Kuva 1)

Älykkäät tietojärjestelmät voivat turvata ihmisten elämää monissa erilaisissa tilanteissa, ja tämä tietenkin tekee niistä myös tavallaan vaarallisia. Esimerkiksi biolastuihin perustuvia tunnistimia kehitetään jatkuvasti esimerkiksi biologisen- tai kemiallisen uhkatilanteen havaitsemiseksi mahdollisimman aikaisin, ja tuollaiset "sniffer-laitteet" voivat tunnistaa jopa yksittäisen ihmisen miljardien ihmisten joukosta. Tuollaiseen biolastuun perustuva lukulaite voidaan automatisoida, ja se voi toimia siten, että nuo välineet asennetaan vaikka jokaiseen liikennevaloon, ja jos tuollainen organismi laskeutuu sen tunnistinosan päälle, niin silloin tuo laite voi lähettää tiedon tästä esimerkiksi suoraan kulkutautien kontrolloinnista vastaaville viranomaisille. Ja tuo biolastuun perustuva tunnistinjärjestelmä voi esimerkiksi tulevaisuudessa seuloa automaattisesti syöpäsairaita ihmisiä väkijoukosta, jotta heidät saadaan tarpeeksi ajoissa hoitoon.

Mutta tuo sama tunnistinjärjestelmä, mikä ehkä perustuu siihen, että biosensorin yli imetään ilmaa, jolloin tuo väline muistuttaa lähinnä keinotekoista nenää, jonka hajukäämin paikalla on biosensorilastu. Tuo lastu ei ehkä ole täysin huoltovapaa, vaan se tulee ehkä vaihtaa kerran päivässä, mutta periaatteessa tuo väline on sama, mitä käytetään esimerkiksi hemoglobiinitason analysointiin sairaaloissa. Tuo biolastun vaihtaminen voi olla hyvin helppoa, ja sen toiminta perustuu siihen, että tietyt entsyymit itse asiassa katkovat äärimmäisen ohuita sähköjohtoja, ja tuon sirun päällä voi olla pieni soluviljelmä, missä on vaikkapa syöpäsoluja vastaan toimivia immuunisoluja, jotka alkavat kehittää vasta-aineita, mikäli niiden päälle laskeutuu syöpäsolu. Samoin tuo kemiallinen analysaattori voi olla oikeastaan kaasukromatografi, jolla voidaan suorittaa erittäin tehokas kemiallinen analyysi. Tuon kaasukromatografin tarvitsema pitkä putki voi olla avoimena, ja sen läpi imetään ilmaa, ja noin voidaan kehittää keinotekoinen hajuaisti. Ja tuo laite voidaan asentaa esimerkiksi koiramaiseen robottiin, millä voidaan etsiä tiettyjä ihmisiä tai vaarallisia aineita luonnosta.

Radioaktiiviset aineet ovat tietenkin siksi helppoja löytää, että ne voidaan löytää gammakameran tai geigermittarin avulla, mutta kemikaalien ongelma on siinä, että ne eivät säteile sähkömagneettisen säteilyn aaltopituudella, joten ne voidaan havaita koulutettujen koirien avulla. Ongelma sitten on siinä, että tuota koiraa voidaan häiritä, eli sen päälle voidaan suihkuttaa huumausaineita, tai ampua huumaavalla piikillä, ja esimerkiksi hermokaasujen havaitseminen on koiralle vaikeaa, koska se voi kuolla tuon aineen vaikutuksesta. Näin ollen tuollainen biosensoreilla varustettu mekaaninen koira voisi olla erittäin käyttökelpoinen ratkaisu noiden äärettömän vaarallisten aineiden etsintään. 

Sillä voisi olla gammakamera sekä sniffer-laite sensoreinaan. Tuo laite voi tunnistaa ihmisen tarkasti esimerkiksi DNA:n avulla, ja kyseessä olisi eräänlainen kävelevä kenttälaboratorio, millä voisi olla monia vaarallisiin aineisiin liittyviä tehtäviä, kuten niiden alkulähteen määrittämistä sekä niiden paikannuslaitteiden avulla tuo mahdollinen kemikaalivuoto voidaan paikallistaa. Tuon kaltaisia laitteita on kuulemma esimerkiksi AREA-51:n käytössä. Ja NASA tutkii tuollaisia (Kuva 1) robottikoiria siksi, että niiden avulla voidaan tutkia myös muita planeettoja, eli sinne lähetetään tuollainen jalkojen varassa liikkuva laboratorio, joka voi olla esimerkiksi kuvan 1 koiran kaltainen. Tuo väline voi toimia esimerkiksi atomivoimalla, ja jos kyseisen välineen tekoäly on tarpeeksi kehittynyt, niin se voi tulevaisuudessa ehkä hypellä Titan-kuun tai jonkun muun taivvaankappaleen pinnalla. 

Mutta tuolla laitteistolla voidaan toteuttaa myös kauhistuttava salamurhajärjestelmä, jossa esimerkiksi Predator-lennokissa tai FireScout helikopterissa on ohjelmoituna jonkun ihmisen DNA, ja ne jäljittävät häntä omien sensoriensa avulla. Kun tuo taistelurobotti tulee tulietäisyyden päähän hänestä, niin sitten tuo lentolaite avaa tulen. kohteet se tunnistaa laitteen muistiin ohjelmoitujen parametrien perusteella, eli niiden muistissa voi olla kohdehenkilön valokuva, sormenjäljet sekä DNA, ja myös Predator sekä FireScout voivat olla atomikäyttöisiä lennokkeja, joilla on vuosikausien toiminta-aika ilman mitään välitankkauksia. Eli avaruusteknologiasta tutun välineen avulla tuollainen lennokki voi lentää vaikka vuosikausia, ellei niiden roottorin laakerointi satu hajoamaan. 

(Kuva 2)

Ja varsinkin tuosta robottihelikopterista voi tulla erittäin tehokas väline myös ilmakehällä varustettujen kappaleiden kuten Titanin tai Venuksen tutkimuksessa, ja ne voivat lentää paikasta toiseen, ja analysoida planeetan pintaa. Marsin ohut kaasukehä tietenkin vaatii erittäin pitkiä roottorinsiipiä, mutta muuten tuolla laitteella voidaan tutkia myös Marsin alankoja. Toki sen käyttöä rajoittaa riippuvuus sopivasta kaasun paineesta, joten sillä ei voida operoida Kuun tai muunkaan kaasukehättömän kappaleen tutkimusprojekteissa, mutta robottikoira ei ole riippuvainen kaasukehästä, ja toki sitä voidaan käyttää myös vuoristoissa, missä ilma on erittäin ohutta, ja robottihelikopteri ei voi toimia.

Helikopterin hyvät puolet lentokonemaisiin lennokkeihin nähden on niiden kyky leijua kohteen yllä sekä laskeutua pystysuoraan, jolloin se voi kerätä planeettojen pinnalta näytteitä. VTOL-koneen lähettäminen joihinkin kohteisiin kuten paksulla kaasukehällä "varustetuille" kappaleille on myös houkuttelevaa, mutta toisissa tilanteissa ongelmia voi seurata siitä, että roottorien siipien koko on niin suuri, mutta kyseessä olisi kaksimottorinen lentämiseen sähkömoottoreita käyttävä "tilt-rotor" kone, joka ehkä muistuttaa joskus kaukaisessa tulevaisuudessa rakenteeltaan hieman Boeing V-22 "OSPRAY"-konetta (Kuva 2), mutta olisi sitä pienikokoisempi sekä toimisi autonomisesti tietokoneen ohjaamana., mutta tuohon koneen valmistuminen on ajankohtaista vasta useiden vuosien kuluttua, kun poliittinen tilanne on otollinen sen rakentamiselle, ja tekniikka on tarpeeksi pitkälle kehitettyä. Joten aivan lähitulevaisuuden projekti ei ole kyseessä.

Eli niiden runkoon asennettu RTG-generaattori voi tietenkin antaa tuollaiselle helikopterille tai lennokille vuosia kestävän toiminta-ajan, mutta vielä enemmän kapsiteettia saattaisi olla sellaisessa turbogeneraattorissa, mikä pyörii lennokin pudottaman letkun läpi kulkevan ilman avulla, ja vaikka tuo kapillaariputkeen perustuva turbogeneraattori olisi ehkä hiukan kömpelömpi kuin RadioTermoGeneraattori, niin sen hallussapitoon ei tarvita mitään erityisiä lupia, ja tuo laite ei ole mitenkään riippuvainen Auringonvalosta, mikä rajoittaa aurinkokäyttöisten lennokkien toimintaa varsinkin Napa-Alueilla, mutta muuten nuo aurinkovoimalla toimivat lennokit ovat sellaisia laitteita, joilla on paljon potentiaalia esimerkiksi valvontatehtävissä. Kaukana muiden koneiden yläpuolella lentävät aurinko- tai muuten sähkökäyttöiset, STEALTH-tekniikkaa käyttävät lennokit voivat osoittaa kohteita taktisille rynnäkkökoneille, sekä ne voivat soluttautua vihollisen linjojen ylitse ja iskeä itse johonkin kohteeseen. Noita tutkassa näkymättömiä HELIOS:in kaltaisia laitteita on vaikea tuhota, koska STEALTH-tekniikkaa käyttävä laite on erittäin vaikeaa tuhota, ja toki nuo tulevaisuuden tiedustelukoneet voivat ladata akkunsa radioaaltojen avulla, eli niihin kohdistetaan voimakasta radiosätelyä, millä sitten niiden akut voidaan ladata.