Mihin katosivat moalinnut?

Kuva I

Kaikki me tiedämme, että oravan suloisuus perustuu sen muhkeaan häntään, mutta miksi tuolla eläimellä on tuo komea puuhkansa? Se ei ole sitä varten, että ihminen tekisi siitä, turkiksia vaan tuon karvaisen ulokkeen tarkoitus on paitsi suojata oravaa viimalta, niin myös tehdä siitä ikävä ruokapala jokaiselle eläimelle, joka sitä ikinä uhkaa. Vai voitteko ajatella olevanne esimerkiksi matelijoita, jotka yrittävät niellä tuota eläintä. Se jää varmasti kurkkuun kiinni, mutta jos esimerkiksi joku käärme nielaisee sen, niin sitten tuo karva saattaa jäädä kiinni suolistoon ja tukkia sen.

Eli tämän takia kyseinen eläin on kasvattanut karvaisen hännän, mutta se omaa samalla myös erittäin tehokkaan pakokeinon, eli se voi hyppiä puusta toiseen, ja pienen kokonsa takia tuo eläin voi myös paeta puiden oksien kärkiin, jossa sitä tietenkin voivat uhata pienet jalohaukat sekä pöllöt, mutta niitä voi orava paeta hyppäämällä alas puusta tai valitsemalla kuusia elinympäristökseen, koska tiheä oksisto suojaa sitä myös noilta haukoilta,  eikä myöskään petolintu metsästä mielellään oman kotipuunsa lähellä, koska sen jätökset  paljastaisivat tuon pesän olemassaolon.

Vaikka esimerkiksi hiirihaukka (kuva I) on nopea ja tehokas saalistaja, joka syö paljon nimenomaan hiiriä sekä muita pikkujyrsjöitä, niin se on itse monien isompien petolintujen ruokalistalla, ja vaikka haukkalintu yleensä ei toisia haukkoja syö, niin isot pöllöt voivat olla sille erittäin vaarallisia. Oravan kokoisia eläimiä suojelee niiden nopeus, sekä pieni koko, ja esimerkiksi kotka tai helmipöllö ei varmasti kovin mielellään hyökkää nimen omaan oravien kimppuun, koska oravan kimppuun käyminen on sille kuitenkin melko vaarallinen toimenpide, koska iso petolintu tietenkin tarvitsee energiaa, ja pieni orava on sille vain suupala.

Kuva II

Isojen petolintujen kannattaa aina arvioida sitä, että onko orava riskin arvoinen, koska hyökätessään tuon pienen olennon kimppuun, niin sen pitää lentää puiden välissä, millon se voi ensinnäkin satuttaa siipensä ja toiseksi se voi itse joutua saaliiksi, jos puussa vaaniikin hilleri, joka voi iskeä ison linnun kimppuun, jos tämä ei sitä huomaa ajoissa. Orava itse on pesärosvo, joka verottaa tehokkaasti lintujen munia, mutta tietenkin pienet linnut ovat tehokkaita lisääntyjiä, ja orava sekä muut petoeläimet ovat muodostuneet historian saatossa säännöstelemään noiden pienten siemensyöjien sekä muiden eläinten määrää. Ja isojen petolintujen ollessa kyseessä, on ruokalistalla myös muita petoja.

Isojen haukkojen sekä pöllöjen ruoaksi voivat joutua toiset pöllöt, haukat sekä myös hillerien ja muiden näätien sekä kettujen poikaset. Eli mikään kauhea eläin ei hiirihaukka kuitenkaan ole, ja tuskin kotimainen kotka nyt sen täysikasvuisen poron sinne puuhun vie syötäväksi. Toki haastinkotka lähes kolmimetrisine siipineen voi nostaa puuhin melko painavan eläimen, ja tuon valtavan petolinnun takia esimerkiksi Uuden Seelannin Moalintu katosi Maan päältä, mutta tietenkin voidaan kysyä, että miksi Australian emu-lintu kuitenkin on elossa oleva laji.

Kuva III

Eli haastinkotka ei kuitenkaan Australiassa koskaan käynyt. Syy siihen että hävitys kohtasi nimen omaan moa-lintuja on jäänyt itselleni hämäräksi. Vaikka haastinkotka olisi hävittänyt isot moat sukupuuttoon, niin se ei selitä Uuden Seelannin ylängöillä eläneiden kanan kokoisten moalintujen hävitystä, ja eläintutkijat ovat käyttäneet sellaista argumenttia, että onhan kiwikin(Kuva III) maassa elävä lentokyvytön lintu, joten miksi se ei joutunut hävityksen kohteeksi. Ja koska tuo moalintujen hävittäminen oli niin perusteellista, niin voidaan ajatella, että haastinkotka oli tulokaslaji, joka sitten hävitti noita moalintuja niin paljon, että se johti yhdessä ihmisen toimien kanssa koko lajiston tuhoutumiseen, mutta voidaan kysyä, että mikä oli Uuden Seelannin hallitseva peto, koska muuten noita valtavia lintuja olisi ollut liikaa. El joku metsästää kyllä noita eläimiä, eli kaikilla saarilla on petoja.

Ja ainakin moan nokka (Kuva II) vaikuttaa siltä, että kyseessä olisi haukkalinnun tapaan lihaa syövä lintu. Eli tuon teorian mukaan moa tai joku sen sukulaisista oli viimeinen ns. "hirmulinnuista", joiksi kutsutaan hirmuliskojen jälkeen kehittyneitä isokokoisia strutsimaisia lihansyöjälintuja (kuva IV), joista ei yhtään lajia ole ainakaan täydellä varmuudella jäljellä. Mutta tarinoiden mukaan noita valtaisia "petostrutseja" on vielä jossain kaukaisilla saarilla tai viidakoissa.  Kyseiset linnut saalistivat yleensä siten, että ne käyttivät päätään kuin kirvestä, joten myös moa on saattanut olla petolintu, koska pähinänakkelimaisen nokan tarkoitus on nimenomaan se, että tuo rakenne kestää iskuja, sekä lävistää tehokkaasti linnun uhria. Kiwin nokka sopii muuten erittäin hyvin munien syömiseen, joten on esitetty sellainen teoria, että jos moat eivät vartioineet muniaan, vaan jättivät ne tulipeäisiin onkaloihin haudottaviksi, niin ehkä kiwit sitten söivät kaikki noiden moalintujen  monat, niin että koko laji kuoli sukupuuttoon.

Kuva IV