Jäähdyttimessä on sen salaisuus (Focke Wulf Fw-190 "Taifun")

Fw--190
Kuva I

Focke Wulf Fw-190 "Taifun" oli aikansa parhaita hävittäjäkoneita, jotka varsinkin heti käyttöönottonsa jälkeen vaaransivat RAF:n toiminnan. Vuonna 1941 tuo tähtimoottorilla varustettu hävittäjä oli täysin ylivoimainen Supermarine Spitfireen nähden, ja kyseinen tilanne oli vähällä johtaa katastrofiin. Focke Wulf Fw-190 oli todella tehokas lentokone, joka on ollut mm. legendaarisen 352 ilmavoittoa saavuttaneen Erich Hartmannin koneena itärintamalla. Syy siihen, että Fw-190 oli niin tehokas, johtuu sen moottorista. ¨Eli Fw-190:ssa oli ilmajäähdytteinen tähtimoottori, mihin oli lisätty erillinen öljynjäähdytin.

Sen takia kyseisen lentokoneen moottorista voitiin ottaa enemmän tehoja irti, kuin mitä silloisista V-moottoreista saatiin, samoin Fw-190 lentäjä saattoi sitten käyttää moottoria täydellä teholla pidempään kuin muilla hävittäjillä lentäneet lentäjät. Sen takia tuo kone oli tyrmäävä yllätys, kun se ilmestyi taivaalle. Mutta Fw-190.n ongelma oli sen tykkivarustuksen riittämättömyys, B-17-pommittajia vastaan. Vaikka kuuden 20 mm. konetykin teho oli riittävä esimerkiksi Spitfireä tai Jak-hävittäjiä vastaan toimittaessa, niin tuon 20 mm. tykin ammuksen läpäisykyky ei riittänyt esimerkiksi "Lentävää linnoitusta" ammuttaessa.

Siispä saksan insinöörit alkoivat aseistaa noita koneita ilmasta ilmaan ammuttavilla R4M-raketeilla, ja noiden Fw-190 koneiden taktiikka suunniteltiin siten, että ammuttuaan kyseiset raketit kohti B-17-koneita, niin nämä suorituskykyisemmät hävittäjät jatkoivat sitten amerikkalaisten saattohävittäjien kimppuun, ja tulivoimaisemmat viidellä 30 mm. tykillä varustetut Messerschmitt Bf-109 hävittäjät kävivät pommittajien kimppuun. Tuo työnjako tehtiin siksi, että Bf-109 hävittäjien V-moottori suojasi lentäjää paljon paremmin kuin Fw-109 hävittäjän tähtimoottori. Tuo lisäsuoja oli tarpeen, kun 50-kaliiberisten konekivärien tulitus osui kohti hyökkäävien hävittäjien nokkaan, jotta tuo panssarinläpäisevä luoti ei osuisi lentäjään. Kuitenkin noiden koneiden massiivinen tykkivarustus teki niistä kankeita, mikä näkyi tappioissa.

Fw-190 R4M raketeilla varustettuna
Kuva II

Koska liittoutuneiden pommitukset kohdistuivat saksan tuotantokoneistoon, mikä sitten aiheutti sen, että konetappioita ei voitu sitten enää korvata, ja liittoutuneiden Mustang- sekä Tempest-hävittäjien suorituskyky oli paljon parempi kuin saksan parhaiden torjuntahävittäjien, niin tämä sitten pakotti saksan kehittämään ns. "ihmeaseita", joiden sarjatuotantoon ei ollut valmiuksia.  Kun ME-262 suihkuhävittäjä otettiin käyttöön vuonna 1944 oli liittoutuneiden ilmaylivoima niin musertava, että Luftwaffen mäntämoottorikäyttöisten hävittäjien kesto oli kolme lentoa, joista ensimmäisellä oli lentokoneessa sekä tykit että R4M-raketit (kuva II). Sen jälkeen koneessa oli niin paljon vaurioita, että tykit riisuttiin pois, ja kone varustettiin R4M-raketeilla, jonka jälkeen lentäjä joko käskettiin takaisin tai hän ehkä yritti törmätä noihin amerikkalaisiin pommittajiin, ja tämä toimenpide oli ehkä seurausta siitä, että lentäjät yrittivät tuolloin näyttää kaikille uhrivalmiuttaan, jotta heitä ei teloitettaisi SS:n toimesta.

Näet pelkuruudesta oli Kolmannessa valtakunnassa olemassa vain yksi ainoa rangaistus: hirttäminen tai ampuminen Gestapon putkassa, koska noista pakenijoista haluttiin tehdä varoittavia  esimerkkejä. Eli asemasta poistuminen ilman lupaa saattoi merkitä teloitusta, varsinkin jos se tapahtui valtakunnan alueella. Luftwaffen viimeinen lentue SONDERKOMMANDO ELBE oli oikeastaaan se kuuluisa "Saksan kamikaze", joka  toimi aseistamattomilla Bf-109 koneilla, niin että koneiden lentäjien tarkoitus oli törmätä vihollisen pommikoneisiin, ja tuo lentua onnistui törmäämällä pudottamaan erään yhdysvaltalaisen kenraalin taivaalta aivan Toisen Maailmansodan lopulla. Mutta törmäämistä oli käytetty jo vuonna 1944, jotta Lufwaffe saisi niitä tarvitsemiaan ilmavoittoja, ja tuon taktiikan tarkoitus oli pelottaa amerikkalaisia lentäjiä, jotta nämä eivät uskaltaisi lentää tehtäviään loppuun. Samoin tarkoitus oli korostaa saksalaisten fanatismia eli uhrivalmiutta, kuten Hitlerin propagandaministeriö asian ilmaisi.