Avaruusasemat sekä bioteknologiaan nojaava elossapitojärjestelmä

(Kuva 1)

Tarkka esitutkimus oli yksi onnistumisen edellytys, kun puhutaan esimerkiksi Normandian Maihinnoususta. Ilman Dieppeen tehtyä kokeellista iskua sekä tarkkaa rantojen tunnistamista, ja näytteiden keräämistä ei tuosta operaatiosta olisi koskaan tullut mitään. Mutta kuten Normandian maihinnousussa, niin esimerkiksi asemien perustamisessa muualle Aurinkokuntaan on noudatettava sellaista periaatetta, että kaikki voi oikeasti mennä pieleen, ja tuo asema on oikeastaan peruste sille, että esimerkiksi Kuuhun tai Marsiin voidaan tehdä onnistunut tutkimusmatka. Kun Punaiselle Planeetalle mennään, niin tottakai sen pinnalle laskeutunut alus voi tuhoutua, kun maa sen alla pettää. Eli alus laskeutuu vahingossa vaikka jonkun luolan päälle, jonka katto romahtaa, ja laskeutumisalus kaatuu kyljelleen. Ja vaikka tuo planeetan pinta tutkitaan miten tarkasti hyvänsä, niin silti voi sattua onnettomuus, joka tuhoaa tuon aluksen. Siksi täytyy aina rakentaa vähintään kaksi alusta, joilla edes lennetään tuonne Marsiin. 

(Kuva 2)

Todellisuudessa tuo tutkimusprojekti vaatii enemmän aluksia, joista osa kuljettaa miehistöjä sekä osa taas varusteita. Ja tuo miehistö ei Kuusta tai Marsista aivan heti lähde pois, joten he tarvitsevat mukavammat tilat kuin jonkun aluksen. Eli Marsiin tullaan sitten rakentamaan myös isompi sekä kestävämpi asema, jonne miehistö voi siirtyä oleskelemaan, kun he työskentelevät tuon planeetan pinnalla. Asema saattaisi olla moniosainen, eli osa siitä koostuisi helposti pystytettävistä, puhallettavista kuplahalleista, joissa esimerkiksi kasvatettaisiin ruokaa sekä analysoitaisiin pintanäytteitä, joita nuo henkilöt kaivaisivat tuon planeetan pinnasta. Antarktis toimii hyvänä koekenttänä, kun tällaisia asemia suunnitellaan. 

Siellä esimerkiksi voidaan testata niiden kokoamiseen tarvittavaa tekniikkaa. Mutta varsinaiset asuintilat sijaitsisvat erittäin hyvin suojatussa asemassa, joka muistuttaisi ulkonäöltään paljon joko Etelämantereella sijaitsevaa Yhdysvaltojen NAUMAYER(Kuva 2)- tai Australian PRINCESS ELISABETH(Kuva 3)-asemaa. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto olisi ehkä suotavampi, jotta asemasta voidaan tehdä moduulirakenteinen, eli nuo pienemmät moduulit yhdistetään toisiinsa puhallettavilla käytävillä, ja jokaisessa niistä on oma ilmalukko, ja tuo tietenkin takaa sen, että asema voidaan kuljettaa  Marsiin tai Kuuhun niin, että moduulit kulkevat kokonaisina.

(Kuva 3)

Moduulirakenne takaa sen, että asemalla tapahtuva onnettomuus voidaan rajata tehokkaasti sekä nopeasti, ja jos tulipalo syttyy, niin riittää että ilmalukko suljetaan, ja aseman moduulin joko annetaan palaa tai sitten se sammutetaan päästämällä kaasu ulos, tai pumpaamalla se erityiseen säiliöön. Jos moduulit ovat erillisissä sähkönjakelupiireissä, niin silloin mahdollinen oikosulku ei vaurioita muita moduuleja, jotka voivat jatkaa toimintaansa normaalisti, ja jos miehistö pääsee ulos, niin silloin moduulin voi antaa palaa loppuun. Käytettävä kaasuseos voisi olla Happea sekä Typpeä eli paineilmaa, mikä estää tulen räjähdysmäisen etenemisen aseman sisällä. Ja kun henkilöt eivät ole töissä, niin ilmanpainetta voidaan laskea, jotta tuli ei pääsisi syttymään.  

Nuo suuret NAUMAYER-tyyppiset kokonaisuudet ovat tietenkin mukavia, mutta jos niihin osuu mikrometeoriitti tai vastaava, niin koko operaatio saattaa vaarantua. Pienistä moduuleista koostuva asema voidaan myös valmistaa täysin erillisistä rakenteista, joiden välillä käytetään avaruuspukua siirryttäessä moduulista toiseen. Näin esimerkiksi biovaaran uhatessa ei erityisiä karanteenitoimia tarvita, vaan miehistö ainoastaan poistuu koemoduulista. Ravinnontuotanto sekä ilman pitäminen hengityskelpoisena tapahtuu tietenkin biologisten menetelmien avulla, eli sen kaikki ruoka tuotetaan viljelmien avulla, ja nuo kasvihuoneissa kasvatettavat kasvit sekä altaissa olevat viherlevät pitävät ilman hiilidioksidipitoisuuden aisoissa yhdessä aktiivihiilisuodattimien kanssa.

Ja tietenkin modulien erillään olo takaa astronauttien yksityisyyden, ja mahdollisen konfliktin sattuessa voivat henkilöt olla aidosti erillään. Toki tuollainen moduuli, oli se sitten NAUMAYER- tai PRINCESS ELISABETH-tyyppinen peitetään vielä puhallettavalla kuplahallilla, jotta mahdolliset mikrometeorit eivät vahingoittaisi sen pintaa. Erillään olevat moduulit ovat turvallisia myös tulipalotilanteissa, ja jos ruokaa kasvatetaan erillisissä moduuleissa, ja se koostuu monipuolisista lajeista, niin silloin kasvitautien riski vähenee. Eli tehtävää ei tarvitse lopettaa ruuan loppumisen takia. Myös se että miehistö ei ole jokainen samassa tilassa vähentää mahdollisen kulkutaudin riskiä, ja myöskään saastunut ilma ei pääse leviämään noiden moduulien välillä. Mutta voidaan olettaa, että tuo asema olisi rakennettu robottien avulla, ja miehistö saisi sen käyttöönsä "avaimet käteen"periaatteella. Ja noiden asemien vesihuolto olisi pakko järjestää niin, että moduuleissa olisi ns. suljettu kierto hapen sekä veden suhteen, jotta mahdollinen veden puute ei vaarantaisi tuota tehtävää. Eli suljetussa elossapitojärjestelmässä kaikki aineet kierrätetään ja käytettään uudelleen, ja tuo voi tulevaisuudessa olla testausalue ehkä tähtienvälistä avaruuslentoa ajatellen.