![]() |
Kuva I |
Albert Einstein kehitti aikoinaan käsityksen gravitaatiolinssi (Kuva I), joka tarkoittaa sitä, että galaksit tai muut massiiviset kappaleet taittavat valoa kuten linssit taittavat sitä teleskoopeissa. Tämä ilmiö on todistettu oikeaksi samalla kun Mustat Aukot on löydetty universumista. Gravitaatiolinssi ei kuitenkaan ole aivan oikea termi tuolle ilmiölle, koska myös galaksien kaasupilvet taittavat valoa, ja samoin valon hiukkanen fotoni on oikeastaan vain elektronin muunnos,niin gravitaatiolinssin kohdalla voidaaan puhua vain energialinssistä. Ja esimerkiksi ionisoitunut vety tai muu kaasu voi muodostaa samalla tavoin linssin, kuin galaksitkin muodostavat. Tätä ilmiötä voidaan hyödyntää myös valtavissa teleskoopeissa, joiden rakentaminen on muuten työlästä. Eli Maapallon ilmakehään tai avaruuteen voidaan kehittää valtavan voimakas magneettikenttä, joka muodostaa täydellisen optisen linssin, jossa valoa taittaa ionisoitunut kaasu.
Tuolla välineellä voidaan kuvata esimerkiksi valtavan kaukana olevia tähtiä, mutta sillä voisi olla erittäin ikävä käyttötarkoitus, kuten monilla muillakin avaruuslaitteilla on ollut. Eli kuten tiedämme, nii väärissä käsissä lähes kaikki tieteet sekä tekniset välineet ovat äärettömän vaarallisia, ja esimerkiksi avaruuteen lähetettävät paraboliset peilit ovat varmasti hyvin ikäviä yllätyksiä, jos niitä ajatellaan esimerkiksi sotilaallisesta näkökulmasta. Vaikka esimerkiksi vuonna 1929 ei ollut mahdollista lähettää avaruuteen kilometrien laajuisia pelejä, niin nykyään vaikkapa viiden kilometrin laajuisen mylar--parabolin tekeminen ei ole kovin vaikeaa, ja jos puhutaan esimerkiksi toiminnanohjausjärjestelmistä, niin esimerkiksi tuhansia kääpiösateliitteja voidaan ohjata ryhmänä, niin että ne voivat suunnata peileillään valoa samaan paikkaan, ja niissä voi olla aivan tavalliset sateenvarjomaiset antennit, jotka päällystetään hopeoinnilla, jolloin nuo satelliitit muodostavat polttopisteen Maan pinnalle.
![]() |
Kuva II |
Eli käytännössä kyseessä olisi jopa tuhansien kilometrien kokoinen suurennuslasi, jonka polttoväliä voidaan muutella käytännössä rajattomasti, ja tuo tekee laitteesta valtavan vaarallisen, mikäli se joutuu vääriin käsiin. Tästä valtavasta linssistä on olemassa myös materiaa oleva versio, missä käytetään samanlaista materiaalia kuin piilolinsseissä, ja tuo äärettömän kevyt muovikalvo voidaan muotoilla siten kasaan painettavan linssin muotoon. Tuo materiaali on äärettömän kevyttä ja haurasta, mutta avaruudessa siihen ei kohdistu ilmanvastusta, ja ei sen leitteen tarvitse toimia skovin kauaa, tai läpinäkyvä muovipussi, mikä on muotoiltu linssiksi puhalletaan avaruudessa täyteen ilmaa. Ja tuloksena voi olla kilometrien suuruinen polttolasi, millä voidaan polttaa muita satelliitteja.
![]() |
Hermann Oberth (1894-1989) Kuva II |
Teksti löytyy myös täältä: http://kimmonsivu.bogspot.fi
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.