Miten Sokrates neuvoisi nykyaikaisia väittelijöitä?

Kun filosofi väittelee puhdasoppisessa filosofiassa, niin hän ei käytä mitään empiirisiä todistusmenetelmiä. Filosofi pyrkii etsimään totuuden vakuuttamalla muita puheellaan, ja hänen esiintymisensä tuossa tilanteessa on äärimmäisen tärkeää. Joten filosofinen väittely on oikeastaan eräänlainen "rap-battle". Siinä pyritään Väinämöisen tapaan " laulamaan vastustaja eli vastaväittäjä suohon", ja kuten kaikki tietävät, niin mikään väittelijän ulkomuotoon liittyvä asia ei saa vaikuttaa esitykseen. Kun väitellään, niin mitkään Sokrateen pömppövatsaisuudet tai muut asiat eivät itse väittelyyn saaneet vaikuttaa.

Eli kun filosofit väittelevät, niin silloin pitää muistaa pysyä asiassa tai muuten väittely venyy äärettömän pitkäksi. Ja jos esimerkiksi joku Ateenalainen aikoinaan sattui vetoamaan jumaliin, niin ammattifilosofi kysäisi, että kuuluiko joku olympoksen jumalista tuon vastaväittäjän tuttavapiiriin. Ja kun tämä niin innokkaasti esitteli esimerkiksi Zeuksen ajatuksia, niin hän toki sitten tuo myös herra Zeuksen itsensä paikalle, jotta tämä voi sitten kertoa, että ovatko ne hänen omia ajatuksiaan.

Sekä sen että onko olympoksen ylijumala nyt tuon vastaväittäjän läheinen ystävä. Mutta muuten noita empiirisiä todistuksia ei kuitenkaan ole tapana hankkia. Syy tähän on siis se, että tuollainen tekniikka, missä vaaditaan vaikkapa hiukkaskiihdyttimiä on hiukan vaikeaa tuoda paikalle. Ja samoin noiden laitteiden antamat lukemat varmasti ovat hyvin vaikeasti tulkittavia. Joten aikakoneella meidän aikaamme siirretty vanha Sokrates varmasti antaisi vielä sellaisen ohjeen väittelijöille, että "puhukaa niin että minäkin ymmärrän".