Arkeologiaa sekä teknologiaa

Meriarkeologiset kohteet  sijaitsevat erittäin usein rantojen lähellä sekä satama-alueilla, joissa kaivaminen tulee suorittaa niin, että sataman toiminta ei häiriinny, ja jos ajatellaan tarujen Atlantista, niin se on saattanut olla esimerkiksi rannalla ollut kaupunki, joka peittyi myrskytulvaan tai sitten joen virtauksen muuttuminen tai penkereen murtuminen on saattanut pyyhkäistä tuon kaupungin mereen. Ja tuolloin ei tietenkään mitään suuria kivenkappaleita ole jäänyt jäljelle. Arkeologit ovat löytäneet kadonneita kaupunkeja sekä Amazonasin- että Burman ja Kongon viidakoista, ja samoin Kuuban edessä olevalta merialueelta on löytynyt raunioita, eli ehkä joku noista oli se tarunhohtoinen Atlantis, josta Platon kertoi.

Mutta tietenkin voidaan pohtia sellaista mahdollisuutta, että tuo Atlantis olisi oikeastaan ollut jonkinlainen paimentolaiskansan asunto tai Jurtta, jota Mongolit käyttävät edelleen. Ja tuo paimentolaiskansa ehkä saapui Kreikan rannikolle omilla laivoillaan, ja he heittivät sitten Jurtat mereen. Toki jos Jurtta rakennetaan oikein, niin sen avulla voidaan myös sukeltaa meren pohjaan. Eli rakennusmateriaaliksi pitää tietenkin valita öljykangas tai muu vettä läpäisemätön materiaali kuten modernissa mallissa hiilikuitu, kevlar tai PVC, joka sitten tiivistetään esimerkiksi bitumilla tai tervalla niin, että vesi ei pääse saumoista sisään. Eli metallia ei tässä sitten käytetty, koska se tekee rakenteesta raskaan, mutta sen työstäminen hitsaamalla on hyvin helppoa. 

Ja sitten tuo umpinainen Jurtta vain lasketaan veden pohjaan, ja noin voidaan tehdä kevyt sekä tilava työtila, jossa on helppoa oleskella veden alla, eli kyseessä on kevyt sukelluskello, jonka lattia jätetään auki, jotta työ meren pohjassa olisi helpompaa, ja se pitää titenkin tehdä kuitenkin painepullot selässä, jotta mahdollisen repeämän sattuessa voisi miehistö pelastua. Jos puhutaan siitä, että tuo Sukelluskello muka painuisi kasaan veden paineesta, niin se ei ehkä ole totta, koska jos sen sisälle puhalletaan vastapainetta, niin silloin tuo vedenalainen teltta toki pysyy muodossaan. Kevyellä rakenteella siitä voidaan tehdä hyvin suurikokoinen, jolloin se voi peittää erittäin suuren alueen, mikä tietenkin auttaa kaivausten tekemisessä. Toinen vaihtoehto taas on vedenalainen kasvihuone, joka rakennetaan veden alle, ja puhalletaan tyhjäksi eli täytetään ilmalla, jotta miehistö voi sitten siirtyä tuohon rakennukseen.  

Muinaisilla kreikkalaisilla olisi ollut ongelmia tuon ilmanvaihdon kanssa, koska heillä ei ollut kompressoria, mikä sitten on pakollista, jotta hiilidioksidipitoisuus ei nouse liian suureksi. Eli tarvitaan kierrättävä ilmastointi, josta käytetään nimeä “Schorkel” tai snorkkeli. Tuossa järjestelmässä on oltava kaksi kompressoria, joista toinen imee ilmaa sisään, ja toinen poistaa sen, jotta ilmaa raskaampi hiilidioksidi saadaan poistettua tuosta sukelluskellosta, ja oikeastaan vain toisen kompressorin putken pitää olla pinnalle asti ulottuva. Kyseinen putki voidaan valmistaa joustavasta materiaalista kuten kumiletkusta ja varustaa koholla, joka pitää sitä pinnalla. Tuo kumiputki voi olla kelalla, ja se voidaan vetää alas, jotta esimerkiksi laiva ei törmäisi siihen. Ja tietenkin poistoputki voi olla myös lyhyt, ja kompressori puhaltaa poistoilman säiliöön, jossa sitten ylipaine poistaa tuon poistoilman venttiilin kautta. 

Tai mikäli kyseessä on syvässä vedessä oleva laitos, niin silloin tietenkin voidaan käyttää aktiivihiilipudistinta, missä ilmaa kierrätetään aktiivihiilen läpi, jotta aseman ei tarvitse jatkuvasti pitää ilmaputkea meren pinnalla. Jos puhutaan modernien meriarkkeologien työtiloista, niin sähkövoimaa tuo paikka voisi saada esimerkiksi vedenalaisten tuulimyllyjen avulla, ja Internetyhteys voisi tulla pintaan nostetun viestiantennin avulla, joka on ehkä hyvinkin ohuen antennijohdon päässä oleva koho, jossa voi olla vaikka satoja kilometrejä tuota johtoa, ja tällä helposti liikuteltavalla ratkaisulla voidaan esimerkiksi suorittaa vedenalaisia kaivauksia laivareittien sekä satamien alueella, koska näin sukeltajat voivat toimia ilman, että laivaliikennettä häiritään. 

Pysyvät sekä suuremmat asemat rakennetaan aivan samalla tavoin, mutta niissä käytetään tietenkin jykevämpiä rakennusaineita, ja ne ovat kooltaan lähinnä supermarketin luokkaa olevia keskuksia, joissa on käytössään sukellusveneitä sekä robotteja, joilla nuo tutkijat voivat suorittaa tutkimuksia valtameren pohjassa. Kyseiset asemat ovat siitä hyviä, että niiden avulla työskentelevien tutkijoiden ei tarvitse käydä välillä pinnalla, ja täten he eivät tarvitse dekompressiota, vaan oleskellessaan meren pohjalla, heidän kehonsa on samassa paineessa kuin ympäröivä vesi, ja kun he sitten menevät yhteysalukseen, niin siellä sitten on paineentasauskammio, eli heidän elimistöönsä kohdistettava paine tasataan tuossa sukellusveneessä.